Vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen (vaelluskalat)
• Uomajatkumojen ennallistamiseksi tulisi ensisijaisesti keskittyä sähköntuotannollisesti merkityksettömien patojen purkamiseen, sekä luonnonmukaisten ohitusuomien rakentamiseen sähköntuotannon kannalta merkityksellisempiin laitoksiin.
Ympäristövirtaamien vaatiminen säännöstely- ja vesivoimapatoihin vaatisi ensin niiden määrittämisen maastomittauksin ja mallintamalla kohdekohtaisesti. ELY-keskuksille on nyt syntynyt suuri kynnys lähteä vaatimaan ympäristövirtaamia, kun tätä ei ole aikaisemminkaan tehty. Olisiko luotavissa kokonaismalli, jonka avulla voidaan asioiden painoarvoa arvioida nykyisin
talousmittarein ja muuttuvatko nämä mittarit ympäristön ja ilmaston vaatimuksista jo lähitulevaisuudessa?
• Toimenpideohjelmassa on esitetty toimenpiteitä kalojen nousuesteiden poistamiseksi – lähinnä kalaportaiden rakentamista – ja lisäjuoksutuksia sekä elinympäristökunnostuksia luonnonuomiin. Toimenpiteet ovat erittäin hyviä, mutta eivät välttämättä toteudu vapaaehtoiselta pohjalta vaan edellyttävät lupamääräysten ja mahdollisesti myös lainsäädännön muutoksia.
Vesienhoitosuunnitelmissa ja toimenpideohjelmissa tulisi arvioida millaisia hallinnollisia päätöksiä ja muutoksia vesien hyvän tilan saavuttaminen edellyttää voimakkaasti muutettujen vesistöjen osalta. Tavoitteena tulisi olla sellainen lainsäädäntö ja lupakäytäntö, joka mahdollistaa vesienhoidon tavoitteiden mukaisten arvojen toteutumisen myös vanhojen vesivoimalaitosten muuttamissa vesistöissä.
• Huomautamme myös, että pohjaeläinlajisto ei voi olla sama luonnontilaisessa virtavedessä ja padotussa. Täten
ympäristövirtaaman toteuttamiseen ei riitä, että luovutetaan vesi kalatiehen vaan muukin säännöstely ja voimalajuoksutus tulee toteuttaa niin, että virtavesieliöstön elinmahdollisuudet paranevat. Ympäristövirtaamakäsite ei nykyisellään toteudu.
Vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen (vaelluskalat)
• Virtavesien kunnostuksessa on huomioitava vanhojen mylly- ja uittorakennelmien kaltaiset mahdolliset kiinteät
muinaisjäännökset ja muut kulttuuriperintökohteet. Niitä koskevat suunnitelmat on toimitettava alueelliselle vastuumuseolle lausuntoa varten ja tarvittaessa varauduttava inventointeihin ja jo tunnettujen sekä inventoinneissa löytyvien kohteiden
dokumentointiin. Hyvän kuvan virtavesistä kulttuuriperinnön osalta tarjoaa Museoviraston keväällä 2019 julkaisema ”Ohje:
Kulttuuriperinnön huomioiminen virtavesien, kosteikkojen ja ranta-alueiden hankkeissa”.
• Pienempien nousuesteiden purkamisessa on huomioitava lähinnä mahdolliset jokirapukannat, joita voidaan suojella Saimaan eteläosista luontaisesti leviäviltä täpläravuilta ja niiden kantamalta rapurutolta vain estämällä täpläravun siirtyminen ylävirtaan sopivan vaellusesteen avulla. Joissakin tapauksissa siis voi olla tarpeen antaa etusija harvenevien jokirapukantojen suojelulle ja jopa luoda uusia nousuesteitä.
• Ruokavirasto haluaa muistuttaa siitä, että vaikka vaellusesteiden purkaminen on kannatettavaa vaelluskalojen kannalta, asia ei ole yksiselitteinen. Varsinkin Hiitolanjoen vapautuminen kalojen nousulle Venäjän puolelta vaarantaa kalaterveyttä Suomen puolella, sillä Hiitolanjoen suualueella on useita venäläisiä kalanviljelylaitoksia, joiden tautitilanne ja tautiseurannan taso on tuntematon.
Vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen (vaelluskalat)
• Vuoksen vesienhoitoalueella on useita kohteita, joista erityisesti Saimaan järvilohi- ja taimenkannat voisivat hyötyä. Tällä hetkellä hankkeita on meneillään mm. Joroisissa Joroisvirran reitillä sekä Varkaudessa Ämmäkoskessa. Hankekohteet ovat luonteeltaan työläitä ja erityisasiantuntijuutta vaativia. Viimevuosina hankkeisiin on ollut rahoitusta saatavilla esim. NOUSU- ja Jokitalkkari-rahoituksen kautta. Koska usean hankkeen samanaikainen käynnistäminen ja edistäminen ei ole käytännössä mahdollista, tulisi rahoitusta olla jatkossakin vesielinympäristöjen parantamiseen ja vaelluskalakantojen vahvistamiseen. Valmiiden kalatie- ja vesielinympäristöhankkeiden tuoma kokemus on syytä hyödyntää ilman että rahoituksen saatavuuden vuoksi hankkeiden
käynnistyminen ei toteutuisi. Erityisesti Heinäveden Palokin vaelluskalaesteen (Juojärven reitti) ohitus tulisi saada vetoapua hankkeen käynnistämiseksi.
• Voimatalous ja sen kokonaisvaltainen käyttö lyhytaikaissäännöstelyineen rajoittaa Vuoksella luonnon monimuotoisuutta, lohikalojen luonnollista lisääntymistä ja siihen perustuvaa ekologisesti kestävän kalastuksen järjestämistä sekä muita vesistön käyttömuotoja nykykäytäntöjen ja kalakantojen hoitoon liittyvien kansallisten strategioiden edellyttämällä tavalla. Vesivoiman tarpeellisuutta ei kiistäne kukaan, kysymys on lähinnä siitä, voidaanko vesivoiman tuotantoon valjastettuja kohteita hyödyntää myös luonnon monimuotoisuutta ja virkistyskäyttöä palveleviin tarkoitusperiin.
• Vuoksen pääuomassa tulisi tehdä kalataloudellisia kunnostustoimenpiteitä Tainionkosken yläpuolella, voimalaitosten välisellä osuudella sekä Imatrankosken alapuolella joen luontaisen harjus- ja taimenkannan parantamiseksi. Imatran kaupunkipuroa ja Voimanpuroa, joissa molemmissa on todettu taimenen luontaista lisääntymistä, tulisi laajentaa lisäuomin.
Vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen (vaelluskalat)
• Vuoksen vesienhoitosuunnitelmaan tulisi merkitä kaikki vaellusesteet ja säännöstelykohteet, jotka vaikuttavat Vuoksen järvilohi ja
-taimenkantaan sekä virtakutuisiin harjukseen ja siikaan. Voimalaitosten haittavaikutukset ja korvausperusteet kalataloudelle tulisi määrittää uudelleen (Varkauden Ämmän- ja Kämärinkoski). Virtapaikkojen elinympäristökunnostuksia tulee jatkaa ja kohteiden seurannan rahoitus varmistettava seuraavalle ohjelmakaudelle molempien Maa- ja metsätalous- ja ympäristöministeriön rahoituslähteistä.
• Vuoksen vesienhoitoalueella merkittäviä vesienhoidossa huomioitavia arvoja ovat mm. uhanalaiset Vuoksen vesistön järvilohen ja
järvitaimenen kannat. Kalankulkua helpottavien toimenpiteiden toteuttamista on syytä kiirehtiä ja niissä on huomioitava myös turvallinen alasvaellus. Lisäksi tulee pitää vaihtoehtona esteiden purkua ohitusratkaisujen sijaan aina, kun se on kokonaisvaikutukset huomioiden järkevää. Hyviä esimerkkejä vireillä olevista hankkeista vaellusesteiden purkamiseksi ovat mm. Hiitolanjoen ja Saramojoen Louhikosken hankkeet.
Vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen (vaelluskalat)
• Tavoitteena, että vesienhoitosuunnitelman toteutusaikana vuoteen 2027 mennessä Nilsiän reitti on vapaa vesireitti
vaelluskalojen liikkua. Suomen luonnonsuojeluliiton virtavesivuoden tavoitteen mukaisesti (10 % virtavesistä vapautettava) (kts. https://www.sll.fi/vapauta-virrat/) asetetaan Nilsiän reitin Sälevän pienvoiman purkaminen pohdinnan alle ja koskipaikan luonnontilaan palauttaminen tavoitteeksi. Voimalan peruskorjauksen sijaan sen purkaminen olisi upea teko virtavesien puolesta ja korvattavissa yhden tuulivoiman sähköntuotannolla. Atron voimalaitoksen ja Jyrkänkosken padon yhteyteen rakennetaan vaelluskaloille ja kaikille virtavesissä liikkuville lajeille luonnonuomat, joihin samalla tehdään hyviä kutusoraikkoja ja poikasalueita vaelluskalojen lisääntymistä tukemaan.
• Keskeinen tavoite on kunnostaa Nilsiän reitti uudelleen palvelemaan vaelluskalojen nousua aina reitin latvavesille saakka, tehdä pääreitin lisäksi reittiin laskevista sivujoista ja puroista hyviä kutupaikkoja (kutusoraikot, kiveäminen, poikasalueet) ja vähitellen palauttaa luonnollinen vaelluskalakanta koko reitille. NLY pitää siis tärkeänä, että Vuotjärveen ja Syväriin suoraan tai välillisesti laskevien jokien ja purojen tila saadaan elvytettyä esteettömäksi reitiksi ja lisääntymispaikoiksi vaelluskaloille.
• Suunnitelmassa todetaan, että ”Ala-Koitajoki on äärimmäisen uhanalaisen Saimaan järvilohen ainoa luontaiseen
lisääntymiseen soveltuva alue.” Tätä toistellaan usein, mutta toki lisääntyminen onnistuu muuallakin, jos vain patoja poistetaan ja koskia kunnostetaan. Saimaan järvilohen alkuperäisiä elinalueita Suomessa ovat olleet Lieksanjoen ja Pielisjärven alueet sekä Ala-Koitajoki ja Pielisjoki-Saimaa. Järvilohen poikastuotantoa on tavattu myös reittivesien koskista, kuten Heinäveden Kermankoskesta ja Savitaipaleen Partakoskilla.
Vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen (vaelluskalat)
• Suunnitelmassa mainitaan: ”Pääasiallisina kunnostusmenetelminä tullaan käyttämään syvyys- ja virtausolosuhteiden
monipuolistamista kynnysten, syvänteiden ja kiveämisen avulla, kutusoraikkojen määrän lisäämistä, liettymien poistamista sekä kuivilleen jääneiden uomanosien vesittämistä.” Kutusoraikkojen lisäksi myös pienpoikasalueet ovat yhtä tärkeitä, joten ne tulisi nostaa kutusoraikkojen rinnalle keinovalikoimaan
• Vuoksen lisääntymis- ja poikastuotantoalueita tulisi rakentaa lisää, jotta Saimaasta laskeutuvat vaelluskalakannat voisivat laajamittaisesti kutea ja poikasilla olisi sopivia elinympäristöjä ensimmäisten elinvuosien aikana, ennen kuin kalat
smolttiutuvat ja vaeltavat takaisin Saimaaseen. Vuoksen kehittäminen on ympäristön kannalta ja paikallisen elinkeinoelämän näkökulmasta on erittäin tärkeää. Luontoarvot, energian tuottaminen ja elinkeinoelämän tukeminen pystyvät tukemaan toinen toisiaan oikein suunniteltuna. Taimenen ja harjuksen lisääntymisalueita tulisi kunnostaa huomattavasti enemmän mitä nyt on Vuoksella tehty. Kunnostuksia tulee tehdä koko jokiosuudella Niskakoskelta alkaen. Kunnostukset tulisivat ulottua lähemmäs uoman keskivirtaan. Kunnostukset nähdään parempana vaihtoehtona kuin istutukset.
• Vuoksen vesienhoitoalueella sijaitsee tärkeitä rajavesiä (Hiitolanjoki, Vuoksi). Naapuruusyhteistyö on ensiarvoisen tärkeää muun muassa vaelluskalakantojen hoidossa.
Vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen (vaelluskalat)
• Vuoksen kalastuslupaehtoja tulisi päivittää luontaista lisääntymistä tukeviksi. Kattavat kalastus- ja kahluurajoitukset lohikalojen lisääntymisalueille. Kalastusrajoituksen tulisi turvata lohikalojen kutuaika. Riittävän kattavat kahluurajoitukset varmistaisivat onnistuneen kudun kehittymisen pienpoikasiksi
• Vesienhoitosuunnitelmassa tulisi kuvata ja mahdollisuuksien mukaan arvioida osa-alueiden vaikutus muihin alueisiin, jolloin vesienhoitoalueen mittakaava tulisi hyödynnettyä. Veden laadun ja hydrologian osalta vaikutussuunta on alaspäin, mutta
vastaavasti kalakantojen osalta vaikutussuuntia on useita lisääntymis-, vaellus- ja syönnösalueiden välillä. Tällainen tarkastelu toisi lisäarvoa vesienhoitoaluetason toiminnalle.
• Vesienhoitosuunnitelmassa on kiinnitettävä erityistä huomiota Urpalanjoen tilan parantamiseen. Urpalanjoen valuma-alueen kuormituksen lisääminen ei ole enää mahdollista. Urpalanjoki on valtakunnallisesti tärkeä meritaimenjoki. Urpalanjokialueen kehittämishanke 2010-2013 on mm. kunnostanut alueita vaelluskaloille lisääntymistä varten ja näin ollen myös
poikastuotannolle on paremmat olosuhteet olemassa. Aärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu meritaimen on onnistunut lisääntymään nyt myös Urpalanjoen Suomen puolella. Urpalanjoen kuormituksen lisääminen on suuri uhka meritaimenen lisääntymiselle.