Intuition rooli tietämisenä luovassa työskentelyssä

"Ajatukset, jotka usein tulevat etsimättä, ikään kuin tipahtavat päähän, ovat tavallisesti kaikkein arvokkaimpia." - John Locke

Intuitiivinen ajattelu on tuttu käsite useimmille luovan työn tekijöille, myös itselleni, vaikka sen olemassaoloa ei tulisikaan pohdittua tarkemmin. Kykyä intuitiiviseen ajatteluun pidetään luontaisena suunnittelijan ja taiteilijan ominaisuutena; yksilöllisellä intuition kokemuksella on

25

suuri merkitys luovuuden virittymisessä. (Ks. mm. Raami & Mielonen; Raami 2012.) Maurice Merleay-Ponty näkee ihmisen aistivan ruumiissaan kieltä alkuperäisemmän suhteen maail-maan; ruumillinen olemassaolo kulkee sanojen ja ajatusten edellä, vaikka ihminen on kiinnit-tynyt ruumiseensa myös tietoisuudessaan. (Ref. Koivunen 1998, 202.) Tähän perustuu ajatus siitä, että tiedostamatonta on mahdollisuus tunnistaa ja tarkkailla ruumiissa tapahtuvien kokemusten avulla. Psykologian professori Mihaly Csikszentmihalyi (2005, 359) pitää oma-peräisen ja taitavan taiteilijan ominaispiirteenä sitä, että aloittaessa tavoitteena oleva kuva on hyvin yleinen ja epäselvä. Näin taiteilijan on työskennellessään etsittävä ja löydettävä etsimänsä ratkaisu. Kehittyvä työ toimii palautteen antajana ja uusien ideoiden lähteenä.

Samalla tavalla muotoilu nähdään iteratiivisena, ts. toistuvana prosessina, missä suunnittelija jatkuvasti vaihtaa viitekehystään ja liikkuu edestakaisin ongelma-avaruuden ja ratkaisuava-ruuden välillä (Keinänen et al.; ks. myös Cross 2011; Lawson 2004). Uutta luomaan pyrkivässä työskentelyssä ei voi nojata ainoastaan valmiisiin vastauksiin tai todistettuihin totuuksiin;

luovan prosessin alkuvaiheessa ei useinkaan ole tietoa tavoiteltavasta lopputuloksesta. Brian Lawson (2006, 119) esittää luovaan työhön kolme perustavasti liittyvää tehtävää: kuvittele-minen (imaging), esittelekuvittele-minen (presenting) ja testaakuvittele-minen (testing). Näistä erityisesti kuvit-teleminen viittaa luovuuteen, mielikuvituksen ja intuition hyväksikäyttöön. Suunnittelua kos-kevassa tutkimuksessa on kiinnitetty runsaasti huomiota siihen, kuinka luova ideointi tapah-tuu. Kyky intuitioon on rinnastettu suunnittelijan luoviin harppauksiin; intuitiivisuus nähdään osana päätöksentekotilannetta, jota ei voi puhtaasti rationaalisesti ratkaista. Sitä kuinka intuitiivisuus konkretisoituu ei ole voitu täysin selvittää. (Keinänen et al., 4-5.) Koska suunnit-telu tapahtuu suunnittelijan ulkopuolella, hän voi helposti unohtaa itsensä prosessista kiinnit-täen ainoastaan huomiota suunnittelun kohteeseen. Kuitenkin koska suunnitteluun liittyy vahva visuaalinen panostus, suunnittelijat usein kokevat kehollis-kinesteettisiä tuntemuksia osana intuition kokemusta. (Keinänen et al., 6.) Jaana Houessou on pohtinut tiedostamatto-man merkitystä taiteellisessa työskentelyssä ja toteaa intuitiiviseen työskentelyyn liittyyvän vaiheita, joita tekijä ei pysty selittämään edes itselleen. Niihin liittyy alitajuisia tuntemuksia, jotka ovat älyä voimakkaampia. Näiden impulssien tulee antaa kehittyä itsekseen omassa tahdissaan. Tietoisuus estää luovuuden purkautumisen. (Houessou 2010, 105-118.)

Dunderfeltin (2008) mukaan luovuuteen liittyvät tiedollinen oppiminen, luova ajattelu, roh-keus, motivaatio sekä luova ympäristö. Luovan työn tekemisen suhde intuitioon riippuu siitä, mistä näkökulmasta asiaa tarkastellaan.Kokemuksellinen tieto auttaa suuntamaan luovuutta;

luovuutta on mahdollista ruokkia ja kehittää intuitiivista ajattelua kehittämällä. Intuitiiviseen ajatteluun tarvitaan sekä omaan alaan liittyvää tietoa tekemisestä että luovaa metakognitii-vista ajattelua, ts. se edellyttää taitoa ajatella ja yhdistää asioita aiemmasta poikkeavalla ta-valla. Se edellyttää myös sisäistä innostusta eli inspiraatiota (ks. luku 1.4), mikä lisää motivaa-tiota. Mm. Raami & Mielonen sekä Dunderfelt ovat tutkineet taiteilijoiden sekä suunnitteli-joiden kertomuksia siitä, miten heidän luova tuotoksensa syntyy. Luovan työn tekijän taus-talla kuvataan usein vaikuttavan ”vieraan hengen”, joka ohjaa työskentelyä tiettyyn suun-taan. Erilaiset intuitiosta viestivät kehon tuntemukset ja aistimukset koetaan helposti vieraiksi ja oudoiksi, jopa pelottaviksi kokemuksiksi. Tästä johtuen ne ohitetaan tai niitä pyritään selit-tämään usein rationaalisesti. Käytännössä kokemukset yhdistyvät alitajunnassa luovasti taval-la, joka on edelleen osittain tuntematon. (Dunderfelt 2008, 115-120; Raami & Mielonen 2011;

Mielonen et al., 5-6.)

26

Nigel Cross (2011, 27-28) on tutkinut luovaan työhön liittyviä tietämisen tapoja (designerly ways of knowing). Luovaan prosessiin sisältyvä ajattelu poikkeaa induktiivisesta tai deduktiivi-sesta päättelystä. Visuaalisessa, luovassa suunnitteluprosessissa (ks. mm. Cross 2011;

Lawson 2004; Lawson 2006) on tyypillistä, että ongelmat ovat vaikeasti määriteltävissä, järki-peräinen ajattelu ei sellaisenaan tuota välttämättä parasta mahdollista lopputulosta tai käsi-teltävä asia on vaikeasti rationaalisesti perusteltavissa. Analysoitavaa tietoa voi olla liian vä-hän tai liian paljon. Luovassa prosessissa suunnittelija etsii, löytää ja tutkii uusia mahdollisia ideoita. Ideoiden luonnostelu ja kokeileminen (ks. mm. Cross 2011; Schön 1983) mahdollista-vat suunnittelijalle tulevaisuuteen suuntautuneen vaihtoehtojen etsimisen ja tutkimisen visuaalisesti ja intuiivisesti. (Raami & Mielonen & Keinänen, 2). Intuitio ja innoitus ominai-suutena kumpuavat puhtaasti sisäisistä, subjektiivisista lähteistä. Se joko on tai ei ole. Ympä-ristön havainnointi voi olla rutiininomaista tiettyjen ilmiöiden johdonmukaista tarkkailua ideoiden ja ilmiöiden etsimiseksi, mutta syy siihen miksi huomio kiinnittyy johonkin asiaan tai ilmiöön voi olla myös vaikeasti selitettävissä rationaalisesti. Havainnointi on usein tiedosta-matonta; vasta kun tiedostamme sen mitä näemme ja millaisia merkityksiä havaittuun tie-toon liittyy, havainnointia voi käyttää tietoisemmin hyväkseen. Havainnointiprosessiin liitty vahvasti subjektiivinen kokemuksellisuus, hiljainen tieto ja muistaminen; mitä enemmän samankaltaisia ilmiöitä havaitsee, sitä paremmin muisti tunnistaa havaintojen toistumisen.

(Diane & Cassidy 2005, 34-35.) Visuaalinen ja muu emotionaalinen eri aistien välityksellä saatava tieto on kokemuksellista subjektiivista tietoa, joka jää tyypillisesti subjektiivisen sanattoman tiedon muotoon muistitietona ellei sitä erityisesti dokumentoida. (Emt., 107-109.)

Kuvio 7. Visuaaliseen työskentelyyn liittyvän tiedon ja taidon osatekijät (sovellettu Nuutinen 2004).

Suunnittelijan ammattialan substanssiosaamiseen (ks. kuvio 7) liittyvä intuitio voi kehittyä asiantuntijatiedon hankkimisen, koulutuksen ja kokemuksen kautta. Kokeneiden suunnit-telijoiden ja taiteilijoiden haastattelu on paljastanut että intuitio on merkityksellisin yksit-täinen asia, joka ohjaa heidän luovaa prosessiaan ja päätöksentekoaan. (Ks. mm. Cross 2011, 9; Mielonen et al., 7; Raami et al., 3-4; Dunderfelt 2008; Houessou 2010.) Muotoilijat

hyö-VISUAALINEN

27

dyntävät kokemuksellista tietoa omassa ammatillisessa kehittymisessä ja lisäävät tiedosta-mattoman ajattelun kykyä osana suunnittelutyötään (ks. Cross 2011; Lawson 2006; Keinänen et al., 4). Suunnittelijat pyrkivät tietoisesti toistamaan sellaisia olosuhteita, joissa he ovat aikaisemmin saavuttaneet olotilan, mihin liittyy vahva flow’n kokemus⁸. Siihen kytkeytyy myös intuiivinen ajattelu. Tavoiteltuun olotilaan pääseminen voi edellyttää erilaisia riittejä, stimulantteja ja fyysisiä aktiviteetteja. Siitäkään huolimatta intuitiivinen olotila ei synny automaattisesti, vaan oppiminen (ks. luku 1.5.2) tapahtuu yrityksen ja erehdyksen kautta.

(Mielonen et al., 7.) Siihen liittyy keskeisesti myös hiljentyminen ja rauhoittuminen omien ajatusten äärele, jotta ne on mahdollista tunnistaa. (Björkmann 2013.) Tommi Sarlin (2006, 8) päättää Hiljaisuutta etsimässä -teoksen alkusanat toteamukseen: ”Hiljaisuudesta löytyy mielestäni kiinnostaava paradoksi. Välillä on tuntunut siltä, että mitä hiljempaa olen pystynyt olemaan, sitä enemmän olen tuntenut olevani elossa ja läsnä.” Läsnäolo on oman olotilan ja ajatusten kuuntelua ja tunnistamista, joka on intuition tunnistamisen edellytys. Raami &

Mielosen (2011) mukaan hiljentyminen ja meditaatio voivat edesauttaa intuitiota.