Vedenotto ja tekopohjaveden muodostaminen

Vesilain pohjaveden muuttamiskiellon ja vedenoton luvanvaraisuuden ansiosta poh-javedenotto ei yleensä aiheuta uhkaa pohjaveden hyvälle tilalle. Pohjaveden muodos-tumiseen nähden liiallinen pohjavedenotto voi kuitenkin aikaansaada pohjaveden-pinnan alenemisen ja lisäksi heikentää veden laatua. Valtakunnallisesti tarkasteltuna vuosina 1976–2000 liian voimakkaan vedenoton todettiin pilaavan pohjaveden laatua kahdeksalla pohjavesialueella. Suurimmassa osassa näistä tapauksista laadun heikke-neminen johtui pintaveden sekoittumisesta pohjaveteen (Molarius & Poussa 2001).

Pohjavedenoton seurauksena tapahtuva vedenpinnan lasku ja virtaaman vähene-minen voi olla haitallista pienille vesistöille sekä pohjavedestä riippuvaisille lähde- ja suoekosysteemeille. Vedenoton vaikutukset lajistoon ovat yleensä suurimpia lähde-elinympäristöissä. Myös tekopohjaveden muodostamisella voi olla huomattavia vai-kutuksia alueen luontoon. Maaperän kemiallisen tilan ja kasvillisuuden muutokset ovat väistämättömiä ja pitkäaikaisia (Heikkilä ym. 2001; Helmisaari ym. 2003).

Uudenmaan ympäristökeskuksen toimialueella ensimmäiset pohjavedenottamot on otettu käyttöön 1900-luvun alussa. Suurin osa pohjavedenottamoista on rakennettu 1970–80 -luvulla ja ne ovat olleet siis toiminnassa 20–30 vuotta. Vedenottamot on pää-sääntöisesti mitoitettu siten, että ne käyttävät ainoastaan osan pohjavesiesiintymästä luonnollisesti purkautuvasta pohjavesimäärästä. Pohjavedenotto ei ole aiheuttanut laaja-alaista tai edelleen jatkuvaa pohjavedenpinnan laskua Uudellamaalla. Pohjave-denotosta aiheutuva pohjavedenpinnan aleneminen ei yleensä ole ollut haitallista.

Pohjavedenotto on luvanvaraista. Vedenottaja joutuu seuraamaan pumpattuja vesi-määriä, pohjaveden pinnankorkeutta ja laatua.

Pohjavedenotto on myös kuivattanut vedenottopaikan läheisyydessä sijaitsevia lähteitä tai pienentänyt niiden virtaamaa. Luonnontilaisten lähteiden ja pienvesistöjen luonnontilan muuttamisen estävä lainsäädäntö tuli voimaan vasta 1990-luvun lopul-la, eikä sitä ennen esimerkiksi luonnontilaisten lähteiden kuivattaminen vedenoton seurauksena ollut kiellettyä. Lähteiden luonnontilassa tapahtuneet muutokset ovat suurimmaksi osaksi tapahtuneet niin kauan aikaa sitten, että muutoksien toteaminen on nykytilanteessa monin paikoin mahdotonta.

Tekopohjavesilaitoksilla ja rantaimeytymistä hyväksikäyttävissä vedenottamoissa pääasiallisena pohjaveden kemiallista tilaa uhkaavana tekijänä voidaan pitää raaka-vesilähteen äkillistä pilaantumista ja sen seurauksena imeytettävän veden mukana mahdollisesti pohjaveteen kulkeutuvia, erittäin hitaasti hajoavia tai täysin hajoa-mattomia haitta-aineita, esim. aromaattiset hiilivedyt, klooratut liuottimet, torjunta-aineet ja raskasmetalliyhdisteet. Pintaveden luonnollinen orgaaninen aines ei ole aiheuttanut tällä hetkellä toiminnassa olevilla tekopohjavesilaitoksilla pohjaveden pilaantumista, koska pintaveden imeytys ja vedenotto on yleensä mitoitettu oikein.

Uudenmaan alueen pisimpään käytössä olleet tekopohjavesilaitokset ja rantaimey-tysvedenottamot ovat olleet toiminnassa yli 30 vuotta, eikä käyttöön saatavan veden laatu ole heikentynyt.

7.12.1

Nykykäytännön mukaiset toimenpiteet

Vesilain (264/1961) mukaan muun kuin tilapäisen pohjavedenottamon tekemiseen, joka on suunniteltu vähintään 250 kuutiometriä vuorokaudessa käsittävän vesimää-rän ottamista varten, on haettava lupa ympäristölupavirastolta. Sama koskee myös aikaisemmin rakennetun pohjavedenottamon tai sen käytön laajentamista sellaiseksi taikka sellaisia seurauksia aiheuttamalla, kuin edellä on sanottu, sekä muuta toi-menpidettä kuin pohjavedenottamista, jos toimenpiteen johdosta pohjavettä poistuu pohjavesiesiintymästä muutoin kuin tilapäisesti vähintään 250 kuutiometriä vuoro-kaudessa.

Vesilain perusteella luvanvaraisten ottamoiden vedenottomäärää ja vaikutusta ympäristöön tarkkaillaan tarkkailuohjelman mukaisesti. Joskus tarkkailuun liittyy myös pohjaveden laadun valvonta pohjavesialueella. Tarkkailutuloksia tallennellaan POVET tietokantaan, jonka avulla tarkkailun valvonta tehostuu. Osa tarkkailuohjel-mista on melko vanhoja, joten niitä on ollut tarpeen päivittää. Tarvittaessa valvonta-viranomainen huomauttaa puutteista tai laiminlyönneistä.

Vedenottamon käyttötarkkailu- ja valvontatutkimusohjelma on terveydensuo-jeluviranomaisten valvonnassa, ja valvonta käsittää myös raakaveden valvontaa.

Terveydensuojeluviranomainen valvoo vesilaitosten toimittamaa vettä sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (461/2000) mukaisesti. Valvontatutkimukset koskevat kaikkia sellaisia vesilaitoksia, jotka toimittavat vettä vähintään 10 m³/d tai vähintään 50 henkilön tarpeeseen. Vesilaitos laatii käyttötarkkailu- ja valvontatutkimusohjel-man, jonka kunnan terveydensuojeluviranomainen vahvistaa. Pohjavedenottamolla tulisi aina tarkkailla käytetyn raakaveden määrän lisäksi myös raakaveden laatua

vesihuoltolain 15 § perusteella. Pienempien yksiköiden sekä yksittäisten talousvesi-kaivojen valvonta tapahtuu STM:n asetuksen 401/2001 mukaisesti.

Vesilaki mahdollistaa ympäristölupaviraston vahvistamien ottamokohtaisten suo-ja-alueiden perustamisen. Suoja-aluemääräykset koskevat veden laatua suojaavien toimenpiteiden suorittamista tai suoja-alueen käytön rajoituksia, jotka liittyvät yleen-sä maa- ja metyleen-sätalouden harjoittamiseen, maa-ainesten ottoon, liikennealueiden rakentamiseen ja teiden kunnossapitoon sekä jätevesien johtamiseen (Gustafsson ym.

2006). Vesilaitosten tulee harkita suoja-aluepäätösten hakemista vedenottamoilleen ympäristölupavirastolta sekä vanhojen suoja-aluepäätösten päivittämistä. Vanhojen suoja-aluepäätösten määräykset olisi suotavaa joissain tapauksissa saattaa ajan tasal-le. Mikäli vedenottamoa ei ole enää olemassa eikä pohjavesialueella ole merkitystä kunnan vesihuollolle tulee vesilaitoksen harkita entisen ottamon suoja-aluepäätöksen purkamishakemusta.

7.12.2

lisätoimenpiteet

Vedenottoluvan tarpeen harkinta voi tulla kyseeseen pienemmilläkin kuin 250 m³/ vrk ottamoilla. Vesilaki mahdollistaa ympäristölupaviraston vahvistamien ottamo-kohtaisten suoja-alueiden perustamisen. Vanhojen suoja-aluepäätösten määräykset olisi suotavaa joissain tapauksissa saattaa ajan tasalle.

Riskipohjavesialueilla pohjaveden kemiallisen tilan seurantaa tulee lisätä ja ve-denottajien, kunnan ja lupavelvollisten toiminnanharjoittajien yhteistarkkailumah-dollisuudet tulee selvittää. Kyseeseen voisi tulla koko pohjavesialueen kattava va-paaehtoinen ennakkoseuranta.

Taajamien kasvualueilla sijaitseville pohjavesialueille esitetään tehtäväksi täsmen-täviä pohjavesiselvityksiä ja pohjavettä vaarantavien riskitoimintojen kartoittamista pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien laadinnan yhteydessä.

Uudenmaan ympäristökeskuksen käyttämättömät pohjavesireservit ovat melko pienet. Tekopohjaveden muodostamismahdollisuudet ovat rajalliset johtuen pinta-vesistöjen vähäisyydestä ja heikosta laadusta. Merkittävin tekopohjaveden raakavesi-lähde on Päijänne-tunneli. Lähiaikoina tuleekin selvittää tarkemmin mahdollisuudet perustaa Päijänne-tunnelin vettä raakavetenään käyttävä ylikunnallinen tekopohja-vesilaitos Hausjärven Kurun pohjavesialueelle. Tekopohjatekopohja-vesilaitos tulisi palvele-maan ensisijaisesti Tuusulan seudun vesilaitos kuntayhtymän jäsenkuntia Tuusulaa, Keravaa, Järvenpäätä, Sipoota sekä myös Porvoota, Mäntsälää ja Pornaista. Hangon Isolähteen pohjavesialueen tekopohjavesiselvitykset tulee viedä loppuun. Tekopoh-javesilaitos tulisi palvelemaan Hangon lisäksi Raaseporin länsiosien tarvetta.

Uudenmaan ympäristökeskuksen vesistöjen laatu on parantunut viime vuosi-kymmeninä. Mikäli suunnitellut vesiensuojelutoimenpiteet vaikuttavat odotetulla tavalla, tulee paraneminen jatkumaan, mikä vaikuttaa myönteisesti pitkällä tähtäi-mellä myös raakaveden saantiedellytyksiin tekopohjavesihankkeisiin. Tekopohja-veden muodostamiseen soveltuvia pohjavesialueita on mm. seuraavien vesistöjen lähellä: Nummi-Pusulan Vahermanjärvi, Pusulanjoki ja Pusulanjärvi, Lohjan Loh-janjärvi, Myrskylän Karsoja ja Myrskylänjoki, Mäntsälän Kilpijärvi, Porvoonjoki sekä Pernajan Koskenkylänjoki. Näiden sekä vedenhankintaan tai varavedenhankintaan käytettävien pintavesistöjen: Espoon Dämman ja Bodomjärvi, Hangon Gennarbyvi-ken, Kirkkonummen Meikojärvi, Pikkalanjoki, Pohjan Simijärvi (Iso-Simi), Porvoon Myllykylänjärvi, Vantaanjoki sekä Vihdin Hiidenvesi vedenlaadun parantaminen tulee ottaa vesiensuojelun päätavoitteeksi myös pitkän tähtäimen vedenhankintaa sil-mälläpitäen. Pintavesistöjen lähistöllä sijaitsevien pohjavesiesiintymien soveltuvuus tekopohjaveden muodostamiseen tulee selvittää nykyistä yksityiskohtaisemmin.

Ehdotukset ohjauskeinojen kehittämiseksi

Vesioikeudellisten suoja-aluepäätösten puutteeksi on koettu se, että suoja-alueen hakijalla (vesihuoltolaitos) ei ole mahdollisuutta lunastaa suoja-aluemaita omistuk-seensa. Lainsäädäntöä esitetään kehitettäväksi samankaltaiseksi kuin vedenottamoa rakennettaessa, jolloin vedenottajalla on mahdollisuus pakkolunastukseen, ellei asi-anosaisten kanssa päästä sopuun.

Tulee laatia raakaveden seurantavelvoitetta koskeva vesihuoltolakia tarkentava asetus.