Tutkimusmetodit

Tässä luvussa esittelen tutkimusmeto-dit, joiden avulla analysoin aineistoani.

Tutkimusmetodin valinnan perusteena oli selvittää, millä metodisella lähesty-mistavalla kykenen parhaiten vastaa-maan asettamiini tutkimuskysymyksiin.

Tutkin Sergei Vasilievin vankilatatuoin-ti-valokuvia tarkastelemalla kriminaa-likoodin representaatiota ja erityisesti sitä, miten kriminaalikoodin kieli esiin-tyy kuvissa. Lähestymistapani aineiston representaatioon on strukturalistinen:

pohdin minkälaisen merkitysjärjestel-män todellisuudesta kuvissa esitetty kieli muodostaa vankiladiskurssissa.

Teoreettisena kiinnekohtana valtakä-sitteelle tutkimuksessani olivat Michel Foucaultin vankilan syntyä käsittelevä alkuperäisteos Discipline and Punish:

The Birth of The Prison (1977) ja Santeri Tuorin (2001) Vallan kuva – Tutkimus valokuvasta kontrollipolitiikan välinee-nä. Käyn seuraavassa läpi joitakin me-todisia lähestymistapoja visuaalisten esitysten representaation tarkastelemi-seen, joita käytän opinnäytteeni kuva-aineiston analysoimisessa.

2.2.1 Representaatio

Representaatio tarkoittaa kuvan tai/ja tekstin esitystä. Kuvat esittävät kuvien todellisuutta. Janne Seppäsen (2005,

102) mukaan on kolme mahdollista tapaa ymmärtää representaatio: refleksiivinen, intentionaalinen ja konstruktivistinen.

1. Refleksiivinen tapa ymmärtää representaatio

Jos kysytään vastaako jokin tietty rep-resentaatio todellisuutta, lähtökohta on refleksiivinen. Seppäsen mukaan tämä on luonteva tapa käsitellä representaa-tiota kuvajournalismin yhteydessä, sillä siinä vaikuttaa todellisuuden vaade.

Toisaalta lähestymistapa voi kuitenkin olla ongelmallinen, koska jonkin tietyn kuvan totuuden arvioiminen on vai-keasti määriteltävissä. Miten määritellä todellisuus, mihin kuvaa pitäisi verrata?

Refleksiivisen lähtökohdan kohdalla on muistettava, että konteksti, jossa jour-nalistinen kuva julkaistaan, vaikuttaa todellisuuteen ja määrittää väistämättä kuvan representaatiota.

Refleksiivisen lähestymistavan kan-nalta opinnäytteeni aineistoa katsoessa tulisi esittää kysymys kuvan totuudesta.

Konteksti, jossa nämä kuvat on julkais-tu, on tietokirjamainen katsaus Venäjän vankilatatuointikulttuuriin ja tatuoin-tien visuaalisiin järjestyksiin. Refleksii-visesti näiden kuvien representaatiota tarkasteltaessa voitaisiin pohtia niiden todistusarvoa ja yrittää verrata, vastaa-vatko kuvat sitä todellisuutta, jota ne esittävät.

2. Intentionaalinen tapa ymmärtää representaatio

Intentionaalisesta näkökulmasta voi-daan asettaa kysymys: mitä tekijä haluaa representaatiollaan sanoa ja millä tavoin kerronta heijastaa tekijänsä intentioita, tarkoitusperiä? Intentionaalinen lähes-tymistapa kiinnittää huomion tekijään.

Tekijän on voinut tarkoittaa alun perin

jotain aivan muuta kuin mitä lopputulos representoi. Tämän lisäksi ongelmallista on, että kuvallinen tuotanto ymmärre-tään usein useiden eri ihmisten yhteis-työn tulokseksi. Tässä tapauksessa pitää kysyä, kuka on se tekijä, jonka intentioita pitäisi tarkastella? (Seppänen 2005, 95.)

Intentionaalisen lähestymistavan kannalta katsottuna opinnäytteeni ai-neistona olevien vankilatatuointikuvien kohdalla voitaisiin melko varmasti tode-ta, että valokuvaaja Sergei Vasilievin in-tentiot kuvien ottamiseen ovat olleet ku-vien todistusarvo. Kuku-vien alkuperäinen tarkoitus on ollut tuottaa etnografisia todisteita vankilamaailman kulttuuripe-rinteestä. Samalla kuvat ovat visuaalisia kertomuksia tietystä alakulttuurista sii-nä missä Danny Lyonin Bikeriders –va-lokuvakirja (1968, 2003) chicagolaisista motoristeista 1960-luvulta.

3. Konstruktivistinen tapa ymmärtää representaatio

Konstruktivistisen lähestymistavan kan-nalta katsottuna ei määritellä sitä, miten representaatio vastaa todellisuutta tai miten tekijä on halunnut todellisuuden esittää. Sen sijaan kysytään: millaisen todellisuuden mediaesitys rakentaa ja millaisilla keinoilla? Seppänen (2005, 95) kirjoittaa, että konstruktivistinen tapa tarkastella todellisuutta on ollut yh-teiskuntatieteissä hyvin suosittu viime vuosikymmenten aikana. Tämä kytkey-tyy kielelliseen käänteeseen, jolloin yh-teiskuntatieteissä todellisuutta alettiin tarkastella aiempaa enemmän kielen nä-kökulmasta. Konstruktivismin keskeinen väite on, että kieli on sosiaalista todelli-suutta. Seppäsen mukaan ajatus oli, että kieli itsessään muodostaa, konstruoi, to-dellisuutta eikä pelkästään heijasta sitä.

Lähestymistapaa pelkän todellisuuden

rakentumisen ymmärtämisellä on myös kritisoitu. On kysyttävä, onko represen-taatiossa kyseessä pelkästään kielellinen konstruktio, vai kenties jotain enemmän?

(Seppänen 2005, 95.)

Tässä tutkimuksessa olen valinnut lähestymistavaksi konstruktivistisen tavan ymmärtää esityksen representaa-tio, siksi koska näistä kolmesta edellä mainitusta tavasta ymmärtää represen-taatio, käsittää konstruktivistinen lä-hestymistapa parhaiten kielen tarkaste-lun visuaalisissa esityksissä. Vasilievin valokuvien representaatiossa kiinnos-tavaa on juuri tarkastella todellisuuden rakentumista symbolisen, visuaalisissa vankilatatuoinneissa esitetyn koodikie-len kautta. En siis pyri arvioimaan kuvi-en autkuvi-enttisuutta vaikka näidkuvi-en kuvikuvi-en representaatio viittaakin viranomais-ten tunnistuskuviin ja voidaan katsoa tältä kannalta edustavan todisteita jon-kin asian olemassa olosta. Tarkastelles-sani Vasilievin kuvien representaatio-ta konstruktivistisesrepresentaatio-ta näkökulmasrepresentaatio-ta, pyrin analysoimaan kuvissa esiintyvän kielen, kriminaalikoodin merkitysjär-jestelmiä sekä tämän sanattoman kielen ja tatuointeja kantavien vankien välistä dialogia.

2.2.2 Visuaalinen järjestys

Visuaalinen järjestys on täynnä merki-tyksellisiä asioita, kuvien kertomuksia.

Visuaalisilla järjestyksillä on vakiintu-neita ja jaettuja kulttuurisia merkityk-siä. Ne ovat myös toiminnallisia ja ma-teriaalisia järjestyksiä, jotka vaikuttavat erilaisten instituutioiden toimintaan.

(Seppänen 2001, 36.) Visuaalisten jär-jestysten tunteminen vaatii visuaalista lukutaitoa. (2001, 37–38.) Kuten aina, myös opinnäytteeni tutkimusaineistos-sa visuaaliset järjestykset nivoutuvat

taa venäläiseen kriminaalikoodiin, jonka merkkejä ja symboleita vankilatatuoin-nit ovat. Kress ja van Leeuwen (1996, 12) huomauttavat, että kieltä on käytetty val-lan ja statuksen siirtämiseen nykyajan sosiaalisessa kanssakäymisessä. Voidaan ajatella, että tässä opinnäytteessä tut-kimusaineistona olevat Vasilievin valo-kuvat venäläisistä vankilatatuoinneista ovat konkreettinen esimerkki kielen käy-töstä vallan ja statuksen siirtämisessä.

Vankilatatuoinneissa käytetty kieli – kriminaalikoodi – rakentaa todellisuutta ja määrittelee ryhmän sisällä vallitsevia valtasuhteita ja sen myötä vankien vä-listä sosiaalista kanssakäymistä. Tämä salainen kieli muodostaa yhteiskunnalli-sen todellisuuden vankilan kontekstissa ja lyö niin konkreettisella kuin käsitteel-liselläkin tasolla ajateltuna leimansa ryhmän jäseniin.

2.2.4 Koodi merkitysten sitojana Janne Seppäsen (2005, 87) mukaan koodi on sidos, joka mahdollistaa eri merkkijärjestelmien suhteellisen va-kaan rakenteen. Kieleen kasvaminen on sen koodiston omaksumista, eräänlai-sta käännöstyötä, jossa merkit (sanat, kuvat, äänet) liittyvät mentaalisiin rep-resentaatioihin. Kun vankilatatuoin-tien tapauksessa puhutaan piirretystä kuvasta, niin esimerkiksi koodi kynttilä sitoo kuvan tai kuvayhdistelmän niihin mentaalisiin representaatioihin, jotka kriminaalikoodin tunteva tunnistaa. Ve-näläisessä kriminaalikoodissa kynttilä on kuoleman symboli, varkaiden tulkit-semana se voi tarkoittaa ”olen elossa niin kauan kuin kynttiläni palaa” tai ”en ole onnellinen tässä syntisessä maailmassa, mutta seuraavassa” (Baldaev, 2006, 45).

Kynttilä on universaalisti tunnettu kuol-leiden muistamisen ja juhlan

uskonnol-lisena symbolina, joten katsojalle joka ei tunne kriminaalikoodia, tämä merkki saattaa tuoda mieleen kynttilän tutum-mat symboliset merkitykset. Perinteisis-sä venäläisisPerinteisis-sä vankilatatuoinneissa on käytetty paljon kaikille tuttuja symbolei-ta ja ikonisia kuvia, kuten sydän, pääkal-lo, piikkilanka, kotka, aurinko, ankkuri tai kissa. Näillä kaikilla merkeillä on vahva symbolinen merkitys taidehistori-assa ja antropologitaidehistori-assa, mutta vasta osa-na venäläistä krimiosa-naalikoodistoa niihin latautuu ilmeisimmästä poikkeavia mer-kityksiä ja kokonainen käyttäytymiskoo-di. Tatuointikuvia analysoidessani pyrin avaamaan koodia ja kääntämään merk-kien sisältämiä merkityksiä venäläisen vankilakulttuurin kontekstissa.

2.2.5 Semioottinen kuvatulkinta Semiotiikan tehtävänä on paljastaa, mi-ten myyttiset merkitykset toimivat (Sep-pänen 2005, 113). Viime vuosien kuvase-mioottisessa tutkimuksessa painopiste on siirtynyt kokonaisten merkitysjärjes-telmien analyysistä kohti yksittäisten teosten lähilukua (close reading), jolloin tarkastellaan sitä, minkälaisia merkityk-siä kuvat voivat saada joissakin erityisis-sä konteksteissa (Karvonen 2005, http://

viesverk.uta.fi/johdviest/luento3.html).

Sosiaalisen semiotiikan teoria todelli-suudesta ei voi määrittää representaati-on absoluuttista totuutta tai epätotuutta.

Se voi ainoastaan osoittaa onko annettu (visuaalinen, verbaalinen tai muu) esi-tetty totuutena vai ei. Sosiaalisen semio-tiikan näkökulmasta todellisuus on se-mioosiksen synnyttämä konstruktio, ja sellaisena määrätyn sosiaalisen ryhmän todellisuus, joka koostuu ryhmän arvois-ta ja uskomuksisarvois-ta. On huomatarvois-tava, että ihmiset eivät jaa ja vahvista ainoastaan omassa ryhmässään vallitsevia

todelli-sia arvoja ja uskomuktodelli-sia. Tämän lisäksi he jakavat ja myöntävät toisten ryhmien totuuksia ja epätotuuksia. (Kress & van Leeuwen 1996, 159-160.) Representaa-tio edellyttää, että merkitsijät valitsevat esityksen muodon, jonka kokevat anne-tussa kontekstissa sopivimmaksi (emt., 11). Mielenkiintoista on, miten kieltä on käytetty vallan ja statuksen siirtämiseen nykyajan sosiaalisessa kanssakäymi-sessä (Kress & van Leeuwen 1996, 12).

Aineistonani olevat Vasilievin valokuvat venäläisistä vankilatatuoinneista ovat konkreettinen esimerkki kielen käytöstä vallan ja statuksen siirtämisessä. Tämän tutkimuksen kohdalla kieli on sanatonta ja visuaalista, mutta kätkee sisäänsä ver-baalisen kielen.

Tatuoinnit ovat nykyään yleisesti hyväk-syttyjä kulttuurissamme, mutta kauan sitten ne kuuluivat ainoastaan tiettyihin alakulttuureihin. Vankilatatuoinneilla on pitkät perinteet, vankeja on merkit-ty jo raamatun ajoista lähtien (Lambert, 2001) ja vangit itse ovat tatuoineet toi-siaan jo vuosisatoja. Opinnäytteessäni tarkastelen yhtä tyylilajia perinteisestä vankilatatuoimisesta, venäläistä vanki-latatuointiperinnettä ja sen visuaalista representaatiota Sergei Vasilievin valo-kuvissa.

Tässä luvussa esittelen tutkimukse-ni teoreettiset lähtökohdat ja käyn läpi, miten venäläisiä vankilatatuointeja on aikaisemmin tutkittu ja dokumentoitu.

Esittelen vankilatatuointien historiaa en-sin yleisesti ja sen jälkeen tarkennan Ve-näjän vankilatatuointiperinteisiin ja si-käläiseen kriminaalikoodiin – varkaiden lakiin – jota vankilatatuoinnit esittävät.

Kriminaalikoodi on kieli, jonka avulla ta-tuointien merkityksiä on mahdollista lu-kea, ja tätä koodia koetan tässä opinnäyt-teessä murtaa. Esittelen tutkimusaineis-tonani olevan Russian Criminal Tattoo Encyclopaedia -kirjasarjan ja sen tekijät, erityisesti valokuvaaja Sergei Vasilievin.

Lisäksi käyn lyhyesti läpi myös Stalinin ajan Gulag -pakkotyöleirejä, jotka vai-kuttivat miljoonien venäläisten elämään kommunistisen Neuvostoliiton

aikakau-della ja joilla on suuri merkitys venäläi-sen vankilatatuointikulttuurin syntyyn.

Olen käyttänyt teoreettisena taustana venäläisten vankilatatuointien histo-riaa käsittelevää kirjallisuutta: tutki-musaineistoni lähde Russian Criminal Tattoo Encyclopaedia I-III (Baldaev 2003–2008) on mittava historiankuvaus venäläisestä vankilatatuointikulttuuris-ta. Toinen merkittävä lähde tutkimuk-sessani on samaa aihetta käsittelevä teos Russian Prison Tattoos: Codes of Autho-rity, Domination and Struggle (Lam-bert 2003). Kirjallisen tuotannon lisäksi olen hyödyntänyt aihetta käsitteleviä dokumenttielokuvia The Mark of Caïn (Lambert 2001) ja Blatnoi Mir – Varkai-den maailma (Hiltunen 2001), Natio-nal Geographic Special -sarjaa Russia’s Toughest Prisons (2009, osat 1–2) sekä Youtube -videopalvelusta löytynyttä Ve-näjän vankiloiden historiaa käsittelevää dokumenttia Punishment: The Russian Prison Yesterday and Today (Fedorov &

Shilovsky 2006).

3.1 Kainin merkki

The Mark of Caïn -dokumentin (Lam-bert 2001) mukaan kriminaalitatuoin-nit juontavat juurensa kauas raamatun aikoihin. Genesiksen