osa 2. poHjaVedet
7 pohjavettä vaarantava ja muuttava toiminta ja vesienhoidon
7.6 Maa-ainesten otto
Pohjavesien pilaantumisriski ei lisäänny nykyisestä, mikäli uudet liikenneväylät ja liikennealueet sijoitetaan pohjavesialueiden ulkopuolelle. Erityisesti kaavoituk-sessa huomioidaan, että uusia teitä, ratoja tai kenttiä ei pääsääntöisesti sijoiteta enää pohjavesialueille. Tie- ja ratahankkeet eivät tarvitse ympäristölupaa, mutta saattavat tarvita vesilain mukaisen luvan. Lentokenttien pohjavesiasiat voidaan käsitellä ym-päristöluvassa. Pohjaveden likaantumisriski poistetaan riittävin suojauksin tai muilla vaihtoehtoisilla keinoilla tai kemikaaleilla.
7.5.2
lisätoimenpiteet
Riskialttiilla pohjavesialueilla kulkevilla tieosuuksilla pohjaveden pilaantuminen estetään rakentamalla luiskasuojaukset tai käyttämällä ympäristö- ja terveysvaiku-tuksiltaan haitattomia vaihtoehtoisia liukkauden torjunta-aineita tai rakentamalla luiskasuojaukset ko. tieosuuksille jos liukkaudentorjuntaa jatketaan nykyisillä tie-suolausmäärillä. Uudellamaalla on useita pohjavesialueita, jotka edellyttävät suo-jaustoimenpiteitä. Pohjavesisuojaukset rakennetaan koko pohjavesialueen matkalle.
Luiskasuojausten kuntoa ja toimivuutta tulee seurata. Vanhojen luiskasuojausten toimivuus tarkastetaan ja korjataan huonosti toimivia tai toimimattomia luiskasuoja-uksia. Tiehallinto seuraa eräillä pohjavesialueilla kloridipitoisuuden kehittymistä ja eri vaihtoehtoja suolan käytöstä aiheutuvien pohjavesivahinkojen vähentämiseksi.
Liukkaudentorjunta-aineiden kohdennettua käyttöä esitetään neljälle pohjavesi-alueelle. Suojauksia esitetään rakennettavaksi tai korjattavaksi liki neljällekymmenelle pohjavesialueelle. Vaarallisten aineiden kuljetusten suunnitteluun tulee paneutua ainakin yhdellä pohjavesialueella.
Ratapihoilla säilytettävien säiliövaunujen kuntoon ja turvallisuuteen tulee kiinnit-tää erityistä huomiota. I ja II luokan pohjavesialueiden rataosuuksille ja -pihoille tulee tehdä varautumissuunnitelmat ja niillä tulee seurata pohjaveden laatua. Ratahallin-tokeskus selvittää rataverkon ja ratapiha-alueiden osalta ne alueet, joille toiminnasta aiheutuu pohjavesiriskiä sekä valmistelee toimenpiteet riskien vähentämiseksi. Riski-alttiille ratapihoille tulee rakentaa suojauksia ratapihojen kunnostusten yhteydessä.
Kreosoottiöljyllä kyllästettyjen ratapölkkyjen käytöstä siirrytään betonipölkkyihin.
I ja II luokan pohjavesialueilla sijaitseville lentoliikenteen alueille laaditaan ris-kinarvio ja varautumissuunnitelma, jossa otetaan huomioon pohjaveden suojelu myös erityistilanteissa, kuten mm. onnettomuus- ja tulipalotapauksissa. I ja II luokan pohjavesialueilla sijaitsevilla lentoasemilla ja -paikoilla tulee olla ympäristöluvat, joissa pohjavesiasiat on käsitelty. Lentokentille tulee rakentaa pohjavesisuojaukset tarveharkinnan perusteella.
Pääkaupunkiseutu on Suomen suurin yksittäinen kiviainesten kulutuskeskittymä ja suurin osa Uudellamaalla, Itä-Uudellamaalla ja Etelä-Hämeessä otetusta kivi-aineksesta käytetään siellä. Kiviaineksia otettiin vuonna 2005 Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakunnissa sijaitsevilta maa-aineslain mukaisilta ottamisalueilta noin 4,6 miljoonaa kiintokuutiometriä, josta noin 57 % on kalliokiviaineksia ja noin 43 % harjukiviaineksia (hiekkaa ja soraa).
Uudenmaan omat harjukiviainesvarat eivät riitä tyydyttämään kysyntää ja maa-kuntien ulkopuolelta, lähinnä Etelä-Hämeestä, tuodaan harjukiviaineksia pääkau-punkiseudulle. Vuonna 2005 Etelä-Hämeestä tuotiin melkein 1,4 miljoonaa kiinto-kuutiometriä harjukiviaineksia. Edellisten lisäksi pääkaupunkiseudulla käytetään runsaasti rakennuspohjien louhinnasta saatavaa kalliokiviainesta, jonka osuuden arvioidaan olevan vuosittain 1,5 - 2 miljoonan kiintokuutiometrin luokkaa. Kiviai-neksien kokonaiskäyttö vuonna 2005 Uudellamaalla oli 7,5 - 8,0 miljoonan kiintokuu-tiometrin luokkaa, josta kalliokiviainesten osuus on lähes 60 %.
Pääkaupunkiseudulla käytetyt harjukiviainekset tuodaan nykyisin pääasiassa sel-vitysalueen pohjoisosasta Vihdissä, Karkkilassa ja Hyvinkäällä sekä Kanta-Hämeen maakunnassa Lopella ja Hausjärvellä sijaitsevilta ottoalueilta. Lisäksi merkittäviä määriä tuodaan Itä-Uudeltamaalta Porvoosta. Etäisyydet näiltä alueilta Helsingin keskustaan vaihtelevat 50 - 70 km:iin. Merihiekan ottotoiminta on lisääntynyt. Kal-liokiviainekset otetaan pääkaupunkiseudulta.
Harjukiviainesten otto tapahtuu pääasiassa yhdyskuntien vedenhankinnan kannal-ta tärkeillä pohjavesialueilla sekä vedenhankinkannal-taan soveltuvilla pohjavesialueilla.
kuva 7.6.1. Vuonna 2007 voimassa olleet maa-ainesten ottoluvat Uudellamaalla.
kallionottamislupien mahdollistama ottomäärä (k-m3)
47 652 200 soranottamislupien mahdollistama
ottomäärä (k-m3) 50 030 463
kallionottomäärä (k-m3) 2 576 670 soranottomäärä (k-m3) 2 032 306 kallionottamisluvat (kpl) 75 soranottamisluvat (kpl) 191 toiminnassa olleet kallion
ottamisalueet (kpl) 32 toiminnassa olleet
soranottamis-alueet (kpl) 128
taulukko 7.6.1. Maa-ainesten ottotietoja Uudellamaalla v. 2005 (rintala 2007b).
oton laajuus (%) pohjavesialueen pinta-alasta pohjavesialueita, kpl
> 35 % 1
20-35 % 5
15-20 % 8
10-15 % 17
5-10 % 44
< 5 % 163
ei ottoa 74
taulukko 7.6.2. Maa-ainesten otto pohjavesialueilla Uudellamaalla (tiedot Corine -aineistosta).
kuva 7.6.2. Vuonna 2007 voimassa olleet sekä aiemmin päättyneet maa-ainesten ottoluvat Uudel-lamaalla.
7.6.1
Nykykäytännön mukaiset toimenpiteet
Maa-ainesten ottoon liittyvää pohjavedensuojelua ohjaavat pääasiassa lainsäädäntö, sen edellyttämät maa-ainesten ottoluvat sekä maankäytön suunnittelu. Maa-aines-tenottoa säädellään maa-aineslailla ja -asetuksella. Merihiekan ottoa säädellään lisäksi vesilaissa. Ympäristöministeriö on antanut ohjeita maa-ainestenotosta (Ympäristö-hallinnon ohjeita 1/2009). YVA -laissa mainitaan myös kiven, soran tai hiekan otto.
Arviointimenettelyä sovelletaan louhinta- tai kaivualueisiin, joiden pinta-ala on yli 25 hehtaaria tai otettava ainesmäärä vähintään 200 000 kiintokuutiometriä vuodes-sa. Myös mahdolliset vedenottamoiden suoja-aluepäätökset tulee ottaa huomioon maa-ainesten otossa. Maa-ainesten ottoluvassa käsitellään myös pohjavedensuojelu ja määritellään toimenpiteet pohjavesihaittojen ehkäisemiseksi. Siinä määritetään
kunta pohjavesialue pohjavesialueen
pinta-ala, ha ottoalue, ha ottoalue, %
tuusula jäniksenlinna 295 115,25 39,1
Hyvinkää kapilamminnummi 224 72,00 32,1
tuusula kaikula 81 25,31 31,4
Nurmijärvi teilinummi 90 26,50 29,6
siuntio tallbacka 124 26,19 21,2
inkoo Malmskyan 60 12,63 20,9
tuusula siippoo 135 26,31 19,6
Vihti Ukinvaha 80 14,88 18,5
Nurmijärvi Nukari 194 34,13 17,6
porvoo ilola 185 30,31 16,4
Askola Nalkkila 57 9,31 16,3
Vihti lautoja 439 69,56 15,8
ruotsinpyhtää tesjoki 90 13,31 14,9
tuusula lahela 291 43,13 14,8
Vihti palojärvi 89 13,00 14,7
tuusula rusutjärvi 296 39,81 13,5
tammisaari Hulta 74 9,75 13,3
tuusula Mätäkivi A 141 17,81 12,6
karkkila kuonjoki C 290 36,38 12,6
Vihti painonummi 56 7,06 12,5
karkkila kuonjoki B 235 28,75 12,2
karkkila kuonjoki A 184 22,31 12,2
Mäntsälä ojala 322 36,75 11,4
Vantaa lentoasema 402 45,88 11,4
karkkila Nummensyrjä A 175 19,50 11,2
lohja kirkniemi 227 24,94 11,0
karkkila Haavisto 341 35,44 10,4
Nurmijärvi salmela 688 71,63 10,4
taulukko 7.6.3. Maa-ainestenotto pohjavesialueilla Uudellamaalla, maa-ainestenottoa > 10 % pohja-vesialueen pinta-alasta (tiedot Corine -aineistosta, 5/2008).
mm. vähimmäispaksuus pohjavettä suojaavalle maakerrokselle sekä annetaan ohjeet pohjaveden seurannasta ja alueen jälkihoidosta.
Maa-ainesten ottamislupaa haettaessa esitetään ottamissuunnitelma, jossa huo-mioidaan muun muassa alueen yleiset pohjavesiolot, pohjavesialueen luokitus, ve-denottamot ja suojavyöhykkeet; pohjavedenpinnan ylin luonnollinen korkeusasema ja pohjavedenpinnan vaihteluiden seuranta; pohjaveden laadun seuranta sekä toimet ympäristöhaittojen vähentämiseksi.
Maa-ainesten ottaminen pohjavesialueilla edellyttää luvan haltijaa järjestämään ottoalueille pohjaveden korkeus- ja laatumuutosten seurannan. Seurantajärjestelmä esitetään lupamääräyksissä. Ottotoiminnasta aiheutuvia mahdollisia pohjavesivai-kutuksia seurataan maa-ainesten ottajien ja valvontaviranomaisten toimesta koko ottotoiminnan ajan. Alueelliset ympäristökeskukset valvovat mm. yksittäisistä maa-ainestenottohankkeista antamissaan lausunnoissa pohjaveden suojelutavoitteiden huomioon ottamista maa-ainesten ottotoiminnassa. Kunnat valvovat maa-ainesten ottamislupien noudattamista. Pohjaveden tarkkailu parantaa tietoa alueen pohjave-siolosuhteista ja toiminnan vaikutuksista.
Soranottoa koskevat suojakerrospaksuudet määritellään vedenottamoiden suoja-vyöhykkeiden mukaisesti. Vyöhykejaon ulkopuolella tapahtuvassa ottotoiminnassa noudatetaan suojakerrospaksuuksia koskevia vähimmäistavoitteita. Luokkien I ja II pohjavesialueilla maa-ainesten ottaminen pohjavedenpinnan alapuolelta tulee ky-seeseen vain erityistapauksissa.
Uusien ottamisalueiden avaaminen heikentää maisemakuvaa ja lisää melua ja pö-lyä sekä raskasta liikennettä. Ottoalueiden jälkihoidon myötä myös maisema paranee.
Soranottoalueiden jälkihoito on normaalia vaativampaa vedenhankintaa varten tär-keillä pohjavesialueilla. Jälkihoidon toimenpiteillä, kuten alueen siistimisellä, uudella pintamateriaalilla ja kasvillisuuden palauttamisella lievennetään maa-ainesten oton pohjavesivaikutuksia. Jälkihoidon tason toteutus vaihtelee.
7.6.2
lisätoimenpiteet
Maa-aineslain mukaista ottoalueiden tilan ja ympäristöriskien seurantaa tulee te-hostaa, erityisesti tämä koskee pohjavesiseurannan toteuttamista ja seurantatietojen käsittelyä. Ottoalueet tulee tarvittaessa siistiä ja maisemoida tai kunnostaa. Siistimistä ja maisemointia esitetään useille pohjavesialueille.
Selvitetään ennen aineslain voimaantuloa kaivetut ja jälkihoitamattomat maa-ainesten ottoalueet, selvitetään niiden aiheuttama uhka pohjavedelle ja laaditaan niille kunnostussuunnitelmat. Valtio, kunnat, kiinteistönomistajat ja toiminnanharjoittajat aloittavat yhteistyössä kunnostukset ennen maa-aineslain voimaantuloa kaivetuilla ja jälkihoitamattomilla maa-ainesten ottoalueilla, jotka aiheuttavat uhkaa pohjavesille.
Suunnataan nykyistä enemmän valtion rahoitusta vanhojen sorakuoppien kunnos-tukseen ympäristönhoitotöinä.
Maa-ainestenoton yleissuunnittelu tulee ottaa osaksi kaavoitusta. Maankäytön suunnittelun eri tasoilla osoitetaan maa- ja kalliokiviaineksen ottoon soveltuvat alueet ja alueet, joilla ottotoimintaa ei sallita. Maa-ainesten otto suunnataan mahdollisuuk-sien mukaan pohjavesialueiden ulkopuolelle.
Uudenmaan ympäristökeskus ja muut alueelliset ympäristökeskukset, Geologian tutkimuskeskus, kiviainestuottajat, kunnat sekä maakuntien liitot selvittävät ympä-ristön-, luonnon- ja pohjavedensuojelun kannalta turvalliset alueet, joilta voidaan ottaa soraa tehokkaasti, mukaan lukien pohjavedenalainen soranotto.