Aineiston kuvaus

Opinnäytteeni aineisto koostuu vali-koidusta joukosta (15 kuvaa liitteenä) Sergei Vasilievin valokuvia, jotka on kuvattu Venäjän eri vankiloissa vuosina 1988-1993 ja julkaistu Russian Crimi-nal Tattoo Encyclopaedian osissa I, II ja III (Baldaev 2003, 2006, 2008). Lisäksi hyödynnän analyysissäni samassa kir-jasarjassa julkaistuja Danzig Baldaevin vankilatatuointipiirroksia ja tekstejä vankilatatuointien historiasta. Apuna kuvien merkitysten tulkinnassa olen käyttänyt venäläistä kriminaalikoodia, jota on avattu teoksissa Russian Cri-minal Tattoo Encyclopaedia I-III sekä Alix Lambertin kirjassa Russian Prison Tattoos: Codes of Authority, Domination, and Struggle (2003) ja dokumenttieloku-vassa The Mark of Caïn (2001).

Tutkimusaineistoa läpikäytäessä kävi selväksi, että aiheet aineistossa kyl-lääntyvät, samat teemat toistuvat taval-la tai toiseltaval-la useimmissa kuvissa. Tämä vahvisti tutkimusaineiston olevan riit-tävä eikä aineiston kasvattaminen olisi tuottanut analysoitavasta ilmiöstä tut-kimusaiheen perusteella merkittävästi uutta informaatiota. Tästä syystä ana-lysoitavien kuvien määrä on rajattu vii-teentoista. Eskolaa ja Suorantaa (1998) mukaillen laadullisessa tutkimuksessa

aineiston koolla ei ole välitöntä vaiku-tusta tai merkitystä tutkimuksen onnis-tumiseen. Aineiston tehtävä on lähinnä toimia tutkijan apuna rakennettaessa käsitteellistä ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä. (Eskola & Suoranta 1998, 61.) Opinnäytteeni aineiston kohdalla ana-lyysi ja johtopäätökset pyrkivät muodos-tamaan käsityksen laajemmasta ilmiös-tä, ja tässä valittu tutkimusaineisto toi-mii enemmänkin referenssikuvina laa-jasta historiallisesta alakulttuurista.

Sergei Vasiliev on kuvannut tässä tutkielmassa analysoitavat valokuvat Venäjän (ent. Neuvostoliiton) useissa pahamaineisissa vankiloissa. Vankilat, joissa valokuvat on otettu, on luetel-tu kirjasarjan jokaisessa osassa lista-na (vol. I: 22 kuvauspaikkaa; vol. II: 22 kuvauspaikkaa; vol. III: 22 kuvauspaik-kaa, osittain samoja paikkoja). Kaikkien kuvien kohdalla ei ole ilmoitettu tark-kaa kuvauspaiktark-kaa. Kaikki kuvat ovat nimettömiä, samoin kuin kuvissa esiin-tyvät henkilöt. Julkaistuja valokuvia on kirjoissa yhteensä 176 kappaletta (vol.

I: 5 + 57 kappaletta; vol. II: 57 kappalet-ta; vol. III: 57 kappaletta). Kirjasarjan jokaisessa osassa valokuvaosio on jaet-tu kahteen osaan: ”Photographs. Secti-on One” ja ”Photographs. SectiSecti-on Two”.

Näiden osien lisäksi Russian Criminal Tattoo Encyclopaedian ensimmäisessä

5. Aineiston kuvaus ja analyysi

“Don’t betray your own.”

(Lambert 2003, 111.)

osassa (2003) on viisi valokuvaa vanki-latatuoinneista kirjan alkuosassa, en-nen nimiösivua. Laskin myös nämä viisi kuvaa valokuvien yhteismäärään, koska kuvat eivät visuaaliselta esitykseltään eroa valokuva-osioissa esitetyistä kuvis-ta. Valokuvaosion lisäksi kirjasarjan jo-kaisessa osassa on osio, jossa on esitetty Danzig Baldaevin piirroksia vankilata-tuoinneista vangeilla, jotka Sergei Va-siliev on sitten kuvannut. Myös piirros-osio on jaettu kirjoissa kahteen osaan;

miesten tatuointeihin (Drawings. Male Tattoos) (kuva 5.1 a) ja naisten tatuoin-teihin (Drawings. Female Tattoos) (kuva 5.1 b). Rajasin aineistostani ulkopuolelle Balzaevin piirrokset tatuoinneista, jot-ka Vasiliev on kuvannut, kosjot-ka halusin rajata tutkimusaiheen vain valokuviin ja katsoin, että graafiset esitykset ovat näh-tävillä yhtälailla ja konkreettisemmin ihmisen kehossa, joka on kuvattu analy-soitavassa aineistossani.

Tavoitteenani on ollut rajata aineis-toni niin, että olen pyrkinyt valitsemaan Russian Criminal Tattoo Encyclopaedia I-III -kirjoissa julkaistusta kuva-arkis-ton materiaalista valokuvat, jotka mah-dollisimman edustavasti esittävät ta-tuointien kielellistä ja hierarkkista dis-kurssia kriminaalikoodin representaati-osta venäläisissä vankilatatuoinneissa.

Lisäksi, tutkimuskysymykseni huomioi-den, olen pyrkinyt valitsemaan aineis-tooni kuvia, joissa on visuaalisesti kiin-nostava sosiaalinen tai kerronnallinen asetelma. On kuitenkin mainittava, että analysoitavien kuvien valinta on jossain määrin sattumanvaraista, sillä kirjasar-jassa julkaistu kuvamateriaali on huo-mattavan homogeeninen. Opinnäytteeni aineiston kaikki kuvat esittävät tatuoi-tuja vankeja. Alkuperäisessä aineistossa on kuvia sekä mies- että naisvangeista.

Toisissa kuvissa on kuvattu yksittäistä vankia, toisissa taas useampaa vankia.

Russian Criminal Tattoo Encyclopaedi-an osissa on mainittu muutamia yksi-tyiskohtia osasta aineistooni päätyneis-tä kuvista. Hyödynnän analyysissani kirjan määritelmiä tatuointien merki-tyksistä kyseisissä valokuvissa, mikä-li sellainen on ollut saatavilla. Vamikä-litsin aineistooni valokuvia nais- ja miesvan-geista, kokovartalokuvia, puolilähikuvia, lähikuvia käsistä ja muista kehon osista osoittaakseni, missä ja miten kriminaa-likoodi venäläisten vankien kehoissa on esitetty. Tutkimusaiheena olevat valo-kuvat toimivat kirjasarjan kuvituksena ja voisi todeta juuri näistä valokuvista ja Danzig Baldaevin tatuointikuvituksista muodostuneen tunnusmerkki venäläi-sille vankilatatuoinneille.

Opinnäytteeni tutkimusaineiston al-kuperään liittyy antropologian, visuaali-sen sosiologian ja etnografian¹ piirteitä.

Kameralla on pitkä historia tutkimuk-sen apuvälineenä näissä kaikissa edellä

1 Etnografia (ethnography) on laadullinen tutkimus-menetelmä, jota käytetään useilla tieteenaloilla tutki-maan erilaisten yhteisöjen kulttuurisia järjestelmiä.

Etnografia ei ole mikään yksittäinen tiedonkeruume-netelmä vaan pikemminkin tutkimuksen tyyli, jossa tavoitteena on ymmärtää ihmisten toimintaa ja sen sisältämiä sosiaalisia merkityksiä tietyssä ympäris-tössä. Vaikka itse tutkimuksen yksityiskohdat saatta-vat vaihdella, etnografinen tutkimus sisältää yleensä luonnollisissa olosuhteissa tehtävää periodimaista kenttätyötä sen kulttuurin tai ryhmän parissa, joka on tutkimuksen kohteena. Ajatuksena on tietoinen koh-teeseen sisälle meneminen, siihen henkilökohtaisesti tutustuminen, havainnointi ja oppiminen. (Anderson, 1992). Sana etnografia merkitsee kirjaimellisesti ih-misen kuvaamista tai ihmisestä kirjoittamista. (Vuo-rinen 2005, 1.)

Kuva 5.1a

Esimerkkejä miesten tatuoinneista.

Teksti vasemmassa käsivarressa:

"Synnyin kärsimyksiin, en tarvitse onnea."

(Baldaev 2008, 180.)

Kuva 5.1b

Esimerkkejä naisten tatuoinneista.

"Cache ta vie!..." — " Piilota elämäsi".

"Buvons, chantons et aimos!"

— "Juodaan, tanssitaan ja rakastetaan".

(Baldaev 2008, 303.)

mainituissa tieteenaloissa (Seppänen 2005, 149). Analysoitavassa aineistos-sa kyseessä ovat mediakuvat, jotka on alun perin otettu etnografisin tarkoitus-perin. Projektin perustaja Danzig Bal-daev on halunnut visuaalisesti tallentaa venäläisten vankien pienois-yhteiskun-taa ja katoavaa alakulttuurin perinnettä neuvostoliittolaisessa rangaistusjärjes-telmässä, jolla oli valtava merkitys neu-vostoliittolaisessa yhteiskunnassa. Et-nografia ei ole koskaan puolueeton, vaan tutkijan rooli vaikuttaa merkittäväs-ti lopullisiin tuloksiin (esim. Vuorinen, 2005). Tämä lähestymistapa on nähtä-vissä Danzig Baldaevin ja Sergei Vasilie-vin vankilatatuointien kuvaus-projek-tissa; tekijät ovat vuosia työskennelleet vanginvartijoina kuvauskohteidensa pa-rissa ja heidän oma statuksensa tässä yh-teisössä on varmasti vaikuttanut siihen, mitä ja miten he ovat päässeet vankeja kuvaamaan ja heille on annettu mahdol-lisuus tutustua rikollisyhteisön sosiaali-seen järjestelmään.

Vasilievin valokuvien tapauksessa kuvauskohteet eivät ole olleet kuvaajalle vieraita, sillä Vasiliev työskenteli vangin-vartijana kuvatessaan vankien tatuoin-teja vuosikausia Venäjän eri vankilois-sa. Sen sijaan katsojalle kuvat esittävät vierasta kulttuuria, ne ovat pala suljettua maailmaa, jota emme ilman näitä valo-kuvia ja dokumentteja pääsisi todennä-köisesti ikinä kohtaamaan.