Aloittajatarpeen ennakoinnissa otetaan huomioon koulutuksen tehokkuus ja vaikuttavuus. Laskennassa käytetään kertoimia, jotka kuvaavat koulutuksen läpäisyä, jatkoväyliä ja moninkertaista koulutusta (tehokkuus) sekä tutkinnon suorittaneiden työvoimaosuutta (vaikuttavuus). Näiden kertoimien avulla työelämän koulutustarpeista päästään eri painoarvoin koulutus- ja opintoaloittai-seen sekä koulutusasteittaiopintoaloittai-seen aloittaneiden määrään, joka tarvitaan kattamaan uuden työvoiman tarve.
Tehokkuus- ja vaikuttavuuskertoimiin liittyy tavoitteellisuutta. Taustalla on näkemys työurien pidentämisestä ja työllisyysasteen kasvattamisesta. Tehokkuus- ja vaikuttavuuskertoimet on asetettu siten, että ne yhtäältä tukevat tavoitetta keskimääräisen tutkinnon suorittamisiän laskusta ja työllisyysasteen nostamisesta.
Tavoitteelliset laskentakertoimet on asettanut opetus- ja kulttuuriministeriö. Sekä tilastoista lasketut että tavoitteelliset kertoimet on esitetty koulutusasteittain ja opintoaloittain liitteessä 10. Joiltakin opintoaloilta puuttuu tilastotieto (lähinnä jatkoväylä ja moninkertainen koulutus) siksi, että tutkintorakenteissa on tapah-tunut muutoksia, tai siksi, että opintoala sisältää uusia tutkintoja, joista ei ole ollut saatavissa vielä tilastotietoja. Tavoitteellisten kertoimien vaikutuksista aloittajatar-peisiin kerrotaan luvussa 9.
Koulutuksen läpäisy
Koulutuksen nykyistä läpäisyä kuvaavana tunnuslukuna on käytetty tilastotie-doista laskettua läpäisyn odotusarvoa. Tällä tarkoitetaan tutkinnon suorittaneiden suhteellista osuutta lukuvuosittaisesta kokonaispoistumasta eli tutkinnon suorit-taneiden ja keskeyttäneiden summasta. Opintoalakohtaisesti läpäisy vaihtelee suuresti. Mitä alhaisempi läpäisy on, sitä enemmän aloittajia tarvitaan tyydyttä-mään ennakoitua työvoiman tarvetta. Läpäisykertoimet vaikuttavat ennen muuta opintoalojen välisiin painotuksiin koulutusasteiden sisällä.
Läpäisylle on asetettu koulutusasteen mukaan yleistavoite, joka on jaettu kyseisen koulutusasteen kaikille opintoaloille. Niissä opintoaloissa, joissa nykyinen läpäisy vastaa vähintään kyseisen koulutusasteen yleistavoitetta, läpäisyä on nostettu kahdella prosenttiyksiköllä. Yleistavoitteen alle jäävien opintoalojen läpäisyä on korotettu niin, että kaikkien opintoalojen läpäisyn keskiarvoksi on saatu koulu-tusasteen tavoite. Korotus oli sitä suurempi, mitä enemmän opintoalan läpäisy poikkesi tavoitteesta. Läpäisy vaihtelee opintoaloittain 54 prosentista 96 prosent-tiin.
Ennakointilaskelmissa koulutuksen läpäisyn yleistavoitteeksi koko koulutusas-teelle on asetettu seuraavat prosenttiosuudet, jotka on ositettu edellä kerrotulla tavalla eri opintoaloille:
ammatillisessa peruskoulutuksessa 78 prosenttia
ammattikorkeakoulutuksessa 75 prosenttia
yliopistokoulutuksessa (ylempi korkeakoulututkinto) 75 prosenttia.
Jatkoväylät ja moninkertainen koulutus
Jatkoväylillä ja moninkertaisella koulutuksella tarkoitetaan ensimmäiseen tutkin-toon johtavan ammatillisesti suuntautuneen koulutuksen jälkeen suoritettavia tutkintoja. Kerroin ilmaistaan niiden prosenttiosuutena tutkinnon suorittaneista, jotka tutkintonsa jälkeen suorittavat tutkinnon joko samalla koulutusasteella, mutta eri opintoalalla tai kokonaan toisella koulutusasteella joko samalla tai eri opintoalalla. Tavoitteellisten kertoimien arvot vaihtelevat koulutusasteittain, mutta astekohtaiset kertoimet ovat samat kaikilla opintoaloilla, minkä vuoksi jatko-väylä- ja moninkertainen koulutus vaikuttaa vain koulutusasteiden välisiin osuuk-siin. Tavoitteena on päällekkäiskoulutuksen vähentäminen. Käytännössä tämä tarkoittaa toisen samantasoisen tutkinnon suorittajien määrän vähenemistä.
Koulutustarvelaskelmissa on käytetty ammatillisen peruskoulutuksen 23:a prosenttia, josta
ammattikorkeakouluihin siirtyviä on 13 prosenttiyksikköä
toiseen ammatilliseen peruskoulutukseen siirtyviä on 7 prosenttiyksikköä
muihin koulutuksiin hakeutuvia on 3 prosenttiyksikköä.
Ammattikorkeakoulututkinnon kertoimena on käytetty 7:ää prosenttia, josta
6 prosenttiyksikköä on yliopistotutkintoon siirtyviä
1 prosenttiyksikkö on toisen ammattikorkeakoulututkinnon suorittavia.
Ylemmän korkeakoulututkinnon kertoimena on käytetty 5:tä prosenttia.
Tutkinnon suorittaneiden työvoimaosuus
Työvoimaosuudella tarkoitetaan työllisten ja työttömien yhteen laskettua prosentti-osuutta 15–64-vuotiaasta työikäisestä väestöstä. Koulutustarpeiden ennakoinnissa työvoimaosuus tarkoittaa sitä, kuinka suuri osuus tutkinnon suorittaneista aika-naan siirtyy työmarkkinoille. Tämän arvioimiseksi tilastoista lasketaan tutkinnon suorittaneen väestön työvoimaosuus opintoaloittain ja koulutusasteittain. Työvoi-maosuuden nykytilan määrittämiseksi on käytetty 25–49-vuotiaiden ikäluokkaa.
Siinä ovat mukana koulutuksesta työelämään siirtyneet sekä ne ikäluokat, joissa työvoimaosuus on kaikkein suurin. Kaikilla opintoaloilla ja koulutusasteilla enna-koinnissa käytetty osuus on vähintään 85 prosenttia, ja niihin, joilla toteuma on vähintään 85 prosenttia, on tehty 2 prosenttiyksikön korotus.
9 Aloittajatarve
Koulutustarpeiden ennakoinnin lähtökohtana on koko työvoiman tarve. Tämän vuoksi ennakoinnissa otetaan huomioon työvoiman kysyntätekijöiden (työl-listen määrän ennakoitu muutos, työvoimapoistuman korvaaminen) lisäksi myös työvoiman tarjonta. Nuorista kouluttamalla saatavan työvoiman lisäksi työttöminä olevat henkilöt ovat tärkeä työvoiman lähde. Työttömyyden arvioimiseen on käytetty työ- ja elinkeinoministeriön vuoden 2010 maaliskuun ja lokakuun lopun tietoja työttömistä työnhakijoista ammattiryhmittäin.
Kaikkien ammattiryhmien ennustejakson lopun työttömyysasteina on peruskehi-tyksessä 6,8 prosenttia ja tavoitekehiperuskehi-tyksessä 4 prosenttia. Nämä luvut ovat samat kuin VATTin toimialojen työllisyysennusteissa käyttämät työttömyysasteet (2010a;
2010b). Kun avautuvista työpaikoista vähennetään työttömien työvoimatarjonta ja lisätään arvio ennustekauden lopun työttömyydestä, saadaan ennakoitu uuden työvoiman tarve ammattiryhmittäin.
Ammattiryhmien työvoiman tarve ennakointikaudella muutetaan koulutetun työvoiman kysynnäksi ja työvoiman tarpeeksi käyttäen ns. vastaavuusavainta.
Kullakin ennakoinnissa käytettävällä ammattiryhmällä on vastaavuusavain, joka sisältää tiedon siitä, mitä koulutusta (opintoala ja koulutusaste) kyseisessä ammat-tiryhmässä tulevaisuudessa ennakoidaan tarvittavan ja mikä eri koulutusten prosenttiosuus on kaikesta tarvittavasta koulutuksesta.
Ennakoidusta työvoiman tarpeesta päästään aloittajatarpeeseen ottamalla huomioon koulutuksen tehokkuus ja vaikuttavuus (ks. tarkemmin luku 7). Tavoit-teelliset laskentakertoimet on esitetty opintoaloittain ja koulutusasteittain liitteessä 10.
Ottamalla ennakoinnissa huomioon tehokkuus- ja vaikuttavuuskertoimet saadaan työvoimatarvetta tyydyttävä kokonaisaloittajatarve. Tarvittavasta työvoimasta suurin osa saadaan nuorten tutkinnon suorittaneista ja muut työllisen työvoiman ulkopuolelta ja työllisten työuria pidentämällä. Tavoitekehitysvaihtoehdossa tarvi-taan peruskehitysvaihtoehtoa enemmän työvoimaa muualta kuin nuorten koulu-tuksesta saadaan.
Nuorten koulutuksen aloittajatarpeen ennakoimiseksi uuden työvoiman koko-naistarpeeseen perustuva koulutuksen aloittajatarve sovitetaan nuorten ikäluokan kokoon sen periaatteen mukaan, että kaikilla peruskoulun tai lukion päättävillä nuorilla on mahdollisuus jatkaa ammatillisesti suuntautuvaan koulutukseen.
Tämän luvun koulutusaloittaisista taulukoista 20–27 ilmenevät sekä työvoiman kokonaistarpeeseen perustuva että nuorten ikäluokan kokoon sovitettu aloit-tajatarve. Ennakointilaskelmissa koulutettavan ikäluokan kokona on käytetty nuorten määrää, joka on saatu laskemalla Tilastokeskuksen vuoden 2009
väes-töennusteen 16–21-vuotiaiden ikäluokkien koon keskiarvo vuosilta 2010–2025 ja laskemalla tästä vuosikeskiarvo. Näin saatu koulutettavien määrä on keski-määrin 61 800 nuorta vuodessa. Opintoaloittain ja koulutusasteittain määritettyjen koulutusjärjestelmän tehokkuutta kuvaavien kertoimien ja niille asetettujen tavoit-teellisten arvojen avulla voidaan laskea se aloittajamäärä, joka tarvitaan kaikkien nuorten kouluttamiseen (tutkinnon suorittamiseen). Tarvittava aloittajien määrä on 95 800, mikä tarkoittaa, että jokaista koulutettavaa varten tarvitaan 1,55 koulu-tuspaikkaa. Sekä perus- että tavoitekehityksen laskelmissa on käytetty samaa koulutuspaikkojen kokonaismäärää.
Seuraavassa tarkastellaan niitä perus- ja tavoitekehityksen ennakointilaskelmien tuloksia, joissa on käytetty tavoitteellisia tehokkuus- ja vaikuttavuuskertoimia.
Perus- ja tavoitekehityksen ennakoiduissa aloittajatarpeissa on eroja. Koulutusas-teittain tarkasteltuna peruskehityksessä ammatillisen peruskoulutuksen aloittaja-tarve on noin 2 400 suurempi ja yliopistokoulutuksen aloittajaaloittaja-tarve 2 200 pienempi kuin tavoitekehityksessä (taulukko 18). Ammattikorkeakoulujen aloittajatarve on molemmissa vaihtoehdoissa lähes sama.
Taulukko 18. Koulutuksen aloittaneet ja ennakoidut aloittajatarpeet koulutusasteittain.
Koulutusaste Aloittaneet
2006–2009 ka. Aloittaneet 2009
Peruskehitys Tavoitekehitys
Laskennal-linen
aloittaja-tarve1)
Ero vuoteen
2009 Ero %
Laskennal-linen
aloittaja-tarve1)
Ero vuoteen
2009 Ero %
Ammatillinen
peruskoulutus 48 901 50 553 54 220 3 667 7 51 840 1 287 3
Ammattikorkea-koulututkinto 26 621 28 041 24 790 -3 251 -12 25 020 -3 021 -11
Yliopistotutkinto 19 902 20 169 15 060 -5 109 -25 17 260 -2 909 -14
Muu koulutus tai ei
tutkintoa2) 0 0 1 710 1 710 1 650 1 650
Yhteensä 95 424 98 763 95 780 -2 983 -3 95 780 -2 983 -3
1) Aloittajatarveluvuissa on pyöristyksestä aiheutuvia pieniä eroja tämän luvun muiden taulukoiden aloittajatarvelukuihin verrattuna.
2) Laskentatuloksissa ne henkilöt, joiden työpaikoissa ei tarvita tutkintoon johtavaa koulutusta.
Tuloksen taustalla ovat peruskehityksen toimialaennusteen näkemykset, joiden mukaan teollisuudessa ja teollisuuden käyttämissä palveluissa työpaikkamäärä pienenee selvästi ja toisaalta palveluissa sekä sosiaali- ja terveyssektorilla työpaik-kamäärä kasvaa selvästi. Lisäksi toimialojen ammattirakenne-ennusteet on tehty niin, että ne ovat pääosin historiallisen kehityksen jatkumo tulevaisuuteen, minkä vuoksi toimialarakenteen muutokset vaikuttavat suuresti aloittajatarpee-seen. Tämä painottaa ammatillisen peruskoulutuksen tarvetta yliopistokoulutusta enemmän. Tavoitekehityksessä keskeisiä tavoitteita ovat teollisuuden työllisyyden kääntyminen uudelleen nousuun taantuman jälkeen. Tästä huolimatta työllisten määrä supistuu tavoitevaihtoehdossa ennustekauden loppuun mennessä kaikilla
teollisuuden toimialoilla nykytilaan nähden, lukuun ottamatta mineraalien kaivun pientä kasvua.
Muita tavoitekehityksen piirteitä ovat teollisuudelle palveluja tuottavien toimialojen työllisyyden suotuisa kehitys, koulutuksen ja innovaatiotoiminnan resurssien ja työllisyyden kasvu sekä yksityisten palvelujen työllisyyden kasvu. Alkutuo-tannossa työpaikat vähenevät selvästi, ja sosiaali- ja terveyssektori suoriutuu tuottavuustavoitteiden vuoksi selvästi peruskehitystä pienemmällä työvoimalla.
Tavoitekehityksessä liike-elämän palvelujen sekä koulutuksen ja tutkimuksen toimialojen työllisyyden kasvu ja kaikilla toimialoilla osaamista painottava ammattirakenne-ennuste johtavat lopputulokseen, joka painottaa peruskehitystä enemmän korkeakoulutusta ja ennen kaikkea yliopistokoulutusta ja vähemmän ammatillista peruskoulutusta.
Edellä kuvatut toimialojen työllisyyspainotukset ja niihin liittyvät ammattiraken-teiden erot näkyvät myös koulutusalakohtaisessa tarkastelussa (taulukko 19).
Tavoitekehityksessä teollisuuden ja siihen liittyvien palvelujen suhteellinen osuus työllisyydestä on suurempi ja palvelualojen ja luonnonvara-alan osuus pienempi kuin peruskehityksessä, minkä vuoksi tekniikan ja liikenteen, luonnontieteiden ja kulttuurialan aloittajatarpeet ovat selvästi peruskehitystä suuremmat. Vastaavasti sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan, yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan, matkailu-, ravitsemis- ja talousalan sekä luonnonvara- ja ympäristöalan aloit-tajatarve on peruskehitystä pienempi.
Taulukko 19. Koulutuksen aloittaneet ja ennakoidut aloittajatarpeet koulutusaloittain.
Koulutusala Aloittaneet
1 Humanistinen ja kasvatusala 5 770 5 774 5 160 -614 -11 5 410 -364 -6
2 Kulttuuriala 7 642 7 707 3 110 -4 597 -60 3 760 -3 947 -51
3 Yhteiskuntatieteiden,
liiketalou-den ja hallinnon ala 15 342 16 059 16 390 331 2 15 250 -809 -5
4 Luonnontieteiden ala 6 507 6 353 3 280 -3 073 -48 4 180 -2 173 -34
5 Tekniikan ja liikenteen ala 32 019 32 997 26 440 -6 557 -20 31 340 -1 657 -5
6 Luonnonvara- ja ympäristöala 3 916 4 056 4 900 844 21 3 910 -146 -4
7 Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 15 665 17 073 22 790 5 717 33 19 180 2 107 12 8 Matkailu-, ravitsemis- ja
talousala 8 090 8 361 11 050 2 689 32 10 400 2 039 24
9 Muu koulutus2) 475 383 2 660 2 277 2 360 1 977
Yhteensä 95 424 98 763 95 780 -2 983 -3 95 780 -2 983 -3
1) Aloittajatarveluvuissa on pyöristyksestä aiheutuvia pieniä eroja tämän luvun muiden taulukoiden aloittajatarvelukuihin verrattuna.
2) Aloittaneiden tilastotietoihin sisältyy vain osa aloittaneista. Opetushallinnon ulkopuolisen koulutuksen tilastot puuttuvat.
Verrattaessa aloittajatarvetta koulutusasteittain nykyiseen tilanteeseen (aloitta-neet 2009) ammatillisen peruskoulutuksen tarve olisi yli 2 prosenttia nykytasoa suurempi ja ammattikorkeakoulujen aloittajatarve noin 11 prosenttia ja yliopis-tojen aloittajatarve noin 14 prosenttia nykytasoa pienempi. Koulutusalakohtaisessa vertailussa suurimmat muutostarpeet kohdistuvat kulttuurialan, luonnontieteiden alan, matkailu-, ravitsemis- ja talousalan sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan koulutukseen. Vertailua ja tulkintaa tehtäessä on otettava huomioon seuraavia tekijöitä:
1. Ikäluokkaennusteen pohjalta laskettu koko ikäluokan kouluttamisesta seuraava aloittajamäärä on 95 800, mikä on noin 350 suurempi kuin vuosien 2006–2009 keskimääräinen aloittaneiden määrä. Vuonna 2009 aloittaneiden määrä oli 3 000 suurempi kuin ennakointituloksena saatu aloittajamäärä.
2. Aloittajatilastoihin sisältyvät kaikenikäiset koulutuksen aloittaneet, kun taas ikäluokkaennusteeseen sovitetussa ennakointituloksessa on mukana vain nuorille suunnattu koulutus. Tällä on merkitystä etenkin yliopistokoulutuk-sessa, jossa koulutuksen aloittaneissa on paljon eri-ikäisiä opiskelijoita.
3. Yliopistokoulutuksessa aloittajatilastot eivät kaikilta osin anna oikeaa kuvaa aloittaneiden määrästä, koska osa yliopistojen sisällä opintoalaa vaihtaneista ei näy tilastoissa. Todellinen aloittajamäärä on joillain aloilla tilastolukuja suurempi.
4. Nykyisten aloittajamäärien yhteys työelämän tarpeisiin ei ole selkeä. Koulu-tuksen ohjausjärjestelmän lisäksi aloittajamääriin ovat pitkän ajan kuluessa vaikuttaneet muun muassa koulutuksen kysyntä ja mahdollisesti koulutuksen järjestämiseen ja resurssien käyttöön liittyvät tavoitteet.
5. Erityisesti pienillä opintoaloilla tulosten vertailu yhteen tilastovuoteen saattaa korostaa nykytilan ja laskennallisen aloittajatarpeen eroa, jos aloittaneiden määrä vaihtelee vuosittain. Tästä syystä on hyvä verrata tuloksia myös useamman vuoden keskiarvotietoihin.
6. Pienillä opintoaloilla aloittajamäärät ovat voineet olla suurempia kuin tiukasti työelämän tarpeeseen perustuva koulutusmäärä olisi edellyttänyt, koska se on ollut koulutuksen järjestämisen ja laadun kannalta tarkoituksenmukaista ja turvannut koulutuksen saatavuuden. Tämän vuoksi vertailussa käytetty tilastotieto voi poiketa merkittävästi ennakointituloksesta. Lisäksi monilla alle 100 aloittajan suuruisilla opintoaloilla ennakoitu aloittajatarve voi jäädä pieneksi verrattuna nykyisiin aloittajamääriin työvoimamenetelmän tarkkuus-tason vuoksi. Aloittajatavoitteita asetettaessa tulee erityisesti näillä opinto-aloilla hyödyntää muutakin ennakointitietoa.
Tässä luvussa tarkastellaan aloittajatarpeita useina vaihtoehtoisina tuloksina, vaikka pääpaino on tavoitekehityksen mukaisessa tarkastelussa. Taulukoissa
20–27 tulokset esitetään perus- ja tavoitekehitysvaihtoehtoina. Näiden lisäksi koulutustarpeita on ennakoitu siten, että koulutuksen läpäisy, jatkoväylät sekä työvoimaan sijoittuminen säilytetään nykyisellä tasolla. Myös ammattisiirtymien vaikutuksia on ennakoitu kahtena eri vaihtoehtona (taulukko 28). Luvussa vertail-laan myös valtakunnallisten ja maakuntien yhteenlaskettujen aloittajatarpeiden eroja (taulukko 29).
Humanistinen ja kasvatusala
Humanistisen ja kasvatusalan koulutusalan aloittajatarve on nykytilaa jonkin verran pienempi (taulukko 20). Koulutusasteittain tuloksia tarkasteltaessa suurin vähennystarve on ammatillisessa peruskoulutuksessa, jonka aloittajatarve on neljänneksen nykyistä pienempi. Korkeakoulutuksen aloittajatarve on sen sijaan melko lähellä nykytilan aloittajamääriä. Opintoaloittaiset tulokset ovat erisuun-taisia ja niitä tarkastellaan lähemmin seuraavassa. Ennakoinnissa käytetyt tavoit-teelliset koulutuksen vaikuttavuuteen ja tehokkuuteen liittyvät kertoimet ovat vähentäneet ennen kaikkea ammattikorkeakoulutusta ja ammatillista peruskou-lutusta. Sen sijaan yliopistokoulutuksen tarvetta kertoimet ovat supistaneet vain vähän.
Vapaa-aika ja nuorisotyö
Opintoalan koulutusta järjestetään sekä ammatillisena peruskoulutuksena että ammattikorkeakoulutuksena. Ennakointitulos osoittaa, että koulutustarpeet muut-tuvat nykytilaan nähden siten, että ammatillista peruskoulutusta tulisi vähentää runsaan kolmanneksen ja ammattikorkeakoulutusta lisätä vajaan kolmanneksen.
Ammattikorkeakoulutuksen läpäisytavoitetta on nostettu nykytilaan nähden 11 prosenttiyksikköä. Tavoitteellisten kertoimien yhteisvaikutus vähentää koulutus-tarvetta hyvin voimakkaasti. Tästä huolimatta koulutustarve on nykytilaa suurempi.
Ammatillisessa peruskoulutuksessa aloittaneita on viime vuosina ollut noin 500.
Koulutustarve olisi vuosittain jatkossa noin 200 vähemmän. Alan koulutuksen saaneille ennakoidaan avautuvan työpaikkoja ennen kaikkea sosiaalialan työnte-kijät ja ohjaajat ammattiryhmässä (91 %). Pieniä työllisten määriä sijoittuu myös isännöitsijät ja kiinteistötyöntekijät- ja muut palvelutyöntekijät -ammattiryhmiin.
Alan koulutetuille avautuvista työpaikoista runsas neljännes on työllisten määrän kasvua ja loppuosa on poistumasta aiheutuvaa työvoimatarvetta.
Ammattikorkeakoulutetuilla avautuvat työpaikat jakautuvat poistuman ja työllisten määrän kasvun kesken samoin kuin ammatillisen peruskoulutuksen saaneilla.
Koulutuksen saaneiden ennakoidaan työllistyvän ennen kaikkea sosiaalialan työntekijät ja ohjaajat -ammattiryhmään (83 %). Työpaikkoja avautuu jonkin verran myös yhteiskunnallisen ja humanistisen alan sekä talouden asiantunti-joiden, sosiaalialan erityisasiantuntijoiden sekä opettajien ja opetusalan muiden asiantuntijoiden ammattiryhmissä.
Taulukko 20. Nuorten koulutuksessa aloittaneet ja aloittajatarve opintoaloittain humanistisen ja kasvatusalan
2007 2008 2009
Perus-kehitys Muu humanistisen ja kasvatusalan
koulutus
Kielitieteiden opintoalalla koulutustarve vähenee eniten ammatillisessa perus-koulutuksessa ja ammattikorkeaperus-koulutuksessa. Pienten opintoalojen kohdalla on muistettava, että ennakointimenetelmän kyky tunnistaa työvoimatarve riittävän kattavasti saattaa olla suuria opintoaloja heikompi. Tulosta voidaan pitää ennen kaikkea suuntaa antavana. Koulutustarpeeseen on vaikuttanut läpäisyn nosto nykytilasta. Erityisesti ammattikorkeakoulutuksen läpäisyn nosto nykytilasta 12 prosenttiyksiköllä vähentää koulutustarvetta.
Suurin aloittajamäärä opintoalalla on yliopistokoulutuksessa, jossa on ollut vuosit-tain noin 1 500 aloittajaa. Ennakointilaskelman mukaan koulutustarve olisi jatkossa viidenneksen pienempi. Yliopistokoulutuksen saaneille avautuu eniten työpaik-koja opettajat ja opetusalan muut asiantuntijat -ammattiryhmässä (63 %). Myös
yhteiskunnallisen ja humanistisen alan sekä talouden asiantuntijoiden, kaupan alan johtajien ja asiantuntijoiden (18 %), tiedottajien ja toimittajien sekä julkisen hallinnon johtajien ja asiantuntijoiden ammattiryhmissä ennakoidaan avautuvan työpaikkoja. Työpaikkoja avautuu noin 14 000, joista valtaosa syntyy poistumasta ja noin 15 prosenttia työllisten määrän kasvusta.
Yliopistokoulutukseen verrattuna ammattikorkeakoulutetuille ja ammatillisen peruskoulutuksen suorittaneille avautuu vain joitakin satoja työpaikkoja. Alan koulutuksen saaneiden ennakoidaan työllistyvän opetusalan työtehtävien lisäksi yhteiskunnallisen ja humanistisen alan sekä talouden asiantuntijat -ammattiryh-mään ja ammatillisen toisen asteen koulutuksen saaneet myös sosiaalialan työn-tekijät ja ohjaajat -ammattiryhmään.
Historia ja arkeologia
Historia ja arkeologia -opintoalalla on vain yliopistotasoista koulutusta. Aloitta-neita on ollut vuosittain noin 300. Laskennallinen aloittajatarve on noin neljän-neksen nykytilaa pienempi. Alan koulutuksen saaneille ennakoidaan avautuvan työpaikkoja ennen kaikkea opettajat ja opetusalan muut asiantuntijat -ammat-tiryhmään (63 %). Myös julkisen hallinnon johtajien ja asiantuntijoiden (11 %), tiedottajien ja toimittajien sekä kirjasto-, arkisto- ja museoalan asiantuntijoiden ammattiryhmissä avautuu työpaikkoja ennen kaikkea poistuman vuoksi. Kaikista alan koulutetuille avautuvista työpaikoista vain 13 prosenttia johtuu työvoiman määrän lisäyksestä; valtaosa siitä korvaa poistumaa.
Filosofia
Filosofi an opintoalan yliopistokoulutuksessa on aloittanut vuosittain hieman alle 100 opiskelijaa. Koulutuksen läpäisy on ollut 59 prosenttia, ja sitä halutaan tule-vaisuudessa korottaa 6 prosenttiyksiköllä. Myös koulutettujen työvoimaosuutta on tarve nostaa tulevaisuudessa. Esimerkiksi läpäisyn nosto vähentää koulutus-tarvetta. Näin ollen nykytilaan nähden fi losofi an opintoalalla aloittajatarve olisi jatkossa runsas kolmannes vähemmän.
Alan tutkinnon suorittaneille ennakoidaan avautuvan työpaikkoja opettajien ja opetusalan muiden asiantuntijoiden (56 %), tiedottajien ja toimittajien (15 %) sekä yhteiskunnallisen ja humanistisen alan sekä talouden asiantuntijoiden (11 %) ammattiryhmissä. Vain runsas kymmenesosa kaikista avautuvista työpaikoista johtuu työllisten määrän kasvusta, ja suurin osa johtuu työllisten poistumasta.
Kasvatustieteet ja psykologia
Kasvatustieteet ja psykologia -opintoalan yliopistokoulutuksessa on viime vuosina ollut aloittajia vuosittain noin 900. Koulutustarve on 14 prosenttia nykyistä pienempi. Kasvatustieteiden ja psykologian koulutuksen saaneille avautuu noin 10 000 työpaikkaa. Viidennes siitä johtuu työllisten määrän kasvusta, mutta suurin osa korvaa työmarkkinoilta poistuvaa työvoimaa. Koulutuksen saaneille enna-koidaan avautuvan työpaikkoja ennen kaikkea opettajat ja opetusalan muut
asiantuntijat- (40 %) sekä yhteiskunnallisen ja humanistisen alan sekä talouden asiantuntijat -ammattiryhmissä (40 %). Pienempiä määriä arvioidaan avautuvan myös sosiaalialan erityisasiantuntijat- ja julkisen hallinnon johtajat ja asiantuntijat ammattiryhmissä.
Opetus- ja kasvatustyö
Opintoalan koulutusta järjestetään ammatillisena peruskoulutuksena ja yliopisto-koulutuksena. Ammatillinen koulutus sisältää lapsi- ja perhetyön perustutkinnot.
Myös liikenneopettajan koulutus on tilastoluokituksessa sijoitettu ammatilliseen peruskoulutukseen. Vuoteen 2010 asti tätä koulutusta valvoi liikenne- ja viestin-täministeriö.
Ennakoinnissa asetetut läpäisytavoitteet ovat hyvin lähellä nykytilaa kummallakin koulutusasteella. Näin ollen niillä ei ole vaikutusta ennakointitulokseen. Sen sijaan muut tavoitteelliset kertoimet ovat vähentäneet koulutustarvetta, varsinkin ammatillisen peruskoulutuksen aloittajatarvetta. Ammatillisen peruskoulutuksen aloittajatarve on hyvin lähellä viime vuosien aloittaneiden määrää. Työllisten määrän kasvu ennakointikaudella selittyy ennen kaikkea toimialojen kasvusta.
Ammatillisen peruskoulutuksen suorittaneille avautuu työpaikkoja ennen kaikkea sosiaalialan työntekijät ja ohjaajat- (86 %) sekä opettajat ja opetusalan muut asian-tuntijat (13 %) ammattiryhmissä.
Yliopistokoulutuksen on aloittanut vuosittain noin 1 300 opiskelijaa. Ennakoin-titulosten mukaan alan tehtäviin tulisi kouluttaa nykytilaan verrattuna runsas kolmannes lisää. Koulutustarvetta lisää ennen kaikkea työllisten määrän kasvu opetusalan keskeisillä toimialoilla. Opetus- ja kasvatustyön pääammattiryhmän työntekijöistä yli 90 prosenttia työskentelee kahdella työvoimavaltaisella toimi-alalla. Koulutuksen ja tutkimuksen toimialan työllisyyden on arvioitu kasvavan tavoitekehityksessä 13 prosenttia ja sosiaalipalveluiden työllisyyden 22 prosenttia.
Yliopistotutkinnon suorittaneille avautuu työpaikkoja ennen kaikkea opettajat ja opetusalan muut asiantuntijat -ammattiryhmässä (86 %). Alan koulutuksella työl-listyisi jatkossa myös sosiaalialan työntekijät ja ohjaajat- sekä sosiaali- ja tervey-denhuollon johtajat ammattiryhmiin. Yliopistokoulutuksen ennakointituloksesta voidaan todeta, että avautuvista työpaikoista noin viidennes johtuu työllisten määrän kasvusta ja loppuosa poistumasta. Työllisten määrän kasvu aiheutuu edellä mainittujen toimialojen kehitysennusteesta ennakointikaudella.
Tilastokeskuksen väestöennusteen (2009) mukaan esi- ja alakouluikäisten ikäluok-kien koot kasvavat ennakointikaudella. Tämän vuoksi lastentarhanopettajien ja luokanopettajien määrällisen tarpeen arvioidaan kasvavan. Lastentarhanopetta-jien koulutustarvetta lisää varhaiskasvatuksen henkilöstörakenteen mahdollinen muutos, jonka mukaan päivähoidon lastentarhanopettajien osuutta nostettaisiin suhteessa lastenhoitajiin vuoteen 2020 mennessä (STM 2011).
Ammatillista koulutusta on laajennettu lähes 12 000 opiskelijapaikalla vuosina 2008–2010. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan 16–21-vuotiaiden keski-määräisen ikäluokan koko pienenee aina vuoteen 2019 asti, mikä supistaa myös ammatillisten oppilaitosten opiskelijamääriä. Tosin tämän jälkeen ikäluokkien koko lähtee kasvuun.
Ammatillisten oppilaitosten opettajien keski-ikä on korkea, ja eläkkeelle siirty-minen on poikkeuksellisen suurta verrattuna muiden koulutusmuotojen opettajiin (Nissinen 2011). Ilman muodollista pätevyyttä toimivia opettajia on ammatilli-sissa oppilaitokammatilli-sissa enemmän kuin muissa koulutusmuodoissa (Opetushallitus 2011a). Ammatillisten opintojen opettajien kelpoisuusehtoja on muutettu, ja tämä voi parantaa opettajien kelpoisuustilannetta. Koulutustarjonnan kasvattamisen, opettajien korkean keski-iän ja kelpoisuusasteen nostamisen vuoksi tulisi lisätä ennen kaikkea ammatillisten opintojen muodollisesti kelpoisten opettajien määrää (Opetushallitus 2011a; Innola & Mikkola 2011).
Koulutuksen laadullinen kehittäminen, kuten perusopetuksen tuntijaon ja ryhmä-kokojen mahdollinen muuttaminen, saattaa vaikuttaa opettajatarpeisiin. Toisaalta kunta- ja palvelurakenteen uudistaminen sekä oppilaitosverkkojen ja koulutuksen järjestäjäverkkojen rakenteellinen kehittäminen saattavat vähentää opettaja- ja opettajankoulutustarvetta.
Teologia
Vuonna 2009 teologian yliopisto-opinnot aloitti noin 280 opiskelijaa. Koulu-tustarve olisi jatkossa melko lähellä nykyistä aloittajamäärää. Alan koulutuksen saaneille ennakoidaan avautuvan työpaikkoja ennen kaikkea yhteiskunnallisen ja humanistisen alan sekä talouden asiantuntijat -ammattiryhmässä (61 %). Tähän ammattiryhmään kuuluvat muun muassa papit sekä muut uskonnollisen elämän erityisasiantuntijat. Työpaikkoja avautuu myös opetusalan tehtävissä (27 %). Näissä kahdessa ammattiryhmässä työvoimatarve aiheutuu sekä poistumasta että työl-listen määrän kasvusta. Kaiken kaikkiaan alan koulutuksen saaneille avautuvista työpaikoista viidennes johtuu työllisten määrän kasvusta ja loput poistumasta.
Muu humanistisen ja kasvatusalan koulutus
Opintoalan aloittajamäärä on ollut viime vuosina lievässä kasvussa. Kun aloit-tajia oli vuonna 2009 noin 120, olisi koulutustarve jatkossa vain noin puolet siitä.
Yliopistokoulutus sisältää pääasiassa puhetieteiden alan koulutusta. Alan koulu-tettujen ennakoidaan sijoittuvan ennen kaikkea yhteiskunnallisen ja humanistisen alan sekä talouden asiantuntijat -ammattiryhmään, johon sisältyvät muun muassa puheterapeutit. Työpaikkoja avautuu myös opetusalan ja julkisen hallinnon johto- ja asiantuntijatehtävissä. Avautuvista työpaikoista noin neljännes johtuu työllisten määrän kasvusta ja loput poistumasta.
Kulttuuriala
Kulttuurialan koulutus on ollut jo pitkään hyvin suosittua. Nuoria kiinnostaa alan koulutus, vaikka jo pidemmän aikaa on ollut nähtävissä, että vain osa on työl-listynyt koulutusta vastaaviin työtehtäviin. Koska alan koulutuspaikoista on ollut kysyntää, aloittaneiden määrä on säilynyt viime vuosinakin runsaassa 7 000:ssa.
Kun koko alan kehitystä tarkastellaan koulutusasteittain, ammatillisen peruskou-lutuksen aloittaneiden määrä on vuosikymmenen loppuun mennessä hieman laskenut (taulukko 21). Korkeakoulutuksessa tilanne on kaksijakoinen siten, että yliopistokoulutuksen määrä on säilynyt samalla tasolla, mutta ammattikorkeakou-lutuksen aloittajamäärä on kasvanut viimeiseen tilastovuoteen 2009 mennessä 200 aloittajalla.
Siitä huolimatta, että kulttuurialan ammattiryhmien työllisyyskehitys näyttää myönteiseltä ja että koulutuksen saaneet sijoittuvat nykyistä monipuolisemmin yhteiskunnan eri osa-alueille, on kulttuurialan tulevaisuuden koulutustarve paljon
Siitä huolimatta, että kulttuurialan ammattiryhmien työllisyyskehitys näyttää myönteiseltä ja että koulutuksen saaneet sijoittuvat nykyistä monipuolisemmin yhteiskunnan eri osa-alueille, on kulttuurialan tulevaisuuden koulutustarve paljon