Varhaislapsuus on merkittävä ajanjakso ihmisen elämässä, jota tulee vaalia, arvostaa ja tukea, sillä varhaislapsuuden kehitys ja oppiminen luovat perustaa lapsen myöhemmälle kehitykselle (Pihlaja ja Viitala 2018a). Varhaiskasvatus, joka muodostaa kasvatus- ja koulutusjärjestelmän, on osaltaan luo-massa tätä elämänpolun kannalta merkityksellistä elämänvaihetta. Varhaiskasvatus on lapsen suun-nitelmallisen ja tavoitteellisen kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostama kokonaisuus, joka pai-nottuu pedagogiikkaan. (Opetushallitus s.a; Pihlaja ja Viitala 2018a.) Varhaiskasvatuslaki (540/2018) ja sen pohjalta laadittu asiakirja, Varhaiskasvatussuunnitelmanperusteet (2018), määrittelevät var-haiskasvatuksen tavoitteet, antavat raamit varvar-haiskasvatuksen rakenteille ja pedagogiikalle sekä säätävät lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen (Opetushallitus 2018; Varhaiskasvatuslaki 2018).
Jokaisella alle kouluikäisellä lapsella on subjektiivinen oikeus varhaiskasvatuspalveluihin. Kaikille var-haiskasvatukseen osallistuville lapsille luodaan valtakunnallisesti yhdenvertaiset edellytykset koko-naisvaltaiselle kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle turvallisessa kasvatusympäristössä. Lisäksi lap-selle taataan tasavertainen mahdollisuus osallisuuteen ja vaikutusmahdollisuus itseään koskeviin asi-oihin. (Varhaiskasvatuslaki 2018.) Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet velvoittaa varhaiskasvat-tajia mahdollistamaan lasten osallisuuden hänen ikä- ja kehitystasonsa huomioiden. Osallisuuden perusedellytyksinä ovat lapsen sensitiivinen kohtaaminen sekä lapsen kuulluksi ja nähdyksi tulemi-nen. (Opetushallitus 2018, 16, 30.) Toimintapa varhaiskasvatuksessa on lasta kunnioittava ja lapsen edun ensisijaisuus huomioidaan kaikessa varhaiskasvatustoiminnassa (Varhaiskasvatuslaki 2018).
Varhaiskasvatuslain (540/2018) ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) lisäksi varhais-kasvatuksessa huomioidaan muu lainsäädäntö. Suomen perustuslaki (731/1999) ja valtioneuvoston asetus varhaiskasvatuksesta (753/2018) ohjaavat varhaiskasvatuksen toteuttamista. Myös hallintola-kia (434/2003), lahallintola-kia viranomaisen toiminnan julkisuudesta (621/1999), yhdenvertaisuuslahallintola-kia (1325/2014) ja tasa-arvolakia (609/1986) sovelletaan varhaiskasvatukseen. Lisäksi monet kansain-väliset sopimukset, joihin Suomi on sitoutunut, kuten Euroopan ihmisoikeussopimus (63/1999), YK:n lapsen oikeuksien sopimus (1983), YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (2016), YK:n julistus alkuperäiskansojen oikeuksista (2007) sekä YK:n kestävän kehityksen tavoitteet (2015) antavat omat velvoitteensa varhaiskasvatuksen toteuttamiseen. (Opetushallitus 2018, 15.)
3.1 Varhaiserityiskasvatus
Suomessa varhaiserityiskasvatus on osa varhaiskasvatusta, joten varhaiskasvatuksen arvot, toi-minta, yhteiskunnallinen asema ja muutokset varhaiskasvatuksen kontekstissa vaikuttavat varhaise-rityiskasvatuksen toteuttamiseen. Varhaiserityiskasvatus sijoitetaan varhaiskasvatuksen, erityispeda-gogiikan tai inklusiivisen kasvatuksen viitekehyksiin, niin käytännön pedagogiikkana kuin tutkimuk-sellisena tieteenalana. Suomessa varhaiserityiskasvatus on melko uusi tieteenala, mutta kansainväli-sesti on julkaistu runsaammin early childhood special education (ECSE) -tieteenalan pohjalta erilaisia tieteellisiä tutkimuksia ja julkaisuja. (Pihlaja ja Viitala 2018b.)
Varhaiserityiskasvatukseen sisältyy lapsen tuen tarpeen varhainen tunnistaminen sekä kasvun ja op-pimisen tukeminen erityispedagogisten järjestelyjen avulla (Pihlaja ja Viitala 2018b).
Varhaiskasva-tuslaki (540/2018) nostaa esille tavoitteen tunnistaa lapsen yksilöllisiä tuen tarpeita ja järjestää tar-vittava tuki heti tuen tarpeen ilmettyä monialaisessa yhteistyössä (Varhaiskasvatuslaki 2018). Yksi-löllisellä tuella luodaan laadukasta varhaiskasvatuksen toimintaa ja se kuuluu kaikille sitä tarvitseville lapsille (Opetushallitus 2018, 54). Tukea annetaan kolmiportaisen mallin avulla, joka on jaettu ylei-seen, tehostettuun ja erityiseen tukeen. Lapsen vaikeuksien laajuudesta ja laadusta riippuen hänelle valitaan joko yksi tai useampi tuen muoto. (OAJ s.a.) Tuen valitsemisessa ja järjestämisessä huomi-oidaan aina lapsen vahvuudet sekä oppimiseen ja kehitykseen liittyvät tarpeet (Opetushallitus 2018, 54). Esimerkiksi lapsen on mahdollisuus saada tehostettua tukea tai erityistä tukea, jos lapsen huo-mataan tarvitsevan yleistä tukea tehokkaampaa ja yksilöllisempää tukea varhaiskasvatuksessa (OAJ s.a.).
Lapsen tarvitsema kehityksen tai oppimisen tuki kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan, ja sitä toteutetaan ja järjestetään osana varhaiskasvatuksen päivittäistä toimintaa. Tuen tarpeen ha-vainnointi, tuen antaminen ja siten yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja moninaisuuden toteuttaminen ovat koko henkilöstön vastuulla. (Opetushallitus 2018, 54.) Lapsen erilaisuuteen liittyvät tuen tar-peet nähdään lapsen ja hänen ympäristönsä välisenä vuorovaikutuksen ominaisuutena sekä ympä-ristöön vaikuttavana tekijänä (Pihlaja ja Viitala 2018b). Lapsen kuuluu saada hänen tarvitsemaansa tukea koko varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen ajan (OAJ s.a.). Oikea-aikaisella ja tar-koituksenmukaisella tuella voidaan ehkäistä lapsen ongelmien syntymistä, lisääntymistä ja monimuo-toistumista (Opetushallitus 2018, 54). Varhaiserityiskasvatus nähdään inklusiivisen ajattelun suuntai-sesti kaikille yhteisenä ja laadukkaana varhaiskasvatuksena, jossa lasten erityisiin tuen tarpeisiin vastataan mahdollisimman monimuotoisesti (Pihlaja 2009).
3.2 Inklusiivinen varhaiskasvatus
Varhaiskasvatuksen tulisi toteutua inkluusioperiaatteen mukaisesti, eli siten, että jokainen lapsi voi osallistua varhaiskasvatukseen omista lähtökohdistaan käsin, tuen tarpeista, vammaisuudesta tai kulttuurisesta taustasta riippumatta (Opetushallitus 2018, 15). Inklusiivista varhaiskasvatusta toteu-tetaan niin, että kunkin lapsen omat tukitoimet tai yksilöllinen pedagoginen ohjaus tuodaan ryh-mään, eli lapsen saama tuki tuodaan sinne, missä lapsi on (Viitala 2018). Esimerkiksi kielihäiriöiselle lapselle ryhmän tuki on keskeinen, sillä vuorovaikutustilanteet toisten lasten kanssa ovat merkityk-sellisiä lapsen kielen kehittymiselle (Alijoki 2011, 85). Inkluusiossa lapsia ei erotella toisistaan tai keskitytä lapsen yhteen ominaisuuteen, kuten kielellisen kehityksen tarpeeseen, vaan lapsi nähdään kokonaisuutena (Hermanfors 2017, 91). Lapsen ei tule muuttua ympäristön tarpeita vastaavaksi, vaan päinvastoin: inkluusion painopiste on toimintaympäristön muuttamisessa. Inkluusion lähtökoh-tana on, että varhaiskasvatus on laadukasta, inkluusion ideologiaan kuuluvaa ja kaikille yhteistä kas-vatusta ja koulutusta. (Viitala 2018.)
Inkluusion taustalla vaikuttavia arvoja ovat yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja yhdenvertaiset oikeudet.
Inkluusiossa moninaisuus nähdään positiivisena arvona, jota tavoitellaan, ja kasvatuksen näkökul-masta arvoiksi nousevat osallisuus ja yhteisöllisyys. (Pihlaja 2009, 147; Viitala 2018.) Inkluusiossa tavoitellaan maksimaalista tavoitteiden toteutumista samalla, kun lapsen ulkopuolelle jääminen ja passivoituminen pyritään minimoimaan. Inkluusion ideologia havainnollistuu inklusiivisessa, kaikille yhteisessä varhaiskasvatuksessa. Laadukkaasti toteutetun inklusiivisen varhaiskasvatuksen on nähty
hyödyttävän lapsia, joilla on tuen tarvetta, mutta myös niitä, jotka eivät ole erityisen tuen tarpeessa.
Inklusiivinen ympäristö kehittää jokaisen lasten kielellisiä ja kognitiivisia taitoja sekä on hyödyksi so-siaalisten taitojen ja leikkitaitojen kehittymiselle. Lapset pystyvät luomaan inklusiivisessa varhaiskas-vatusympäristössä moninaisempia ja laajempia sosiaalisia verkostoja kuin ympäristössä, jonka ideo-logia ei pohjaudu inkluusioon. Lisäksi inklusiivisella varhaiskasvatuksella voidaan mahdollisesti muut-taa erilaisuuden stigmaa positiiviseksi tuomalla lapsen vahvuudet näkyviksi. (Viitala 2018.)
Suomessa kuntien on järjestettävä päivähoitopaikka huolimatta siitä, onko lapsella erityisen tuen tarve vai ei (Pihlaja 2009, 148–149). Kunnat pyrkivät yhä tietoisemmin toteuttamaan inklusiivisia ratkaisuja tukea tarvitsevien lasten varhaiskasvatuksen järjestämisessä. Jotta inkluusio toteutuu, vaatii se usean eri tahon ja lapsen lähiympäristön sitoutumista ja panostusta sekä ammattilaisten perehtymistä inkluusion ideologiaan. (Viitala 2018.) Ammattilaisten koulutukseen ei juurikaan ole sisällytetty erityiskasvatukseen liittyviä aiheita. Esimerkiksi opettajankoulutuksessa erityiskasvatuk-sen sisältöjä käsitellään melko niukasti. (Pihlaja 2009, 150.) Ammattilaisilla tulisi olla tietoa lasten tuen tarpeista sekä kehityksen ja oppimisen tuesta, jotta lapsille kuuluvat oikeudet tulevat toteute-tuiksi. Jokainen varhaiskasvattaja on yhtä lailla vastuussa inklusiivisen pedagogiikan toteuttami-sessa, eikä vastuuta voi jättää vain yhden ammattilaisen harteille. Ammattilaiset voivat kehittää osaamistaan esimerkiksi täydennyskoulutuksilla. (Pihlaja 2009, 147; Viitala 2018.)
Suomessa ei ole inklusiivisen varhaiskasvatuksen toteuttamiseksi erillistä lainsäädäntöä, mutta eri asiakirjat, kuten Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet selvästi velvoittavat inklusiivisen varhais-kasvatuksen suosimista (Opetushallitus 2018, 54). Inklusiivisuus jää kuitenkin vain maininnaksi Var-haiskasvatussuunnitelman perusteissa, eikä sen pohjalta voida taata, että kaikille lapsille yhdenver-tainen, laadukas varhaiskasvatus toteutuisi (Viitala 2018).
3.3 Siilinjärven varhaiskasvatus ja varhaiserityiskasvatus
Siilinjärvellä toimii kymmenen päiväkotia sekä kolme esiopetusyksikköä. Henkilökuntaa päiväko-deissa on yhteensä noin 230 ja hoidettavien lasten määrä on noin 1000. (Siilinjärvi s.a.b.) Siilinjär-ven varhaiskasvatuksen järjestämisen taustalla vaikuttavat varhaiskasvatusta määrittelevien lakien ja asiakirjojen lisäksi myös Siilinjärven kunnan varhaiskasvatussuunnitelma (2019) sekä Siilinjärven kunnan ja sivistyspalveluiden visio, strategia ja toiminta-ajatus. Siilinjärven varhaiskasvatuspalvelui-den toiminta-ajatuksena on taata perheille laadukkaat, lapsen tarpeita vastaavat riittävät palvelut, joissa kasvu- ja oppimisympäristö tukee lapsen kokonaisvaltaista terveyttä. Siilinjärven kunnan var-haiskasvatuksen arvoperustasta nousee esille erilaisia arvoja, kuten elämän ja ihmisoikeuksien kun-nioittaminen, lapsen oikeuksien huomioiminen ja lapsen hyväksyminen omana itsenään sekä yhden-vertaisuus, tasa-arvo ja osallisuus. Myös lapsen kokemusta siitä, että hänen mielipiteensä otetaan huomioon, pidetään tärkeänä. (Siilinjärvi 2019, 17, 25.)
Lasten kehityksen ja oppimisen tuki on yksi Siilinjärven varhaiskasvatuksen perustehtävistä ja osa laadukkaan varhaiskasvatuksen toteutumista. Varhaiskasvatusta toteutetaan inkluusioperiaatteen mukaisesti, eli siten, että kaikki voivat osallistua ryhmän varhaiskasvatustoimintaan omista lähtökoh-distaan käsin, riippumatta lapsen tuen tarpeesta tai vammaisuudesta. Kehityksen ja oppimisen tuen
lähtökohtana ovat lapsen tuen tarpeen mahdollisimman aikainen tunnistaminen ja arviointi esimer-kiksi päivittäisen havainnoinnin ja pedagoginen dokumentoinnin avulla. (Siilinjärvi 2019, 14.) Heti kun tuen tarve on havaittu, tukitoimia aletaan Siilinjärven varhaiskasvatuksen yksiköissä toteut-taa päivittäisen toiminnan yhteydessä joustavin pedagogisin järjestelyin, kuten työtapoja ja oppimis-ympäristöjä muokkaamalla lapselle sopivaksi. Suunnitelmallisella toiminnan eriyttämisellä, ryhmien joustavalla muuntelulla, selkeällä päiväjärjestyksellä ja päivittäisten toimintojen rytmittämisellä voi-daan ennaltaehkäistä vaikeuksien syntymistä ja tukea niin eriytyisen tuen tarpeessa olevia lapsia kuin muitakin ryhmän lapsia. Siilinjärvellä varhaiskasvatusta toteutetaan pienryhmäpedagogiikkana, joka toimii osaltaan tehokkaana menetelmänä lapsen havainnoimisessa, yksilöllisessä huomioimi-sessa sekä kehityksen ja oppimisen tukemihuomioimi-sessa. (Siilinjärvi 2019, 29, 74–76.) Myös Päiväkoti Pikku-siilin toiminnassa painotetaan yksilö- ja pienryhmätoimintaa ja sitä kehitetään jatkuvasti (Heinämäki 2020-01-09).
Siilinjärven kunnan varhaiskasvatussuunnitelmassa mainitaan, että heti lapsen kehityksen ja oppimi-sen tuen tarpeen esiin tullessa vuorovaikutusta lähdetään tehostamaan lapoppimi-sen yksilöllisten tarpeiden mukaisesti, esimerkiksi jo käytössä olevin kuvia ja tukiviittomia hyödyntämällä. AAC-menetelmien, erityisesti tukiviittomien ja kuvien käyttö nostetaan esille Siilinjärven varhaiskasvatussuunnitelmassa muutamassa kohdassa. Siilinjärven kunnan varhaiskasvatussuunnitelmasta on huomattavissa, että kielellinen mallintaminen, toiminnan sanallistaminen, kuvaileva ja tarkka kieli sekä kuvat, esineet ja tukiviittomat viestinnän tukena ymmärretään menetelminä, joilla tuetaan lasten kielen ymmärtämi-sen taitoja tarpeen mukaan. (Siilinjärvi 2019, 56, 76.)