vesienhoitosuunnitelmaehdotus 2022-2027

Vuoksen vesienhoitoalueen

vesienhoitosuunnitelmaehdotus 2022-2027

Yhteenveto kuulemispalautteesta

Etelä-Savon ELY-keskus

Mistä kuultiin?

• Ehdotuksista vesienhoitoalueiden vesienhoitosuunnitelmiksi vuosille 2022–2027 järjestettiin kuuleminen samanaikaisesti kaikilla vesienhoitoalueilla 2.11.2020- 14.5.2021

• Kaikilla oli mahdollisuus esittää vesienhoitosuunnitelmia koskevia kannanottoja

• ELYt kuuluttivat ja tiedottivat suunnitelmista alueillaan (kuulutukset kuntiin, tiedotteet, some-tiedotus, etänä pidetyt sidosryhmätilaisuudet jne.).

• Etelä Savon ELY keskus pyysi lausunnot vesien ja merenhoitoon liittyviltä tahoilta Vuoksen vesienhoitoalueelta

• Tässä yhteenvedossa esitetään keskeisin kuulemispalaute Vuoksen

Kuultavana olleet asiakirjat Vuoksen vesienhoitoalueella

Ehdotus Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi vuosille 2022- 2027 (osat 1 ja 2)

www.ymparisto.fi/vaikutavesiin>

vesienhoito

• Vuoksen vesienhoitoalue

sekä neljä toimenpideohjelmaehdotusta

• Etelä-Savon vesienhoidon toimenpideohjelma

• Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelma

• Pohjois-Savon vesienhoidon toimenpideohjelma

• Pohjois-Karjalan vesienhoidon

Kuulemisen tausta-aineistot

www.ymparisto.fi/vaikutavesiin> vesienhoito

Hakuraportit (vaatii rekisteröitymisen)

• Pintavesien tilan, paineiden ja ympäristötavoitteiden tietojärjestelmän hakuraportti

• Ehdotukset pintavesien vesienhoidon toimenpiteiksi vuosille 2022 - 2027

• Pohjavesien tilan, riskien ja ympäristötavoitteiden tietojärjestelmä

• Ohje: Kirjautumisen jälkeen siirry ympäristötiedon hallintajärjestelmä Hertta-palveluun, josta pohjavesitiedot löytyvät vasemmasta valikosta Pohjavedet-tietojärjestelmän Pohjavesialueet-osion alta.

• Ehdotukset pohjavesien vesienhoidon toimenpiteiksi vuosille 2022 - 2027

Karttapalvelu

Palaute vesienhoitoalueella

• Palautetta toivottiin ensisijaisesti www.lausuntopalvelu.fi sivujen kautta tai Etelä-Savon ELY-keskuksen kirjaamoon

• Lausuntopyyntöjä lähetettiin 478 taholle

• Lausuntoja ja kansalaispalautetta saatiin yhteensä 105 kpl

• 5 tahoa ilmoitti, ettei anna lausuntoa asiasta

• Lausuntopalautteeseen voi tutustua Lausuntopalvelussa

• Tiivistelmä lausuntopalautteesta julkaistaan 8/2021 Vuoksen

vesienhoitoalueen internet-sivuilla

Palautteen antajia VHA1:n alueella yhteensä 105 kpl

31

14 8

14

3 2

Palautteen antajat

• AFRY Finland Oy, Ympäristöyksikkö/

• BirdLife Suomi ry/

• Endomines Oy/

• Energiateollisuus ry/

• Enonkosken kunta, Kunnanhallitus/

• Etelä-Karjalan liitto/

• Etelä-Savon maakuntaliitto/

• Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristöterveydenhuoltoyksikkö/

• FinnCobalt Oy, Ekberg Markus/

• Fortum Power and Heat Oy/

• Geologian tutkimuskeskus, Ahonen Jussi/

• Granholm, Kaj/

• Hamina kaupunki, Lupavaliokunta/

• Haukiveden Kalatalousalue/

• Haverinen Yrjö/

• Heinäveden luonnonystävät ry/

• Hirvasjärven Luonto Ry/

• Iisalmen kaupunki, Tekninen toimiala, Kadut ja ympäristö/

• Imatran kaupunki, Imatran seudun ympäristölautakunta/

• Imatran kaupunki, Kaupunkikehityslautakunta/

• Imatran kaupunki, Lupalautakunta/

• Imatran seudun perhokalastajat ry/

• Itä-Savon Luonnonsuojeluyhdistys/

• Itä-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymä/

• Kalatalouden Keskusliitto/

• Keskisaaren-Pihtisalmen asukasyhdistys/

• Korkein hallinto-oikeus/

• Kuopion kaupunki, Kaupunkirakennelautakunta/

• Kuopion kaupunki, Ympäristö ja Rakennuslautakunta/

• Kuopion Vesi/

• Lapinlahti kunta, Kunnanhallitus/

• Lappeenranta kaupunki, Kaupunginhallitus/

• Lappeenranta kaupunki, Lupalautakunta/

• Leppävirran kunta, Keski-Savon ympäristölautakunta/

• Liperi kunta, Elinympäristölautakunta/

• Luonnonsuojeluliiton Etelä-Savon piiri ry/

• Luonnonvarakeskus, Luonnonvarat -yksikkö/

• Luumäen kunta, Luumäen kunnan lausunto koostuu tek/

• Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK r.y/

• Metsähallitus/

• Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjala/

• Metsäteollisuus ry/

• Mikkeli kaupunki, Mikkelin seudun ympäristölautakunta/

• MTK Metsälinja & Metsänhoitoyhdistyksiä/

• MTK-Etelä-Savo ry/

• MTK-Kaakkois-Suomi ry/

• MTK-Pohjois-Karjala ry/

• Museovirasto/

• Neova Oy/

• Nilsiän luonnonsuojeluyhdistys ry/

• Nilsiän reitin suojeluyhdistys/

• OTSO Metsäpalvelut Oy/

• Parkkonen, Jaakko/

• Pielavesi kunta, Kunnanhallitus/

• Pohjois-Karjalan maakuntaliitto, Aluekehitystyksikkö/

• Pohjois-Karjalan Ympäristöterveys Pohjois-Karjala/

• Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri ry/

• Pro Höytiäinen/

• Pro Joroisselkä -Yhdistys/

• Puolustusvoimat, 1._Logistiikkarykmentti/

• Puolustusvoimat, Kainuun prikaatin Pohjois-Karjalan aluetoimisto/

• Puolustusvoimat, Kainuun prikaatin Pohjois-Savon aluetoimisto/

• Rajavartiosto, Kaakkois-Suomen Rajavartiosto/

• Rautjärven kunta/

• Ruokavirasto/

• Saimaa ilman kaivoksia ry, Saimaa ilman kaivoksia/

• Saunalautta-Imatra_Oy/

• Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ry/

• Savon Voima Oyj, Energiantuotanto/

• Savonlinna kaupunki, Rakennus- ja ympäristölautakunta/

• Savonlinna kaupunki, Savonlinnan museo/

• Savonlinnan Vesi/

• Sinkkonen, Eero/

• SLL/

• Sonkajärven kunta/

• Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira/

• Sosiaali- ja Terveysministeriö/

• Suomen Kalankasvattajaliitto ry/

• Suomen luonnonsuojeluliiton Suur-Savon yhdistys/

• Suomen Metsäkeskus/

• Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö/

• Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liitto ry/

• Suomen Vesilaitosyhdistys ry/

• Suomen vesistösäätiö, Vesistöpaneeli/

• Suomen Ympäristökeskus/

• Taipalsaaren_kunta, Tekninen lautakunta/

• Tapio Oy, Joensuu Samuli/

• Terveempi Onkivesi ry/

• THL/

• Työ- ja elinkeinoministeriö, Alueet ja kasvupalvelut osasto/

• UPM-Kymmene Oyj/

• Urpilainen, Emilio/

• Vainio, Matti/

• Varsinais-Suomen ELY-keskus, Kalatalouspalvelut-yksikkö/

• Vieremä kunta, Kunnanhallitus/

• Villilohi yhteistyöverkosto vaelluskalojen puolesta ry/

• Vuoksen lautturi Oy/

• Vuoksi neuvottelukunta/

• WWF Suomi/

• Yara Suomi Oy/ 7

Yleisiä huomioita palautteesta

• Yleisesti palaute aiempaa kriittisempää

• Kuten edellisissä kuulemisissa, samoista aihepiireistä keskenään vastakkaista palautetta

• Aiempaa enemmän palautetta vesien tilaluokittelusta ja seurannasta (luokittelun oikeellisuus, seurantatiedon kattavuus, myös joitakin viittauksia yksittäisiin muodostumiin)

• KeVoMu-vedet aiempaa enemmän esillä, yksityiskohtaisia kommentteja ja muutosesityksiä yksittäisiin muodostumiin

• Ympäristötavoitteiden saavuttamista koskeva palautemäärä kasvanut huomattavasti, kantaa otettu mm. lievennettyihin tilatavoitteisiin

• Keskeisimpiä toimenpidesektoreita palautteen määrän perusteella: metsätalous, maatalous, vesistökunnostus

• Turvetuotantoa koskeva palaute vähentynyt, kaivoksia koskeva selvästi lisääntynyt

Sisällysluettelo

• Yleisiä huomioita

• Vesien tila ja seuranta

• Ilmastonmuutoksen vaikutukset

• Yhdyskunnat ja haja-asutus

• Teollisuus ja yritystoiminta

• Metsätalous

• Maatalous

• Kalankasvatus

• Turvetuotanto

• Vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen

• Pohjavedet

• Maankäyttö

• Ympäristötavoitteiden saavuttaminen

• Ympäristöselostus

Yleisiä huomioita

• Vesienhoitosuunnitelmaehdotus on tehty laajassa ja hyvässä yhteistyössä sidosryhmien ja asiantuntijatahojen kanssa ja siitä on saatu erittäin kattavan tietopaketti pinta- ja pohjavesien tilasta. Lisäksi vesienhoitosuunnitelmaehdotuksien jakaminen kahteen osaan on tuonut selkeyttä asiakirjoihin. Työhön osallistumiseen (suunnittelu ja kuuleminen) on tarjottu riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia.

• Vesien- ja merenhoidon suunnitelmat perustuvat aiempien suunnitelmakausien kokemukselle ja suunnitelmissa on esitetty selkeät tavoitteet ja keskeiset toimenpiteet vesien hyvän tilan saavuttamiseksi/säilyttämiseksi. Suunnitelmissa on

valtakunnallisesti tärkeitä asioita, mutta kuitenkin eri vesienhoitoalueilla on painotettu myös alueille tunnusomaisia asioita ja suunnitelmat poikkeavat näiltä osin toisistaan.

• Tärkeänä koettiin, että vesienhoidon suunnittelun vaikuttavuuskappaleessa oli nostettu selkeästi esille tuomioistuimen linjaukset vesienhoidon ympäristötavoitteiden oikeudellisesta sitovuudesta.

Yleisiä huomioita

• Vesienhoitosuunnitelma jää kuitenkin kohteen laajuuden vuoksi yleismaailmalliseksi ja selkeitä, konkreettisia kohteita on suunnitelmassa mainittu vähän. Vesienhoitosuunnitelmien (laajempi ohjausvaikutus) ja toimenpideohjelmien (alueelliset toimenpiteet) välinen hierarkia ei tule käytännössä esille. Lisäksi haastetta luo vesienhoidon suunnitteluun liittyvän termistön vaikeaselkoisuus ja asiakirjojen suuri koko.

• Kansalaisten mahdollisuus perehtyä laajoihin kokonaisuuksiin ja ottaa niihin kantaa, on vaikeaa. Sen vuoksi kansalaisten osuus asioiden valmistelussa ja kommenteissa voi jäädä vähäiseksi. Voidaan kuitenkin ajatella, että riippumattomat

organisaatiot tuovat esiin niitä seikkoja, joita kansalaiset yleisesti pitävät tärkeinä

• Haasteena tulevallakin ohjelmakaudella tulee olemaan toimenpiteiden toteuttamisen rahoitus ja kohdentaminen ongelmallisille alueille.

• Erilaiset vesienhoitoon liittyvät toimenpiteet, lupa-asiat ja vaikutusten arvioinnit edellyttävät usein myös museoviranomaisen (alueellinen vastuumuseo tai Museovirasto) lausuntoa. Tätä ohjaa muun muassa muinaismuistolaki (295/1963), vesilaki

(587/2011) ja maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999). Muinaismuistolaki ja maankäyttö- ja rakennuslaki tulisi liittää mukaan vesienhoitoa koskevan lainsäädännön listalle ja avata niiden merkitystä ohjauskeinoina. Lisäksi on huomattava, että niin

maankäyttö- ja rakennuslain kuin muinaismuistolain uudistaminen ovat vireillä. Yhteistyöryhmissä tulisikin olla mukana kulttuuriperinnön ammattilaisia.

Vesien tila ja seuranta (luokittelu)

• Useiden vesistöjen ja vesimuodostumien osalta sekä seuranta- ja muun tarvittavan tiedon puutteellisuus luo epävarmuutta sekä luokitteluun että toimenpiteiden suunnitteluun. Esimerkiksi luokittelussa hyödynnetystä ryhmittelystä tulisi vähitellen päästä irti ja luokittelu tulisi perustua aitoon vesimuodostumakohtaiseen seurantatietoon.

• Asiantuntija-arviot tulee tehdä yhtenevin periaattein koko maassa ja luokittelun perusteet tulee dokumentoida tarkasti, avoimesti ja oikeusharkintaan perustuen (aineiston epävarmuudet, perustelut ja kattavuus). Mikäli tilatavoitteen saavuttaminen ei esitetyillä toimenpiteillä ole arvioiden mukaan mahdollista vuoteen 2027 mennessä, tulee arvioida myös tarve luokitusjärjestelmän muuttamiseen tai vesipuitedirektiivin mahdollistamien poikkeuksien käyttöön. Kansalaishavaintoja käytettäessä tulee kiinnittää huomiota havaintojen luotettavuuteen ja kattavuuteen.

• Vesien tilan luokittelujärjestelmä tulee yhdenmukaistaa EU:n tasolla. Suomessa ELY-keskusten luokitustyötä ohjaavat

kansalliset ohjeet, joissa on otettu soveltuvin osin huomioon myös EU:ssa yhteistyössä tehdyt ohjeet (CIS-ohjeet). Luokitus kaikilla vesienhoitoalueilla tulisi toteuttaa samojen periaatteiden mukaan

• Luokittelussa tulisi ottaa käyttöön estuaarivyöhykkeet koko rannikolla ja määrittää näille vertailutyypit ja luokkarajat.

Kaikkia pieniä vesistöjä ei ole vesienhoidon suunnittelun yhteydessä luokiteltu. On syytä harkita huolellisesti sitä, onko

Vesien tila ja seuranta (luokittelu)

• Kemiallisen tilan määrittely on muuttunut edellisestä kaudesta niin, että vertailu aiempien kausien tilaan ei ole mielekästä.

Lisäksi yhden laatunormin muutos johti siihen, että kaikkien vesimuodostumien kemiallinen tila on hyvää huonompi. Pelkästään luokittelukriteerien muutoksista johtuva vesien tilan heikkeneminen ei saa johtaa elinkeinojen toimintaedellytysten

huononemiseen. Luokittelujärjestelmä ei huomioi ilmeisestä kehitystarpeesta huolimatta kiintoainetta eikä veden väriä (humuskuormitteiset vesistöt).

• Ympäristötavoitteiden sitovampi tulkinta aiheuttaa tarpeen panostaa luokitukseen aivan eri tavalla kuin ennen. Näin ollen tilaluokittelun oikeellisuuden varmistaminen on keskeistä vesienhoitosuunnitelmien päivityksessä. Todellisten vesien tilassa tapahtuneiden muutosten lisäksi luokkamuutoksia on tapahtunut mm. menetelmällisistä muutoksista, uudesta seuranta-

aineistosta tai vesimuodostumatyypin muutoksesta johtuen. Esimerkiksi on ehdotettu, että indeksit tulisi tarkistaa mm.

pohjaeläinten osalta. Nykyiset indeksit ovat liian väljiä, mikä ei kuvaa riittävästi muutosta laatutekijässä.

• Pintavesimuodostumat on jaettu eri tyyppeihin, joille on määritelty vertailuolot, jotka toimivat luokittelun lähtökohtana. Vaikka tyyppejä on jo 44 tulisi tyyppi muodostaa happamien sulfaattimaiden vesimuodostumille.

• Merkittävän haitan arvioinnissa on huomattava, että vesipuitedirektiivin lähtökohtana on samanlainen vaatimustaso kaikille vesimuodostumille, joissa harjoitetaan voimantuotantoa riippumatta siitä, mitä lieventäviä toimenpiteitä näissä on jo lupien mukaisesti tai muutoin toteutettu. Analyysin merkittävästä haitasta tulee siis aina lähteä ns. ”nollatilanteesta”.

Vesien tila ja seuranta (luokittelu)

• Vesienhoidon 3. kauden suunnittelussa on huomioitava luokituksen oikeellisuuden merkityksen muuttunut luonne. Weser-päätöksen jälkeen direktiivin tavoitteiden sitovuus on kuitenkin muuttunut ja luokittelun oikeellisuuden merkitys on korostunut, kun luokitus on sitovaa myös yksittäisessä luvituksessa.

• Uusille teollisuushankkeille ja olemassa olevien laitosten kehittämiselle tulee jatkossakin olla mahdollisuus, kun toiminnassa toteutetaan BAT-tekniikan mukaista vesistövaikutusten vähentämistekniikkaa. Vesipuitedirektiivin mahdollistama vesimuodostuman

ympäristötavoitteiden lieventäminen on oleellinen jousto, joka on otettava käyttöön täysimääräisesti vesienhoitosuunnitelmissa.

Vesienhoitotoimien tasapuolisuus luvitettavien hankkeiden ja muun kuormituksen välillä on tärkeää ohjauksen hyväksyttävyyden kannalta. Luvituksessa on huomioitava luvitettavan hankkeen mahdollinen ”korvausinvestointiluonne” ja päästöjen vähentyminen lupakohteen ulkopuolella.

• Vesistöihin pääsee entistä enemmän kiintoainetta ja humusta mm. ilmastonmuutoksen seurauksena, mikä lisää vesistöjen nuhraantumista ja alentaa niiden virkistyskäyttöarvoa. Tämän kuormituksen arviointiin tulisi saada luotettavia työkaluja. Pitoisuusrajat ja

vähentämissuunnitelmat tulee määritellä myös kiintoaineelle ja humukselle.

• Vesistön virtaamalla on luokittava rooli luonnonmukaisen vesimuodostuman erinomaisen ja hyvän tilan välillä. EU:n

jäsenmaiden, on vesipuitedirektiivissä hydrologismorfologinen ns. luokitusta tukeva tekijä. Sillä on kuitenkin komission ja sidosryhmien yhteistyössä tehdyssä CIS-ohjeessa nro. 31 on määritetty termi ekologinen virtaama. Ekologinen virtaama on siis virtaama, joka mahdollistaa biologisille laatutekijöille vähintään hyvää ekologista tilaa vastaavien arvojen saavuttamisen

luonnonmukaisissa vesimuodostumissa. Ohjeessa on erikseen todettu, ettei ekologinen virtaama koske voimakkaasti muutettuja vesimuodostumia.

• KeVoMu-vesimuodostumissa vesienhoidon ympäristötavoitteena on hyvä saavutettavissa oleva tila, joka määritetään suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. KeVoMu-luokittelussa otetaan tärkeän käytön aiheuttamat fyysiset muutokset

huomioon, jolloin ympäristötavoitteet ovat alhaisempia kuin luonnon vesimuodostumissa. Lisäksi on tärkeä muistaa, että esitettävillä toimenpiteillä ei saa aiheuttaa merkittävää haittaa vesimuodostuman tärkeälle käyttömuodolle.

• Keinotekoisissa ja voimakkaasti muutetuissa vesimuodostumissa virtaama voidaan huomioida, kun tarkastellaan mahdollisia toimenpiteitä ja niiden vaikuttavuutta vesimuodostuman tilaan. Ympäristövirtaaman käsitettä ei kuitenkaan ole määritelty vesipuitedirektiivissä, eikä sitä voida direktiivistä johtaa. Ympäristövirtaama on ainoastaan yksi hydrologismorfologinen toimenpide muiden joukossa ja on selvää, ettei myöskään tällä toimenpiteellä saa aiheuttaa merkittävää haittaa

vesimuodostuman tärkeälle käyttömuodolle.

Vesien tila ja seuranta (KeVoMu)

Vesien tila ja seuranta (KeVoMu)

• KeVoMu-vesimuodostumien osalta luokittelussa arvioidaan mitä hydrologis-morfologista tilaa parantavia toimenpiteitä vesimuodostumassa on mahdollista toteuttaa ja missä laajuudessa. Tärkeille käyttömuodoille haittaa aiheuttavista

toimenpiteistä tulee arvioida sellainen toimenpiteen laajuus, jonka ekologinen vaikuttavuus on mahdollisimman suuri aiheuttamatta merkittävää haittaa tärkeälle käyttömuodolle. On tärkeää muistaa, että myös voimakkaasti muutetuissa vesimuodostumissa biologisille laatutekijöille tulee määrittää vaihteluväli kullekin luokalle: hyvä potentiaali ei ole lista toimenpiteistä, vaan biologisten laatutekijöiden arvot. Mikäli toimenpideyhdistelmän vaikutus biologisten laatutekijöiden arvoihin on vähäinen, hyvä (tai paras) saavutettavissa oleva tila (potentiaali) on jo saavutettu.

• Voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien luokittaminen vesipuitedirektiivin mukaisesti poikkeaa luonnonmukaisten vesimuodostumien luokituksesta. Vesipuitedirektiivi edellyttää, että jokaiselle voimakkaasti muutetulle vesimuodostumalle määritellään omat vertailuolosuhteet. Näissä vertailuolosuhteissa biologisten laatutekijöiden arvot määräytyvät sellaisiksi, joihin voidaan päästä vesimuodostuman fyysisiä ominaisuuksia muuttavilla toimenpiteillä. Näistä toimenpiteistä ei saa aiheutua merkittävää haittaa vesimuodostumien tärkeille käyttömuodoille, kuten vesivoimalle. Erityisesti voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien osalta on siten luokittelun oikeusvaikutusten kannalta olennaista tietää mihin tietoihin ja vaikutusarvioihin luokitus perustuu.

Vesien tila ja seuranta (seuranta)

• Ilmastonmuutokseen varautumiseksi on tärkeää turvata pitkien seurannan aikasarjojen jatkuvuus. Eri toimenpiteiden vaikutusten seuranta ja vesien tutkimus ovat avainasemassa ja niihin tulee keskittää voimavaroja. Lisäksi pitkäaikaisia ja maantieteellisesti kattavia seurantoja tarvitaan entistä enemmän vesienhoidon luokittelun laadun varmistamiseksi sekä toimenpiteiden kohdentamiseen ja vaikutusten arviointiin. Samoin on tarpeen seurata pitkäaikaisesti eri vesiensuojelumenetelmien vaikutusta. Tarkempi seuranta mahdollistaisi myös vesienhoitosuunnitelmien toteutumisen välitarkastelun kuusivuotisen suunnitelmakauden aikana.

• Ongelmana on myös se, että mitä pienempiin yksiköihin ja valuma-alueisiin mennään, sitä vähemmän ja lyhytaikaisempaa seurantatieto on. Pienvesistä on tärkeää huolehtia, mutta sitä ei tulisi tehdä vesienhoidon suunnittelun kautta. Vesienhoidon kehitystyö tulisi suunnata ensisijaisesti järvien, jokien ja rannikkovesien luokittelun ja seurannan parantamiseen.

• Maastossa perusseurantaa tehdään 1-18 vuoden välein riippuen paikan merkittävyydestä. Osalla laatutekijöistä saattaa riittää melko harva seuranta, mutta esimerkiksi ravinnekuormituksessa on suurta vuosivaihtelua, jolloin harva näytteenottotiheys voi johtaa huomattavan virheelliseen arvioon kuormituksesta. Malleilla täydennetään ravinnekuormitusarvioita. Mallien päivittämisessä on viiveitä ja mallinnetuissa tiedoissa on aina epätarkkuutta. Näin ollen mallien säännöllinen päivitys ja lisätiedon kerääminen ovat kriittisiä mallin tarkkuuden kannalta. Tulisi pyrkiä myös enenevässä määrin jatkuvatoimisiin mittauksiin, jotta saadaan tarkempi kokonaiskuva kuormituksen vuosi- ja vuodenaikaisvaihtelusta, kuormituslähteistä sekä kuormituksen eri osatekijöistä.

Vesien tila ja seuranta (seuranta)

• Vesienhoidon seurantaa pitää varata viranomaisille riittävät resurssit. Toiminnanharjoittajien seurantavelvoitteiden pitää kohdentua ennen kaikkea niille tahoille, joiden toiminta aiheuttaa riskiä pinta- ja pohjavesille ja tässä seurannassa on otettava huomioon

ohjauskeinona esitetty haitallisten aineiden seuranta. Lisäksi eri tahojen tekemien tietojen kokoamista ja jakamista voitaisiin tehostaa edistämällä tietojärjestelmien välisen tiedon siirtymistä.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset

• Suunnitelmassa oli hyvin huomioitu ilmastonmuutos ja sen myötä lisääntyvä sadanta, sekä sen ja leutojen talvien yleistyessä tulevaisuudessa kasvavat kiintoaine- humus- ja ravinnekuormat. Ilmiö näkyy jo ja tulee tulevaisuudessa olemaan entistä suurempi huolenaihe, mikä tekee valuma-alueilta tulevan kuormituksen vähentämisestä vielä entistäkin tärkeämpää.

• Suomen jokivaluma-alueilla lumen sulamisvalunta on viime vuosikymmenien aikana sekä aikaistunut että määrällisesti pienentynyt, mutta se on kompensoitunut valunnan lisääntymisenä muina ajankohtina, mikä on muuttanut myös

ravinnekuormituksen ajallista jakautumista. Ravinnekuormituksen lisääntymisen arvioidaan kohdistuvan voimakkaimmin Etelä-Suomeen, mutta vaikutukset näkyvät myös keskisessä Suomessa hajakuormitetuilla ja etenkin suuremman kaltevilla omaavilla valuma-alueilla. Koska tieto tällä saralla lisääntyy jatkuvasti, tulee olla valmius tarkastella uudelleen tavoitteita, kehittää menetelmiä, antaa ohjeita ja muuttaa erilaisia ohjauskeinoja jo ennen nyt alkavan suunnittelukauden päättymistä.

• Vesienhoitosuunnitelmissa voisi olla osio erilaisille skenaarioille, joilla selvitetään ja ennustetaan odotettavissa olevia

muutoksia näkyvissä olevien trendien perusteella. Suunnitelmaehdotuksissa on mainittu mm. ilmastonmuutos ja turvetuotannon vähentyminen, mutta niiden vaikuttavuutta vesien laatutavoitteisiin ei ole tarkemmin arvioitu.

• Kuivien kausien aiheuttamat ongelmat vedenlaadulle ja vesiluonnolle tulee ottaa huomioon samoin kuin sadannan lisääntymisen vaikutukset säännöstelyjen muutostarpeisiin.

Yhdyskunnat ja haja-asutus (vesihuolto)

• Ehdotetut toimenpiteet pohjautuvat kuntien vesihuollon kehittämissuunnitelmiin ja alueellisiin vesihuollon yleissuunnitelmiin.

Tällaisten suunnitelmien pohjalta ei tule vesienhoidon suunnittelussa kuitenkaan esittää sitovia linjauksia tulevista toimenpiteistä, vaan ne tulee nähdä ennen kaikkea työkaluina vesihuollon alueellisessa kehittämisessä. Yhtenä merkittävänä kriteerinä

suunnitelmien laadinnassa on ollut esitettyjen hankkeiden taloudellinen kannattavuus ja toteutettavuus. Tämän lisäksi tulisi ottaa huomioon, että etenkin alueellisia suunnitelmia valmistellaan pitkään ja ne eivät valmistuessaan välttämättä ole kaikilta osin ajantasaisia.

• Laitoksia vesi- ja viemäriverkostoineen tulee parantaa ja huoltaa säännöllisesti. Yksityinen rahoitus tähän tulee kerätä pitkän ajan aikana, jotta vesimaksuissa ei tapahdu huomattavan suuria korotuksia äkillisesti. Vesihuollon investointitarpeet ovat koko ajan kasvaneet ja sen vuoksi on painetta myös maksujen korotuksiin sekä kustannusten alueelliseen kohdentamiseen. Lisäksi eri

tietojärjestelmiin kerätyt tiedot tulisivat helpommin talousvettä toimittavien laitosten ja valvovien viranomaisten saavutettaviksi ja käytettäviksi.

• Teollisen toiminnan vesistökuormituksessa on hyvä erottaa teollisen toiminnan päästöt suoraan vesistöihin ja toisaalta päästöt kunnallisten jätevedenpuhdistamoiden kautta. Nämä ovat kaksi eri asiaa ja tarkoittavat investointitarpeiltaan myös kustannusten kohdistumista mahdollisesti eri tahoille (teollisuus vs. vesihuoltolaitos).

Yhdyskunnat ja haja-asutus (vesihuolto)

• On tärkeää, että teollisuuslaitosten luvituksissa huomioidaan päästöt kunnalliselle jätevedenpuhdistamolle ja

jätevedenpuhdistamon kyky käsitellä kyseessä olevat teollisuusjätevedet. Teollisuusjätevesien hallintaan tulee edelleen kiinnittää huomiota ja jätevesien vastaanottajan tulee teollisuusjätevesisopimuksessa asettaa enimmäisarvot. Tarvittaessa viranomaisen toimesta tulee asettaa rajoitteita johdettaessa ne kunnalliselle jätevedenpuhdistamolle. Rajallisien resurssien puitteissa kiristyviin määräyksiin ja esimerkiksi lupaehtoihin vastaaminen vie helposti panoksia huomattavasti kriittisempien toimenpiteiden

suorittamisesta. Vaarana on esimerkiksi vesihuoltolaitoksilla verkoston korjausvelan kasvu puhdistustekniikan entistä tiukempiin raja-arvoihin pääsemiseksi.

• Uimaveden hygieenisen laadun turvaamiseksi tulee yhdyskuntienjäteveden puhdistamoiden puhdistetun jäteveden hygieenistä laatua tarkkailla tulevaisuudessa ja jäteveden purkuputket sijoittaa siten, ettei jäteveden johtamisesta aiheudu terveydellistä

haittaa uimarannan käyttäjille. Jätevedenpuhdistamoiden ja pumppaamojen sekä viemäreiden kuntoon on kiinnitettävä huomiota ja varattava riittävästi varoja niiden saneeraukseen. Yleisellä uimarannalla tarkoitetaan rantaa, jolla odotetaan käyvän huomattava määrä uimareita (STM:n asetus 711/2014). Näiden lisäksi valvotaan myös pieniä uimarantoja (STM asetus 354/2008). Näytteitä otetaan näiltä uimarannoilta kolme kertaa vuodessa. Näiden pienten uimarantojen uimaveden hygieenisen laadun turvaamiseksi tulee ryhtyä toimenpiteisiin.

Yhdyskunnat ja haja-asutus (vesihuolto)

• Haitallisiin aineisiin ja mikromuoveihin liittyvät toimenpiteet ja niihin liittyvät ohjauskeinot, kuten haitta-aineiden esiintyvyyden määritykset, tulee yhdyskuntien lisäksi kohdentaa myös teollisuuteen ja liikenteeseen. Kohdentamalla

ohjauskeinot myös päästölähteelle, on ohjauskeinon vaikuttavuus suurempi ja se on kustannustehokkaampi kokonaisuuden kannalta. Seurannan tulisi kohdentua myös tarkoituksenmukaisiin aineisiin ja yhdisteisiin.

• Puhdistamojen typpikuormitus on kääntynyt lievään nousuun. Lisäksi mikromuovien ja lääkejäämien päästöjä ei oltu jätevedenpuhdistamoiden kohdalla arvioitu. Toimintahäiriöistä aiheutuvat ohijuoksutukset voivat myös heikentää vedenlaatua.

• Ravinteiden lisäksi jätevesien mukana vesiympäristöön päätyy myös suolistoperäisiä taudinaiheuttajia. Jätevesien

hygienisointi voi tilanne- ja kohdekohtaisesti olla tarpeen jäteveden mukana vesiympäristöön päätyvien suolistoperäisten mikrobien vähentämiseksi. Taudinaiheuttajien pääsy vesiin voi vaikeuttaa veden hyödyntämistä kasteluvetenä tai eläinten juomavetenä ja voi jopa estää sen kokonaan.

Yhdyskunnat ja haja-asutus (vesihuolto)

• Vesihuoltolain mukaista liittymisvelvollisuutta on lievennetty taajaman ulkopuolisilla alueilla. Keskitetyn jätevesiverkostojen rakentaminen niille alueille, jossa se on teknistaloudellista tulisi kuitenkin toimia yhtenä

toimenpidevaihtoehtona. Laajentaminen taajamien ulkopuolisille haja-asutusalueille ei aina ole kustannustehokkain toimenpide vesien kuormituksen hallitsemiseksi. Verkostojen laajentamisen sijasta vesienhoidon toimenpiteissä tulee keskittyä rakennettujen viemäriverkostojen saneeraukseen sekä vuotovesien hallintaan erityisesti hulevesien osalta.

• Vuotovesien hallinta edellyttää kuntien sitoutumista hulevesiviemäriverkostojen ja -järjestelmien laajentamisen ja

saneerauksen osalta. Jätevesiverkostoon joutuvien vuotovesien (hulevedet, lumesulamisvedet yms.) määrän vähentäminen on asetettu keskeiseksi tavoitteeksi. Käytännössä viemäriverkostojen saneerausten vuosittainen määrä ja kustannukset tulisi kunnissa moninkertaistaa. Sekaviemäröinnistä luopuminen voisi hillitä runsai

• siin sateisiin liittyviä jätevesien ohijuoksutuksia.

• Viemäriverkostojen saneerausten tulee olla suunnitelmallisia ja ne tulee kohdistaa niille alueille, joissa on suurin tarvetta (esim. alueet, joissa jätevesiviemäreiden vuotovesienosuus on esim. yli 30 %). Lisäksi kuluvalla toimenpidekaudella tulisi maakuntatasolla selvittää pienistä jätevesipuhdistamoista luopumista ja jätevesien johtamista suurempiin laitoksiin.

Yhdyskunnat ja haja-asutus (vesihuolto)

• Maankäytön suunnittelulla on merkittävä vaikutus vesihuoltolaitoksen toimintaan ja erityisen tärkeää se on pohjavesien laadullisen ja määrällisen tilan turvaamisessa. Asia on tuotu vesienhoitosuunnitelmassa esiin ja kannatamme ELY-

keskuksille toimenpiteenä esitettyjä tehtäviä tietoisuuden lisäämiseksi maankäytön suunnittelun vesienhoidollisista vaikutuksista kunnissa.

• Vesienhoidon seurannan tulisi tukea mahdollisimman tehokkaasti myös juomavesidirektiivin edellyttämää raakavesien seurantaa. Myös ympäristöhallinnon ja viranomaisten toteuttamassa pohjavesiseurannassa pitää ottaa nykyistä kattavammin huomioon vedenhankintaa käytettävien pohjavesialueiden seuranta. Hyvä keino edistää vedenhankintaan käytettävien

raakavesien tarkoituksenmukaista seurantaa ja seurantatiedon jakamista on pohjavesialueilla toimivien yhteistarkkailu.

Pohjavesistä tulisi olla entistä enemmän tietoa käytettävissä myös luokittelun tueksi.

• Suunnitelmassa on esitetty sektorikohtaisesti tärkeitä suoria ja välillisesti vaikuttavia toimenpiteitä ja ohjauskeinoja pinta- ja pohjavesivaikutusten vähentämiseksi. Sektorikohtainen ja vedenhankinnan näkökulmasta hajautettu toimenpiteiden

esitystapa vaikeuttaa vedenhankintaan käytettävien pinta- ja pohjavesien suojelemiseksi tehtävien toimenpiteiden riittävyyden kokonaisarviointia.

Yhdyskunnat ja haja-asutus (haja-asutuksen jätevedet)

• Haja-asutuksen jätevesien käsittelyn säädöspohja on muuttunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana merkittävästi.

Vesienhoitosuunnitelmat on laadittu siten, että oletetaan haja-asutuksen jätevesikysymykset ratkaistuiksi. Useat kiinteistöt eivät ole vielä liittyneet viemäriverkostoon vesihuollon toiminta-alueella tai verkostojen ulkopuolella, kiinteistökohtaista

jätevesijärjestelmää ei ole päivitetty nykyisen lainsäädännön vaatimalle tasolle. Toimenpiteitä vaativien kiinteistöjen tarkk a määrä ei ole selvillä, koska kaikissa kunnissa tätä tietoa ei ole tai se on jo vanhentunutta. Ongelmaan puuttumista vaikeuttaa takavuosien kiistat erilaisten käsittelymenetelmien paremmuudesta. On vieläkin tarve jakaa oikeaa tietoa sekä vaatimuksista että parhaista menetelmistä ja käytännöistä.

• Jätevesineuvonnan ja -valvonnan tärkeys on tunnistettu ja mainittu yhtenä haja-asutusta koskevana ohjauskeinona. Valtion tukemien jätevesihankkeiden rahoitus on kuitenkin loppunut siirtymäajan päättymisen myötä vuonna 2019. Kuitenkaan kaikki ranta- tai pohjavesialueilla sijaitsevat kiinteistöt eivät ole uusineet jätevesijärjestelmiään jätevesiasetuksen mukaisiksi. Valvonta ja toimenpiteet ovat tässä asiassa kuntien vastuulla, mutta monissa tapauksissa niiden resurssit asian hoitamiseksi ovat

riittämättömät.

Yhdyskunnat ja haja-asutus (haja-asutuksen jätevedet)

• Yhdeksi keskeiseksi toimenpiteeksi tulisi nostaa kolmannella vesienhoitosuunnitelmakaudella uudelleen myös haja- ja loma- asutuksen osalta keskitetty viemäröinti. Tämä toimenpiteen teknistaloudellisia edellytyksiä tulisi selvittää niillä vesistöjen valuma-alueilla, joissa haja-asutuksen kuormitus on merkittävä.

• Hallinnollisen menettelytavan kehittämisen tueksi tarvitaan tarkennuksia itse normin sisältöön varsinkin MRL osalta. MRL kokonaisuudistuksen yhteydessä tulisi huolehtia siitä, että MRL lupajärjestelmään rakennetaan viittaussäännökset YSL aineellisiin säännöksiin. Esimerkiksi MRL luvan myöntämisen edellytyksiä koskeva sanamuoto on tarpeellista muuttaa selkeämmin vastaamaan ympäristönsuojelulain jäteveden puhdistamisvelvollisuutta koskevaa sanamuotoa.

• MRL uudistuksen yhteydessä on tarpeellista kehittää rakennushankkeista kerättävää tietosisältöä koskevaa lainsäädäntöä niin, että myös verkostojen ulkopuolisesta vesihuollosta kertyy lupahallinnoinnin yhteydessä valtakunnallisesti yhtenevä seurannan ja lietehuollon palvelutarpeen suunnittelussa tarpeellinen tietosisältö.

• Edistetään jätelain 143 § rekisterin käyttöönottoa ja ylläpitoa kunnissa. Otetaan lietehuollon kehittäminen osaksi kuntien kanssa käytäviä kehityskeskusteluja.

Yhdyskunnat ja haja-asutus (hulevedet)

• Asutuskeskuksista ja taajamista valuvien hulevesien ja niiden sisältämien haitta-aineiden hallintaan ja käsittelyyn tulee kiinnittää enemmän huomiota, jotta hulevedet eivät heikennä purkuvesistöjen laatua. Valunnan äärevöitymisen haitallisuutta kaupunki- ja teollisuusalueilla ei sinällään enää tarvitse todistaa, vaan on aika tehdä konkreettisia toimia ja seurata niiden onnistumista. Vettä läpäisevän maa-alan lisääminen ja luonnonmukaiset kaupunkikosteikot ovat näistä toimenpiteistä tärkeimpiä. Kaavoituksen käyttöä vesiensuojelussa tulee lisätä riittävän tehokkailla kaavamerkinnöillä ja -määräyksillä. Erityisen tärkeää on turvata riittävä

siniviherverkosto sekä asfaltoimaton viherpinta taajamissakin. ELY-keskusten riittävä ohjaus ja valvonta tulee varmistaa MRL- uudistuksessa.

• Hulevesienhallinta tulee tehdä mahdollisimman luonnonmukaisesti, jotta alueen vesitasapaino säilyy. Hulevesiviemäriverkoston rakentaminen tulisikin olla viimeinen keino hulevesien hallinnassa. Hulevedet tulisi pystyä imeyttämään mahdollisimman hyvin.

Erityisesti pohjavesialueella puhtaiden hulevesien imeyttäminen on tärkeää, jotta alueella muodostuvan pohjaveden määrä ei muutu

Teollisuus (yleistä)

• Muovipäästöjen ennaltaehkäisyyn ja seurantaan ei käytetä riittäviä resursseja. Muovin hajoamistuotteet on todettu kertyvän vesieliöstöön ja aiheuttavan haittaa niiden kehitykselle. Ympäristövelvoitteet ja seuranta tulisi määrätä toiminnanharjoittajille myös muiden haitta-aineiden (toksiset aineet eliöstölle myös lääke- ja hormonaaliset aineet) osalta. Tarkkailujen tehostamisen ja päästöjen vähentämisen osalta on kuitenkin varmistettava, että nämä pysyvät kohtuullisella tasolla toiminnanharjoittajille.

Kohtuuttomia selvitysvaateita yksittäisille toimijoille on nyt jo ollut havaittavissa huolestuttavana kehityssuuntana tietyissä lupaprosesseissa.

• Vesiympäristölle haitallisia aineita koskevien toimenpiteiden, kuten haitallisten aineiden happoa muodostavan vaarallisen jätteen kapselointi maan pinnalla ei vastaa kaivannaisjäte- ja vesidirektiivien vaatimuksia, minkä vuoksi se on lopetettava ja syntyneet sekä tulevat jätteet on stabiloitava pysyvästi.

• Öljyntorjunnan voimavarat tulee varmistaa säilyttämällä öljysuojarahasto.

Teollisuus (luvitus)

• Vesitalous- ja ympäristölupien päivityksiä tulee edistää riskikohteilla ja lupaehtoja tulee korottaa tarvittaessa BAT:in yli.

Tähän työhön tulee varata ELY-keskuksissa riittävät henkilövoimavarat.

• Suunnitelmissa on hyvin kuvattu jo tehtyjen toimenpiteiden vaikutus purkuvesistön tilaan. Suunnitelmista nähdään myös, että teollisen toiminnan vesistövaikutukset ovat muuhun kuormitukseen verrattuna vähäiset. Metsäteollisuuden ympäristöluvat on tarkistettu vuonna 2014 julkaistujen massa- ja paperiteollisuuden BAT-päätelmien perusteella. Metsäteollisuus on toteuttanut päästövähennystoimenpiteitä laajasti eri puolilla Suomea. Osassa laitoksista on tuotantoa lisätty tai muutettu, mikä on

vaihtelevasti vaikuttanut päästöihin. Metsäteollisuus on sitoutunut vähentämään päästöjä edelleen, mutta on tärkeää, että päästövähennystoimenpiteet voidaan hoitaa kustannustehokkaasti ympäristöhyötyihin nähden.

• On tärkeää, ettei kuormituksen vähentämistoimenpiteitä kohdisteta yksinkertaisuuden vuoksi lupavelvollisiin toimijoihin, joilla on jo käytössään ympäristöluvan tarkistuksissa todettu BAT-päätelmiin perustuva paras käyttökelpoinen tekniikka päästöjen vähentämiseksi. Metsäteollisuus suhtautuu tämän takia kriittisesti seuraavaan, tietyillä alueilla esitettyyn

toimenpide-ehdotukseen: "Arvioidaan vesienhoidon tavoitteiden toteutumista teollisuuden merkittävästi kuormittamissa vesimuodostumissa ja määritetään tarvittaessa toimenpiteet (esimerkiksi lupien tarkistukset) kuormituksen vähentämiseksi.”

Lupia tarkistetaan jo nyt monesta eri syystä, mm. säännöllisesti BAT-päätelmien julkaisemisen yhteydessä, eikä yksin vesienhoidon tavoitteiden takia ole tarkoituksenmukaista lähteä lupien tarkistuksiin. Kynnys muuttaa olemassa olevien laitosten lupia ympäristötavoitteiden takia on oltava korkea.

Teollisuus (kaivosteollisuus)

• Kaivoshankkeet ovat uusi uhka pinta- ja pohjavesien tilalle. Tähän ei suunnitelmassa ole vielä osattu riittävästi varautua. Uhkia tulisi kartoittaa tarkemmin ja laatia jo ennakoivasti toimenpide-esityksiä. Kaivostoiminta on aktivoitumassa tulevaisuudessa ja suurten vesistöjen läheisyyteen, joissa on harvinainen järvilohi- taimen kanta sekä saimaannorppa kanta, tulisi kiinnittää erityistä huomiota kaivostoiminnan aiheuttamiin riskeihin ja haittoihin, jotka heijastuvat myös muuhun elinkeinotoimintaan mm.

turismiin ja matkailuelinkeinoihin. Kun mineraalien kysyntä kasvaa paine aloittaa kaivostoiminta vesistöjen läheisyydessä nousee ja tuleviin riskeihin sekä vesistön suojeluun tulisi kiinnittää erityishuomiota jo nyt.

• Alueilla joilla kaivostoimintaa käynnistyy pohjavesien hyödyntäminen juomavedeksi vaikeutuu entisestään ja haja-asutusalueilla on isoja alueita joihin ei ole rakennettu jäte ja juomavesijohtoverkostoa ja rakentaminen on erittäin kallista. Kaivostoiminnan lopettamisen jälkeen on suuret riskit, että toiminnasta aiheutuvat pohja- ja pintavesille aiheutuvat vahingot jäävät hoitamatta tai jäävät yhteiskunnan hoidettavaksi.

• Ilmastonmuutoksen aiheuttamia riskejä ei tunneta riittävästi, jotta niitä voitaisiin varmuudella hallita kaivostoimintaan lii ttyen.

Esimerkiksi erityisen runsassateinen kesä voi aiheuttaa hallitsemattoman ympäristöonnettomuuden kaivosten jätealtaissa.

Tällainen tilanne tulee ennakoida ja kieltää kaivostoiminta hyvän ja erinomaisen tilan vesistöjen läheisyydessä.

Teollisuus (kaivosteollisuus)

• Vesienhoitosuunnitelmassa tulee ottaa voimakkaasti kantaa vesistöjä sekä pohjavesiä uhkaavan kaivosteollisuuden toimien rajoittamiseksi. Suunnitelmassa on kaivostoiminnan ja teollisuuden ohjauskeinoksi mm. vesienhoidon tavoitteiden parempi huomioiminen uusien hankkeiden suunnitellussa sekä vesienhoidon tavoitteiden toteutumisen arviointi ja tämän johdosta tehtävät toimenpiteet esim. lupien tarkastukset kuormituksen vähentämiseksi.

• Kaivoslaki tulee uusia ja siinä ottaa huomioon vesistöjen kuormitus. Myös muuta lainsäädäntöä tulee myös uudistaa siten, että se tukee näitä tavoitteita ja keinoja. Esimerkiksi voi nostaa konkurssilainsäädännön, joka nykymuodossaan mahdollistaa jättää ympäristöhaittojen korjaamisen yhteiskunnan vastuulle. Kaivostoimintaa ei tule sallia vesistöjen tai pohjavesialueiden

lähistöllä.

• Kaivostoiminnan valvonnan resurssit tulee saada kuntoon ennen, kun uusia kaivoshankkeita luvitetaan. Teollisuuden, kaivosten ja kaatopaikkojen suola-, kemikaali- ja alkuainepäästöjä on luvitettava ja valvottava jatkossa tarkemmin. Lisäksi valvontaa ja yhteistyötä tulee kehittää kaikkien toiminnan valvojien kesken, ei pelkästään ympäristölupavalvontaa tekevien kuntien ja ELY- keskusten kesken. Esimerkiksi kaivostoiminnan osalta TUKES on tärkeä osallinen kaivoslain valvojana.

• Vanhojen kaivostoimintojen vaikutusten selvittämiseksi nähdään tarpeellisena, mutta tämänkään kartoituksen vastuutahoa tai aikataulua ei ole ohjelmassa esitetty. Selvittämistä ei tule vastuuttaa yksittäisille teollisille toimijoille tai toimintaa

suunnitteleville yhtiöille. Vanhojen kaivosten vesistöpäästöjen hallitsemiseksi on esitettävä toimenpiteitä ja KAJAK-hanketta tulee jatkaa lisärahoituksella.

Metsätalous (kuormitus)

• Ilmastonmuutoksen arvioidaan yleisesti voimistavan ravinnekuormitusta ja sitä kautta rehevöitymistä, kun valunnan

kasvaessa myös huuhtoutumat lisääntyvät. Selkeimmin metsätalouden vaikutukset näkyvät pienissä sivu- ja latvavesistöissä, joiden valuma-alueilla metsätalous on paikoitellen ainoa suora ihmistoiminnan aiheuttaman kuormituksen lähde. Myös

metsätaloudessa on varmistettava, etteivät vesienhoidon, monimuotoisuuden ja ilmastonmuutoksen toimenpiteet ole

keskenään ristiriidassa ja pyritään löytämään kaikkia tavoitteita edistävät toimenpiteet. Metsien osalta ilmastonmuutos voi lisätä kasvua, ja vaikutus on suurin Pohjois-Suomessa. Kasvun paranemisen myötä puuston haihduttava vaikutus kasvaa, mikä voi vähentää kunnostusojitustarvetta erityisesti turvemailla.

• Metsätalouden vesiensuojeluun on kiinnitetty entistä suurempi huomio. Aineistossa todetaan, että metsätalouden

vesiensuojelun nykyiset ohjauskeinot ovat toteutuneet huonosti. Viimeisimpien tutkimustulosten valossa metsätalouden ravinnepäästöihin tulee kiinnittää suurempaa huomiota (osuus ihmistoiminnasta peräisin olevasta fosforikuormituksesta tarkentunut 8 %:sta 14 %:iin ja typpikuormituksesta 6 %:sta 12 %:iin) ja samalla parantaa metsätalouden vesienhallintaa.

Myös liuennut hiili olisi huomioitava osana metsien hiilinielua. Metsätalouden vesiensuojeluun tulisikin panostaa suuntaamalla metsätalouden tukia taloustoimista niihin.

Metsätalous (seuranta, tutkimus)

• Pilotoinnit ovat tärkeitä, jotta menetelmien käytäntöön soveltuvuudesta saadaan käsitys ennen laajamittaista käyttöönottoa.

Esimerkiksi suometsiä on tulossa lähiaikoina uudistamisvaiheeseen eikä kaikkea uudistamista pystytä tekemään ilman

vesitalousjärjestelyjä. Onkin tärkeää saada pikaisesti lisää tietoa, miten uudistaminen voidaan tehdä ilman vesistökuormituksen selvää lisääntymistä. Usein ratkaisuksi tarjotaan vain eri-ikäiskasvatusta, joka ei kuitenkaan sovellu kaikkiin kohteisiin vaan tarvitaan laajempi toimenpidevalikoima.

• Metsätalouden toimenpiteistä tietoa joudutaan keräämään useammasta lähteestä, ja tiedonkeruuta vaikeuttaa tilastoinnin puute.

Tulevalla kaudella on varmistettava tarpeellisen tiedon saanti jo hyvissä ajoin, jotta toimet tulevat kattavasti huomioon otetuiksi.

• Metsätalouden vaikutuksia vesistöihin kulkeutuvan elohopean lähteenä on syytä pitää silmällä. Jatkossa tulisi tutkia miten metsänkäsittelytoimenpiteet ja niiden yhteydessä käytettävät vesiensuojelutoimenpiteet vaikuttavat metyylielohopean huuhtoutumiseen ja miten laajasta ongelmasta on kyse. Turvemaiden käytön lisääntyminen lisää humuskuormitusta ja

happikatoja vesistöissä. Mikrobiaktiviisuus hapettomissa olosuhteissa myötävaikuttaa elohopean metyloitumiseen, jolloin myös petokalojen syömäkelpoisuus vähenee. Haitta-aineiden kartoitusta vesistöjen pohjasedimenteistä on lisättävä.

• Soihin ja turvemaihin kohdistuvien maankäyttömuotojen tutkimus ja tieteellinen julkaisutoiminta on tällä hetkellä hyvin aktiivista, eikä pitkäaikaisia suunnittelun ja maankäytön suuntaviivoja linjatessa ole syytä nojautua muuhun kuin uusimpaan tutkimustietoon sekä teknologian tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Metsätalous (valvonta)

• Suunnitelmassa todetaan, että ”metsä- ja vesilain viranomaisten yhteistyön lisääminen sekä yhteistyö kuntien kanssa on

tarpeen metsätalouden valvonnassa.” Tarve on ennemminkin selkeyttää eri viranomaisten roolia. Metsä- ja vesilakia valvovat viranomaiset on jo määritelty lainsäädännössä, eikä metsätalouden valvontaa ole syytä laajentaa kunnille.

• Metsätaloudelle toimenpideohjelmassa esitetyt vesiensuojelutoimenpiteet ovat hyviä, mutta niiden lisäksi toimenpiteiden toteutumisen valvontaan sekä vaikutusten seurantaan tulisi myös asettaa tavoitteita. Tältä osin on myös tarkasteltava nykyisen valvonnan riittävyyttä sekä sen soveltamista mm. hakkuita koskevien maisematyölupien käsittelyssä ja suometsien käsittelystä aiheutuvien vesistöhaittojen valvonnassa. Eri-ikäiskasvatuksen mahdollisuudet vesiensuojelussa on nostettu perustellusti esiin.

Olisi kuitenkin syytä muistaa, että myös jatkuvassa kasvatuksessa vesiensuojelu tulee huomioida mm. hakkuiden

suojakaistojen soveltamisessa ja ajourien sijoittelussa. Pidämme tärkeänä, että kynnys vesilain edellyttämän ojitusilmoituksen tekemisessä sekä muut vesilain tulkinnat olisivat toimijoiden kannalta mahdollisimman selkeitä ja yhteneväisiä eri alueilla.

• Herkillä alueilla toimittaessa kynnys vesilain edellyttämän ojitusilmoituksen tekemisessä tulisi asettaa normaalia alemmaksi, koska vähäisetkin kuormitusmuutokset voivat aiheuttaa merkittäviä vaikutuksia alapuolisissa vesistöissä. Merkittäviä

vesistövaikutuksia voi syntyä myös kunnostusojitusta kevyemmässä maanmuokkauksessa, kuten ojitusmätästyksissä.

• Vesienhoitosuunnitelmassa esitetään, että herkillä alueilla toimittaessa vesilain mukaisen ojitusilmoituksen kynnyksen

Metsätalous (metsäsertifiointi)

• Vesienhoitosuunnitelmassa ei tule ottaa kantaa sertifioinnin kriteereihin esitetyllä tavalla eikä käsitellä julkishallinnon

ulkopuolisia markkinalähtöisiä vapaaehtoisia sertifikaatteja. Oheiset kirjaukset tulee poistaa. Metsäsertifikaatit ovat tapa osoittaa, että metsissä toimitaan kestävästi, myös vesiensuojelu huomioiden. Sertifikaattien päivittämiseen on tietty rytmi, jolloin otetaan huomioon uusin tutkimustieto sekä käytännöstä saadut kokemukset ja lainsäädännön muutokset. Metsäsertifiointi ohjaa

vesiensuojelun parhaiden käytäntöjen entistä laajempaan käyttöönottoon käytännön metsätaloudessa. Parhaiten uusien ohjeiden ja hyvien käytänteiden käytäntöön vienti onnistuu neuvonnan ja koulutusten kautta, mutta ilman viittauksia tai suosituksia tiettyyn sertifiointijärjestelmään.

• Metsäsertifiointi kattaa yli 90 % Suomen talousmetsistä. Molemmat Suomessa käytössä olevat sertifiointijärjestelmät sisältävät lainsäädännön vaatimukset ylittäviä vesiensuojelun kriteereitä, kuten esimerkiksi edellyttävät jättämään suojavyöhykkeet

vesistöjen ympärille ja kieltävät tietyt metsätalouden toimenpiteet pohjavesialueilla. Nämä sertifikaatit asettavat käytännössä minimitason metsätalouden vesiensuojelulle ja niiden vaikutus tulee ottaa huomioon suunniteltaessa lisätoimenpiteitä vesien hyvän tilan turvaamiseksi ylimääräisen sääntelyn välttämiseksi.

• Sertifioinneissa on tullut joka vuosi ilmi puutteita suojavyöhykkeiden osalta. On varmistettava vesienhoidon tavoitteiden huomioonottaminen metsäsertifikaattien kehittämisessä ja tarvittaessa kehittää lainsäädäntöä, mikäli sertifikaattien taso ei ole riittävä vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi.

Metsätalous (toimenpiteet)

• Metsätalouden vesiensuojelu perustuu nyt pääosin hankkeisiin, jotka ovat ajallisesti ja maantieteellisesti pistemäisiä. Noin 70 prosenttia Suomen pinta-alasta on metsäistä ja siitä suurin osa on metsätalouskäytössä. Kemera-tukien suuntaamisella

jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen ja vesistönvarsien jättämiseen käsittelyn ulkopuolelle voidaan vähentää varsinkin turvemaiden metsätalouden päästöjä merkittävästi.

• Ansaitusti huolta kannetaan metsätalouden vesiensuojelun kehittämiseen ja varsinaiseen toteuttamiseen liittyvän rahoituksen riittävyydestä. Erityisesti nykyinen vesiensuojeluun kohdistettu luonnonhoitohankerahoitus nähdään riittämättömänä. Sen on koettu olevan erinomainen instrumentti vesienhoidon kannalta. Suunnitelmissa otetaan keskeisesti esille myös alan

tutkimuksen riittävä ja pitkäaikainen rahoitus, jolloin toiminta olisi ennakoitavissa ja suunnitelmallista.

• Alueellisen metsäohjelman tulokset näkyvät viiveellä vesistössä, ohjelman tavoitteet voidaan saavuttaa kun toimenpiteet toteutetaan yhteistyössä neuvonnan ja metsänomistajien kanssa. Kemera rahoitusta tulee jatkaa, ja tehostaa kosteikkojen suunnittelua ja toteutuksia, sekä ohjata toimenpiteitä erityisesti eroosioherkille-alueille valuma-aluesuunnitelman mukaisesti.

Tulevaisuudessa metsäkosteikoiden merkitystä tulisi tutkia laajemmin, ja arvioida kuivatuksen tarvetta uudestaan ilmaston muuttuessa.

• Ensisijaisesti tehostettuja toimenpiteitä tulisi kohdistaa hyvää heikommassa tilassa olevien vesimuodostumien tilan

Metsätalous (toimenpiteet)

• Metsätalouden toimenpiteisiin on lisättävä, edellä mainitun kuormituksen hillitsemiseksi, hakkuumenetelmien

kestävöittäminen kiertoajan pidentämisen kautta, mikä lisää puuston evapotranspiraatiota ja vähentää ojituksen tarvetta ja valuntaa. Myös padottaminen lisättävä toimenpiteeksi suometsäalueilla, joilla on tarpeettoman tehokas ojitus.

• Metsätalouden puolella on kasvavaa tarvetta luonnonmukaisille peruskuivatuksille. Tällä hetkellä peruskuivatuksille ei ole varsinaista tukirahoituskanavaa, myös näiden hankkeiden vesiensuojelun tukivarat tulisi huomioida Metkassa ja HELMI – ohjelmassa. Muun muassa kaksitasouomien eli tulvatasanteiden yleistymistä niin maa- kuin metsätalouden yhteydessä pidetään hyvänä ratkaisuna.

• Suunnitelmassa tunnistetaan tarve sektorit ylittävään valuma-aluesuunnitteluun kuormituksen vähentämiseksi sekä tarve parantaa valuma-alueiden vedenpidätyskykyä metsätalouden ratkaisuilla. Näitä tulee myös toteuttaa laajasti, unohtamatta uudistusojitusten vaikutuksia.

• Mittavat esitykset täydentävistä vesiensuojelutoimenpiteistä, luonnonhoidon vesiensuojeluhankkeista ja

vesiensuojelurakenteista ovat kannatettavia, mutta ei realistisia. Esitettyihin tavoitemääriin ei nykyrahoitusmuodoilla ole mahdollisuuksia. Toimenpiteiden työmäärien kasvattamiseksi nykyisen Kemera tukijärjestelmän luonnonhoitovarojen ja HELMI ohjelman varojen suuntaaminen ja priorisointi metsätalouden vesiensuojeluhankkeisiin on tarpeellista. Myös tulevassa metsätalouden tukijärjestelmässä (Metka) riittävä vesiensuojeluhankkeiden rahoitustaso ja priorisointi olisi turvattava.

Metsätalous (toimenpiteet)

• Tutkimusten mukaan vesistöjen ekologisen tilan säilyttäminen ja parantaminen vaatisi nykyistä käytäntöä selvästi leveämpiä ja monipuolisempia suojavyöhykkeitä. Käytännössä vesiensuojelun ja luontoarvojen kannalta olisi tärkeää käyttää vaihtelevan levyisiä suojakaistoja, jotka huomioivat paikalliset olosuhteet kuten rantavyöhykkeen eroosioherkkyyden ja rinnekaltevuuden nykykäytäntöä paremmin. Kuitenkin suojakaistan minimileveys tulisi moninkertaistaa nykyisestä viidestä metristä.

• Suunnitelmaluonnoksessa todetaan, että laskelmia varten metsän suojakaistojen alan arvioinnissa leveytenä on käytetty 15 m, mutta käytännössä on tärkeää käyttää vaihtelevan levyistä suojakaistaa, joka huomioi paikalliset olosuhteet. Olemme asiasta samaa mieltä ja muistutamme, että kaistat voivat olla myös tätä kapeampia.

• Metsätalous on merkittävä, monesti ainoa kuormituslähde erityisesti latvavesissä aiheuttaen suoria vahinkoja etenkin

pienvesille (mm. purot, lähteet). Hakkuut pienvesistön reunaan voi tuhota latvapurojen viimeisiä sinnitteleviä alkuperäisiä taimenkantoja: varjostus poistuu, puro kuivuu, ravinne- ja kiintoaineshuuhtouma lisääntyy. Tämä johtuu pienvesien suojelun heikkoudesta metsälaissa ((1996/1093) 10§); purojen ja norojen lähiympäristöjen säilytettäviä ominaispiirteitä ovat veden läheisyydestä ja puu- ja pensaskerroksesta johtuvat erityiset kasvuolosuhteet ja pienilmasto. Ongelma on myös, ettei

arvokkaita pienvesiä ole paikkatietoaineistoina myöskään metsätalouden käytössä, jolloin voi suojelu jäädä kokonaan toteutumatta tiedon puutteen vuoksi.

Metsätalous (toimenpiteet)

• Suunnitelmissa on käytetty yhtenä metsätalouden vesienhoitotoimenpiteiden toteutumisen mittarina vesistöjen suojakaistojen määrää hehtaareina. Suojakaistojen hehtaarimäärä riippuu täysin siitä, kuinka paljon hakkuita vuosittain tehdään ja millaisiin kohteisiin hakkuut osuvat, eli esim. ovatko ne vesistöjen varrella. Hehtaarimääräisen alueen määrittely on tarkoitettu vain kustannusten laskemista varten, ei toimenpidetavoitteeksi.

• Hakkuiden suojakaistatarvetta on arvioitu 15 metrin levyisinä kaistoina vesistöjen rannoille. Tälle pinta-alalle on arvioitu laskennallinen arvo vesiensuojelun kustannuksia arvioitaessa. Tämä kokonaisarvo pitäisi positiivisesti huomioida

maanomistajien vahvana panostuksena metsätalouden vesiensuojeluun

• Toimenpide-esitykset vesistöjen suojakaistoista on kannatettava. Toimenpiteen onnistumisen varmistaa toimijoiden ja metsäomistajien sitoutuminen nykyisen ja tulevan PEFC metsäsertifioinnin kriteeriin vesistöjen varsiin jätettävän suojakaistan vaatimuksista.

Metsätalous (toimenpiteet)

• Jatkuvapeitteinen metsänkäsittely, maapohjaa vähemmän rikkovana ja vettä jatkuvasti haihduttavana, likaa vähemmän vesiä kuin jaksottainen metsänkasvatus avohakkuineen ja maaperän muokkauksineen. Metsämaahan varastoitunut hiili säilyy maaperässä paremmin jatkuvapeitteisesti käsitellyssä metsässä. Myös pohjaveden suojeluun tulee kiinnittää huomiota metsätalouden vesien suojelutoimenpiteissä. Jatkuva kasvatus voi vähentää pohjaveden pinnan nousua ja sitä tulisi suosia sopivissa kohteissa.

• Vedenpinnan säätelyyn liittyen useissa suunnitelmissa korostetaan suometsien jatkuvapeitteistä kasvattamista sekä vesien

säätelyn että kasvihuonekaasujen vähentämisen keinona. On muistettava, jatkuvapeitteinen kasvatus on metsänhoitosuositusten mukainen menetelmä muiden metsänhoitomenetelmien joukossa vain tietyille suokasvupaikoille.

• Jatkuvan kasvatuksen toimeenpanon edistäminen oli tärkeää erityisesti turvemailla. Jatkuvapeitteisestä kasvatuksesta turvemailla tarvitaan kuitenkin myös lisää tietoa sekä sen toimivuudesta vesiensuojelussa että sen kannattavuudesta.

Poimintahakkuiden lisäämisessä kiinteäksi osaksi metsätalouden vesistökuormituksen vähentämistoimia metsätaloustoimijoiden ja metsänomistajien neuvonnalla on suuri merkitys.

• Metsätalouden vesienhoitotoimenpiteet tehdään pääsääntöisesti muiden metsänhoidon toimenpiteiden yhteydessä, joten erillistä

Metsätalous (toimenpiteet)

• Suurin yksittäinen metsätalouden vesistökuormittaja on kunnostusojitus, mutta kuormitusta aiheuttavat yleensäkin

maanmuokkausmenetelmät, joiden tarkoituksena on johtaa vettä pois metsän uudistusalalta. Merkittävin näistä on ojitusmätästys, jonka vaikutus voi olla paikallisesti merkittävä. Ojitusmätästys vastaa usein vesistövaikutuksiltaan ojitusta.

• Uudisojitus tai siihen verrattava muu ojitustoiminta on edelleen pääsääntö kaikissa turvemaiden avohakkuiden jälkeisessä toimissa, mutta ojitus tilastoidaan nykyään maanmuokkaukseksi. Käytetyissä menetelmissä, ojitusmätästyksessä ja naveromätästyksessä, ojia tehdään yhtä tiheään kuin uudisojituksessa, ojat ovat yhtä syviä ja johtavat yhtä paljon haitta-aineita vesistöihin. Em. menetelmät on luettava ojitusmenetelmiksi, joita ne tosiasiassa ovat. Tämä tilastoinnin vääristymä johtaa päättäjiä harhaan ja ylläpitää jatkuvia haittoja vesistöille.

• Kunnostusojitusten toteutunut määrä on laskussa ja pienempi verrattuna esimerkiksi 1990-luvun tilanteeseen. Kunnostusojituksen tarvetta voidaan vähentää hyödyntämällä jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta soveltuvilla turvemaakohteilla ja vauhdittamalla puuston kasvua esim. tuhkalannoituksin. Ilmastonmuutoksen aikaansaama puuston kasvunlisäys myös mahdollisesti vähentää kunnostusojitustarvetta tulevaisuudessa.

• Kunnostusojituksille tulee olla aina vahva metsänkasvatuksellinen peruste. Ojia ei tule kaivaa tarpeettoman syviksi.

Metsätalous (toimenpiteet)

• Uusia ojituksia ei juurikaan tehdä, mutta lannoitukseen sen sijaan kannustetaan. Lannoituksessa ohjeistetaan jättämään 20 – 50 m suojavyöhyke vesistöön. Lannoite levitetään usein helikopterilla, joten sitä päätyy väistämättä metsäojiin. Lannoitteet

suositellaan levitettäväksi sulan maan aikana, lukuun ottamatta tuhkaa. Huomionarvoista on se, ettei lannoitusajankohtaa ole säädetty metsälaissa tai -asetuksessa. Tähän tulisi saada muutos ja kieltää muun lannoitteen kuin tuhkan levitys, kun maa on lumipeitteinen tai jäässä.

• Turvemaiden hakkuista ja kunnostusojituksista syntyvä kiintoainekuormitus on merkittävin metsätaloudesta aiheutuva

vesistökuormitus. Alueellisiin toimenpidesuunnitelmiin tulisi luoda allokoinnit alueiksi, jota ei lähtökohtaisesti uudistusojiteta:

turvemaiden avohakkuut ja maanmuokkaus tulisi lopettaa kokonaan. Lisäksi yksi keskeinen syy tulva- ja rankkasadekausien suuriin kiintoainehuuhtoumiin on valuntaolojen äärevöityminen voimakkaasti ojitetuilla valuma-alueilla. Näillä alueilla tulisi siirtyä yksinomaan harkittuihin poimintahakkuisiin kevyellä kalustolla. Nyt metsien jatkuvaa kasvatusta eli poimintahakkuita ei käytännössä vesienhoidon toimenpiteissä oteta käyttöön lainkaan.

Metsätalous (toimenpiteet)

• Metsätalouden nousevat hakkuutavoitteet vaativat erityistä huomiota ja toimia metsienkäsittelyn vesistövaikutusten vähentämiseksi.

Suojavyöhykkeet vesistöjen varrelle, jatkuvapeitteinen metsänkasvatus ja metsänhoitosuunnitelmissa vesistönsuojelunäkökohtien huomiointi ja niihin liittyvä koulutus ovat keskeisiä keinoja.

• Ottaen huomioon, että esim. Vuoksen vesienhoitoalueen kokonaisalasta n. 68 % ja maa-alasta n. 84 % on metsää, josta lähes kaikki on metsätalouskäytössä, on hyvin erikoista, että metsätalouden osuus kokonaiskuormituksesta on niin pieni kuin suunnitelmassa

esitetään. Suunnitelmassa todetaan esimerkiksi, että ”runsassateisina vuosina ravinteiden huuhtoutuminen on kaksin-, jopa kolminkertaista vähäsateisiin vuosiin verrattuna” sekä ”Yksi keskeinen syy tulva- ja rankkasadekausien suuriin

kiintoainehuuhtoumiin on valuntaolojen äärevöityminen voimakkaasti ojitetuilla valuma-alueilla sekä laajalti pinnoitetuilla kaupunki- ja teollisuusalueilla.” Tämänkin perusteella ojituksen vaikutus kokonaiskuormitukseen täytyy olla huomattava.

• Vesien humusperäinen tummeneminen mainitaan suunnitelmassa omassa kappaleessaan, mutta ojituksen vaikutuksia

tummumiskehitykseen ei edelleenkään tunnusteta, vain tutkimusta kolmannellekin kaudelle on tiedossa. Merkittäviä panostuksia soiden ennallistamiseen ja kunnostusojitusten vähentämiseen ei tule jättää toteuttamatta perusteena tiedon riittämättömyys.

Tutkimustietoa saa lisättyä kunnostushankkeiden yhteydessä, mikäli halutaan. Parhaan nykytiedon valossa on kuitenkin aika

merkittävästi lisätä käytännön vesiensuojelutoimenpiteitä myös metsäsektorilla. Erityisesti monimuotoisten latvavesien suojeluun ja punaisessa kirjassa esitettyihin uhanalaisiin luontotyyppeihin tulee panostaa.

Metsätalous (toimenpiteet)

• Metsätalouden oma ohjeistus pohjavesialueilla toimittaessa on varsin tiukka ja kieltojen ja suositusten avulla pohjaveden

suojeluun on kiinnitetty varsin kattavasti huomiota. Vesienhoitosuunnitelmassa arvioidaan hakkuualueiden suuren koon olevan uhka pohjavedelle pohjavesialueilla. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan uhka ei ole todellinen, koska tutkimusten mukaan hakkuu aiheuttaa pääasiassa nitraattityppipäästöjä, eikä niitäkään kovin mittavasti, koska hapan maaperä ei suosi nitraatin

muodostumista. Metsätaloudessa on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota pohjavedestä riippuvaisten ekosysteemien (E-tunnuksella olevat pohjavesialueet) suojeluun, jotka voivat olla herkkiä myös pienille pohjaveden laatumuutoksille.

• Pohjavesialueilla olevien turvemaametsien ojien kunnostamisen vaikutuksista pohjaveden määrään ja laatuun on hyvin vähän tietoa, mutta varovaisuusperiaatetta noudattaen lausuttavassa vesienhoitosuunnitelmassa kielletään turvemailla sijaitsevien ojien kunnostus.

• Erityistä huomiota tulisi kiinnittää olemassa olevien luonnonlähteiden suojeluun. Lähteistä monet sijaitsevat talousmetsissä, joiden hakataan säännöllisesti. Lähteiden ympärille jätettävää suojavyöhykettä olisi syytä kasvattaa tulevaisuudessa, koska

ilmastonlämpenemisen vuoksi mm. voimakkaat tuulet ja myrskyt ovat lisääntyneet. Lähteiden suojelun valvontaan hakkuiden yhteydessä tulisi tiukentaa ja tehdä ennakkoon erityistä valvontaa sekä asian esiin nostamista alueilla, joissa on lähteitä ja hakkuut ovat lähdössä käyntiin.

Metsätalous (toimenpiteet)

• Metsätalouden perustoimenpiteeksi esitettyä koulutusta ja neuvontaa pidetään erityisen tärkeänä. Metsätalouden vesiensuojeluun kehitetään koko ajan uusia menetelmiä ja paikkatietopohjaisia ohjelmia toimenpiteiden suunnitteluun ja kohdentamiseen. On erittäin tärkeää, että tieto näistä kulkee nopeasti metsänomistajille, suunnittelijoille ja metsissä työskenteleville, jotta niitä osataan

hyödyntää käytännön työssä. Tavoitemäärät ovat tosin haastavat ja riittävien resurssien varmistaminen koulutukseen, neuvontaan, tutkimukseen ja vesiensuojelun kehittämistyöhön on oleellista ohjauskeinojen kehittämistarpeissa. Vesiensuojelun kannalta on myös tärkeää, että erityisesti suunnittelijoiden koulutuksessa syvennetään kuivatustarpeeseen, kuivatustekniikkaan ja

vesiensuojelurakenteiden mitoitukseen liittyvää perustietämystä ja osaamista. Edellä mainittuihin aiheisiin liittyen tärkeä j atkuva koulutusaihe on paikkatietotyökalujen käyttö suunnittelun apuvälineenä.

• Vesilaki tulee huomioida metsätaloustoimenpiteissä ja sen osaamista tulisi lisätä metsäammattilaisille koulutuksissa. Vesistöjä ovat myös muutetut purot, eivät vain luonnontilaisen kaltaiset. Kaikissa suunnitelmissa on otettu huomioon KEMERA-tukijärjestelmän korvaava METKA-tukijärjestelmä, joka otetaan suunnittelukauden aikana käyttöön. Sen yhteydessä edellytetään ojasuunnittelijalta pakollista kouluttautumista ja osoitusta osaamisesta.

Metsätalous (ohjauskeinot)

• Metsätalouden ohjauskeinoihin tulee lisätä kannustimet kestäville kasvatusmenetelmille erityisesti suometsissä ja korpikuusikoissa.

• Turvemaiden maanmuokkauksen ja erityisesti ojitusmätästysten seuranta sekä ohjeistuksen ja osaamisen kehittäminen tulisi ottaa mukaan ohjauskeinoihin ja toimenpiteisiin.

• Metsätaloudessa tulee tehostaa erityisesti sitä, että metsätaloudelle herkät vesistöt tunnistetaan ja huomioidaan

metsätaloustoimenpiteissä niiden valuma-alueilla. Uusien menetelmien kehittäminen on hyvin tärkeää. Yhtenäisin perustein

valtakunnallisesti kehitettävät paikkatietoaineistot metsätaloudelle herkistä vaelluskalavesistä ja niiden käyttöönoton valmistelu ja edistäminen yhdessä metsätaloustoimijoiden kanssa on hyvä hanke.

• Kohdennetut painopistealueet pintavesien- ja pohjavesienmuodostumisalueet antavat työkalun ohjata metsätalouden vesiensuojelutoimenpiteiden tehostamista vesiensuojelun parantamiseksi. Painopistealueiden määrittelyille tulisi olla valtakunnallisesti yhtenevät kriteerit ja rajaukset tulisi olla toimijoiden käytettävissä vapaana paikkatietoaineistoina

Metsätalous (ohjauskeinot)

• Metsätaloussektorin yhdeksi ohjauskeinoksi esitetään yhtenäisten kriteerien mukaisesti laadittavia koko Suomen kattavia metsätalouden vesiensuojelun painopistealueita. Yhtenäinen kriteeristö saa kannatusta, jos se on valmisteltu laaja-alaisessa yhteistyössä tulevalla vesienhoitokaudella, mutta kriteerien tulee tuottaa lisäarvoa vesienhoidon luokittelulle eikä olla sille rinnakkainen. Kriteerien tulee olla sellaiset, että niiden avulla voidaan löytää metsätalouden yksinään merkittävästi

kuormittamista vesienhoidon vesimuodostumista ne, joilla tarvitaan muita alueita enemmän vesienhoidon toimenpiteitä, jotka sovitetaan yhteen metsätaloustuotannon kanssa. Tarkastelua ei tule myöskään ulottaa vesienhoidon vesimuodostumien ulkopuolella oleviin vesiin. Kriteeristön laadinnassa on otettava huomioon ulkoisen kuormituksen lisäksi vesien luonnolliset ominaisuudet sekä muiden tekijöiden, kuten säätekijöiden, vaikutus. Valittavista kriteereistä tulee olla runsaasti mitattua vesimuodostumakohtaista tietoa, joka ei ole muutamaa vuotta vanhempaa.

• Kuulemisen aikana on valmisteltu pienessä ryhmässä herkkien vesistöjen luokittelua. Tämän työn tulokset voivat toimia pohjatietona määriteltäessä kriteerejä, joiden avulla luokitellaan painopistealueet tulevalla kaudella. Nyt lausunnolla oleviin vesienhoitosuunnitelma- ja toimenpideohjelmaluonnoksiin alustaviin kriteereihin perustuvia painopistealueita ei tule lisätä kuulemiskierroksen jälkeen. Suunnitelmiin ei tule lisätä myöskään muita merkittäviä uusia kokonaisuuksia ilman

sidosryhmien kuulemista. Suomen metsäkeskuksella on jo olemassa avoimia paikkatietoaineistoja, jotka on tarkoitettu tukiaineistoksi metsätalouden toimenpiteiden suunnitteluun ja toteutukseen ja niiden avulla suunnittelua on mahdollista suunnata vesiensuojelun kannalta oleellisimmille kohteille.