2 HANKE
13.3 Nykytila
13.3.10 Vedenlaatu
Yleistä
Siikajoen edustan merialue kuuluu kokonaisuudessaan Oulujoen – Iijoen vesienhoitoalueeseen.
Oulujoen – Iijoen vesienhoitoalue on jaoteltu kahteen tyyppiin: Perämeren sisempiin ja ulompiin rannikkovesiin. Rajana on pääsääntöisesti viiden metrin syvyys. Rannikkovedet on jaoteltu vielä erillisiin vesimuodostumiin. Oulujoen – Iijoen vesienhoitoalueella on kaikkiaan 19 erillistä ran-nikkovesimuodostumaa. Siikajoen edustan merialue kuuluu Olkijoki – Siikajoki - Säärenperä ve-simuodostumaan. (Toimenpideohjelma Osa 5, 2009)
Ekologinen ja kemiallinen tila
Vesien ekologinen ja kemiallinen luokittelu kuvaa vesiemme tilaa. Aikaisemmista vesien käyttö-kelpoisuusluokituksista poiketen ekologisen luokituksen pääpaino on vesien biologiassa eli siinä miten vesiluonto reagoi ihmistoiminnan aiheuttamiin muutoksiin. (Pohjois-Pohjanmaan ELY 2010)
Ekologisessa luokittelussa järvet, joet ja rannikkoalue luokitellaan viiteen luokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Luokittelu on tehty pääosin vuosien 2000 - 2007 seurantatu-losten perusteella. Mikäli biologista aineistoa ei ole ollut käytettävissä, on tilasta tehty asiantunti-ja-arvio veden laadun perusteella. (Pohjois-Pohjanmaan ELY 2010)
Kemiallisessa luokittelussa arvioidaan haitallisten aineiden pitoisuuksia pintavesissä. Kemiallises-sa luokittelusKemiallises-sa vedet jaetaan kahteen luokkaan: hyvä tila ja hyvää huonompi tila. (Pohjois-Pohjanmaan ELY 2010)
Siikajoen edustan merialueen vedenlaatu
Perämeren sisemmän rannikkoveden (Olkijoki – Siikajoki – Säärenperä vesimuodostuman) eko-loginen tila on Siikajoen edustalta kauttaaltaan hyvä. Siikajoen edustan merialueen vedenlaatua heikentää Siikajoesta tuleva kuormitus (ravinteet).
Siikajoen edustan merialueelta on otettu vuosien 1969 – 2010 välillä vesinäytteitä 20 eri pisteestä yhtensä 340 kpl (Kuva 111, Taulukko 48). Suurin osa näytteistä on otettu vuosien 1975 -1985 välillä. Näytepisteistä 14 ja 15 näytteitä otetaan edelleen.
Kuva 111. Siikajoen edustan vedenlaadun tarkkailupisteet vuosina 1969 - 2010.
Taulukko 48. Siikajoen edustan merialueelta otettujen vedenlaatunäytteiden näytteenottoajat ja lu-kumäärä.
No Tunnus Näytteenotto No Tunnus Näytteenotto
aika lkm aika lkm
1 Siikaj. ed Puhkiava no 1 1972 2 10 Siikajoen ed 6 1975‐1982 5 2 Siikajoen ed 12 1975‐1982 2 11 Siikajoen ed Luodonselkä 1973‐1974 6 3 Siikajoen ed 13 1975‐1982 3 12 Siikajoen ed Rautakallio 1969 1 4 Siikajoen ed 14 1975‐1982 6 13 Siikajoen ed S17 1985‐1997 71 5 Siikajoen ed 15 1975‐1982 2 14 Siikajoen ed S18 1985‐2009 84 6 Siikajoen ed 16 1975‐1982 2 15 Siikajoen ed S19 1985‐2009 85 7 Siikajoen ed 19 1976‐1982 2 16 Siikajoen ed Sie 1 1975‐1982 21 8 Siikajoen ed 2 1975‐1982 3 17 Siikajoen ed Sie 2 1975‐1985 21 9 Siikajoen ed 5 1975‐1982 4 18 Siikajoen ed Sie 3 1975‐1985 20
Siikajoen tuulipuiston ympäristövaikutusten arviointiselostus Siikajoen tuulipuiston ympäristövaikutusten arviointiselostus
Merituulipuiston vaikutusten seuraamiseen kannalta tärkeää on tietää alueen nykytila ennen ra-kentamisen/toiminnan alkamista. Esimerkiksi ruoppausten/kaivutöiden yhteydessä veden kiinto-ainepitoisuus ja sameus tulee lisääntymään. Myös sedimentteihin kiinnittyneet ravinteet (fosfori ja typpi) sekä raskasmetallit, kuten arseeni (As), kadmium (Cd), koboltti (Co), kromi (Cr), lyijy (Pb), mangaani (Mn), nikkeli (Ni) ja sinkki (Zn), saattavat vapautua ja lähteä liikenteeseen.
Seuraaviin taulukkoihin (Taulukko 49, Taulukko 50) on koottuna tuulipuiston vaikutusten kannal-ta merkittäviä vedenlaatua kuvaavia suureikannal-ta ja pitoisuuksia. Taulukossa esitetyt luvut ovat määri-tysten keskiarvoja. Veden raskasmetallipitoisuuksia on määritetty vain kerran vuonna 2009 kah-desta näytepisteestä.
Taulukko 49. Siikajoen edustan merialueen vedenlaatua kuvaavia suureita ja pitoisuuksia.
No Tunnus pH Sameus
(FNU)
Kiintoaine (mg/l)
Kok‐P (µg/l) Kok‐N (µg/l)
1 Siikaj. ed Puhkiava no 1 6,6 4,8 2,6 19 470
2 Siikajoen ed 12 7,5 1,3 0,8 22 370
3 Siikajoen ed 13 7,5 1,3 2,4 14 330
4 Siikajoen ed 14 7,1 2,8 5,1 32 505
5 Siikajoen ed 15 7,2 1,3 1,4 23 635
6 Siikajoen ed 16 7,3 1,0 0,4 21 360
7 Siikajoen ed 19 7,1 2,3 1,5 28 430
8 Siikajoen ed 2 6,9 1,1 1,2 18 410
9 Siikajoen ed 5 7,1 1,3 2,0 17 350
10 Siikajoen ed 6 7,2 2,4 4,0 33 455
11 Siikajoen ed Luodonselkä 7,4 9,1 2,5 19 390
12 Siikajoen ed Rautakallio ‐ ‐ ‐ ‐ 500
13 Siikajoen ed S17 7,7 4,2 7,1 30 525
14 Siikajoen ed S18 7,4 2,6 4,1 23 375
15 Siikajoen ed S19 7,6 2,1 4,0 15 365
16 Siikajoen ed Sie 1 7,1 7,1 3,2 33 480
17 Siikajoen ed Sie 2 7,0 6,8 5,0 38 535
18 Siikajoen ed Sie 3 7,1 5,2 2,8 2,5 425
Taulukko 50. Siikajoen edustan merialueen veden raskasmetallipitoisuudet näytepisteissä 14 ja 15 vuonna 2009.
No Raskasmetallipitoisuudet, µg/l
As Cd Co Cr Pb Mn Ni Zn
14 1,64 0,03 0,29 4,87 0,06 38,00 1,17 9,27
15 1,68 0,03 0,24 5,03 0,03 42,33 0,80 8,40
Tuulipuistohankkeeseen liittyvässä sedimentti- ja pohjaeläinnäytteenoton yhteydessä Siikajoen edustalta otettiin kaksi vesinäytettä syyskuussa 2010 (Kuva 112). Näytteet otettiin limnos -vesinäytteenottimella metri pohjan pinnan yläpuolelta. Näytteistä määritettiin useita eri vedenlaa-tua kuvaavia suureita (Taulukko 51). Vesinäytteiden tulokset olivat alueelle ajankohtaan tyypilli-sellä tasolla. Pisteellä SJ3 kiintoainepitoisuus oli hieman kohonnut. Tämä oli todennäköisesti seu-rausta tuulen aiheuttamasta resuspensiosta. Näytteenottohetkellä kävi voimakas tuuli luoteen suunnalta. Veden metallipitoisuudet olivat pääosin alhaisia. Myös rautapitoisuus oli alueelle tyy-pillisellä tasolla (Taulukko 51). (Vatanen & Haikonen 2010)
Kuva 112. Vesinäytteenottopisteet syksyllä 2010. (Vatanen & Haikonen 2010)
Taulukko 51. Näytepisteiden SJ3 ja SJ7 vesinäyteanalyysien tulokset. (Vatanen & Haikonen 2010) Määritys/analyysi Yks. Näytepiste Määritys/analyysi Yks. Näytepiste
SJ3 SJ7 SJ3 SJ7
Kokonaissyvyys m 5,4 3,4 Metallit
Näytteenottosyvyys m 4,4 2,4 alumiini mg/l 0,054 0,026
Näkösyvyys m 0,28 0,28 arseeni mg/l 0,002 0,021
Lämpötila °C 11,3 10,8 kadmium mg/l <0,0005 <0,0005
Kiintoaine mg/l 7,9 3,6 koboltti mg/l <0,001 <0,001
Sameus 3,2 1,3 kromi mg/l 0,002 0,002
pH 7,7 7,7 lyijy mg/l <0,001 <0,001
Sähkönjohtavuus mS/m 517 516 mangaani mg/l 0,019 0,019
Alkaliteetti mmol/l 0,76 0,77 nikkeli mg/l <0,003 <0,003
TOC mg/l 4,9 4,6 sinkki mg/l 0,027 0,0026
Sulfaatti mg/l 215 218 rauta mg/l 0,25 0,11
Edellä esitettyjen tietojen perusteella Siikajoen edustan merialueella
• pH 6.6 – 7.7
• sameus 1.0 – 9.1 FNU
• kiintoaine 0.4 – 7.9 mg/l
• kokonaisfosfori 14 – 38 µg/l
• kokonaistyppi 330 – 635 µg/l
•
Siikajoen tuulipuiston ympäristövaikutusten arviointiselostus Siikajoen tuulipuiston ympäristövaikutusten arviointiselostus
Siikajoen vedenlaatu ja siitä aiheutuva kuormitus
Siikajoen pääuoman ekologinen tila on tyydyttävä. Vuosien 2000 – 2003 käyttökelpoisuusluoki-tuksen perusteella veden laatu Siikajoen pääuomassa on välttävä. (Pohjois-Pohjanmaan ELY 2010)
Siikajoen alueella sijaitsee Paavolan Vesi Oy:n Ruukin ja Siikajoen puhdistamo sekä Siikalatvan keskuspuhdistamo, jonne johdetaan viiden taajaman (Pyhäntä, Kestilä, Piippola, Pulkkila ja Rant-sila) jätevedet. Valuma-alueella on lukuisia turvetuotannon piiriin kuuluvia soita (vuonna 2007 35 kpl). Muita kuormittajia ovat kaatopaikat (7 kpl) ja jätteenkäsittelyalueet (3).
Merkittävimpiä fosfori- ja typpikuormituksen lähteitä ovat maa- ja metsätalous. Ravinnekuormi-tuksen seurauksena Siikajoki on selvästi rehevöitynyt.
Valuma-alueen suovaltaisuudesta johtuen Siikajoen vesi on humuspitoista. Se on myös hyvin rau-tapitoista mikä osaltaan lisää veden väriä. Joen alaosalla veden happitilanne on pääosin tyydyttä-vä. Uljuan altaasta kevättalvella purkautuvat hapettomat vedet heikentävät joen yläosan happiti-lannetta. Siikajoen vesi on hieman hapanta ja sen kiintoainepitoisuus on suhteellisen korkea.
(Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 2005)
Siikajoesta virtaa mereen vuodessa arviolta 1 400 tonnia typpeä, 85 tonnia fosforia sekä 13 040 tonnia kiintoainetta (Taulukko 52).
Taulukko 52. Arvio Siikajoen mereen tuomista ainemääristä. (Oulujoen – Iijoen vesienhoitosuunni-telma)
Joen mereen tuoma ainemäärä (t/a)
Kiintoaine Fosfori Typpi Zn Ni Cu Cr Pb Cd Hg
13 038 84 1 406 10,2 3,4 2,0 1,7 0,39 0,03 ‐
Pintavesien tilatavoitteet
Vesiensuojelussa ja vesienhoidossa pyritään koko Euroopan unionin alueella yhteisiin tavoittei-siin. Yleinen tavoite on jokien, järvien, rannikkovesien ja pohjavesien vähintään hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Toisaalta eriomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa ei saa heikentää. Vesis-töjä pilaavien sekä haitallisten ja vaarallisten aineiden pääsyä vesiin tulee rajoittaa. (Oulujoen – Iijoen vesienhoidon toimenpideohjelma)
Nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä Siikajoen vesimuodostuman tilatavoitetta ei saavuteta vuoteen 2015 mennessä. Suurimpana esteenä hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle on liian suuri ravinne- ja kiintoainekuormitus valtaosassa vesimuodostumia sekä happamuuden aiheuttamat hai-tat Siikajoen pääuomassa ja Luohuanjoessa. (Oulujoen – Iijoen vesienhoidon toimenpideohjelma) Siikajoen alaosalla fosforin kokonaiskuormitusta tulisi saada vähennetyksi noin puoleen nykyises-tä, jotta joen keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus alenisi tasolle 40 µg/l. Suurin vähentämis-tavoite koskee maataloutta. (Oulujoen – Iijoen vesienhoidon toimenpideohjelma)
Hyvän tilatavoitteen saavuttamiseksi
• pyritään vähentämään hajakuormitusta
• turvetuotantoalueilla lisätään toimenpiteitä ehkäisemään tuotannon ulkopuolista kuormi-tusta (esim. pintavalutus)
• optimoidaan peltojen lannoitusta
• toteutetaan toimenpiteitä, joilla pienennetään lannan ravinteiden huuhtoutumisriskiä
• perustetaan peltojen suojavyöhykkeitä ja monivaikutteisia kosteikkoja
• pyritään vähentämään kunnostusojitusten ja metsälannoituksen aiheuttamaa kuormitusta.
Vesien hyvän tilan saavuttamista tai säilyttämistä koskevasta tavoitteesta voidaan tietyin edelly-tyksin poiketa uuden ja tärkeän hankkeen vuoksi. Samoin voidaan poiketa erinomaisen tilan säi-lyttämistavoitteesta. Vesienhoitosuunnitelmaehdotuksessa on pyritty tunnistamaan hankkeet, jotka voivat aiheuttaa vesienhoitolain 23§:n tarkoittamia muutoksia kuten
• hanke on yleisen edun kannalta erittäin tärkeä ja se edistää merkittävästi kestävää kehitys-tä, ihmisten terveyttä tai ihmisten turvallisuutta
• haittojen ehkäisemiseksi on ryhdytty kaikkiin käytettävissä oleviin toimenpiteisiin
• tavoiteltaviin hyötyihin ei päästä muilla teknisesti ja taloudellisesti kohtuullisilla ja ympä-ristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla.