• Metsätalouden vesiensuojelu perustuu nyt pääosin hankkeisiin, jotka ovat ajallisesti ja maantieteellisesti pistemäisiä. Noin 70 prosenttia Suomen pinta-alasta on metsäistä ja siitä suurin osa on metsätalouskäytössä. Kemera-tukien suuntaamisella
jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen ja vesistönvarsien jättämiseen käsittelyn ulkopuolelle voidaan vähentää varsinkin turvemaiden metsätalouden päästöjä merkittävästi.
• Ansaitusti huolta kannetaan metsätalouden vesiensuojelun kehittämiseen ja varsinaiseen toteuttamiseen liittyvän rahoituksen riittävyydestä. Erityisesti nykyinen vesiensuojeluun kohdistettu luonnonhoitohankerahoitus nähdään riittämättömänä. Sen on koettu olevan erinomainen instrumentti vesienhoidon kannalta. Suunnitelmissa otetaan keskeisesti esille myös alan
tutkimuksen riittävä ja pitkäaikainen rahoitus, jolloin toiminta olisi ennakoitavissa ja suunnitelmallista.
• Alueellisen metsäohjelman tulokset näkyvät viiveellä vesistössä, ohjelman tavoitteet voidaan saavuttaa kun toimenpiteet toteutetaan yhteistyössä neuvonnan ja metsänomistajien kanssa. Kemera rahoitusta tulee jatkaa, ja tehostaa kosteikkojen suunnittelua ja toteutuksia, sekä ohjata toimenpiteitä erityisesti eroosioherkille-alueille valuma-aluesuunnitelman mukaisesti.
Tulevaisuudessa metsäkosteikoiden merkitystä tulisi tutkia laajemmin, ja arvioida kuivatuksen tarvetta uudestaan ilmaston muuttuessa.
• Ensisijaisesti tehostettuja toimenpiteitä tulisi kohdistaa hyvää heikommassa tilassa olevien vesimuodostumien tilan
Metsätalous (toimenpiteet)
• Metsätalouden toimenpiteisiin on lisättävä, edellä mainitun kuormituksen hillitsemiseksi, hakkuumenetelmien
kestävöittäminen kiertoajan pidentämisen kautta, mikä lisää puuston evapotranspiraatiota ja vähentää ojituksen tarvetta ja valuntaa. Myös padottaminen lisättävä toimenpiteeksi suometsäalueilla, joilla on tarpeettoman tehokas ojitus.
• Metsätalouden puolella on kasvavaa tarvetta luonnonmukaisille peruskuivatuksille. Tällä hetkellä peruskuivatuksille ei ole varsinaista tukirahoituskanavaa, myös näiden hankkeiden vesiensuojelun tukivarat tulisi huomioida Metkassa ja HELMI – ohjelmassa. Muun muassa kaksitasouomien eli tulvatasanteiden yleistymistä niin maa- kuin metsätalouden yhteydessä pidetään hyvänä ratkaisuna.
• Suunnitelmassa tunnistetaan tarve sektorit ylittävään valuma-aluesuunnitteluun kuormituksen vähentämiseksi sekä tarve parantaa valuma-alueiden vedenpidätyskykyä metsätalouden ratkaisuilla. Näitä tulee myös toteuttaa laajasti, unohtamatta uudistusojitusten vaikutuksia.
• Mittavat esitykset täydentävistä vesiensuojelutoimenpiteistä, luonnonhoidon vesiensuojeluhankkeista ja
vesiensuojelurakenteista ovat kannatettavia, mutta ei realistisia. Esitettyihin tavoitemääriin ei nykyrahoitusmuodoilla ole mahdollisuuksia. Toimenpiteiden työmäärien kasvattamiseksi nykyisen Kemera tukijärjestelmän luonnonhoitovarojen ja HELMI ohjelman varojen suuntaaminen ja priorisointi metsätalouden vesiensuojeluhankkeisiin on tarpeellista. Myös tulevassa metsätalouden tukijärjestelmässä (Metka) riittävä vesiensuojeluhankkeiden rahoitustaso ja priorisointi olisi turvattava.
Metsätalous (toimenpiteet)
• Tutkimusten mukaan vesistöjen ekologisen tilan säilyttäminen ja parantaminen vaatisi nykyistä käytäntöä selvästi leveämpiä ja monipuolisempia suojavyöhykkeitä. Käytännössä vesiensuojelun ja luontoarvojen kannalta olisi tärkeää käyttää vaihtelevan levyisiä suojakaistoja, jotka huomioivat paikalliset olosuhteet kuten rantavyöhykkeen eroosioherkkyyden ja rinnekaltevuuden nykykäytäntöä paremmin. Kuitenkin suojakaistan minimileveys tulisi moninkertaistaa nykyisestä viidestä metristä.
• Suunnitelmaluonnoksessa todetaan, että laskelmia varten metsän suojakaistojen alan arvioinnissa leveytenä on käytetty 15 m, mutta käytännössä on tärkeää käyttää vaihtelevan levyistä suojakaistaa, joka huomioi paikalliset olosuhteet. Olemme asiasta samaa mieltä ja muistutamme, että kaistat voivat olla myös tätä kapeampia.
• Metsätalous on merkittävä, monesti ainoa kuormituslähde erityisesti latvavesissä aiheuttaen suoria vahinkoja etenkin
pienvesille (mm. purot, lähteet). Hakkuut pienvesistön reunaan voi tuhota latvapurojen viimeisiä sinnitteleviä alkuperäisiä taimenkantoja: varjostus poistuu, puro kuivuu, ravinne- ja kiintoaineshuuhtouma lisääntyy. Tämä johtuu pienvesien suojelun heikkoudesta metsälaissa ((1996/1093) 10§); purojen ja norojen lähiympäristöjen säilytettäviä ominaispiirteitä ovat veden läheisyydestä ja puu- ja pensaskerroksesta johtuvat erityiset kasvuolosuhteet ja pienilmasto. Ongelma on myös, ettei
arvokkaita pienvesiä ole paikkatietoaineistoina myöskään metsätalouden käytössä, jolloin voi suojelu jäädä kokonaan toteutumatta tiedon puutteen vuoksi.
Metsätalous (toimenpiteet)
• Suunnitelmissa on käytetty yhtenä metsätalouden vesienhoitotoimenpiteiden toteutumisen mittarina vesistöjen suojakaistojen määrää hehtaareina. Suojakaistojen hehtaarimäärä riippuu täysin siitä, kuinka paljon hakkuita vuosittain tehdään ja millaisiin kohteisiin hakkuut osuvat, eli esim. ovatko ne vesistöjen varrella. Hehtaarimääräisen alueen määrittely on tarkoitettu vain kustannusten laskemista varten, ei toimenpidetavoitteeksi.
• Hakkuiden suojakaistatarvetta on arvioitu 15 metrin levyisinä kaistoina vesistöjen rannoille. Tälle pinta-alalle on arvioitu laskennallinen arvo vesiensuojelun kustannuksia arvioitaessa. Tämä kokonaisarvo pitäisi positiivisesti huomioida
maanomistajien vahvana panostuksena metsätalouden vesiensuojeluun
• Toimenpide-esitykset vesistöjen suojakaistoista on kannatettava. Toimenpiteen onnistumisen varmistaa toimijoiden ja metsäomistajien sitoutuminen nykyisen ja tulevan PEFC metsäsertifioinnin kriteeriin vesistöjen varsiin jätettävän suojakaistan vaatimuksista.
Metsätalous (toimenpiteet)
• Jatkuvapeitteinen metsänkäsittely, maapohjaa vähemmän rikkovana ja vettä jatkuvasti haihduttavana, likaa vähemmän vesiä kuin jaksottainen metsänkasvatus avohakkuineen ja maaperän muokkauksineen. Metsämaahan varastoitunut hiili säilyy maaperässä paremmin jatkuvapeitteisesti käsitellyssä metsässä. Myös pohjaveden suojeluun tulee kiinnittää huomiota metsätalouden vesien suojelutoimenpiteissä. Jatkuva kasvatus voi vähentää pohjaveden pinnan nousua ja sitä tulisi suosia sopivissa kohteissa.
• Vedenpinnan säätelyyn liittyen useissa suunnitelmissa korostetaan suometsien jatkuvapeitteistä kasvattamista sekä vesien
säätelyn että kasvihuonekaasujen vähentämisen keinona. On muistettava, jatkuvapeitteinen kasvatus on metsänhoitosuositusten mukainen menetelmä muiden metsänhoitomenetelmien joukossa vain tietyille suokasvupaikoille.
• Jatkuvan kasvatuksen toimeenpanon edistäminen oli tärkeää erityisesti turvemailla. Jatkuvapeitteisestä kasvatuksesta turvemailla tarvitaan kuitenkin myös lisää tietoa sekä sen toimivuudesta vesiensuojelussa että sen kannattavuudesta.
Poimintahakkuiden lisäämisessä kiinteäksi osaksi metsätalouden vesistökuormituksen vähentämistoimia metsätaloustoimijoiden ja metsänomistajien neuvonnalla on suuri merkitys.
• Metsätalouden vesienhoitotoimenpiteet tehdään pääsääntöisesti muiden metsänhoidon toimenpiteiden yhteydessä, joten erillistä
Metsätalous (toimenpiteet)
• Suurin yksittäinen metsätalouden vesistökuormittaja on kunnostusojitus, mutta kuormitusta aiheuttavat yleensäkin
maanmuokkausmenetelmät, joiden tarkoituksena on johtaa vettä pois metsän uudistusalalta. Merkittävin näistä on ojitusmätästys, jonka vaikutus voi olla paikallisesti merkittävä. Ojitusmätästys vastaa usein vesistövaikutuksiltaan ojitusta.
• Uudisojitus tai siihen verrattava muu ojitustoiminta on edelleen pääsääntö kaikissa turvemaiden avohakkuiden jälkeisessä toimissa, mutta ojitus tilastoidaan nykyään maanmuokkaukseksi. Käytetyissä menetelmissä, ojitusmätästyksessä ja naveromätästyksessä, ojia tehdään yhtä tiheään kuin uudisojituksessa, ojat ovat yhtä syviä ja johtavat yhtä paljon haitta-aineita vesistöihin. Em. menetelmät on luettava ojitusmenetelmiksi, joita ne tosiasiassa ovat. Tämä tilastoinnin vääristymä johtaa päättäjiä harhaan ja ylläpitää jatkuvia haittoja vesistöille.
• Kunnostusojitusten toteutunut määrä on laskussa ja pienempi verrattuna esimerkiksi 1990-luvun tilanteeseen. Kunnostusojituksen tarvetta voidaan vähentää hyödyntämällä jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta soveltuvilla turvemaakohteilla ja vauhdittamalla puuston kasvua esim. tuhkalannoituksin. Ilmastonmuutoksen aikaansaama puuston kasvunlisäys myös mahdollisesti vähentää kunnostusojitustarvetta tulevaisuudessa.
• Kunnostusojituksille tulee olla aina vahva metsänkasvatuksellinen peruste. Ojia ei tule kaivaa tarpeettoman syviksi.
Metsätalous (toimenpiteet)
• Uusia ojituksia ei juurikaan tehdä, mutta lannoitukseen sen sijaan kannustetaan. Lannoituksessa ohjeistetaan jättämään 20 – 50 m suojavyöhyke vesistöön. Lannoite levitetään usein helikopterilla, joten sitä päätyy väistämättä metsäojiin. Lannoitteet
suositellaan levitettäväksi sulan maan aikana, lukuun ottamatta tuhkaa. Huomionarvoista on se, ettei lannoitusajankohtaa ole säädetty metsälaissa tai -asetuksessa. Tähän tulisi saada muutos ja kieltää muun lannoitteen kuin tuhkan levitys, kun maa on lumipeitteinen tai jäässä.
• Turvemaiden hakkuista ja kunnostusojituksista syntyvä kiintoainekuormitus on merkittävin metsätaloudesta aiheutuva
vesistökuormitus. Alueellisiin toimenpidesuunnitelmiin tulisi luoda allokoinnit alueiksi, jota ei lähtökohtaisesti uudistusojiteta:
turvemaiden avohakkuut ja maanmuokkaus tulisi lopettaa kokonaan. Lisäksi yksi keskeinen syy tulva- ja rankkasadekausien suuriin kiintoainehuuhtoumiin on valuntaolojen äärevöityminen voimakkaasti ojitetuilla valuma-alueilla. Näillä alueilla tulisi siirtyä yksinomaan harkittuihin poimintahakkuisiin kevyellä kalustolla. Nyt metsien jatkuvaa kasvatusta eli poimintahakkuita ei käytännössä vesienhoidon toimenpiteissä oteta käyttöön lainkaan.
Metsätalous (toimenpiteet)
• Metsätalouden nousevat hakkuutavoitteet vaativat erityistä huomiota ja toimia metsienkäsittelyn vesistövaikutusten vähentämiseksi.
Suojavyöhykkeet vesistöjen varrelle, jatkuvapeitteinen metsänkasvatus ja metsänhoitosuunnitelmissa vesistönsuojelunäkökohtien huomiointi ja niihin liittyvä koulutus ovat keskeisiä keinoja.
• Ottaen huomioon, että esim. Vuoksen vesienhoitoalueen kokonaisalasta n. 68 % ja maa-alasta n. 84 % on metsää, josta lähes kaikki on metsätalouskäytössä, on hyvin erikoista, että metsätalouden osuus kokonaiskuormituksesta on niin pieni kuin suunnitelmassa
esitetään. Suunnitelmassa todetaan esimerkiksi, että ”runsassateisina vuosina ravinteiden huuhtoutuminen on kaksin-, jopa kolminkertaista vähäsateisiin vuosiin verrattuna” sekä ”Yksi keskeinen syy tulva- ja rankkasadekausien suuriin
kiintoainehuuhtoumiin on valuntaolojen äärevöityminen voimakkaasti ojitetuilla valuma-alueilla sekä laajalti pinnoitetuilla kaupunki-ja teollisuusalueilla.” Tämänkin perusteella ojituksen vaikutus kokonaiskuormitukseen täytyy olla huomattava.
• Vesien humusperäinen tummeneminen mainitaan suunnitelmassa omassa kappaleessaan, mutta ojituksen vaikutuksia
tummumiskehitykseen ei edelleenkään tunnusteta, vain tutkimusta kolmannellekin kaudelle on tiedossa. Merkittäviä panostuksia soiden ennallistamiseen ja kunnostusojitusten vähentämiseen ei tule jättää toteuttamatta perusteena tiedon riittämättömyys.
Tutkimustietoa saa lisättyä kunnostushankkeiden yhteydessä, mikäli halutaan. Parhaan nykytiedon valossa on kuitenkin aika
merkittävästi lisätä käytännön vesiensuojelutoimenpiteitä myös metsäsektorilla. Erityisesti monimuotoisten latvavesien suojeluun ja punaisessa kirjassa esitettyihin uhanalaisiin luontotyyppeihin tulee panostaa.
Metsätalous (toimenpiteet)
• Metsätalouden oma ohjeistus pohjavesialueilla toimittaessa on varsin tiukka ja kieltojen ja suositusten avulla pohjaveden
suojeluun on kiinnitetty varsin kattavasti huomiota. Vesienhoitosuunnitelmassa arvioidaan hakkuualueiden suuren koon olevan uhka pohjavedelle pohjavesialueilla. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan uhka ei ole todellinen, koska tutkimusten mukaan hakkuu aiheuttaa pääasiassa nitraattityppipäästöjä, eikä niitäkään kovin mittavasti, koska hapan maaperä ei suosi nitraatin
muodostumista. Metsätaloudessa on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota pohjavedestä riippuvaisten ekosysteemien (E-tunnuksella olevat pohjavesialueet) suojeluun, jotka voivat olla herkkiä myös pienille pohjaveden laatumuutoksille.
• Pohjavesialueilla olevien turvemaametsien ojien kunnostamisen vaikutuksista pohjaveden määrään ja laatuun on hyvin vähän tietoa, mutta varovaisuusperiaatetta noudattaen lausuttavassa vesienhoitosuunnitelmassa kielletään turvemailla sijaitsevien ojien kunnostus.
• Erityistä huomiota tulisi kiinnittää olemassa olevien luonnonlähteiden suojeluun. Lähteistä monet sijaitsevat talousmetsissä, joiden hakataan säännöllisesti. Lähteiden ympärille jätettävää suojavyöhykettä olisi syytä kasvattaa tulevaisuudessa, koska
ilmastonlämpenemisen vuoksi mm. voimakkaat tuulet ja myrskyt ovat lisääntyneet. Lähteiden suojelun valvontaan hakkuiden yhteydessä tulisi tiukentaa ja tehdä ennakkoon erityistä valvontaa sekä asian esiin nostamista alueilla, joissa on lähteitä ja hakkuut ovat lähdössä käyntiin.
Metsätalous (toimenpiteet)
• Metsätalouden perustoimenpiteeksi esitettyä koulutusta ja neuvontaa pidetään erityisen tärkeänä. Metsätalouden vesiensuojeluun kehitetään koko ajan uusia menetelmiä ja paikkatietopohjaisia ohjelmia toimenpiteiden suunnitteluun ja kohdentamiseen. On erittäin tärkeää, että tieto näistä kulkee nopeasti metsänomistajille, suunnittelijoille ja metsissä työskenteleville, jotta niitä osataan
hyödyntää käytännön työssä. Tavoitemäärät ovat tosin haastavat ja riittävien resurssien varmistaminen koulutukseen, neuvontaan, tutkimukseen ja vesiensuojelun kehittämistyöhön on oleellista ohjauskeinojen kehittämistarpeissa. Vesiensuojelun kannalta on myös tärkeää, että erityisesti suunnittelijoiden koulutuksessa syvennetään kuivatustarpeeseen, kuivatustekniikkaan ja
vesiensuojelurakenteiden mitoitukseen liittyvää perustietämystä ja osaamista. Edellä mainittuihin aiheisiin liittyen tärkeä j atkuva koulutusaihe on paikkatietotyökalujen käyttö suunnittelun apuvälineenä.
• Vesilaki tulee huomioida metsätaloustoimenpiteissä ja sen osaamista tulisi lisätä metsäammattilaisille koulutuksissa. Vesistöjä ovat myös muutetut purot, eivät vain luonnontilaisen kaltaiset. Kaikissa suunnitelmissa on otettu huomioon KEMERA-tukijärjestelmän korvaava METKA-tukijärjestelmä, joka otetaan suunnittelukauden aikana käyttöön. Sen yhteydessä edellytetään ojasuunnittelijalta pakollista kouluttautumista ja osoitusta osaamisesta.