Pohjaolosuhteet ja mahdolliset haitta‐aineet

Pohjaolosuhteet

Valtaosa Perämeren pohjukan alueesta on matalaa, pohjatyypiltään hiekkapohjaista aluetta, jolle eroosio on hyvin tyypillistä. Saarten rannat ovat kivikkoisia. Saaristovyöhyke on kapea ja yhte-näinen eikä sokkeloisia sedimentaatioalueita juurikaan ole. Syvänteiden pohjat puolestaan ovat

suurelta osin erittäin paksuja, eloperäisten ja runsaasti fosforia sisältävien liejukerrosten peittämiä.

(Henriksson & Myllyvirta 2006)

Luotaukset

Varessäikän tuulipuistoalueella tehtiin viistokaikuluotauksia syyskuussa 2010 (Kemijoki Aquatic Technology Oy, KAT Oy). Luotausalue käsitti alueen, jonka ulkorajana on määritelty 200 metriä ulospäin suunnitelluista tuulivoimaloista. Tutkittava alue oli kooltaan noin 910 ha. Tämän lisäksi luodattiin merikaapelilinjaus. Luotausalue oli pääsääntöisesti matalaa aluetta. Alle 3 m syvyyttä oli noin puolet ja alle 5 m syvyyttä noin 4/5 koko alueesta.

Luotaustuloksista tehtiin ns. mosiikkikuva (Kuva 114), josta voidaan havaita isompia pohjanko-konaisuuksia ja ominaisuuksia kuten uurteita ja dyynejä.

Kuva 114. Mosaiikkikuva Varessäikän tuulipuistoalue. (KAT Oy 2010)

Seuraavissa kuvissa (Kuva 115 - Kuva 119) on esitetty muutamia tarkempia esimerkkikuvia alu-eelta.

Siikajoen tuulipuiston ympäristövaikutusten arviointiselostus Siikajoen tuulipuiston ympäristövaikutusten arviointiselostus

Kuva 115. Pohjan dyynejä, joiden välissä on korkeahkoa kasvillisuutta. (KAT Oy 2010)

Kuva 116. Erikoinen heijaste leijailee vapaassa vedessä. Syvyyttä paikassa n. 6 m ja heijasteen kor-keus n. 3 m. Heijaste ehkä kalaparvi. (KAT Oy 2010)

Kuva 117. Ristikkomainen kohde satamassa, mahdollinen pyydys. (KAT Oy 2010

Kuva 118. Olemassa oleva merikaapeli Varessäikkä - Hailuoto. Kaapeli on havaittavissa vain osittain.

Siikajoen tuulipuiston ympäristövaikutusten arviointiselostus Siikajoen tuulipuiston ympäristövaikutusten arviointiselostus

Kuva 119. Pitkänomaisia ja ristissä olevia kohteita. uppopuita tai muita kohteita matalikolla. (KAT Oy 2010)

Luotaukset tehtiin Museoviraston ohjeen mukaisesti eikä niissä havaittu mitään arkeologisiin muinaisjäännöksiin (hylkyihin) viittaavaa.

Pohjakairaukset

Varessäikän tuulipuistoalueella tehtiin pohjakairauksia kevään – syksyn 2010 aikana. Kairauksia tehtiin 19 pisteessä (Kuva 120). Tulosten perusteella merenpohjasta enimmillään 10 m syvyyteen löytyy löyhää silttistä hienohiekkaa, paikoin myös liejua. Silttisen hienohiekan alla on keskitiivis hiekka, jonka paksuus vaihtelee 3 metristä 8 metriin. Tämän alla on kallionpintaa peittävä vaihte-levan paksuinen moreenimuodostuma. Kallio on syvimmillään noin -30 metrin syvyydessä.

Kuva 120. Pohjakairauspisteet Varessäikän alueella.

Pohjasedimenttien haitta-aineet

Perämerellä

Perämeren rannikon teollisuus (puunjalostus- ja metalliteollisuus) ovat aiheuttaneet merkittäviä vaikutuksia pohjasedimenttiin. Vaikka useimpien yhdisteiden päästöt ovat vähentyneet merkittä-västi viime vuosikymmeninä, metalleja ja orgaanisia ympäristömyrkkyjä on edelleen kerrostunei-na sedimentteihin. (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 2008)

Perämerellä on käynnissä hidas, useiden metallien kulkeutuminen Perämeren syvimpien osien kasautumispohjille. Osa metalleista kulkeutuu etelämmäksi kohti Itämeren allasta. Perämeressä orgaanisia yhdisteitä on yleensä enemmän kuin Selkämeressä. Tämä vaikuttaa osaltaan siihen, että Perämeressä on korkeampia metallipitoisuuksia pohjalla. Pohjaeläinten määrällä on todettu myös olevan vaikutusta. Selkämerellä missä pohjaeläintiheys on suurempi, vapautuu pohjasta enemmän metalleja. Tällöin sedimenttien metallipitoisuudet pienentyvät. (Kronholm ym. 2005) Ympäristöministeriön Orgaaniset tinayhdisteet ja –ruoppaukset työryhmän selvityksen mukaan orgaanisia tinayhdisteitä esiintyy laajoilla alueilla merenpohjan sedimenteissä erityisesti satamien, telakoiden, pienvenesatamien ja laivaväylien läheisyydessä sekä ruoppausjätteiden meriläjitysalu-eilla. Tributyylitinapitoisuudet (TBT –pitoisuudet) ovat merisedimentissä olleet enimmillään usei-ta tuhansia mikrogrammoja kilossa. Pitoisuudet pienenevät avomerusei-ta kohden. Tutkimukset sijoit-tuivat pääasiassa rannikkoseudulle, erityisesti Lounais-Suomeen ja Helsingin edustalle. (Vahanne ym. 2007)

Sedimenteissä tavatut orgaaniset tinayhdisteet ovat pääosin peräisin laivojen ja veden maaleista (antifouling –maaleista). Alusten pohjista liukenee jatkuvasti TBT:tä veteen noin 50 - 100 kg vuodessa. (Ympäristöministeriön työryhmän mietintö 2007)

Siikajoen tuulipuiston ympäristövaikutusten arviointiselostus Siikajoen tuulipuiston ympäristövaikutusten arviointiselostus

Hankealueilla

Hankealueiden sedimenttien laatua selvitettiin syksyllä 2010, jolloin hankealueelta otettiin sedi-menttinäytteitä viidestä eri näytepisteestä (Kuva 121). Samoista näytepisteistä otettiin myös poh-jaeläinnäytteet (kts. kohta 13.3.14). Sedimenttinäytteistä otettiin talteen 0-20 cm:n profiili. Näyt-teet säilytettiin kylmälaukussa ennen toimittamista laboratorioon analysoitavaksi. Laboratoriossa näytteistä analysoitiin fysikaaliset ominaisuudet, raskasmetallipitoisuudet, PCB -yhdisteet, PAH – yhdisteet, mineraaliöljyt sekä orgaaniset tinayhdisteet (Taulukko 53, Taulukko 54).

Kuva 121. Sedimenttinäytteenottopisteet. (Vatanen & Haikonen 2010)

Taulukko 53. Sedimenttinäytteistä tehdyt fysikaaliset ja kemialliset määritykset.

Fysikaaliset ominaisuudet  Raskasmetallit Mineraaliöljyt Orgaaniset tinayhdisteet 

  raekokojakauma  kadmium (Cd) kokonaishiilivedyt MBT 

  kuiva‐ainepitoisuus  kupari (Cu)  C10 ‐C21 ja C21 ‐C40 DBT 

  hehkutushäviö  elohopea (Hg) TBT 

kromi (Cr)  TeBT 

   lyijy (Pb)  MBT 

   sinkki (Zn)  DBT 

   nikkeli (Ni)  TChT 

   TPhT 

Taulukko 54. Sedimenttinäytteistä tehdyt fysikaaliset ja kemialliset määritykset, jatkoa edelliselle taulukolle.

  PCB ‐yhdisteet   PAH ‐yhdisteet  PAH ‐yhdsiteet 

  PCB ‐summa (PIMA/HELCOM)   PAH yhteensä  1‐metyylifenanteerrni 

  kongeneerit 28, 52, 77, 101,    naftaleeni  fluoranteeni 

  kongeneerit 105, 118, 126, 138,    2‐metyylinaftaleeni  pyreeni

  kongeneerit 153, 156, 169, 180,    1‐metyylinaftaleeni  bentso(a)antraseeni 

  ja kongeneeri 195   bifenyyyli  kryseeni 

 2,6‐dimetyylinaftaleeni  bentso(b+k)fluoranteeni 

 asenaftaleeni  bentso(e)pyreeni 

 asenafteeni  bentso(a)pyreeni 

 2,3,5‐trimetyylinaftaleeni  peryleeni 

    fluoreeni  indeno(1,2,3‐cd)pyreeni,  

    fenantreeni  dibentso(a,h)antraseeni 

    antraseeni  bentso(ghi)peryleeni 

Fysikaaliset ominaisuudet

Sedimenttinäytteenoton perusteella Merikylänlahden (näytepisteet SJ2 ja SJ3) ja Varessäikän alue (näytepisteet SJ7, SJ9 ja SJ10) erosivat pohjatyypiltään. Tämä on seurausta siitä, että tutkimus-alueen itäosa on suojaisampaa. Merikylänlahden alueella sedimentti muodostuu pintakerroksel-taan hiekasta ja on pintakerroksen alapuolellakin tiiviimpää sekä karkearakeisempaa (Kuva 122).

(Vatanen & Haikonen 2010)

Varessäikän näytteenottopisteillä sedimentin pintakerroksen alla oli savikerros. Pisteellä SJ7 pin-takerros muodostui 10 cm:n paksuisesta hiekkakerroksesta ja pisteellä SJ9 3 cm:n hiekkakerrok-sesta (Kuva 122). Muista näytteistä poiketen pisteellä SJ10 sedimentin pintakerros ei muodostu-nut hiekasta, vaan sisälsi orgaanista ainesta.

Kuva 122. Sedimenttinäyte SJ2 Merikylänlahdenalueelta sekä sedimenttinäyte SJ9 Varessäikän alu-eelta. (Vatanen & Haikonen 2010).

Siikajoen tuulipuiston ympäristövaikutusten arviointiselostus Siikajoen tuulipuiston ympäristövaikutusten arviointiselostus

Merikylänlahden sedimenttinäytteet (SJ2 ja SJ3) olivat fysikaalisilta ominaisuuksiltaan hyvin sa-mantyyppisiä. Orgaanisen aineksen (hehkutushäviö) määrä sedimenttinäytteissä oli erittäin alhai-nen ja kuiva-ainepitoisuus korkea (Taulukko 55). Varessäikän sedimenttinäytteiden välillä oli fy-sikaalisissa ominaisuuksissa enemmän hajontaa. Orgaanisen aineksen määrä vaihteli 1,5 ja 2,0

%:n välillä ja kuiva-ainepitoisuus 59,2 ja 66,3 %:n välillä (Taulukko 55). Pisteen SJ9 sedimentti oli selvästi savipitoisempaa, kuin muiden näytteiden. (Vatanen & Haikonen 2010)

Taulukko 55. Sedimenttien fysikaaliset ominaisuudet. (Vatanen & Haikonen 2010) Piste  Syvyys, cm  Hehkutus‐

jäännös 

Hehkutus‐

häviö 

Kuiva‐aine Vesipitoisuus  Savipitoisuus

SJ2  0‐13  99,7  0,3 79,8 20,2 <9,1 

SJ3  0‐20  99,7  0,3 78,3 21,7 <1,9 

SJ7  0‐20  98,4  1,6 62,3 37,7 <3,2 

SJ9  0‐20  98,0  2,0 66,3 33,7 31,8 

SJ10  0‐20  98,5  1,5 59,2 40,8 <5,9 

Ympäristöministeriön (2004) toimesta on laadittu sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohje, jossa on esitetty laatukriteerit normalisoiduille pitoisuuksille. Laatukriteerien perusteella ruoppausmassan (sedimentin) läjityskelpoisuus luokitellaan seuraavasti

• Haitaton ruoppausmassa eli haitta-aineosuuksiltaan alemman tason (TASO 1) alittava ruoppausmassa, josta aiheutuvia haittoja voidaan yleisesti pitää kemiallisen laadun puo-lesta meriympäristölle merkityksettöminä. Ruoppausmassa on mereen läjityskelpoista.

• Mahdollisesti pilaantunut ruoppausmassa, jonka haitta-ainepitoisuudet asettuvat tasojen 1 ja 2 väliin (ns. ”harmaalle alueelle”). Mahdollisesti pilaantunen sedimentin läjityskelpoi-suus on arvioitava aina tapauskohtaisesti.

• Pilaantunut ruoppausmassa eli haitta-ainepitoisuuksiltaan ylemmän tason (TASO 2) ylit-tävä ruoppausmassa, jota pidetään haitallisuuden takia pääsääntöisesti mereen läjityskel-vottomana (voidaan sijoittaa mereen, jos maalle sijoittamisen vaihtoehto on ympäristön kannalta huonompi ratkaisu).

Siikajoen edustan sedimenttien raskasmetallien ja orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksia verra-taan näihin ympäristöministeriön tasoihin.

Raskasmetallipitoisuudet

Analysoidut metallipitoisuudet olivat 0–20 cm:n sedimenttinäytteissä alhaisia. Varessäikän alu-eelta otetuissa sedimenttinäytteissä metallipitoisuudet olivat kuitenkin hieman korkeampia (Taulukko 56). Suurimmat metallipitoisuudet analysoitiin näytepisteeltä SJ9, jossa myös saven osuus oli muita pisteitä suurempi.

Taulukko 56. Sedimenttien raskasmetallipitoisuudet. (Vatanen & Haikonen 2010) Piste  Syvyys, 

cm 

Cd  (mg/kg) 

Cr  (mg/kg) 

Cu  (mg/kg) 

Pb  (mg/kg) 

Ni  (mg/kg) 

Zn  (mg/kg) 

Hg  (mg/kg) 

SJ2  0‐13  <0,3  8  2 2 3 14  <0,1 

SJ3  0‐20  <0,3  9  <2 2 3 14  <0,1 

SJ7  0‐20  <0,3  39  18 8 20 69  <0,1 

SJ9  0‐20  <0,3  62  33 11 30 86  <0,1 

SJ10  0‐20  0,3  18  6 4 8 48  <0,1 

 

Normalisoituna pitoisuudet olivat pääosin alhaisia. Sedimenttinäytteiden alhaisen savipitoisuuden takia kuitenkin haitta-ainetaso 1 ylittyi hieman pisteellä SJ7 (Taulukko 57).

Taulukko 57. Sedimenttien normalisoidut raskasmetallipitoisuudet. (Vatanen & Haikonen 2010) Piste  Sy‐

vyys,  cm 

Savipi‐

toisuus 

Cd  (mg/kg) 

Cr  (mg/kg) 

Cu  (mg/kg) 

Pb  (mg/kg) 

Ni  (mg/kg) 

Zn  (mg/kg) 

Hg  (mg/kg) 

SJ2  0‐13  <9,1  <0,3  12 3 3 5  25  <0,1

SJ3  0‐20  <1,9  <0,3  17 <2 3 9  35  <0,1

SJ7  0‐20  <3,2  <0,3  69 36 12 53  156  <0,1

SJ9  0‐20  31,8  <0,3  55 34 11 25  81  <0,1

SJ10  0‐20  <5,9  0,498  29 11 6 18  96  <0,1

Ympäristöministeriön ruoppaus‐ ja läjitysohjeen vertailutasot

TASO 1  0,5  65 50 40 45  170  0,1

TASO 2  2,5  570 90 200 60  500  1

Orgaaniset tinayhdisteet

Kolmessa pisteessä viidestä olivat orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet alle määritysrajan kaikkien yhdisteiden osalta. Näytepisteissä SJ3 ja SJ10 esiintyi vähäisiä määriä orgaanisia tinayh-disteitä: tributyylitinaa (TBT), sekä pisteellä SJ10 myös TBT:n hajoamistuotteita monobutyyliti-naa (MBT) ja dibutyylitimonobutyyliti-naa (DBT) (Taulukko 58).

Taulukko 58. Sedimenttien orgaaniset tinayhdisteiden pitoisuudet. (Vatanen & Haikonen 2010) Piste  Syvyys, 

cm 

Hehku‐

tushäviö 

Orgaaniset tinayhdisteet 

MBT DBT TBT TeBT MOT DOT  TChT  TPht

SJ2  0‐13  0,3  <1  <1 <1 <1 <1 <1  <1  <1

SJ3  0‐20  0,3  <1  <1 <1 <1 <1 <1  <1  <1

SJ7  0‐20  1,6  <1  <1 <1 <1 <1 <1  <1  <1

SJ9  0‐20  2,0  <1  <1 <1 <1 <1 <1  <1  <1

SJ10  0‐20  1,5  1  2 2 <1 <1 <1  <1  <1

Normalisoituna TBT -pitoisuus ylitti pisteillä SJ3 ja SJ10 selvästi haitta-ainetason 1 (Taulukko 59). Orgaanisia haitta-aineita normalisoitaessa orgaanisen aineksen (hehkutushäviö) määrä vai-kuttaa huomattavasti normalisoituun pitoisuuteen. Hehkutushäviön ollessa alhainen (<2,0 %) normalisointimenettely viisinkertaistaa pitoisuuden.

Taulukko 59. Sedimenttien normalisoidut TBT –pitoisuudet. (Vatanen & Haikonen 2010) Piste  Syvyys, cm  TBT, normalisoitu Piste Syvyys, cm TBT, normalisoitu

SJ2  0‐13 <1 SJ9 0‐20 <1 

SJ3  0‐20   35 SJ10 0‐20 10 

SJ7  0‐20 <1  

PCB –yhdisteet, PAH –yhdisteet ja öljyhiilivedyt

PCB –yhdisteiden, PAH -yhdisteiden ja öljyhiilivetyjen pitoisuudet olivat kaikissa näytteissä alle määritysrajan ja siten myös alle haitta-ainetason 1.

Siikajoen tuulipuiston ympäristövaikutusten arviointiselostus Siikajoen tuulipuiston ympäristövaikutusten arviointiselostus

In document Siikajoen tuulipuisto Ympäristövaikutusten arviointiselostus (sivua 166-176)