Poistumalla tarkoitetaan henkilöiden pysyvää siirtymistä työvoiman ulkopuolelle eläkkeelle siirtymisen tai kuoleman vuoksi ennustejakson aikana. Tätä julkaisua edeltäneessä väliraportissa (Opetushallitus 2011) esitettyjä alustavia poistuma-ennusteita on täsmennetty siten, että poistumasta esitetään kolme vaihtoehtoa, poistumaan vaikuttavat osatekijät raportoidaan väliraporttia tarkemmin ja tulok-siin on lisätty poistumat toimialoittain.
Työvoiman poistuma vuosina 2008–2025 on laskettu vuoden 2007 työvoimasta siten, että työllisten poistuma lasketaan erikseen jokaiselle ammattiryhmälle ja työttömien poistuma koko työttömien joukolle. Laskelmissa poistuma on jaettu kolmeen osaan: kuolleisuuteen, vanhuuseläkkeelle siirtymiseen ja sairauden, tapaturman tai muun syyn vuoksi alentuneeseen työkykyyn perustuvaan eläk-keelle siirtymiseen. Alentuneeseen työkykyyn liittyvää poistumaa kutsutaan työkyvyttömyyspoistumaksi.
Työllisten poistuman laskemista varten jokaiselle ammattiryhmälle ja yksi-vuotisikäryhmälle on laskettu tilastotiedoista kuolemanvaaraluvut, työkyvyt-tömyyseläkkeiden alkavuus ja vanhuuseläkkeiden alkavuus. Nämä saadaan, kun vuoden aikana kuolleiden tai eläkkeelle siirtyneiden henkilöiden määrä jaetaan vuoden alussa työllisenä olleiden henkilöiden määrällä. Työttömille laskettiin vastaavat kertoimet yhtenä ryhmänä. Maatalouden erityiseläkkeitä ja käytöstä poistuvaa työttömyyseläkettä ei tässä poistumalaskelmassa ole otettu huomioon.
Kuolleisuuteen ja työkyvyttömyysriskiin vaikuttavat työntekijän ikä ja ammatti, ja niiden huomioon ottamiseksi laskelmat on tehty 60 ammattiryhmälle yksi-vuotisikäryhmittäin. Samaa laskentatapaa on käytetty myös vanhuuseläkkeelle siirtymisessä. Laskelmissa käytettyjen eläkealkavuuksien ja kuolemanvaar-alukujen pohjana on käytetty viimeisimpiä saatavissa olevia tilastoja. Enna-kointia varten on muodostettu poistumavaihtoehtoja, joita varten tilastoista laskettuja lukuja on muunnettu myöhemmin tässä luvussa kuvatuin perustein.
Poistumalaskelmissa käytetty ammattiluokitus on niin tarkka, että yhden vu-oden aikana eläkkeelle siirtymisiä tai kuolemia sattuu vain osassa ammat-tiryhmiä. Tämän puutteen korjaamiseksi ja satunnaisvaihtelun vaikutuksen vähentämiseksi kertoimet on muodostettu kolmen vuoden tilastotietojen kes-kiarvona. Kuolemanvaaralukujen laskennassa on käytetty vuosien 2007–2009 tilastoja ja työkyvyttömyyseläkealkavuuksien laskennassa vuosien 2006–2008 tilastotietoja. Poikkeuksena tästä ovat vanhuuseläkealkavuudet, jossa vuoden 2008 tilastojen on arvioitu parhaiten kuvaavan vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeistä tilannetta.
Poistuma lasketaan jokaiselle poistuman osalle vuositietona. Ensin lasketaan, kuinka moni vuoden 2007 työvoimaan kuuluvista kuolee seuraavan vuoden 2008 aikana, ja kuolleiden määrä vähennetään vuoden 2007 työvoimasta. Tä-män jälkeen lasketaan eläkealkavuuksien avulla vuoden aikana työkyvyttö-myys- ja vanhuuseläkkeelle jäävien määrä. Tällä tavalla saadaan kuolemista, työkyvyttömyyseläkkeistä ja vanhuuseläkkeistä johtuva poistuma vuoden ajal-ta. Lopuksi jäljelle jäänyt työvoima vanhennetaan yhdellä vuodella ja laskenta aloitetaan alusta ja toistetaan ennakointijakson jokaiselle vuodelle.
Laskelmissa henkilön oletetaan siirtyvän vanhuuseläkkeelle viimeistään sinä vuonna kun hän täyttää 68 vuotta. Alhaisempaa vanhuuseläkeikää käytettiin poliisien, palomiesten ja vanginvartijoiden, sotilaiden, vesiliikennetyöntekijöi-den ja päällystön sekä lentoliikenteen johtajien ja asiantuntijoivesiliikennetyöntekijöi-den ammattiry-hmissä. Lisäksi työelämässä on vielä työntekijöitä, joilla on osittain ammattinsa perusteella määräytyvä vanhuuseläkeikä. Näiden ennen vuotta 1959 syntynei-den henkilöisyntynei-den vanhuuseläkeikä on ammattiin liittyvän eläkeiän ja 65 vuosyntynei-den iän välillä. Vanhuuseläkeikä lasketaan henkilön palveluvuosien perusteella.
Suurin osa näistä ammateista sijoittuu valtio- ja kuntasektorille. Käytetyssä laskentatavassa ennustejakson alkupuolella alle 63-vuotiaana vanhuuseläk-keelle siirtyviä ei pystytty kovin tarkasti erottamaan työkyvyttömyyseläkvanhuuseläk-keelle siirtyvistä. Tästä syystä tuloksissa eri eläkereittejä kuvaavat luvut ovat suuntaa antavia ja laskennan tuottamat työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien määrät ovat varsinkin ennustejakson alussa liian suuria suhteessa vanhuuseläkkeelle siirtyviin.
Poistumalaskelmissa ei ole otettu huomioon työllisten siirtymistä toiseen am-mattiin. Yksittäisen ammattiryhmän näkökulmasta ammatin vaihtaminen jo-honkin muuhun ammattiin voi lisätä poistumaa, jos ammatista lähtevien määrä on suurempi kuin siihen tulevien. Päinvastaisessa tapauksessa ammattiin tu-levien ylijäämä voi korvata muulla tavalla poistuvien aiheuttamaa työvoiman-tarvetta.
Ennakoinnissa työttömien työvoiman tarjontaa arvioidaan työ- ja elinkeinomi-nisteriön työttömien työnhakijoiden aineistosta, joka sisältää myös ammatti-tiedon. Työvoimatarjonnan arvioimisessa tarvittava poistuma laskettiin tästä aineistosta samoilla ammattiryhmäkohtaisilla kertoimilla kuin työllisistä.
Työvoiman ikä ja eläkkeellesiirtymisiän vaikutus poistumaan
Työvoiman ikä on tärkein poistumaan vaikuttava tekijä. Poistuman määrästä saadaan arvio työvoiman ikärakenteen ja vanhuuseläkkeelle siirtymisiän perus-teella. Voimassa olevassa eläkejärjestelmässä joustavan vanhuuseläkkeelle siirty-misen yläikäraja on 68 vuotta. Sen saavuttaa tarkastelujaksolla 814 000 henkilöä, joista 725 000 oli työllisiä vuoden 2007 lopussa (kuvio 16). Lähes kaikkien näistä voidaan olettaa poistuvan työelämästä vuoteen 2025 mennessä, ja lukua voidaan pitää poistuman arvioinnissa alarajana. Vanhuuseläkkeelle siirtymisen alaikärajan 63 vuotta saavuttaa 1 080 000 henkilöä, joista 972 000 oli työllisenä vuoden 2007 lopussa. Suuri osa tästä joukosta jää eläkkeelle tarkastelujaksolla. Työvoimasta iän perusteella eläkkeelle siirtyvien määrä on siten 814 000–1 080 000 henkilöä.
Määrien erotus on lähes 270 000, joten eläkkeellesiirtymisiällä on suuri merkitys kokonaispoistuman kannalta. Vaikutus kohdistuu tarkastelujakson viimeiselle viidelle vuodelle. Ennen vuotta 2020 eläkkeelle jäävien vanhuuseläkeikä ei vaikuta kokonaispoistumaan, mutta eläkkeelle siirtymisen ikä vaikuttaa pois-tuman ajoittumiseen ja työvoiman tarjontaan ennustejaksolla. Todellisuudessa työvoimaa siirtyy paljon pois työelämästä eri syistä (työkyvyttömyys, kuolema, maastamuutto, muutoin työvoiman ulkopuolelle jääminen) jo ennen 63 vuoden ikää. Poistuman tähän osaan vaikuttaa eniten 37–45-vuotiaiden pysyminen työelä-mässä vuoteen 2025 saakka, jolloin he ovat 55–63-vuotiaita.
Vuonna 2009 työeläkkeelle siirtyi enemmän henkilöitä kuin koskaan aikaisemmin.
Suurinta kasvu oli vanhuuseläkkeelle siirtyneissä ja erityisesti 63-vuotiaana eläk-keelle siirtyneissä. Vuonna 1946 syntyneet, jotka kuuluvat niin sanottuihin suuriin ikäluokkiin, täyttivät 63 vuotta vuonna 2009. Eläkkeellesiirtymisiän odote työelä-kejärjestelmässä oli 59,8 vuotta (25-vuotiaat), mikä oli 0,4 vuotta korkeampi kuin vuonna 2008. (Eläketurvakeskus 2010b.)
Kuvio 16. Työvoiman ikäjakautuma vuoden 2007 lopussa.
Ikä
Kuvio 17. Yli 55-vuotiaiden työllisyyden muutos vuosina 2004–2007.
Vuoden 2005 alusta voimaan tulleen eläkeuudistuksen yhtenä tavoitteena oli nostaa keskimääräistä eläkkeellesiirtymisiän odotetta 2–3 vuodella. Eläketurva-keskuksen (2010a) mukaan eläkkeellesiirtymisiän odote (25-vuotiaat) nousi 0,7 vuotta vuosina 2005–2009. Eläkeuudistuksen vaikutukset ovat alkaneet näkyä eläkkeellesiirtymisiän odotteen kasvun lisäksi 59–62-vuotiaiden työllisten määrän kasvuna (kuvio 17). Osa kasvusta johtuu siitä, että nämä ikäluokat kuuluvat toisen maailmasodan jälkeen syntyneisiin suuriin ikäluokkiin, mutta myös työvoima-osuus4 on kasvanut selvästi näissä ikäluokissa. Yli 60-vuotiaiden työllisten määrä kasvoi 65 000:sta 103 000:een neljässä vuodessa. Samana aikana 61–68-vuoti-aiden työvoimaosuus kasvoi seitsemän prosenttiyksikköä. Esimerkiksi 62-vuoti-aiden työllisten määrä kaksinkertaistui ja työvoimaosuus kasvoi 36 prosentista 46 prosenttiin. Työvoimaosuuden nousu vanhuuseläkeiän alarajaa (63 vuotta) nuoremmissa ikäluokissa ei kuitenkaan vähennä eläkkeelle siirtyvien määrää pitkällä aikavälillä, mutta siirtää eläkkeelle siirtymistä myöhemmäksi.
Poistuma työvoimasta vuosina 2008–2025
Poistumalla on suuri merkitys, kun ennakoidaan tulevaisuuden työvoimatarpeita pitkällä aikavälillä. Suomen väestön ikärakenne on sen kaltainen, että yli 60-vuoti-aiden osuus väestöstä on voimakkaasti kasvamassa ja toisaalta alle 20-vuoti-aiden vähenemässä. Tämän arvioidaan johtavan jo muutamien vuosien kuluessa työvoiman niukkuuteen, minkä vuoksi koko viime vuosikymmenen ajan on poliit-tisessa päätöksenteossa pyritty yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa löytämään keinoja työurien pidentämiseksi. Yksi keskeinen keino työurien pidentämisessä
4 Työvoimaosuudet on laskettu Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston mukaisista työllisten määristä, minkä vuoksi ne poikkeavat jonkin verran yleisesti käytössä olevista työvoimatut-kimuksen luvuista.
Ikä
on eläkkeelle siirtymisen myöhentäminen, jota vuoden 2005 eläkeuudistuksella tavoitellaan. Uudistuksen jälkeen vuonna 2009 hallitus ja työmarkkinajärjestöt sopivat vieläkin korkeammasta eläkkeellesiirtymisiän nostamisen tavoitteesta.
Poistuman merkittävyyden vuoksi työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointia varten on tuotettu kolme vaihtoehtoista poistumaennustetta. Vaihtoehdot on tehty tähän mennessä kansallisella tasolla sovittujen tavoitteiden pohjalta, koska näin voidaan arvioida tavoitteiden vaikutusta koulutustarpeisiin ja nuorten koulutuk-sella saatavan työvoiman riittävyyteen. Vaihtoehdoissa työkyvyttömyyseläkkeiden ja vanhuuseläkkeiden alkavuuksien muutoksen oletetaan kehittyvän eri tavalla vuoteen 2025 mennessä. Työvoimaan kuuluvien henkilöiden kuolemanvaaran sen sijaan oletetaan alenevan samalla tavalla kaikissa vaihtoehdoissa. Tilastokes-kuksen väestöennusteiden (2009) mukaan kuolleisuuden ennustetaan alenevan vielä pitkään vuoden 2025 jälkeen. Kuolemien osuus kokonaispoistumasta on varsin pieni, eikä sen muutoksilla ole suurta vaikutusta tarvittavan uuden työvoiman määrään.
Poistumavaihtoehdot ovat seuraavat:
1. Nykytilalaskelma
Poistuman laskemisessa käytetyt eläkealkavuudet ovat uusimpien saatavissa olevien tilastotietojen mukaiset. Käytetyt tilastoaineistot on lueteltu poistuman laskemista kuvaavassa tekstikehyksessä.
2. Peruslaskelma
Vaihtoehdon oletukset eläkealkavuuksien kehityksestä ovat samat kuin Eläke-turvakeskuksen pitkän aikavälin suunnittelumallilla tehdyssä laskelmassa (ns.
peruslaskelma), jonka avulla saadaan tietoa eläkemenon ja keskimääräisten eläke-etuuksien kehityksestä, kun lähtökohtana on voimassa oleva eläkelainsää-däntö. Eläketurvakeskuksen arvion mukaan eläkkeellesiirtymisiän odote kasvaisi vuoden 2005 eläkeuudistuksen vaikutuksesta 59,4 vuodesta 61,1 vuoteen vuosina 2008–2025. (Eläketurvakeskus 2009, Eläketurvakeskus 2010a.)
3. Tavoitelaskelma
Vaihtoehdon oletukset perustuvat helmikuussa 2011 raporttinsa (Valtioneuvoston kanslia 2011) julkaisseen työurien pidentämistä selvittäneen työryhmän vaihtoeh-totarkasteluihin sellaisista eläkealkavuuksien muutoksista, joilla voidaan vuoteen 2025 mennessä päästä hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen yhdessä asettamaan tavoitteeseen, eläkkeellesiirtymisiän odotteen nostamiseen 62,4 vuoteen. Ero vuoden 2005 eläkeuudistuksen vaikutukseen on 1,3 vuotta. Työryhmän raportista on tavoitelaskelman pohjaksi valittu vaihtoehto, jossa työkyvyttömyyseläkkeiden ja vanhuuseläkkeiden alkavuuksia alennetaan kolmanneksella Eläketurvakes-kuksen peruslaskelmaan verrattuna.
Taulukossa 13 on kuvattu tarkemmin kolmen laskelmavaihtoehdon oletuksia ja laskelmien tuloksia. Tavoitelaskelman mukaan työvoimasta poistuisi vuoteen
2025 mennessä 109 000 henkilöä vähemmän kuin nykytilalaskelmassa. Ero on työvoiman saatavuuden kannalta merkittävä, kun otetaan lisäksi huomioon se, että tarkastelujakson aikana eläkkeelle jääneet ovat tavoitelaskelman oletusten toteutuessa selvästi pidempään työelämässä kuin nykytilalaskelmassa. Peruslas-kelman tulos on suunnilleen nykytilalasPeruslas-kelman ja tavoitelasPeruslas-kelman puolivälissä.
Kaikissa vaihtoehdoissa poistuma kasvaa nopeasti vuosien 2008–2012 aikana.
Tähän vaikuttaa paljon niiden 58-vuotiaiden ja sitä vanhempien työttömien määrä, jotka tulevat eläkeikään tarkastelujakson alussa.
Taulukko 13. Poistuma työvoimasta vuosina 2008–2025 eri vaihtoehdoissa.
Poistuman
vaihtoehdot Laskennan oletukset
Poistuma 2008–2025 Työvoimasta
Osuus vuoden 2007 työvoimasta %
Työllisistä
Osuus vuoden 2007
työllisistä %
Nykytila-laskelma
Kuolemanvaaraluvut alenevat 28 % tarkastelujaksolla. Eläkealkavuudet ovat uusimpien tilastojen mukaiset.
1 216 000 47 % 1 086 000 46 %
Perus-laskelma
Kuolemanvaaraluvut alenevat 28 % tarkastelujaksolla. Työkyvyttömyys-eläkealkavuudet alenevat 15 % ja vanhuuseläkealkavuudet 35 % tarkastelujaksolla.
1 165 000 45 % 1 036 000 44 %
Tavoite-laskelma
Kuolemanvaaraluvut alenevat 28 % tarkastelujaksolla. Työkyvyttömyys-eläkealkavuudet alenevat 43 % ja vanhuuseläkealkavuudet 57 % tarkastelujaksolla.
1 107 000 43 % 980 000 41 %
Kuviosta 18 nähdään, että poistuma on suurimmillaan nykytilalaskelmassa vuosina 2015–2018, jolloin poistuu yli 71 000 henkilöä vuodessa. Peruslaskelmassa huippu ajoittuu vuosille 2011–2012, jolloin eläkkeelle siirtyy yli 68 000 henkilöä vuodessa.
Siitä poistuma alkaa pienentyä siten, että vuonna 2025 se on noin 64 000 henkilöä vuodessa. Tavoitelaskelmassa suurin poistuma on vuonna 2011, minkä jälkeen poistuma alenee alle 60 000:een vuonna 2025. Tavoitelaskelman suurimman pois-tuman ajoittuminen selkeästi yhteen vuoteen johtuu siitä, että eläkealkavuuksien oletetaan alenevan nopeasti heti tarkastelujakson alusta lukien.
nykytila
nykytila
nykytila
nykytila
Kuvio 18. Poistuma työvoimasta vuosina 2008–2025 ja poistuman osat.
Eri vaihtoehdoissa poistumasta noin kaksi kolmasosaa johtuu vanhuuseläkkeelle siirtymisestä. Vanhuuseläkkeen osuus poistumasta kasvaa ennakointijakson loppua kohti. Tavoitelaskelmassa tämän reitin osuus on suurin. Eri poistumavaih-toehdoissa vanhuuseläkkeelle siirtyvien määrät ovat kuitenkin lähellä toisiaan varsinkin vuoden 2020 jälkeen. Suurimmat erot vaihtoehtojen välillä ovat työky-vyttömyyseläkkeelle siirtyvissä, joiden määrä vähenee tasaisesti koko tarkastelu-jakson ajan. Tavoitelaskelmassa työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien määrä lähes puolittuu vuoteen 2025 mennessä, kun taas nykytilakertoimilla laskettu poistuma pienenee vain reilut 10 prosenttia. Jakson lopussa ero näiden vaihtoehtojen välillä on 7 400. Kuolleiden määrä alenee kaikissa vaihtoehdoissa laskentaoletusten mukaisesti. Kuolleiden osuus poistumasta on suurin tavoitelaskelmassa, koska siinä eläkkeellesiirtymisikä on korkeampi kuin muissa vaihtoehdoissa.
Työvoima- ja koulutustarpeiden ennakoinnissa poistumalla on suuri merkitys uuden koulutetun työvoiman tarpeeseen. Koska nuorten koulutuksesta saatava työvoima ei riitä kattamaan kuluvan vuosikymmenen lopun ennakoituja työvoi-mantarpeita, poistuman suuruus vaikuttaa myös siihen, kuinka paljon nuorista saatavan työvoiman lisäksi tarvitaan työvoimaa muualta. Poistumavaihdot eivät kuitenkaan näytä vaikuttavan kovinkaan eri tavoin siihen, miten nuorten koulu-tuksen aloittajatarve jakautuu eri aloille tai koulutusasteille. Suurin syy tähän on se, että poistumavaihtoehtojen eläkealkavuuksia on muutettu nykytilaan nähden suhteellisesti saman verran eri ammattiryhmissä. Eläkealkavuuksien alentaminen nykytilasta lisää sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan koulutuksen ja jossain määrin luonnontieteiden alan nuorten koulutuksen tarvetta ja vähentää tekniikan ja liikenteen sekä liiketalouden, hallinnon ja kaupan alan koulutustar-vetta. Muihin koulutusaloihin vaikutus on vähäinen. Vastaavasti koulutusasteissa lisäys kohdistuu korkeakoulutukseen. Jos nykytilavaihtoehdon sijasta
käytettäi-siin tavoitelaskelman poistumaa, korkeakoulujen aloittajatarve kasvaisi 600:lla ja ammatillisen peruskoulutuksen tarve vähenisi samalla määrällä.
Viimeisten tilastotietojen pohjalta laskettu nykytilan mukainen poistuma antanee liian suuren poistuma-arvion, koska eläkkeellesiirtymisen ikä on noussut selvästi vuoden 2005 eläkeuudistuksen vuoksi ja muun muassa Eläketurvakeskuksen näkemyksen mukaan kehitys näyttäisi jatkuvan. Tämä kehityskulku ei tue niitä tavoitteita, joita yhteiskunnassa on asetettu työurien jatkamiseksi. Tavoitelas-kelman sisältämät oletukset eläkealkavuuksien alenemisesta ovat kunnianhi-moisia, ja niiden saavuttaminen edellyttää eläkepolitiikan muutosten lisäksi työelämältä, terveydenhoidolta ja monilta muilta yhteiskunnan sektoreilta sellaisia ratkaisuja ja toimintamalleja, jotka motivoivat ihmisiä jatkamaan työelämässä nykyistä pidempään. Sen toteutuminen lienee esitetyistä vaihtoehdoista epäto-dennäköisin. Peruslaskelmassa on otettu huomioon asiantuntijoiden näkemykset vuoden 2005 eläkeuudistuksen vaikutuksista pitkällä aikavälillä. Se on selvästi nykytilaa tavoitteellisempi, ja sen toteutumisen todennäköisyyttä lisäävät eläkeuu-distuksen jälkeen sovitut työurien jatkamisen lisätavoitteet.
Edellä kuvatun perusteella koulutustarpeiden ennakoinnissa valittiin käytettä-väksi peruslaskelman mukainen poistumaennuste, johon kaikki myöhemmin julkaisussa esitellyt ennakointitulokset perustuvat.
Poistuma työllisestä työvoimasta vuosina 2008–2025 ammattiryhmittäin
Työllisestä työvoimasta ennakoidaan poistuvan 1 036 000 työntekijää kaudella 2008–2025, mikä on 44 prosenttia vuoden 2007 työllisten määrästä. Poistuman suuruus vuotta kohti on keskimäärin 57 600. Käytännössä lähes kaikki yli 50-vuotiaat jäävät eläkkeelle vuoteen 2025 mennessä, koska täyttävät 68 vuotta.
Tämän joukon suuruus oli 725 000 vuonna 2007, ja sen osuus poistumasta on 70 prosenttia. Alle 50-vuotiaista ennakoidaan poistuvan 313 000, mikä on 30 prosenttia poistumasta.
Suuriin ikäluokkiin kuuluva ensimmäinen ikäluokka (1945 syntyneet) täytti 63 vuotta vuonna 2008. Tämä merkitsee poistuman selvää kasvua vuodesta 2008 eteenpäin siitäkin huolimatta, että suurien ikäluokkien työntekijöistä moni on jäänyt pois työelämästä jo aikaisemmin. Poistuman ennakoidaan kasvavan vuoteen 2018 saakka, jolloin se olisi noin 62 000 vuodessa. Tämän jälkeen pois-tuma alkaisi pienentyä ja päätyisi 59 000:een vuonna 2025 (kuvio 19).
Poistumaan vaikuttaa eniten työllisten ikä. Vuoden 2007 lopussa työllisten medi-aani-ikä oli 41,7 vuotta. Erot ammattiryhmien välillä ovat suuria. Pääammattiryh-mien työllisten mediaani-iät ovat 37–47 vuotta. Tätä tarkemman 60 ammattiryhmän mediaani-iän vaihteluväli on vielä suurempi eli 28–47 vuotta. Työntekijät ovat yleensä nuorempia niissä ammattiryhmissä, joiden työllisyys on ollut pitkään kasvava ja uutta työvoimaa on palkattu lisää.
Kuvio 19. Poistuma työllisestä työvoimasta vuosina 2008–2025.
Poistumaan vaikuttavat myös työn fyysinen ja psyykkinen kuormittavuus sekä työhön liittyvät vaarat. Nämä vaihtelevat huomattavasti eri ammateissa. Kuor-mittavuutta ja työhön liittyviä vaaroja kuvaa työkyvyttömyyseläkkeiden ja kuol-leisuuden osuus poistumasta, työvoiman ikää puolestaan vanhuuseläkkeelle siirtyneiden osuus.
Tarkastelujakson alussa vanhuuseläkkeiden osuus poistumasta on 57 prosenttia, kuolleisuuden 5 prosenttia ja loput työkyvyttömyyseläkkeitä. Lähivuosina vanhuuseläkkeelle siirtyvien määrä kasvaa nopeasti niin, että sen osuus poistu-masta ennustejakson lopussa on 76 prosenttia. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirty-vien määrä alkaa vähetä vuoden 2012 jälkeen. Koko ennustejaksolla työelämän jättävistä kaksi kolmasosaa siirtyy vanhuuseläkkeelle ja työkyvyttömyyseläkkeelle.
Kuolleiden osuus on vain 3 prosenttia poistumasta.
Poistuman laskemisessa on tehty joitakin oletuksia, joiden vuoksi eri poistu-mareittejä koskeva tieto ei ole kaikissa ammattiryhmissä tarkka. Tämä koskee ennen kaikkea niitä ammattiryhmiä, joissa on vielä paljon työntekijöitä, joilla on ammattiin sidottu (esim. puolustusvoimat, poliisi) tai henkilökohtainen eläkeikä (esim. opettajat), joka on alhaisempi kuin vuonna 2005 voimaan tullut 63 vuoden vanhuuseläkeiän alaraja. Pääosasta ammattiryhmiä tieto pystyttiin kuitenkin tuot-tamaan (liite 6). Vanhuuseläkkeelle siirtyminen on yleisin poistumareitti, ja sen osuus poistumasta eri pääammattiryhmissä on 65–86 prosenttia (kuvio 20). Osuus on pienin liikenne- ja logistiikkatyössä, rakennusalantyössä ja palvelutyössä.
Näissä ammattiryhmissä on vastaavasti työkyvyttömyyspoistuman ja kuolemien osuus poistumasta kaikkein suurin, mikä kertoo työtehtävien kuormittavuudesta ja riskeistä. Opetus- ja kasvatustyössä, muussa johto- ja asiantuntijatyössä sekä kulttuuri- ja tiedotustyössä vanhuuseläkereitin osuus on suuri. Näissä ammateissa varsinkin työkyvyttömyyspoistuma jää selvästi keskimääräistä alhaisemmaksi.
Kuvio 20. Poistuma työllisestä työvoimasta vuosina 2008–2025 poistumalajeittain.
Kuolleisuuden osuus poistumasta on kaikkein suurin liikenne- ja logistiikkatyössä ja teollisessa työssä. Pienin merkitys kuolleisuudella on sosiaali- ja terveysalan poistumassa. Työkyvyttömyyseläkkeiden osuus poistumasta on suurin liikenne- ja logistiikkatyössä ja pienin opetus- ja kasvatustyössä.
Poistuvien määrä on luonnollisesti suuri palvelutyön, teollisen työn, sosiaali- ja terveysalan työn sekä toimistotyön pääammattiryhmissä, joissa työllisten määrä on suuri. Kuvion 21 mukaan palvelutyöstä ja teollisesta työstä poistuu yli 200 000 työl-listä ja sosiaali- ja terveysalan työstä ja toimistotyöstä yli 100 000 työl200 000 työl-listä. Niiden yhteenlaskettu poistuma on 670 000 eli 65 prosenttia työllisten poistumasta. Pois-tumien määrät ammattiryhmittäin on esitetty liitteessä 6.
Kuvio 21. Poistuma työllisestä työvoimasta vuosina 2008–2025 ja poistuman osuus vuoden 2007 työllisistä.
Erot ammattiryhmien ikärakenteessa vaikuttavat siihen, kuinka suuri osuus ammattiryhmien työllisistä poistuu tarkastelujaksolla (kuvio 21). Poistuman osuus vuoden 2007 työllisistä antaa myös yleiskuvan siitä, kuinka suuri osuus ammatti-ryhmien työllisistä joudutaan korvaamaan ennustejakson kuluessa.
Osuus on selvästi suurin (55 %) maa- ja metsätaloustyön pääammattiryhmässä, jossa työvoima on kaikkein iäkkäintä. Muita suuren poistumaosuuden pääam-mattiryhmiä ovat suuruusjärjestyksessä toimistotyö, opetus- ja kasvatustyö, sosi-aali- ja terveysalan työ, turvallisuusalan työ ja rakennusalan työ, joissa poistuman osuus on 46–48 prosenttia eli suurempi kuin työvoimasta keskimäärin. Näissä ryhmissä työvoiman mediaani-ikä on keskimääräistä korkeampi turvallisuusalan työtä lukuun ottamatta. Turvallisuusalan työ poikkeaa muista ammattiryhmistä siten, että monille alan ammateille (mm. puolustusvoimat ja poliisit) on tyypillistä yleistä vanhuuseläkeikää alhaisempi eläke- tai eroamisikä.
Kaikissa muissa pääammattiryhmissä poistuman osuus työllisistä jää keskimääräistä alhaisemmaksi. Myös työvoiman mediaani-ikä on näissä ryhmissä keskimääräistä alhaisempi lukuun ottamatta muun johto- ja asiantuntijatyön pääammattiryhmää.
Liikenne- ja logistiikkatyössä, muussa johto- ja asiantuntijatyössä sekä teollisessa työssä poistuman osuus työllisistä on 42–44 prosenttia. Poistuman osuus on pienin kulttuuri- ja tiedotustyössä ja palvelutyössä, jossa se jää alle 40 prosenttiin.
Palvelutyössä poistuman pienuus johtuu nuoresta työvoimasta. Kulttuuri- ja tiedo-tustyössä työntekijöiden ikärakenteen lisäksi poistumaa alentaa pieni työkyvyttö-myyspoistuma ja kuolleisuus.
Kuvio 22. Poistuma ajankohdan mukaan.
Käytetyssä ammattiluokituksessa pääammattiryhmät sisältävät kunkin ammat-tialan tuotantoon, palveluun ja asiantuntija- ja johtotehtäviin liittyvät ammatti-ryhmät. Pääammattiryhmän sisällä eri ammattien poistumissa voi tämän vuoksi olla suuriakin eroja. Tarkemmalla 60 ammattiryhmän luokituksella poistuman osuus vuoden 2007 työllisistä vaihtelee 23:n ja 71 prosentin välillä (liite 6).
Poistuman ajoittumista pääammattiryhmittäin ennustejaksolle on kuvattu kuvi-ossa 22. Ennustejakso on jaettu kolmeen kuuden vuoden mittaiseen jaksoon.
Kulttuuri- ja tiedotustyön, muun johto- ja asiantuntijatyön, sosiaali- ja terveys-alan työn sekä opetus- ja kasvatustyön poistuma painottuu eniten vuosille 2020–
2025. Muissa pääammattiryhmissä poistuma on suurin keskimmäisellä jaksolla 2014–2019. Turvallisuusalan työssä ja maa- ja metsätaloustyössä poistuma ajoittuu muita pääammattiryhmiä enemmän ensimmäiselle kuusivuotisjaksolle 2008–2013.
Poistuma työllisestä työvoimasta vuosina 2008–2025 toimialoittain
Poistuman määrä laskettiin jokaiselle 28 toimialalle samalla tavalla kuin koko työvoimalle. Tulokseksi saatiin jokaisen toimialan poistuman määrä 60 ammat-tiryhmässä, minkä jälkeen ammattiryhmäkohtaiset poistumat summattiin kunkin toimialan poistumaksi. Suurimmat poistumat ovat pääosin julkiselle sektorille sijoittuvilta terveydenhuoltopalvelujen, sosiaalipalvelujen ja koulutuksen ja tutki-muksen toimialoilla, joilta poistuu kultakin yli 80 000 työntekijää vuoteen 2025 mennessä. Myös rakentamisessa, kuljetuksessa ja vähittäiskaupassa poistumat ovat merkittäviä ja asettuvat 50 000:n ja 70 000 välille. Näiden kuuden toimialan poistuma yhteensä on yli 40 prosenttia työllisten kokonaispoistumasta.
Työvoiman ikärakenne on hyvin erilainen eri toimialoilla (liite 9). Tämä näkyy selvästi myös siinä, kuinka suuren osuuden toimialojen työvoimasta ennakoi-daan poistuvan vuoteen 2025 mennessä (kuvio 23). Työvoiman mediaani-ikä on alhaisin (34 vuotta) liike-elämän kaupallis-hallinnollisissa palveluissa ja korkein sähkö-, kaasu- ja vesihuollossa (48 vuotta).
Toimialojen väliset erot poistumassa ovat erittäin suuret. Kun lasketaan poistuman osuus vuoden 2007 työllisistä toimialoittain, osuudet asettuvat 29–58 prosentin välille (kuvio 23). Osuudet ovat kaikkein korkeimpia toimialoilla, jotka sijoittuvat
Toimialojen väliset erot poistumassa ovat erittäin suuret. Kun lasketaan poistuman osuus vuoden 2007 työllisistä toimialoittain, osuudet asettuvat 29–58 prosentin välille (kuvio 23). Osuudet ovat kaikkein korkeimpia toimialoilla, jotka sijoittuvat