• Ei tuloksia

VANHEMMAT

In document ILVES TOIMINTAMALLI (sivua 47-50)

Usein seuratoiminnan pelisäännöissä on joukkueiden toimihenkilöiden roolit ja tehtävät kuvattu tarkasti, mutta vanhempien osuus on jäänyt minimaaliselle huomiolle. Kuitenkin on niin, että juuri vanhemmat ovat sekä seuratoiminnan että pelaajien urheilun harrastamisen avaintekijä, sillä ilman vanhempien mukanaoloa ja kiinnostusta lasten harrastukset eivät mahdollistu – ei ainakaan helposti ja ei mielekkäästi.

Seuran on hyvä ymmärtää, että huomioimalla vanhemmat hyvin esim.

riittävällä tiedottamisella seuran toiminnasta, saadaan myös pelaajat kasvatettua ja koulutettua seurassa hyviksi urheilijoiksi.

Ilves Toimintamallin eräs keskeisimpiä tavoitteita on kuvata jalkapallojaoston toimintaa sillä tavalla, että vanhemmat tulevat riittävän hyvin informoiduksi toimintamme tavoitteista, toimintavoista ym. pelaajien kehittämiseen liittyvistä asioista.

Olemme siitä syystä kuvanneet yksityiskohtaisesti odotuksia ja tehtäviä, joihin sitoutuminen edesauttaa kaikkia jalkapallojaoston toimintaan osallistuvia tahoja keskittymään keskeiseen tavoitteeseen – Pelaajien kehittämiseen ja kasvattamiseen.

Näiden tehtävien ja pelisääntöjen lisäksi vanhemmat määrittelevät joukkueenjohtajan opastamana Nuori Suomi vanhempien pelisäännöt.

7.1 MITÄ JALKAOPALLOJAOSTO VANHEMMILTA ODOTTAA

Vanhemmat suhtautuvat oikeanlaisesti lasten ja nuorten harrastuksiin silloin kun he jaksavat kannustaa nuoria hyvässä harrastuksessa, mutta liikoja paineita menestymisen suhteen ei ole hyvä luoda, sillä on mahdollista pelaajalla olevan eri tavoitteet kuin vanhemmilla. Vanhempien on hyvä sisäistää viiden "kultaisen koon" sääntö, joka ohjaa kaikkia vanhempia oikeaan suuntaan pelaajien harrastusten tukemisessa:

KANNUSTA VÄSYMÄTTÖMÄSTI KUNNIOITA SYVÄSTI

KULJETA UHRAUTUVAISESTI KUSTANNA TOIMINTA

KASVATA KÄRSIVÄLLISESTI

Valmennuksessa jokaiselle juniorille tarjotaan mahdollisuudet harjoitella ja kehittää itseään ja valmentajien tehtävä on pelaajien ohjaaminen

joukkueen tapahtumissa. Tapahtumissa kentän laidalla voi ja on suotavaakin kannustaa pelaajia ja joukkuetta hyvissä suorituksissa, mutta peliohjeet kuuluvat valmentajalle ja mitään negatiivisia kommentteja ei ole syytä huudella vastustajille tai tuomareille eikä muillekaan kentällä tai sen reunalla oleville henkilöille. Erityisesti tappion hetkellä voi vanhemmille olla vaikeaa olla hävinneiden puolella, jolloin turhautuminen ottelun tulokseen voi purkautua tarpeettomana tuomareiden, valmentajien tai jopa pelaajien moittimisena. On hyvä tietää, että pelaajille usein on juuri harjoittelu ja pelaaminen tärkeämpää kuin voitto ja kunnia, Pelaajat tietävät kyllä hävinneensä ottelun ja moittivat toisinaan syyttä itseänsä pelaamisestaan.

Tällöin vanhempien tärkeänä tehtävänä on tasoittaa näitä tunnelmia ja tarvittaessa tukea omaa pelaajaansa positiivisesti, sillä sisukas harjoittelu johtaa aikanaan onnistumiseen: oman parhaansa saavuttamiseen ja sitä myöten joukkueen menestymiseen.

Vanhemmat voivat tukea lasten harrastusta monin tavoin mm. he voivat tarvittaessa sopia yhteiskuljetuksista, joilla voi olla suuri merkitys yhteiselle joukkuehengelle ja ystävyydelle. Tämä on tärkeä tehtävä erityisesti nuorempien pelaajien vanhemmille, sillä kavereilla ja kaveruudella on suuri merkitys tietyssä ikävaiheessa.

Vanhempien tehtävänä on huolehtia, että pelaajat (nuoremmissa ikäluokissa) saapuvat sovitun ajoissa harjoituksiin ja otteluihin ym. tilaisuuksiin varusteet mukanaan. Myös pelaajien asianmukaisesta pukeutumisesta tulee huolehtia -varsinkin talvella.

Vanhempien odotetaan lukevan kaikki tiedotteet, joita pelaajille jaetaan -myös pelaajille lähetetyt sähköiset tiedotteet, jotta vältytään tarpeettomilta sekaannuksilta. Ilves ry jalkapallossa keskeinen osa tiedottamisesta järjestetään sähköisesti, joka luontevasti soveltuu nykyaikaan. Vanhempien odotetaan päivittävän sähköpostin yhteystiedot joukkueenjohtajalle ja käyttävän säännöllisesti sähköpostia. Lisäksi sähköisellä viestinnällä on iso rooli kustannusten hillitsemisessä.

Vanhempien osuus joukkueen varainhankinnassa on tärkeä, sillä mm. talkoo-ja mainostuloilla voidaan hankkia varsin huomattava osuus budjettiin talkoo-ja näin helpottaa jatkuvalta tuntuvaa rahastusta.

Kasvatuksellisesti on hyvä tiedostaa, että aikuinen on aina nuorelle malli, joten muistetaan se yhdessä niin kielenkäytössä kuin muussakin käytöksessä ollessamme kentänlaidalle.

Alkoholi, tupakka ja muut epäterveelliset nautintoaineet ovat osa nykypäivää, mutta rehti ja raitis käytös ovat perinteisiä urheilun arvoja, joita Ilves ry vaalii ja edellyttää kaikilta toiminnassa mukana olevilta.

Vanhempien kannattaa pitää yhteyttä valmentajiin, jos kotona tai koulussa esiintyy ongelmia. Valmentaja on usein aika tärkeä vaikuttaja nuorelle ja hän voi tukea tarvittaessa kodin kasvatustyötä keskustelemalla joukkueen palavereissa vaikeista tai muuten ajankohtaisista asioista tai keskustella henkilökohtaisestipelaajankanssa.

Parhaimmillaan lapsen ja nuoren harrastuksesta tulee koko perheen harrastus, ja siten se tuo paljon iloa kaikille osapuolille ja varmasti auttaa nuorta varttumaan tasapainoiseksi ja onnelliseksi aikuiseksi.

7.2 SEURAN ODOTUKSET VANHEMMILTA – MITEN ONNISTUMME YHDESSÄ PELAAJAMME TUKEMISESSA

Kannustetaan pelaajia omatoimisuuteen ikävaiheen mukaisen kehityksen huomioiden

Pelaajat ottavat monessa asiassa mallia meistä aikuisista, siksi on tärkeää millaisen mallin heille annamme. Vanhempien tehtävänä on pidättäytyä pelaajien kuullen vastustajien ja erotuomareiden arvostelusta. Tyyni rauhallisuus voi usein olla parempi malli, vaikka toisinaan tuntuisikin siltä, että on tapahtunut kaltoin kohtelua.

Harrastamisen tavoitteet tulevat ensisijaisesti pelaajalta ja omia tavoitteita ei ole syytä siirtää lapsen toteutettavaksi. Jalkapallossa jokainen saavuttaa helpostioman tasonsamukaiset tavoitteet.

Ole kannustava - kaikissa tilanteissa. Vain valmentajat vastaavat ohjeiden ja tarvittaessa nuhteluiden antamisesta. Tue myös toisia Ilves joukkueita ja kunnioita vastustajaa.

Kerro erityisesti pienelle pelaajallesi vain positiivisia asioita harrastamisesta.

Lapset tarvitsevat varauksetonta kannustusta, eivät kritiikkiä toiminnastaan.

Anna pelaajallesi aikaa kehittyä jalkapallon pelaajana ja on hyvä tiedostaa, että kovastakaan yrityksestä huolimatta ei kaikista tule mestaria – edes piirikunnallisella tasolla, sillä maailmassa on miljoonia jalkapallon harrastajia.

Vanhempien tulisi tukea pelaajaansa hänen omissa tavoitteissaan ja oman parhaan tasonsa saavuttamisessa. Näin lapselle/nuorelle kehittyy hyvä itsetunto ja hän kokevat olevansa arvokas henkilö sellaisenaan.

Pelaajaa ei voi pakottaa tekemään sellaista, mistä hän ei pidä. Jossakin vaiheessa suuri osa luopuu harrastuksestaan jatkaakseen jossakin toisessa lajissa. Vaikka harrastuksesta luopumista ei pidä tehdä heppoisin perustein, ei jatkamiseen pakottamisestakaan ole usein hyötyä.

Tutustukaa muihin vanhempiin ja joukkueen toimihenkilöihin sekä valmentajiin. Osallistumisesi heijastuu pelaajasi harrastukseen ja kasvattamiseen positiivisesti.

Anna pelaajallesi tilaa epäonnistua ja epäonnistumisen jälkeen yrittää uudestaan.

Lasta ei tule syyllistää harrastuksen kalleudesta, siihen uponneesta ajasta jne.

Vertailua toisiin pelaajiin ei ole syytä tehdä, sillä aina tulee olemaan sekä parempia että huonompia pelaajia. On vahvasti suositeltavaa arvostaa hänen osaamista sellaisenaan ja tarvittaessa tukea kehittymään, kun pelaaja niin haluaa.

Antakaa valmentajille harjoituksissa ja peleissä työrauha.

Otteluissa toivomme vanhempien sijoittuvan toiselle puolelle kenttää kuin missä vaihtopenkki sijaitsee. Vaihtopenkki ja pukukoppi kuuluvat vain pelaajille, valmentajille, huoltajille ja joukkueenjohtajille.

Jos lapsenne harrastaa useampia urheilulajeja, niin pitäkää huoli, ettei kokonaisrasitus tule liian suureksi. Joskus täytyy levätäkin ja läksyt sekä kaverit vaativat myös aikaa. Tarvittaessa valmentajan kanssa voi keskustella asiasta

Pelkästään toimihenkilöillä ei ole velvollisuus tehdä kaikkia asioita, myös muilla vanhemmilla on velvollisuus tarvittaessa osallistua toiminnan tukemiseen

In document ILVES TOIMINTAMALLI (sivua 47-50)