3.1 ”Tutunkauppaa” ja lehti-ilmoittelua
Metsätyömailla työskennelleet jätkät saivat tiedon uusista työmahdollisuuksista yleensä suullisesti:
kylissä kulki tieto muun muassa tarjolla olevista hakkuu- ja ajotöistä mieheltä miehelle. Savottojen työnjohtajilla oli valta valita miehistä mieleisimmät suorittamaan tulevaa työtä. Tällaiseen työstä sopimiskäytäntöön vaikutti siksi erittäin paljon työnjohtajan omat mieltymykset: ennestään tutut ja kyvykkäiksi todetut miehet saivat etusijan metsätyömaan töitä jaettaessa. 1930-luvun lopulta alkaen jätkiä palkattiin myös metsätyönvälitystoimistojen kautta. Lisäksi firmat etsivät miehiä metsätöihin sanomalehti-ilmoituksilla.53
Myös kämppäemäntiä palkattiin työhön haluavien henkilöiden ja savottojen työnjohtajien keskinäi-sillä neuvotteluilla. Muitakin väyliä työpaikan saamiseen oli. Kun kämppien ruokahuollosta vas-taamaan tarvittiin työvoimaa, tiesivät siitä myös jätkät. Tässä tilanteessa saattoi joku savotalla työs-kennellyt mies suositella sukulaisnaista, yleensä tytärtä tai siskoa, työnjohtajalle keittiötöihin. Li-säksi työnjohtaja saattoi saada tiedon kämppäemännäksi sopivasta henkilöstä sillä hetkellä kämppä-keittiössä työskennelleeltä naiselta. Kysymys oli silloin joko lisätyövoiman saannista tai uuden emännän palkkaamisesta entisen tilalle. Mikäli työnjohtaja suostui ehdotukseen, jätkä tai parhail-laan työsuhteessa ollut kämppäemäntä ilmoitti sukulaiselleen tai ystävälleen mahdollisuudesta pääs-tä töihin. Joskus työnjohtaja kävi itse naisen kotona tiedustelemassa hänelle suositellun henkilön halukkuutta kämppäemännäksi ryhtymiselle. Jos asianosaisilla oli mahdollisuus käyttää puhelinta, suoritettiin tiedustelut toisinaan sen välityksellä. Kämppäemäntien palkkaamistoimista kerrottaessa ei voi unohtaa myöskään perinteistä kyläkauppaa: vielä 1950-luvullakin se oli tärkeä tiedonvälityk-sen keskus. Suullinen tieto kulkeutui tehokkaasti kaupassakävijöiden mukana paikasta toiseen, niin myös tiedot vapaana olevista kämppäemäntien paikoista. Metsätyömaalta voitiin myös soittaa varta vasten kauppaan avoimena olevasta kämppäemännän paikasta, ja pian tieto oli kulkeutunut oikealle henkilölle.54
53 Arnkil 1992, 4 – 5; KRJ 21.11.1955 – 21.2.1956; Kuukausikertomukset 1945 – 1960, P-K:n MVT, Dc 1, JoMA.
54 Haastattelu 12.11.2004, Lieksa; Haastattelu 16.3.2001, Pelkosenniemi (2 kpl); Haastattelu 16.3.2001, Savukoski (2 kpl);Harjula 2006, 36, 43; Nevalainen Taimi 15.1.2004, Lieksa; Okkonen Nelly 26.11.2003, Lieksa; Peltola Raili 5.10.2003, Lieksa; Turpeinen Anja 17.1.2004, Lieksa; Turpeinen Hulda 24.10.2004, Lieksa.
Olipa työhön kysymisen tapa mikä hyvänsä edellä luetelluista oli niille kaikille tunnusomaista käy-täntö, jota voisi nimittää ”tutunkaupaksi”. Kämppäemännän työhön palkkaamisen yksi peruste oli se, että työnjohtaja tunsi tai vähintään tiesi palkkaamansa henkilön ja hänen taustansa. Kyse ei siis ollut aina siitä, että tuleva kämppäkeittiön työläinen oli metsätyömaan työnjohtajalle henkilökohtai-sesti tuttu vaan siitä, että työnjohtaja tunsi jonkun kämppäemännäksi valitun lähi- tai tuttavapiiristä.
Tällaisen henkilön suullinen todistus oli, jos ei aivan työtodistus niin ainakin mainetodistus. Käy-täntö, jossa annettiin lupaus toisen henkilön luotettavuudesta sisälsi omat riskinsä, joista varmasti olivat tietoisia niin työnjohtajat, sanansa ”pantiksi” antaneet henkilöt kuin tulevat emännätkin. Suul-lista mainetodistusta ei annettu kevyin perustein, sillä samalla kun kysymys oli kämppäemännän maineesta asetti naista suositteleva henkilö myös oman maineensa vaakalaudalle. Kämppäemännik-si suoKämppäemännik-siteltiinkin henkilöitä, joiden uskottiin varmasti työstä suoriutuvan. Kämppäemännät olivat tästä syystä vastuussa työstään ei vain jätkille ja työnjohtajille vaan myös heitä suositelleille henki-löille.
Jos kämppäemännäksi palkkaaminen ei tapahtunut ”tutunkaupan” perusteella, niin mistä naiset sai-vat tietonsa siitä, että metsätyömaiden keittiöissä tarvittiin työvoimaa? Lukemalla sanomalehtiä ja kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön laatimia vakanssiluetteloita sekä kuuntelemalla radiota.
Tieto kämppäemäntäpulasta levisi tehokkaasti varsinkin sanomalehtien perusteella. Sanomalehdistä esimerkiksi Karjalaisessa ja Karjalan Maassa oli ilmoituksia kämppäemännän paikoista vuosina 1951 – 1960. Erityisesti Karjalainen oli merkittävä tiedonvälittäjä Pohjois-Karjalassa. Vuonna 1945 lehden levikki oli 25 000, kymmenen vuotta myöhemmin 32 766 ja vuonna 1960 lehden levikki-määrä oli jo 34 180. Vakanssiluettelot puolestaan sisälsivät tietoja ympäri Suomea olevista eri alo-jen avoimista työpaikoista. Näissä työvoimatoimistoissa olleissa luetteloissa oli tarjolla myös kämppäemäntien paikkoja. Vakanssiluetteloissa olleista työpaikoista ilmoitettiin lisäksi radion väli-tyksellä.55
Sanomalehti Karjalaisessa tarjolla olevista työpaikoista ilmoitettiin ”Paikkoja avoinna” – palstoilla.
Tällaisilla ilmoituksilla työntekijöitä hakivat niin yksityiset henkilöt, eri alojen firmat kuin työnväli-tystoimistotkin. Tarjotut työpaikat sijoittuivat lähinnä melko vähän koulutusta vaativille aloille:
maatilojen omistajat etsivät lisätyövoimaa navetta- ja peltotöihin, toimistot hakivat toimistoapulai-sia, metsäyhtiöt etsivät miehiä metsätöihin ja naisille oli tarjolla erityisesti päivä- tai kotiapulaisen
55 Todistukset 1945 – 1965, Lieksan TVT, Ha 1, JoMA; Lähetetyt ja saapuneet työkyselyt 1951 – 1958, P-K:n MVT, Fb 1, JoMA; Muilta virastoilta saapuneita, puhelinsanomat, yksityiset ja sekalaiset 1946 – 1961, P-K:n MVT, Ec, JoMA;
Nieminen 1964, 23, 28.
paikkoja. Työtä haluavien naisten huomiosta kilpailivat myös ilmoitukset, joissa etsittiin keittäjiä, kokkeja ja emännöitsijöitä muihinkin kuin metsäkämppien keittiöihin. Tällaisia työpaikkoja oli tar-jolla esimerkiksi vanhainkodeissa ja tietyömaaruokaloissa. Kämppäemäntätyötä koskeva ilmoitus saattoi olla lyhyt ja ytimekäs ilmoittaen vain sen, milloin ja missä emäntää tarvittiin ja kehen oli otettava yhteys. Toisinaan työtarjouksen laatimisen eteen oli nähty vaivaa ja pieneen ilmoitukseen oli saatu mahdutettua jokin kilpailuvaltti, jolla palstaa lukevat naiset yritettiin saada vakuuttuneeksi työpaikan kelvollisuudesta. Toisaalta työn vaativuuden kertomisestakaan ei tingitty.56
”Kämppäemäntä, joka kykenee hoitamaan n. 80 miehen ruokatalouden apuemäntien kanssa, saa heti paikan uudella ja nykyaikaisella metsäkämpällä. Hakijalta vaaditaan hyvä kokemus ja taito laittaa monipuolista ruokaa. Hakemukset työtodistuksineen lähetettävä heti osoitteella metsäteknik-ko P. Räkköläinen. Porokylä.”57
Kämppäemäntien paikat täyttyivät ilmeisesti melko nopeasti, sillä firmojen ilmoitukset esiintyivät palstoilla vain kerran. Lisäksi Karjalaisessa oli oma palstansa omatoimisille työnhakijoille ja nämä ilmoitukset olivat luettavissa osastolta ”Palvelusta haluaa”. Näissä ilmoitusten määrä oli pienempi kuin ”Paikkoja avoinna” – palstoilla eikä kämppäemännän töitä hakeviakaan ollut paljon. Joissakin kämppäemäntätyötä koskevissa ilmoituksissa haluttiin päästä töihin nimenomaan kämppäkeittiöön, mutta lisäksi työnhakija saattoi ilmoittaa, että muunkinlainen työ kuten kodin- ja karjanhoito olisi sopinut.58 Kämppäemännän työtä hakevan naisen ilmoitus oli esimerkiksi tällainen:
”Tottunut kämppäemäntä haluaa työpaikkaa kämpälle tai työtä mihin vain. Arv. vast. 4 päivän ajal-la Ilomantsiin pt. nimim. ”Heti paikkaan.”59
3.2 Työnhaku Pohjois-Karjalan metsätyönvälitystoimiston kautta
Metsäyhtiöiden lisäksi myös Pohjois-Karjalan metsätyönvälitystoimisto ilmoitti avoimista kämppä-emännän paikoista sanomalehdissä:
56 KRJ 13.8. 1950 – 24.12.1950 & 21.11.1955 – 21.2.1956 & 3.10.1956 – 27.12.1956 & 20.11.1959 – 21.2.1960 &
3.9.1960 – 26.11.1960.
57 Työpaikkailmoitus ”Paikkoja avoinna” – palstalla 2.9.1950, KRJ.
58 KRJ 13.8.1950 – 24.12.1950 & 21.11.1955 – 21.2.1956 & 3.10.1956 – 27.12.1956 & 20.11.1959 – 21.2.1960 &
3.9.1960 – 26.11.1960.
59 Työnhakuilmoitus ”Palvelusta haluaa” – palstalla, KRJ 22.11.1955.
”Kämppäemäntiä tarvitaan. Ottakaa yhteys Metsätyönvälitystoimisto, Joensuu, puh. 2885, Työ-asiamiestoimisto, Lieksa, puh 274.”60
Vuodesta 1937 saakka pohjoiskarjalaisten jätkien ja kämppäemäntien työvälityksestä huolehtinut Pohjois-Karjalan metsätyönvälitystoimisto oli viralliselta nimeltään Joensuun kaupungin metsätyö-maitten työnvälitys- ja tiedonantotoimisto. Toimiston asiakkaina olivat metsätöitä tarjoavat metsä-yhtiöt, metsätyömiehet ja kämppäemännät. Työnvälitystoimisto välitti kämppäemäntien paikkoja erityisesti pohjoiskarjalaisille metsätyömaille, mutta satunnaisesti myös muualle, olihan kyse valta-kunnallisesta toimielimestä. Jätkät turvautuivat metsätyönvälitystoimiston palveluksiin erityisesti silloin, kun paikallisista metsätöistä oli pulaa. Ja kun savottoja oli vähän, ei kämppäemännillekään ja kämppäemänniksi haluaville ollut tarpeeksi työtä. Silloin tarvittiin Pohjois-Karjalan metsätyönvä-litystoimiston apua.61
Työpaikat, joita Pohjois-Karjalan metsätyönvälitystoimisto tarjosi kämppäemänniksi haluaville oli-vat periaatteessa avoimia kaikille hakijoille asuinpaikkaan katsomatta. Suurimmaksi osaksi kämp-päemäntien paikat menivät kuitenkin paikallisille naisille.62 Syyn tähän kertoo metsätyönvälitystoi-mistosta lähetetty kirje:
”Kun toimistolta pyydetään emäntiä on toimitusaika varsin lyhyt, sillä työnantaja haluaisi emännän työmaalleen muutaman päivän sisällä, joten varsinkin kauempana olevia paikanhakijoita on melko hankala saada niin nopeasti käsiinsä, sillä useinhan täytyy vielä neuvotella palkoista y.m. seikois-ta.”63
Metsätyöt jakaantuivat vuosittain kausiin siten, että elo-syyskuussa alkoivat metsien leimaus- ja harvennustyöt jatkuen marraskuun tienoilta hakkuu- ja ajotöinä pitkälle seuraavan vuoden maalis-kuuhun saakka. Kämppäemäntien tarve oli luonnollisesti suurin silloin, kun paljon miestyövoimaa vaativat hakkuu- ja ajotyöt olivat käynnissä. Tämän tiesivät myös töitä hakevat naiset.64
60 Työpaikkailmoitus ”Paikkoja avoinna” – palstalla, KRJ 18.12.1955.
61 Kuukausikertomukset 1945 – 1960, P-K:n MVT, Dc 1, JoMA; Lähetetyt ja saapuneet työkyselyt 1951 – 1958, P-K:n MVT, Fb 1, JoMA; Metsätöitä koskevat asiakirjat 1941 – 1956, P-K:n MVT, Hb 1, JoMA; Muilta virastoilta saapunei-ta, puhelinsanomat, yksityiset ja sekalaiset 1946 – 1961, P-K:n MVT, Ec, JoMA.
62 Muilta virastoilta saapuneita, puhelinsanomat, yksityiset ja saapuneet 1946 – 1961, P-K:n MVT, Ec, JoMA.
63 P-K:n MVT:sta lähtenyt vastauskirje Paimioon 12.1.1949, P-K:n MVT, muilta virastoilta saapuneita, puhelinsano-mat, yksityiset ja saapuneet 1946 – 1961, Ec, JoMA.
64 Hämynen 1993, 406; Lähetetyt ja saapuneet työkyselyt 1951 – 1958, P-K:n MVT, Fb 1, JoMA; Muilta virastoilta saapuneita, puhelinsanomat, yksityiset ja sekalaiset 1946 – 1961, P-K:n MVT, Ec, JoMA.
Taulukko 1. P-K:n metsätyönvälitystoimistoon tulleet kämppäemännäntyötä koskevat,