Virtuaalisuus nuorten sanoittamana

Nuoret toivat virtuaalisuutta esseissään esiin hyvin vaihtelevasti. Opiskelijoista osan esseet keskittyivät enemmän miellyttävien ja epämiellyttävien paikkojen kuvailuun, osan taas enemmän itse virtuaalisuuden käsittelyyn. Monille nuorille virtuaalisuus oli aikaan sidonnaista:

nuoret käsittelivät esseissään paljon lapsuudessa kokemiaan merkityksellisiä paikkoja, eivätkä luonnollisesti nähneet näiden paikkojen juuri sisältävän virtuaalisuutta. Tämän hetken mieluisissa ja epämieluisissa paikoissa virtuaalinen tilallisuus oli jollain tapaa läsnä jokaisen nuoren elämässä. Lapsuuden virtuaalinen tilallisuus on jäänyt monella nuorella vähäiseksi, jollei lastenohjelmien katsomista televisiosta lasketa virtuaaliseksi tilallisuudeksi. Koska virtuaalinen tilallisuus tarvitsee välittyäkseen eteenpäin aina jonkin laitteen, voidaan televisionkatselunkin ajatella olevan virtuaalisuutta. Luultavasti nuorten lapsuuden mielipaikat ovat siis myös jollain alkeellisella tasolla sisältäneet virtuaalisuutta. Vaikka monet nuoret eivät tiedostaen ole käyttäneet virtuaalista tilaa, poikkeuksiakin löytyy. Eräs nuori kertoi virtuaalisuuden olleen vahvasti läsnä jo lapsuuden leikeissä leikkipuistossa:

”Muistan myös pelanneeni kännykkäni matopelejä puiston hiekkalaatikolla.”

(Essee 4).

Vaikka kaikkien näiden nuorten lapsuus sijoittuu aikaan, jolloin ensimmäiset kännykät olivat jo yleisesti käytössä, kertoivat nuoret kuitenkin suurimmaksi osaksi välttyneen virtuaaliselta tilalta. Tuolloin älylaitteet eivät vielä olleet vallanneet maailmaa.

Eräs nuori kommentoi kriittiseen sävyyn nykymaailman virtuaalisia sovelluksia ja älylaitteita ja painottaa lapsuudessaan olleen ystäviensä kanssa paljon kekseliäämpiä ajanviettotapoja kuin virtuaalisen tilan tuomat uudet tavat. Nuori toteaakin ylpeydellä, ettei hänen mieluisat paikat sisällä ollenkaan virtuaalisuutta.

Kuten jo aiemmin mainitsin, nuorten tähän päivään sijoittuvat paikat sen sijaan sisälsivät usein edes jonkin verran virtuaalisuutta. Myös lapsuuden mielipaikat ovat saattaneet muuttua luonteeltaan erilaisiksi virtuaalisen tilan mukaantulon myötä:

”Virtuaalisuus majassa on tullut esiin vasta ehkä parina viimeisenä vuonna, kun majassa on katsottu yö myöhään James Bond elokuvia, YouTube-videoita ja televisiosarjoja. Sitä ennen ei meitä oikeastaan esimerkiksi puhelimella ajanviettäminen kiinnostanut.” (Essee 1)

Osa nuorista peräänkuulutti aiempien sukupolvien näkökulmaa virtuaalisuuteen ja kritisoi nykyisen virtuaalisen tilan valtaavan liikaa alueita itselleen. Myös valtamedian nähtiin vaikuttavan virtuaalisen maailman läsnäoloon ja käyttöön sitä lisäävästi. Virtuaalinen tila on tuonut maailman lähemmäksi meitä, mutta myös juurruttanut meidät älylaitteisiin. Kun kokoajan täytyy tietää mitä maailmalla tapahtuu, ei virtuaalisuutta voi välttää. Osa nuorista koki siis virtuaalisen tilan vievän hieman liikaakin huomiota muilta tilan ulottuvuuksilta ja näin vaikuttavan paikan kokijaan negatiivisesti. Eräs nuori menee kirjoituksessaan jopa niin pitkälle, ettei mielipaikoista tulisi välttämättä ottaa edes virtuaalisen tilan mahdollistamaa valokuvaa, vaan paikat pitäisi pitää muistoissa sellaisinaan. Media myös myötävaikuttaa virtuaalisen tilan ja tässä kohtaa nuoren mukaan etenkin älypuhelinten käyttöön. Tottahan tämä on: esimerkiksi televisiota katsellessa jokaisessa viihdeohjelmassa kehotetaan esimerkiksi twiittaamaan tai laittamaan kuva Instagramiin ilmaisten paikkalippujen toivossa tai jotain muuta vastaavaa.

Musiikin kuuntelu oli nuorten kirjoitusten mukaan monelle tärkeä asia. Musiikki edustikin monelle nuorelle suurta osaa heidän kokemastaan virtuaalisesta tilasta. Nuoret toivat musiikinkuuntelun esiin hengailun lisämausteena tai matkan jouduttamisena paikasta toiseen.

Nuoret kuuntelevat musiikki siis sekä yhdessä että yksin. Musiikkia kuunnellaan yleisesti joko radion tai Spotify-sovelluksen kautta. Musiikin kuuntelu kuuluu monella nuorella olennaisena osana hengailuun. Myös älypuhelimien käyttö on kaveriporukalla hengaillessa yleistä. Eräs nuori kertoo myös käyttävänsä tietokonetta elokuvien katseluun. Virtuaalinen tilallisuus todentuu siis esimerkiksi radion, älypuhelimen tai tietokoneen kautta. Virtuaalisuus näkyi myös muunlaisena toimintana kuin musiikin kuunteluna, leffojen katselemisena tai älypuhelimen

selailuna. Virtuaalisuus saattoi olla läsnä niinkin arkisissa asioissa kuin ruuanlaitossa tai lenkkipolulla.

Vaikka monet nuoret kertoivat heidän miellyttävien tilojen sisältävän virtuaalisuutta, pyrki moni nuori silti rajaamaan virtuaalisuuden kokonaan pois osissa lempipaikoistaan. Tällaiset paikat olivat yleensä jollain tapaa luonnonläheisiä. Virtuaalisen tilan hyötyjä kieltämättä useampi nuori halusi siis rajata virtuaalisuuden kokonaan pois osissa mieluisista paikoistaan.

Mieluisissa paikoissa haluttiin keskittyä pelkästään ympärillä olevaan tilaan, eikä höystää tätä tilallisuutta enää virtuaalisella tilalla. Virtuaalisuuden katsottiin ikään kuin häiritsevän autenttista kokemusta ympärillä vallitsevasta tilasta:

”Virtuaalisuus näkyy jokaisessa kuvassa enemmän tai vähemmän, luontoaiheisissa kuvissa kuitenkin selkeästi vähemmän. Luonto on minulle paikka rauhoittua ja ulkoilla, johon en halua sekoittaa virtuaalisuuden maailmaa.”

(Essee 7)

Luonto näyttelee suurta roolia virtuaalisuuden vastakappaleena. Eräs nuori kertoo jopa pakenevansa virtuaalisuutta luontoon. Hänen mielestään virtuaalisuuden vahva läsnäolo arjessa vaatii siitä rauhoittumisen paikan. Virtuaalisuutta ei myöskään aina haluttu tuoda mukaan rentoutumisen hetkiin tai harrastuksiin. Esimerkiksi urheillessa nuori haluaa mieluummin keskittyä itse urheilusuoritukseen kuin virtuaalisuuteen. Nuorten mukaan virtuaalisuudelta kuitenkaan ei aina voi välttyä, vaikka nuori sitä haluaisikin. Nuorten kommentoitiin olevan liikaa kiinni älylaitteissa ja näin olevan virtuaalisessa tilassa miltei koko ajan. Erään nuoren mukaan kännyköiden päivittäinen käyttö on valitettava asia:

”Kännykät ovat nuorilla valitettavasti jokapäiväistä elämää, joten nekin ovat usein mukana enemmän tai vähemmän.” (Essee 7)

Monista nuorten kirjoituksista huokui virtuaalisen tilan liiallinen näkyminen nuorten arjessa.

Nuoret pitivät älypuhelimien tuomaa virtuaalista tilaa väistämättömänä pakkona nykymaailmassa. Älylaitteiden nähtiin toisaalta olevan hyödyllisiä toisaalta taas vievän liikaa aikaa muulta. Eräs nuori pohti myös teknologian kehityksen nurjaa puolta:

”Internet ja virtuaalisuus ovat maailman hyöty ja haitta. Ne tekevät elämästä helpompaa, mutta vievät mielestäni liikaa aika ihmissuhteilta. Puhelimessa tai FaceTime:ssa puhuminen eivät korvaa konkreettista keskustelua. Vanhemmat käyttävät paljon sosiaalista mediaa, viekö se liikaa aikaa lapsilta? Virtuaalisuus kuitenkin on nykyaikaa, eikä siihen voi hirveästi vaikuttaa, teknologia valtaa maan. Muutama vuosikymmen eteenpäin kaikki tämän ajan uutuudet ovat arkipäivää ja toivottavasti saatu jo toimimaan ilman ongelmia.” (Essee 14)

Vaikka virtuaalinen tila on tuonut lisäulottuvuuden monenlaiseen kanssakäymiseen, tarvitsevat ihmiset silti sosiaalista kanssakäymistä myös kasvotusten. Kirjoittaja nostaa esiin myös virtuaalisen tilan tuottamat ongelmat vanhemman ja lapsen välisessä kommunikaatiossa.

Kirjoittaja toivookin, että teknologian kehitys ja virtuaalinen tila ovat löytäneet niille tarkoitetut paikkansa ja ne eivät aiheuttaisi enää ongelmia. Toisaalta kaikki nuoret eivät nähneet ongelmaa virtuaalisen maailman koko ajan suurenevassa läsnäolossa. Virtuaalisuuden nähtiin tuovan asioita lähelle ja tärkeäksi osaksi omaa elämää:

”Kännykkä ei ole kurkotusta kauempana kädestäni ja olen koko ajan yhteydessä kavereihini. Kuvaan kännykälläni ja musiikki kulkee aina mukanani ja yleensä pidänkin kuulokkeita korvillani. Mökillä se on haastavampaa mutta ei mahdotonta. Yhteys on hidas ja hankala ja YouTube videoita katsotaan sormet ristissä, että videon laatu pysyisi hyvänä loppuun asti.” (Essee 11)

Kännykässä yhdistyy konvergoitumisen kautta kaikki tarvittava, jolloin sitä tulee käytettyä useasti ja eri tarkoituksiin. Näitä tarkoituksia ovat perinteiset soitot ja viestit, musiikin kuuntelu sekä valokuvien otto ja yleinen viihdekäyttö muun muassa Youtube-videopalvelun kautta.

Toisaalta konvergoituminen ja kaiken saatavilla olo voi aiheuttaa riippuvuutta. Eräs nuori myös toteaa haluavansa olla aina skarppina esimerkiksi ottamaan valokuvia:

”En tietoisesti rajaa virtuaalisuutta pois. Ajatus lukemattomista viesteistä tai äidiltä väliin jääneestä soitosta ahdistaa, jolloin kännykkä kulkee mukana kaikkialle. Musiikki ja kuvaaminen ovat myös tärkeitä ja haluan olla aina valmis ottamaan kuvan, jos haluan.” (Essee 11)

Virtuaalinen tila saa siis monia muotoja nuorten paikoissa. Virtuaalisuus yhdistetään usein juuri älypuhelimen tuomaan virtuaaliseen maailmaan. Virtuaalisen tilan nähdään olevan sekä hyvä että huono asia, riippuen katsantokannasta. Nuoret käyttivät virtuaalista tilaa lapsuudessaan paljon vähemmän kuin nykyisin. Lisäksi virtuaalinen tila muokkaa nuorten paikkoja erilaisiksi.

Virtuaalinen tila on suuressa roolissa nuoren paikoissa ja sen olemassaolon katsotaan olevan välttämätöntä. Nuoret kuitenkin kritisoivat virtuaalisen tilan vievän liikaa aikaa muilta tiloilta.

Virtuaalisuutta lähdetäänkin usein karkuun nuorten rauhoittumisen paikkoihin, kuten luontopolulle tai urheilukentälle.