Tavoitteenani oli keskittyä yhtäjaksoisesti vain maalaamiseen muutaman viikon ajan. Maalaa-misesta innostuneena ajattelin kokeilla lisää erilaisia tekniikoita ja pintakäsittelyjä, jotka voisi-vat tuottaa mielenkiintoista jälkeä. Keskityin maalaamiseen, enkä niinkään ajatellut sitä, mi-ten jatkaisin kankaiden työstämistä maalausmi-ten pohjalta. Kiinnitin huomiota väreihin ja pin-toihin, en niinkään kuvioihin. En osannut orientoitua esittävien kuvioiden työstämiseen. Mie-leeni muistuivat aikaisemmat ajat, jolloin maalasin edellisen kerran enemmän. Muistin, miten pikkuhiljaa kuvani muuttuivat yhä abstraktimmiksi värisommitelmiksi. Ehkä se on luontainen tyylini.
Oli inspiroivaa keskittyä täysin siihen, kuinka väri leviää paperille, ja tulla tietoiseksi omasta fyysisyydestä maalaamisen hetkellä. Ei tarvinnut tietää, mitä tapahtuisi seuraavaksi. Saattoi vain tehdä, ja katsoa mitä syntyi. Ihmetellä ja innostua. Keskittyä koko olemuksellani maa-laamiseen. Käytännössä ei kuitenkaan ollut mahdollista järjestää omaa aikataulua niin, että olisin voinut keskittyä vain maalaamiseen. Työskentely keskeytyi välillä useaksi päiväksi, jol-loin ajatukseni olivat selvästi irti maalaamisesta. Käytännössä maalaaminen jaksottui luonte-vasti neljään erilliseen ajankohtaan.
Toinen maalausjaksoni oli ensimmäistä pidempi. Aikaisemmat kokeilut vaikuttivat haluuni tuottaa aikaisemmasta poikkeavaa jälkeä osittain tietoisesti, mikä johti tavoitteellisiin pyrki-myksiin kokeilla mm. graafisempaa kuviomaailmaa ja rakenteellisesti rytmitettyä pintaa. Tein useita kokeiluita, mutta koin etten päässyt niistä eteenpäin itseäni tyydyttävällä tavalla. En innostunut tekemästäni. Värit tai pinnat eivät sytyttäneet itsessäni minkäänlaista
vastakai-81
kua. Lopputulos vaikutti pakotetulta. Emotionaalinen olotilani poikkesi huomattavasti edel-lisen maalausjakson innostuneesta ja rennosta tunnelmasta. Koska työskentely ei tuntunut mielekkääkkäältä, päätin palata lähemmäs alkuperäistä tapaa työstää pintaa maalaamalla sitä suurin vedoin. Päivän viimeinen luonnos poikkesi muista: Isolla pensselillä vedin paperille eri suuntaisia viivoja, annoin värin levitä ja valua. Työskentelin nopeasti lisäten kerroksia, väriä ja vettä akryylivärin joukkoon, jolloin lopputulos oli aikaisempaa kuultavampi ja keveämpi. Pi-din lopputuloksesta, ja innostukseni palasi. Motivaatio maalaamiseen on sidoksissa palkit-sevaan tunteeseen siitä, että on onnistunut tavoittamaan jotakin, joka on itselle visuaalisesti mielenkiintoista ja innostavaa . (Ks. liiteet 2-3.)
Kolmannella ja neljännellä maalausjaksolla pyrin jatkamaan tietoisemmin siitä kokemuksesta, johon edellisen kerran lopuksi jäin. Koska mielekkäimmältä tuntui työstää värillisiä ja kerrok-sellisia pintoja, jatkoin tietoisemmin visuaalisen ilmaisun kehittämistä tähän suuntaan. (Vrt.
Schön 1983, 151-153, 155.) Maalamiseen liittyi myös sattumanvaraisuus; koska en ollut tyytyväinen joihinkin maalauksiini, maalasin niiden päälle uuden kerroksen valkoista väriä.
Maalin läpikuultavuus ja sommittelu vaikuttivat seuraaviin kokeiluihin. Lisäsin maalauksiin runsautta ja rytmitin paperin pintaa selkeämpiin alueisiin. Viimeisissä maalauksissa alkaa näkyä uudenlaista liikkeen tuntua ja värien sekä siveltimen käyttöä. Viimeisten maalausten vaikutelma on aiempaa urbaanimpi. (Ks. liitteet 4-5.)
Maalausprosessi jakaantui selkeästi neljään erilliseen osaan, jossa kussakin usean päivän ajan pyrin keskittymään intensiivisesti luovaan työskentelyyn uusin ajatuksin antamatta aikaisem-min tehtyjen töiden vaikuttaa liikaa siihen suuntaan, mihin kuvat kehittyisivät. Pyrin anta-maan intuitiolle tilaa ja tavoitteleanta-maan flow’n tunnetta. Luovassa työssä tarvitaan pitkäjäntei-syyttä idean kehittämisessä, mutta sen edellytyksiä ovat myös huoleton leikinomaisuus ja vapauden tunne. Maalauskokeilut kehittyivät sekä rakenteellisesti että värimaailmaltaan alun yksinkertaisemmista lopun rakenteellisesti moniulotteisempiin, kerroksellisempiin kokeilui-hin. Myöskin värimaailmaltaan kokeiluissa oli nähtävissä selkeä tunnelman muutos jokaisen maalausjakson jälkeen. Tähän varmasti vaikutti luontainen pyrkimys tehdä jotakin uutta ja erilaista verrattuna edellisiin kokeiluihin. Toisaalta uusia ideoita syntyi myös aikaisempien pohjalta, osittain tietoisesti ja osittain tiedostamattakin. Koska maalausjaksot sijoittuivat usemman kuukauden ajalle, käsittelin samanaikaisesti ajatuksissani aktiivisesti myös muita tähän opinnäytetyöhön liittyviä osa-alueita, keräsin edelleen ideamateriaalia ja pohdin ajan henkeen liittyviä ilmiöitä. Tämä kaikki alitajuisesti työntyi mukaan taiteelliseen työskentelyyn.
Tavoitteenani oli itsestä lähtöisin oleva tulkintaa tästä ajasta. Pidin kaikki mahdolliset vaihto-ehdot ja lähestymistavat avoinna enkä halunnut liikaa nojata olemassa olevaan visuaaliseen muotokieleen. Yhteistä kaikille maalauskokeiluille oli abstraktisuus, värien käyttö ja pinnan rakentuminen kolmiulotteisesti. Todellisuus ei ole kuitenkaan pysyvää, vaan jokainen hetki on ainutkertainen. Joku toinen aika maalauksista olisi tullut toisenlaisia, niissä väistämättä hei-jastui vallitseva hetki, oma fyysinen ja psyykkinen olotila sekä korostunut tietoisuus omasta tekemisestä; tietoisuus siitä miten palettiveitsi levittää väriä, miten väri sekoittuu toiseen tai saa tietynlaisen visuaalisen muodon paperilla. Värit nostavat alitajuisesta tietoisuuteen ja välittävät itselleni tärkeitä asioita ja tunnelmia. Värin olemuksellisuus on aistikokemuksessa, siihen liittyy kertomuksia, muistoja ja tämä hetki.
82
Maalauskokeilujen seurauksena mieleeni rakentui melko yleisellä tasolla oleva alustava, uusi mielikuva siitä, millaisia elementtejä ja visuaalista muotokieltä lähtisin teoksiin tavoittele-maan. Donald Schön (1983, 49-50, 276, 180) toteaa, että työskennellessään asiantuntijat ajattelevat sitä, mitä he työskennellessään tekevät (reflection-in-action). Visuaaliseen suun-nitteluun liittyvä erilaisten visuaalisten elementtien valinta ja sommittelu on usein spontaania ja perustuu kokeiluihin, joiden avulla mielikuva tarkentuu ja kehittyy. Tekeminen ja ajattelu ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja ruokkivat toisiaan. (Ks. emt., 145, 147-148.) Siihen liittyy hiljainen kokemustieto (ks. luku 1.5.1), joka ohjaa sekä työskentelyä että siitä tietämis-tä (knowing in-action). Opinnäytteen alussa huomasin, ettietämis-tä idean rationalisointi ja tarkka määrittely työskentelyn alkuvaiheessa voi johtaa idean harhautumiseen tai lopullisten valin-tojen kiinnilyömiseen liian varhain. Tästä syystä yritin maalausjakson aikana välttää ideoiden arviointia tai määritellä lopullisia visuaalisia pyrkimyksiä kovin tarkasti. Maalausten jatkotyös-täminen kuvankäsittelyohjelmalla tarjoaisi mahdollisuuden kehittää ja varioida visuaalisia ideoita lisää.
83
6 MIELENMAISEMISTA KUVIKSI KANKAALLE
Kokeellisessa prosessissa on voitava luottaa siihen, että sopiva ratkaisu löytyy parhaiten heit-täytymällä prosessiin ja työstämällä materiaaleja vapaasti. Maalausten jatkotyöstäminen voi tapahtua monella eri tavalla. Tehdessäni pintakokeiluja maalaamalla heittäydyin leikkimään väreillä, jotka muodostivat kerroksellisia pintoja. Värien työstäminen ja erilaisten apuaineiden ja kuviointimenetelmien kokeilu tuottivat innostavia visuaalisia vaikutelmia, jotka motivoivat työstämään ideoita eteenpäin. Prosessiin liittyi myös sattumanvaraisuus.
Olin tietoisesti pyrkinyt jättämään maalausten työstämiseen liittyvät pohdinnat sivuun maa-laamisen ajaksi, mutta siirtyessäni työstämään maalauksia digitaalisesti oli tehtävä joitakin päätöksiä siitä, miten lähtisin etenemään. Digitaalinen tulostus tapahtuu korkearesoluutiolla, joten kuvaoriginaali toistuu tulostettaessa suhteellisen tarkasti riippuen jossain määrin tulos-tettavan materiaalin laadusta. Se mahdollistaa työskentelyn eri tavalla kuin perinteisten teol-listen tai käsiteolteol-listen painomenetelmien käyttö rajaamatta kuvan toistettavuutta tai käytet-tävien värien määrää.