Taulukko 1. P-K:n metsätyönvälitystoimistoon tulleet kämppäemännäntyötä koskevat, päi- päi-väyksellä varustetut tiedustelut ja hakemukset 1948 – 1961
3.3 Työn vaativuus aiheutti pohdintoja
Haastateltujen kämppäemäntien antamien tietojen ja Pohjois-Karjalan metsätyönvälitystoimiston arkistomateriaalin perusteella saa kaksi toisilleen vastakkaista käsitystä siitä, miten paljon tulevasta työstä ja työskentelyolosuhteista tiedettiin etukäteen. Informanttien mukaan kämppäemännät olivat melkoisen tietämättömiä tulevan työnsä työskentelyolosuhteisiin liittyvistä kysymyksistä. Se tiedet-tiin, että ruokaa oli tehtävä suurelle miesmäärälle, mutta muut asiat olivat metsätyökämpälle tultaes-sa paljolti hämärän peitostultaes-sa. Syyksi tähän tietämättömyyteen kämppäemännät tultaes-sanoivat, ettei tällai-sia asioita yksinkertaisesti kysytty. Osalla kämppäemännistä käytäntö oli varmasti seurausta heidän nuoruudestaan, mutta silti tuntuu epätodennäköiseltä, ettei niinkin tärkeästä asiasta kuin tulevasta työstä olisi kysytty mitään. Pohjois-Karjalan metsätyönvälitystoimistoon tulleiden työkysely ja – hakemuskirjeiden perusteella asiasta saakin aivan erilaisen käsityksen. Vaikka tähän tutkimukseen valituissa 96 työpaikkakyselyssä ja –hakemuksessa noin puolessa ei kysyttykään juuri mitään tieto-ja, niin lopuissa tiedusteltiin hyvinkin erilaisia asioita. Yleisimmät kysymykset koskivat työtä ja työskentelyolosuhteita, mutta joukossa oli myös kysymyksiä, jotka liittyivät naisten henkilökohtai-seen elämään liittyviin seikkoihin.75
73 Leinamo 1997, 1-2, 4, 31, 47, 58.
74 Lähetetyt ja saapuneet työkyselyt 1951 – 1958, P-K:n MVT, Fb 1, JoMA; Muilta virastoilta saapuneita, puhelinsa-nomat, yksityiset ja sekalaiset 1946 – 1961, P-K:n MVT, Ec, JoMA.
75 Haastattelu 12.11.2004, Lieksa; Nevalainen Taimi 15.1.2004, Lieksa; Okkonen Nelly 26.11.2003, Lieksa; Peltola Raili 5.10.2003, Lieksa; Turpeinen Anja 17.1.2004, Lieksa; Lähetetyt ja saapuneet työkyselyt 1951 – 1958, P-K:n MVT, Fb 1, JoMA; Muilta virastoilta saapuneita, puhelinsanomat, yksityiset ja sekalaiset 1946 – 1961, P-K:n MVT, Ec, JoMA.
Kämppäemänniksi haluavat naiset kysyivät erityisesti mahdollisen työpaikkansa sijaintia sekä palk-kausta. Tietoja kaivattiin myös kämppien miesvahvuuksista ja kämppäkeittiöiden varustelutasosta.
Muut kysymykset koskivat muun muassa ruokatarvikkeiden toimittajan nimeä ja kulkuyhteyksiä.
Näiden lisäksi haluttiin tietää, millaisia pääsyvaatimuksia työhön oli, minkä ikäiset naiset pääsivät töihin, olisiko keittiössä apuna työtoveria vai joutuisiko hakija tekemään kaiken itse. Useimmiten näitä tietoja kysyttiin kohteliaaseen sävyyn, mutta joukossa oli myös sellaisiakin kirjeitä, joista aisti työntekijänä oman arvonsa tuntevan naisen.76
”Toivottavasti siellä kämpillä on järjestys, ettei siellä juopuneet mellasta Eikä muutakaan huonoa elämää vietä. On kai niissä Apulaiselle oma huone jossa saa nukkua.”77
”Huom! Ja se vesijuttu vielä, että se tulee ja menee. En ollenkaan kantoveden varaan halua.”78
”Arvoisa Työnjohtaja. siis täsä olisi se selainen leski joka osa keitä kaike laista ruoka --- olen suke-la. Siis Ilmoitaka heti mihin hän paikkaan saa tulla siis minä olen oluna hienosa paikkasa Keski Ikänen siis palka ilmoitaka siinä kirjes siis en rupeja huonola palkala on minulla työtä se lähte su-rematta siis.”79
Erityistoiveista oman ryhmänsä muodostivat kirjeet, joissa toivottiin työtä löytyvän samalta metsä-työmaalta myös hakijan sukulaiselle. Yleensä kyse oli joko kämppäemännäksi haluavan puolisosta tai pojasta, jolloin heille haettiin metsätöihin liittyviä tehtäviä. Naiset saattoivat myös hakea samalla hakukirjeellä kämppäemännän paikkoja useammalle, yleensä kahdelle tai kolmelle henkilölle. Osa tällaisista hakijoista oli sukulaisia keskenään ja osa oli ollut jo aiemmin työssä metsätyömaiden kämppäkeittiöissä. Yhteiselle hakemukselle oli syynsä: kun hakijat olivat työskennelleet yhtä aikaa samassa kämppäkeittiössä ja kaikki oli sujunut hyvin, haluttiin yhteistyötä jatkaa. Perheenjäsenet pyydettiin ottamaan huomioon niissäkin kirjeissä, joissa hakija ilmoitti, että hänellä oli vielä pieniä lapsia huollettavanaan. Tällöin metsätyönvälitystoimistolta kysyttiin, voisiko metsätyömaan käm-pälle tuoda myös lapset. Tällaisten kirjeiden lisäksi työnvälitystoimistolle kirjoitettiin tiedusteluja, joissa miespuolinen henkilö kysyi kämppäemännän työtä useammalle naiselle. Joskus taas mies
76 Lähetetyt ja saapuneet työkyselyt 1951 – 1958, P-K:n MVT, Fb 1, JoMa; Muilta virastoilta saapuneita, puhelinsano-mat, yksityiset ja sekalaiset 1946 – 1961, P-K:n MVT, Ec, JoMA.
77 Kämppäemäntätyötä hakeneen kirje P-K:n MVT:lle 20.12.1955, P-K:n MVT, lähetetyt ja saapuneet työkyselyt 1951 – 1958, Fb 1, JoMA.
78 Kämppäemäntätyötä hakeneen kirje P-K:n MVT:lle 1961, P-K:n MVT, muilta virastoilta saapuneita, puhelinsanomat, yksityiset ja sekalaiset 1946 – 1961, P-K:n MVT, Ec, JoMA.
79 Kämppäemäntätyötä hakeneen kirje JNS:sta P-K:n MVT:lle 3.1.1953, P-K:n MVT, muilta virastoilta saapuneita, puhelinsanomat, yksityiset ja sekalaiset 1946 – 1961, P-K:n MVT, Ec, JoMA.
kirjoitti työhakemuksen vaimonsa puolesta ja mainitsi kirjeen lopussa toivovansa myös itselleen metsätöihin liittyviä tehtäviä.80
Monissa edellä mainituissa toiveissa oli elannonhankkimisen lisäksi kysymys myös kämppäemän-nän työn erikoisluonteen aiheuttamista tekijöistä, joita työtä hakeneet naiset joutuivat pohtimaan.
Metsätyömaat sijaitsivat usein kaukana muusta asutuksesta ja kämppiin majoittuneita miehiä saattoi olla kymmeniä. Tieto tästä saattoi aiheuttaa kämppäemänniksi haluavissa naisissa epävarmuutta siitä, miten hyvin kanssakäyminen jätkien kanssa tulisi sujumaan. Tuttujen ihmisten läsnäolo olisi luonut turvallisuuden tunteen. Eikä naisia mietityttänyt ainoastaan kämpillä tapahtunut sosiaalinen kanssakäyminen jätkien kanssa vaan myös itse työn sujuminen. Suuren miesjoukon ruokahuollosta huolehtiminen ei ollut mikään yksinkertainen tehtävä. Työn vaativuudesta heijastunut huoli näkyi erityisesti niissä kirjeissä, joissa määriteltiin se, halusiko hakija vastata yksin keittiötehtävistä vai ei.
Yleensä naiset, joilla oli jonkinlaista talousalan koulutusta taustalla olivat valmiimpia tekemään työtä yksin. Sen sijaan naiset, jotka vasta aloittelivat kämppäemännän uraansa, halusivat päästä töi-hin joko pienelle kämpälle tai apulaisen tehtäviin.81
”Huomattua lehti-ilmoituksen että olisi kämppä emännän paikkoja. Jos siellä olisi tarjolla sellaisia paikkoja, että sellaisen pää emännän toveriksi. Kun minä en ole kämpillä ennen ollut niin en yksin rohkene. Ikä minulla on 21 v. --- Mieluummin toisen toverina.”82
Pohjois-Karjalan metsätyönvälitystoimistosta lähetettiin tiedusteluihin ja työpaikkahakemuksiin yleensä kirjalliset vastaukset. Tiedusteluja lähettäneille ilmoitettiin tavallisesti, että työpaikka tai – paikkoja joko oli tai ei ollut tarjolla juuri sillä hetkellä. Lisäksi hakijoita pyydettiin ottamaan yhteyt-tä uudelleen työnvälitystoimistoon lisätietojen saamiseksi puolin ja toisin. Tässä yhteydessä metsä-työnvälitystoimisto lähetti toisinaan vastauskirjeensä mukana kämppäemännäksi haluavalle niin sanotun vapaakirjekuoren yhteydenottoa varten. Kun töitä oli tarjolla, annettiin varsinaisiksi työ-paikkahakemuksiksi luokiteltaviin kirjeisiin ja myös joihinkin tiedusteluihin vastaukseksi suoraan tieto metsätyömaasta, jossa kämppäemäntää tarvittiin. Savottojen työnjohtajiin sai yhteyden joko puhelimitse tai paikan päällä käymällä. Yhteystietojen lisäksi tällaiset vastauskirjeet sisälsivät tie-don siitä, milloin työpaikka oli otettava vastaan. Yleensä määritelmä oli ”heti”. Taatakseen sen, että metsätyömaat varmasti saivat kämppäemäntänsä, lähetettiin samaa metsätyömaata koskeva ilmoitus
80 Lähetetyt ja saapuneet työkyselyt 1951 – 1958, P-K:n MVT, Fb 1, JoMA; Muilta virastoilta saapuneita, puhelinsa-nomat, yksityiset ja sekalaiset 1946 – 1961, Ec, JoMA.
81 Lähetetyt ja saapuneet työkyselyt 1951 – 1958, P-K:n MVT, Fb 1, JoMA; Muilta virastoilta saapuneita, puhelinsa-nomat, yksityiset ja sekalaiset 1946 – 1961, Ec, JoMA.
toisinaan useammalle työnhakijalle. Joitakin naisten esittämiä toivomuksia otettiin huomioon sil-loin, kun se oli mahdollista ja kun se palveli työnantajan etua. Muun muassa aviopuolisot saattoivat päästä samalle metsätyömaalle töihin.83
”Mutta sillä laillakihan siellä oli sitte monta --- monta --- paljon täl --- oli matkanvarrella, että oli tuota avioparia. Että mies oli siellä hevosmies taikka hakkuri tai --- ja emäntä oli kokkina.”84
Myös toiveet, jotka koskivat työn sujuvuutta ja työn vastuunkantajan roolia otettiin huomioon.
Muutamassa tapauksessa yhteisen hakemuksen lähettäneille naisille osoitettiin sama kämppäkeittiö työpaikaksi. Useimmiten pyyntöön ei kuitenkaan voitu suostua. Tällöin naisille saatettiin tarjota saman metsätyömaan alueella olevia kämppiä työpaikaksi. Työtoveruus toteutui siten edes nimelli-sesti. Kämppäemännän työn vastuunkantamisessa metsäyhtiöillä oli selkeä periaate: ne halusivat töihin ennen kaikkea sellaisia naisia, jotka pystyivät itsenäiseen työskentelyyn. Siksi apulaisen paikkoja ei juuri ollut. Jos työnhakija oli nimenomaan toivonut saavansa olla avustamassa toista emäntää, ei metsätyönvälitystoimisto osoittanut tällaiselle henkilölle pääemännän paikkaa, vaikka tällaisia paikkoja olisi ollut runsaastikin tarjolla. Tässä tilanteessa otettiin siten huomioon työnhaki-jan toive, koska se oli myös työnantatyönhaki-jan edun mukaista.85
Kämppäemäntätyötään muistelleiden naisten esittämä väite siitä, että metsätyömaalle lähdettiin juu-ri mitään työhön liittyvistä seikoista tietämättä ei saa tukea edes niistä metsätyönvälitystoimiston hallussa olleista kirjeistä, joissa ei kysytty mitään erityistä. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tällaisten kirjeiden kirjoittajat olivat näet jo aiemmin työskennelleet kämppäemäntinä. Asioista ei kysytty siksi, että työn luonne oli jo ennestään tuttu. Sitä paitsi työhön liittyvät asiat sovittiin varsi-naisesti työmaata johtavan henkilön kanssa, ei metsätyönvälitystoimiston virkailijan kanssa. Kämp-päemäntätyötä haluavat saattoivat siksi ajatella, että kysymykset oli järkevämpää jättää työnjohtajan kanssa käytyyn neuvottelutilanteeseen. Onkin melko todennäköistä, että haastattelujen yhteydessä informanttien mieliin eivät enää palautuneet ne lukuisat pohdinnat, joita kämppäemännän työn aloittamiseen liittyi. Tulevan työpaikan sijaintihan oli jo tiedossa heti, kun työstä sovittiin paikalli-sella tasolla, mutta myös muita kysymyksiä ja toiveita on voitu esittää puolin ja toisin. Toisaalta on kuitenkin muistettava, että ”tutunkaupan” tuloksena syntyneen työsopimuksen osapuolina saattoivat
82 Kämppäemännän työtä hakeneen kirje Ilomantsista P-K:n MVT:lle 1.1.1953, P-K:n MVT, muilta virastoilta saapu-neita, puhelinsanomat, yksityiset ja sekalaiset 1946 – 1961, Ec, JoMA.
83 Lähetetyt ja saapuneet työkyselyt 1951 – 1958, P-K:n MVT Fb1, JoMA; Muilta virastoilta saapuneita, puhelinsano-mat, yksityiset ja sekalaiset 1946 – 1961, P-K:n MVT, Ec, JoMA. Vapaakirjekuorta käytettäessä ei tarvinnut maksaa postimaksua. Katso aiheesta esim. Pietiäinen 1988, 296 – 297.
84 Haastattelu 16.3.2001, Pelkosenniemi (2 kpl).
85 Muilta virastoilta saapuneita, puhelinsanomat ja sekalaiset 1946 – 1961, P-K:n MVT, Ec, JoMA.
olla toisilleen tutut kämppäemännän työtä haluava nainen ja työnjohtaja. Vaikka voisi olettaa, että juuri tällaisessa tilanteessa olisi ollut helppoa kysyä työhön liittyvistä asioista, saattoi työpaikkajouksesta aiheutunut kiitollisuus estää kysymysten esittämisen. Metsätyönvälitystoimisto oli tar-peeksi anonyymi kohde, ja kysymysten tekeminen oli siten helpompaa. Haastateltujen informanttien väitteitä puoltaa myös tosiasia, että palkkauksesta ja muista työhön liittyvistä asioista sovittiin usein lopullisesti vasta naisen saavuttua metsätyömaalle. Kämppäemäntien tietämättömyys näissä asioissa saattoi siten olla aivan mahdollista.86