Tämä tutkimus on toteutettu kvalitatiivisin menetelmin, ja tutkimuksen aineisto on kerätty yksilöhaastatteluin. Laadullisen tutkimuksen yleisimpiä aineistonkeruumenetelmiä ovat haastattelu, kysely, havainnointi ja erilaisista dokumenteista koottu tieto. Haastattelun aineistonkeruumenetelmänä tekee joustavaksi se, että kysymykset voidaan esittää siinä järjestyksessä, kun tutkija katsoo aiheelliseksi. Lisäksi haastattelun etuna voidaan nähdä se, että haastateltavaksi voidaan valita henkilöt, joilla on kokemusta tutkittavasta aiheesta. Laadullisella tutkimuksella ei pyritä tilastollisiin yleistyksiin, vaan sillä pyritään muun muassa kuvaamaan jotakin ilmiötä tai ymmärtämään tiettyä toimintaa. Tämän johdosta on tärkeää, että haastateltavat henkilöt tietävät tutkittavasta ilmiöstä mahdollisimman paljon, tai heillä on kokemusta siitä. Siten haastateltavien valinnan tulee olla harkittua ja tarkoitukseen sopivaa. (Tuomi & Sarajärvi 2018.)
Tässä tutkimuksessa kysymysten esittämisjärjestystä piti pystyä muuttamaan haastattelun edetessä.
Järjestystä muutti esimerkiksi se tekijä, onko kunnassa tai kaupungissa, josta haastateltava valittiin, kokeiltu teknologiaa osana sosiaali- ja terveyspalveluita. Lisäksi oli tärkeää löytää haastateltavaksi juuri oikeat henkilöt, jotka vastaavat ikääntyneiden palveluista ja mahdollisesti vielä kapeammin kotihoidon etäpalveluista. Näiden tekijöiden vuoksi kvalitatiivinen ote oli perusteltu tässä tutkimuksessa. Myös esimerkiksi Vuononvirta (2011) on käyttänyt kvalitatiivisia menetelmiä tutkiessaan etäterveydenhuollon käyttöönottoa terveydenhuollon verkostoissa. Hänen mukaansa kvalitatiivinen tutkimus sopii erityisen hyvin aiheen tutkimiseen, sillä kvalitatiivisen otteen myötä on mahdollista saada tietoa monimutkaisista ilmiöistä, jollaiseksi teknologian käyttöönotto voidaan lukea. Lisäksi laadullinen tutkimus sopii ilmiöihin, joista ei ole kovin paljon aikaisempaa tietoa.
Kvalitatiivisessa tutkimuksessa tutkittavien otos on melko pieni, ja tässä tutkimuksessa aineisto koostuu kahdeksasta yksilöhaastattelusta. Laadulliselle aineistolle on ominaista ilmaisullinen rikkaus, monitasoisuus ja kompleksisuus. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys määrittää näkökulman, josta haastatteluista nousevia havaintoja tarkastellaan. Lisäksi teoreettinen viitekehys määrittää sen, millaista aineistoa kannattaa hankkia, mutta toisaalta myös aineistosta nousseet havainnot määrittävät teoreettista viitekehystä. Tieteellinen tutkimus on aktiivista uusien johtolankojen tuottamista, ja siten aineistosta nousseita havaintoja tulkitsemalla on tarkoitus päästä sanojen taakse. (Alasuutari 2011, 38–39, 77–84.)
43
Haastattelun eri muotoja ovat lomakehaastattelu, teemahaastattelu ja syvähaastattelu.
Teemahaastattelussa eli puolistrukturoidussa haastattelussa edetään etukäteen valittujen teemojen ja tarkentavien kysymysten mukaisesti. Teemahaastattelussa voidaan esittää tarkentavia kysymyksiä, ja kysymysten esittämisjärjestystä voidaan muuttaa kesken haastattelun. (Tuomi & Sarajärvi 2018.) Tämän tutkimuksen haastattelut olivat muodoltaan teemahaastatteluita, ja ne suoritettiin loka- ja marraskuun aikana 2018. Haastattelut perustuivat etukäteen määritettyyn runkoon, jonka pääteemat ovat liitteen 1 mukaisesti aiheen esittely, haastateltavan esittely, kotihoidon ja kotihoidon etäpalveluiden nykytila kunnassa tai kaupungissa, teknologian käyttöönotto ja perehdytys, ikääntyneet ja teknologia sekä ikäihmisten palveluiden ja kotihoidon etäpalveluiden tulevaisuus.
Haastattelut kestivät keskimäärin 1-1,5 tuntia, ja ne nauhoitettiin haastateltavan luvalla ja sen jälkeen litteroitiin. Litteroitua aineistoa tekstimuodossa syntyi 58 sivua.
Tutkimusaineistoa kerättiin kahdeksasta Suomen eri kunnasta haastattelemalla jokaisesta valitusta kunnasta yhtä kuntapäättäjää tai kunnassa työskentelevää sosiaali- ja terveysalan asiantuntijaa.
Tutkimusaineisto kerättiin väkilukuun pohjautuen eri kokoisista ja maantieteellisesti eri puolella Suomea sijaitsevista kunnista. Aineisto kerättiin näistä kunnista siksi, että eri kunnilla tai kaupungeilla oletettiin olevan erilaisia mahdollisuuksia ja haasteita kunnan kokoon tai maantieteelliseen sijaintiin perustuen liittyen kotiin vietävien etäpalveluiden käyttöönottoon. Kunnan koon ja maantieteellisen sijainnin lisäksi kriteerinä oli valita tutkimukseen sellaisia kuntia, joissa teknologian hyödyntämisestä on jo pidempi aikaista kokemusta, sekä sellaisia kuntia tai kaupunkeja, joissa teknologiaa ei ole vielä hyödynnetty lainkaan tai vasta lyhyen aikaa ikääntyneiden kotiin vietävissä palveluissa. Näiden raamien puitteissa yhdessä tutkielman toimeksiantajan kanssa valittiin kahdeksan kuntaa, kuntayhtymää tai kaupunkia.
Jokaisesta valitusta kunnasta tai kaupungista valittiin tutkimukseen haastateltavaksi yksi kuntapäättäjä tai asiantuntija. Haastateltavan valinta perustui siihen, että haastateltava henkilö työskentelee kyseisessä kunnassa tai kaupungissa, ja kyseisen kunnan tai kaupungin ikääntyneiden palveluiden organisaatiossa. Haastateltava valikoitiin ikääntyneiden organisaatiosta siten, että hänen vastuualueelleen kuuluu kotihoito, jokin kotihoidon osasta tai kotihoidon etäpalvelut. Joissakin tapauksissa kunnasta tai kaupungista määrättiin haastateltava henkilö tutkimuslupahakemuksen yhteydessä. Haastateltavien henkilöiden titteleitä ovat muun muassa tulosaluejohtaja, vanhustyön johtaja, hoitotyön johtaja, projektipäällikkö ja kehittämisasiantuntija.
44 4.2 Tutkimusaineisto ja analysointi
Tutkimuksen aineisto on analysoitu sisällönanalyysillä. Sisällönanalyysi on perusanalyysimenetelmä, jota voidaan pitää yksittäisenä metodina ja väljänä teoreettisena viitekehyksenä. Tällä menetelmällä pystytään analysoimaan dokumentteja systemaattisesti ja objektiivisesti. Dokumenttina voidaan pitää melkein mitä tahansa kirjalliseen muotoon saatettua materiaalia, esimerkiksi litteroituja haastatteluita. Sisällönanalyysin tarkoituksena on luoda sanallinen ja selkeä kuvaus tutkittavasta ilmiöstä, jota tutkimuksen aineisto kuvaa. Analyysin tarkoituksena on informaatioarvon lisääminen, sillä hajanaisesta aineistosta pyritään luomaan mielekästä, selkeää ja yhtenäistä informaatiota tutkittavasta ilmiöstä. Laadullisessa tutkimuksessa analyysiä tehdään jokaisessa tutkimusprosessin vaiheessa, ja sen avulla saadaan selkeyttä aineistoon, jotta on mahdollista tehdä selkeitä ja luotettavia johtopäätöksiä tutkittavasta ilmiöstä. (Tuomi ja Sarajärvi 2018.)
Sisällönanalyysi voi olla aineistolähtöistä, teoriaohjaavaa tai teorialähtöistä. Tässä tutkimuksessa analyysimuoto on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Miles ja Huberman (1994) jakavat aineistolähtöisen sisällönanalyysin kolmeen eri vaiheeseen, jotka ovat aineiston redusointi eli pelkistäminen, aineiston klusterointi eli ryhmittely ja abstrahointi eli teoreettisten käsitteiden luominen. Ensimmäisessä vaiheessa eli redusoinnissa analysoitava data voi olla auki kirjoitettu haastattelu tai muuten kuvattu aineisto. Redusoinnissa aineistosta karsitaan tutkimukselle epäolennainen pois tiivistämällä dataa tai pilkkomalla sitä osiin. Aineiston pelkistämisen jälkeen se ryhmitellään eri luokkiin. Viimeisessä vaiheessa aineisto käsitteellistetään, jossa erotetaan tutkimuksen kannalta olennainen tieto ja tämän tiedon perusteella muodostetaan teoreettisia käsitteitä. (Tuomi ja Sarajärvi 2018.)
Tässä tutkimuksessa aineiston analysointi aloitettiin etsimällä tekstimuotoon saatetusta aineistosta vastauksia tutkimuskysymyksiin. Päätutkimuskysymykseen sekä alatutkimuskysymyksiin viittaavat ilmaisut alleviivattiin tekstistä eri väreillä. Lisäksi päätutkimuskysymykseen vastaavat ilmaisut kategorisoitiin sen mukaan, ovatko ne organisaatio- vai yksilötason tekijöitä. Tämä jälkeen kaikki päätutkimuskysymykseen vastaavat tekijät kerättiin kahteen eri taulukkoon sen mukaan, ovatko ne organisaatio- vai yksilötason tekijöitä. Kahteen eri taulukkoon listattuja tekijöitä alettiin ryhmitellä karkeasti eri kategorioihin sen mukaan, mihin isompaan kategoriaan ne liittyvät. Tällaisia kategorioita tunnistettiin olevan organisaatiotasolla kunta tai kaupunki, henkilöstö, tekniikka ja
45
teknologia sekä politiikka ja lainsäädäntö. Yksilötasolla vastaavia kategorioita ovat persoonalliset tekijät sekä tekniikka ja teknologia.
Kirjallisessa muodossa olevasta aineistosta tunnistetut alatutkimuskysymyksiin viittaavat ilmaisut jaoteltiin kahdeksi eri listaksi sen mukaan, kuvaavatko ne henkilöstön merkitystä vai johdon roolia etäpalveluiden käyttöönotossa. Kahdeksasta eri haastattelusta löytyi samoja teemoja, ja siten kahdelle eri listalle kerätyt ilmaisut yhdistettiin kokoaviksi käsitteiksi. Alla olevaan taulukkoon 1 on koottu muutamia esimerkkejä siitä, miten tekstimuodossa olevaa aineistoa on klusteroitu eli ryhmitelty.
ALKUPERÄISILMAUS JOHDATUS RYHMITTELYYN
”Ja sitten tietysti aina ne kuuluvuudet, että miten saadaan (laitteet) toimimaan tällaisessa ympäristössä haja-asutusalueella niin ne täytyy aina tarkistaa.”
Organisaatiotason ilmiö → tekninen asia
→ Teknologia
”Eli sit sen pilotin jälkeen, jos todetaan, että tää on hyvä ja tää me halutaan, niin se edellyttää sitä me ollaan sellaisen käyttäjäkunnan kanssa tekemisissä, jotka on tottunut käyttämään teknologiaa työssään.”
Yksilötason ilmiö → osaaminen
→ Persoonalliset tekijät
”Eli se vaatisi sieltä henkilökunnan resurssointia siihen projektiin, että kaikki nää projektit, mitä on kuuden vuoden aikana tehty, on menty liian pienellä resurssoinnilla kotihoidon puolelta.”
Johdon rooli
→ Resurssointi
Taulukko 1 Esimerkkejä tutkimuksen aineiston klusteroinnista eli ryhmittelystä (mukaillen Tuomi ja Sarajärvi 2018).
Taulukkoon 1 on koottu neljä esimerkkiä siitä, miten tutkimusaineistoa on klusteroitu eli ryhmitelty.
Kolme ensimmäistä ilmaisua ovat vastauksia päätutkimuskysymykseen siitä, millaisia tekijöitä tunnistetaan sosiaali- ja terveyspalveluiden digitaalisen muutoksen yhteydessä. Toisessa pystysarakkeessa on kuvattu se, miten ryhmittelyyn on päästy. Kun aineistosta tunnistettiin
46
digitaaliseen muutokseen liittyvä tekijä, se jaettiin ensin sen mukaan, onko se organisaatio- vai yksilötason tekijä. Esimerkiksi taulukon ensimmäinen ilmaisu tunnistettiin olevan organisaatiotason ilmiö, ja sen liittyvän tekniikan kuuluvuuteen ja toimivuuteen. Tästä johdettiin pääryhmä, joka on teknologia. Tämän pääryhmän alta tuloksista löytyy useita eri tekijöitä, joita tunnistettiin vastaavalla tavalla kirjallisessa muodossa olevasta datasta. Taulukon neljännen esimerkki-ilmauksen tunnistettiin vastaavan tutkimuksen toiseen alatutkimuskysymykseen johdon roolista etäpalveluiden käyttöönotossa. Ilmauksen avulla pääteltiin johdon yhtenä roolina olevan resurssointi, joka esiintyi eri ilmaisumuodoissa useassa eri haastattelussa. Näin resurssoinnista muodostui yksi yläkäsite, joka vastaa alatutkimuskysymykseen, ja jonka alla on useasta eri haastattelusta nousseita eri muodossa olevia ilmaisuja.
4.3 Tutkimusaineiston jaottelu
Kuten kappaleessa 5.1. kuvattiin, tutkimusta varten valittiin kahdeksan Suomen eri kuntaa, kaupunkia tai kuntayhtymää, ja jokaisesta valittiin haastateltavaksi yksi asiantuntija tai kuntapäättäjä. Nämä tutkimukseen valitut kunnat jaoteltiin kuvion 3 mukaisesti muotitietoisiin, digitaalisiin mestareihin, aloittelijoihin sekä konservatiivisiin digitaalisen kyvykkyyden sekä johtamiskyvykkyyden mukaan.
Jaottelu perustui haastatteluissa esille nousseisiin seikkoihin, esimerkiksi siihen, onko kyseisessä kunnassa hyödynnetty teknologiaa osana ikääntyneiden palveluita, ja mikä on taustasyynä siihen, jos teknologiaa on hyödynnetty tai ei ole hyödynnetty.
Kuvio 8 Tutkimukseen osallistuneiden kuntien, kuntayhtymien ja kaupunkien jaottelu digitaalisen kyvykkyyden ja johtamiskyvykkyyden mukaan (mukaillen Westerman ym. 2014).
DM1 DM2
Johtamiskyvykkyys Digitaalinen kyvykkyys
MT1 MT2 MT3 MT4
A1 K1
47
Kuviossa 8 on jaoteltu tutkimukseen osallistuneet kunnat, kaupungit ja kuntayhtymät kuvion 3 mukaisesti muotitietoisiin, digitaalisiin mestareihin, aloittelijoihin sekä konservatiivisiin, kuten edellä kuvattiin. Aineistosta tunnistettiin neljä muotitietoista kuntaa tai kaupunkia, jotka on merkitty kuviossa 8 vasempaan yläreunaan, ja näitä kuvataan nimillä MT1-MT4. Muotitietoisilla kunnilla tai kaupungeilla viitataan tässä tutkimuksessa kuntiin, joissa teknologiaa on jo hyödynnetty osana ikääntyneiden palveluita, mutta teknologian avulla ei olla onnistuttu saamaan merkittäviä hyötyjä, kokeilut ovat jääneet pieniksi tai kokeiluissa on tullut ennalta arvaamattomia ongelmia. Siten siis teknologiaa on haluttu hyödyntää, mutta osaamista on vielä puuttunut.
Sen sijaan kuviossa 8 oikeaan yläreunaan sijoittuvat tutkimuksen perusteella tunnistetut kaksi digitaalista mestaria, ja näitä kuvataan nimillä DM1 ja DM2. Digitaalisilla mestareilla viitataan tässä tutkimuksessa kuntiin, kuntayhtymiin tai kaupunkeihin, joista löytyi tutkimuksen mukaan sekä halua, että osaamista hyödyntää teknologiaa osana ikääntyneiden kotiin tuotettavia palveluita. Tällaisissa kunnissa teknologian avulla on saavutettu jo joitakin konkreettisia hyötyjä, ja samaiset kunnat saattavat toimia jonkin näköisinä suunnan näyttäjinä ja edellä kävijöinä muille kunnille.
Kuvion 8 vasemmasta alareunasta löytyy kunta A1, jolla viitataan tässä tutkimuksessa aloittelijaan.
Aloittelijalla tarkoitetaan kuntaa, kaupunkia tai kuntayhtymää, jolla ei ole vielä kokemuksia teknologian hyödyntämisestä osana ikääntyneiden kotiin tuotettavia palveluita. Tällaisilta kunnilta puuttuu sekä digitaalista kyvykkyyttä, että johtamiskyvykkyyttä teknologian hyödyntämisessä.
Kuvion 8 oikeassa alareunassa on tutkimuksessa tunnistettu kunta K1, jolla viitataan konservatiiviseen kuntaan, kuntayhtymään tai kaupunkiin, jossa toimitaan varovaisesti ja vanhoja toimintatapoja noudattaen. Tällaisissa kunnissa odotetaan mahdollisesti tuloksia teknologian hyödyntämisestä muissa kunnissa, ja vasta kun faktatietoa on tarpeeksi, uskalletaan lähteä kokeilemaan uutta ja muuttamaan vanhoja toimintatapoja.
Kuvion 8 jaottelua käytetään seuraavassa pääluvussa 6, jossa käsitellään tutkimuksen tuloksia.
Haastattelussa esiin nousseen kommentin jälkeen suluissa ilmoitetaan kuvion 8 mukaisesti mistä kunnasta tai kaupungista kyseinen kommentti on noussut esille haastattelussa.
48 5 TULOKSET
Tässä pääluvussa vastataan kerätyn empiirisen aineiston perusteella päätutkimuskysymykseen
”Millaisia tekijöitä tunnistetaan sosiaali- ja terveyspalveluiden digitaalisen muutoksen yhteydessä?”
Päätutkimuskysymykseen vastaavat tulokset on jaoteltu kahteen eri tasoon, jotka ovat organisaatiotaso ja yksilötaso. Organisaatiotason tuloksia tarkastellaan alaluvussa 5.1, ja yksilötason tuloksia tarkastellaan alaluvussa 5.2. Alatutkimuskysymyksiin henkilöstön merkityksestä ja johdon roolista sosiaali- ja terveyspalveluiden digitalisaatiosta aiheutuvan toiminnan muutoksen yhteydessä tarkastellaan alaluvuissa 5.3. ja 5.4. Alaluvut sisältävät numeroimattomia väliotsikoita, jotka on nimetty aineiston ryhmittelyn mukaisesti (ks. taulukko 1). Lopuksi vielä alaluvussa 5.5. kuvataan yhteenveto tutkimuksen tuloksista.
5.1 Teknologia osana digitaalista muutosta organisaatiotasolla
KUNTA, KAUPUNKI, KUNTAYHTYMÄ. Organisaatiotasolla tutkimuksessa tunnistettiin, että kunnan, kuntayhtymän tai kaupungin koko ja sen myötä esimerkiksi kotihoidon henkilökunnan tiimien fyysinen sijainti ja henkilöstön määrä ovat tekijöitä, jotka liittyvät sosiaali- ja terveyspalveluiden digitaaliseen muutokseen ja siten teknologian käyttöönottoon:
”Mä tiedän mitä ainakin etäpalveluita on esimerkiksi kunnassa X tehty, niin siellä se kotihoidon muu toimisto ja se palvelutalo ja se etäpalvelu on niin kun samassa rakennuksessa. Nehän istuu kahvilla samassa paikassa kaikki eri toimijat. Siinähän se hyvin nopeasti välittyy ja ideat lähtee heti käytäntöön, että jos palvelutalo sanoo, että tällainen sisältö näille asiakkaille olisi hyvä, niin ne on seuraavana päivänä jo siellä.
Mutta meillä taas, jos me mietitään eri paikassa sitä asiaa ja pitää sopia niitä, että päästäis keskustelee jonnekin… Varmasti on haastavampaa isossa kaupungissa kuin pienessä, jo ihan niiden tiimien sijaintien takia.” (MT2)
Tiettyyn kuntaan, kaupunkiin tai kuntayhtymään liittyy myös tietynlainen mielikuva, jota kyseisessä kunnassa työskentelevät kuntapäättäjät ja asiantuntijat saattavat haluta ylläpitää. Haastatteluissa nousi esille se, että tietyt Suomen suuret kaupungit haluavat olla ja brändätä itsensä edelläkävijöiksi ja suunnan näyttäjiksi esimerkiksi kotihoidossa hyödynnettävän teknologian käyttöönotossa ja kehityksessä. Tällaiset kunnat, kaupungit tai kuntayhtymät onkin määritelty tutkimuksessa kuvion 8 mukaisesti muotitietoisiksi. Sen sijaan pienimmissä kaupungeissa ja kunnissa korostetaan enemmän yhteistyön merkitystä, ja suuremmilta kaupungeilta ja kunnilta kopioidaan valmiita ratkaisuja ja
49
toimintamalleja. Lisäksi kunnan koko voi vaikuttaa kunnan käytettävissä oleviin resursseihin, ja sen myötä esimerkiksi pienen kunnan päättäjien tulee pohtia sitä, mihin resursseja käytetään:
”Aika paljon kaikkea toivon mukaan, mutta me ollaan sinänsä tai mä ajattelen, että me ollaan niin pieni kunta, että meidän ei kannata itse hirveen paljon lähteä varsinaisesti kehittämään jotakin, vaan enemmänkin valmiita ratkaisuja.” (A1)
Tämä tutkimus on rajattu koskemaan sosiaali ja terveyspalveluista kotiin tuotettavia ikääntyneiden palveluita, mikä nostaa esiin välimatkakysymykset. Suomessa on paljon haja-asutusalueita, ja jopa saman kunnan, kaupungin tai kuntayhtymän sisällä voi olla sekä kaupunkimaista tiivistä asumista, että haja-asutusalueita. Tämä hankaloittaa palveluiden suunnittelua, ja useat kaupungit tai kunnat ovat ratkaisseet asian siten, että kotihoito on jaettu useisiin eri tiimeihin maantieteellisesti alueittain.
Tämän kaltainen aluejako helpottaa palveluiden tehokasta suunnittelemista ja toteuttamista.
Tiimijako mahdollistaa myös esimerkiksi teknologian implementoinnin ja myöhemmin skaalaamisen alueittain. Etäisyydet voivat aiheuttaa haasteita myös siinä, miten palvelut pystytään tuottamaan yhdenvertaisesti myös semmoisilla maantieteellisillä alueilla, joissa välimatkat ovat pitkiä. Myös henkilöstöä voi olla hankalampaa rekrytoida tietyille maantieteellisille alueille jopa saman kunnan, kaupungin tai kuntayhtymän sisällä.
HENKILÖSTÖ. Organisaatiotasolla tutkimuksessa tunnistettiin osana digitaalista muutosta useita henkilöstöön liittyviä tekijöitä. Kun sosiaali- ja terveyspalveluissa otetaan teknologiaa käyttöön, niin käyttöönottoa varten on tärkeää löytää oikeat ihmiset, etenkin työntekijät, jotka ovat halukkaita osallistumaan käyttöönottoprojektiin ja kyvykkäitä viemään sanomaa eteenpäin muille työntekijöille omalla innokkaalla asenteellaan. Toisaalta teknologiahanke voi mahdollistaa sen, että organisaatio saa fyysisesti rajoittuneita työntekijöitä, jotka eivät ole kykeneviä fyysiseen hoitotyöhön, tuottavaan työhön etäpalveluiden pariin. Käyttöönottoprojektiin osallistuvilla työntekijöillä tulisi kuitenkin olla hyvän asenteen lisäksi digitaalisia valmiuksia ottaa tekniikkaa käyttöön. Lisäksi tutkimuksessa tunnistettiin, että koko henkilöstöä ei kannata osallistaa käyttöönottoprojektiin, ja samalla käyttää resursseja esimerkiksi koko henkilöstön kouluttamiseen, vaikka tosiasiassa heistä vain pieni osa osallistuisi teknologian hyödyntämiseen osana päivittäistä työtä.
50
Tutkimuksessa nousi esille, että digitalisaation tuomat muutokset kannattaa viedä työyhteisöön siten, uudenlaista palvelua tuottaa siihen erikseen organisaatiosta valittu, tai organisaation ulkopuolelta rekrytoitu sekä koulutettu joukko työntekijöitä. Erikseen valitut virtuaalitiimin jäsenet voivat omalla toiminnallaan innostaa muita työntekijöitä ja asiakkaita. Näistä erikseen valituista työntekijöistä voidaan muodostaa esimerkiksi virtuaali- tai etätiimi, joiden työtehtäviin kuuluu ainoastaan käynnit teknologiaa hyödyntäen, tai sitten etäkäyntien lisäksi fyysisiä kotihoidon käyntejä.
Näin voidaan menetellä esimerkiksi teknologian käyttöönottovaiheen alussa, jossa etäkäyntejä ei ole välttämättä tarpeeksi täyttämään henkilöstön kokonaisia työpäiviä. Keskitetysti tuotettu etäpalvelu mahdollistaa palvelun laajentumisen nopeammin ja tehokkaammin, kuin se, että jokainen hoitaja tuottaisi palvelun omille asiakkailleen. Keskitetyssä mallissa rajattu joukko on erikseen koulutettu etäpalveluiden tuottamiseen, ja siten asiakasmäärän kasvaessa on nopeampaa lisätä nykyisille virtuaali- tai etätiiminin työntekijöille etäkäyntien määrää tai rekrytoida tiimiin yksi uusi henkilö, kuin perehdyttää useita eri kotihoidon työntekijöitä.
Kun teknologian käyttöönottoprojektiin ei osallistu kaikki organisaation työntekijät, vaan tietyt organisaation sisältä valitut tai organisaation ulkopuolelta erikseen rekrytoidut työntekijät, niin myös viestintä ja hankkeen etenemisen seuraaminen voi olla helpompaa. Viestintää on helpompi kohdistaa tietylle työntekijäjoukolle, kuin kaikille organisaation työntekijöille. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että pienemmälle määrälle työntekijöitä järjestettävä keskustelumainen ja yksinkertainen info on parempi keino teknologian käyttöönoton viestinnässä, kuin tiedotus isossa auditoriossa koko henkilöstölle. Keskustelumaisessa infossa henkilöstö pääsee heti kertomaan omista huolistaan ja epäilyksistään, ja mahdollisia vääränlaisia mielikuvia päästään heti muuttamaan keskustelun myötä.
Oikeiden työntekijöiden löytämisen lisäksi teknologiahankkeelle tulisi määrittää projektivastuu tietylle tai tietyille nimetyille henkilöille. Digitaalisen muutoksen yhteydessä tarvitaan erityisen hyvää koordinointia, eikä tämän kaltaisessa projektissa jaettu vastuu välttämättä toimi.
Tutkimuksessa tunnistettiin, että teknologiahankkeen projektipäällikön tai koordinaattorin osaamisella ja aikaisemmalla taustalla voi olla merkittävä vaikutus teknologiahankkeen onnistumiseen tai epäonnistumiseen. Esimerkiksi projektipäällikön tai koordinaattorin aikaisempi työkokemus, tausta ja koulutus voivat lisätä ymmärrystä hanketta kohtaan:
51
”No joo kyllä sillä varmaan on vaikutusta nimenomaan, kun mä olen työskennellyt ihan perustyötä tekevien ja tietysti esimiesten parissa, että ihan sillä suorittavalla tasolla olen työskennellyt, niin varmasti siitä on apua (etäpalveluiden käyttöönottoprojektissa).” (MT4)
TEKNOLOGIA. Kuten kappaleessa 4.4 kuvattiin, teknologia voi lisätä tuottavuutta sosiaali- ja terveysalalla mahdollistamalla toimintatapojen muutoksen. Teknologian kehitys ja käyttö eivät välttämättä vähennä tarvittavan henkilökunnan määrää, vaan kun löydetään uusi ja tehokkaampi tapa hoitaa tietty asia, se yleistyy käytännöksi, ja toimenpidettä on mahdollista tehdä useammalle asiakkaalle, kuin vanhalla toimintamallilla. (Kauhanen 2012.) Tämän tutkimuksen tulokset ovat linjassa Kauhasen kanssa siitä, että teknologia itsessään ei vähennä tarvittavan henkilökunnan määrää, vaan mahdollistaa toimintatapojen muutoksen. Lisäksi esille nousi se, että ratkaisu kasvavaan hoidontarpeeseen väestön ikääntymisen vuoksi on toimintatapojen muutos ja työn organisointi, sillä resurssilisäykset kotihoidossa auttavat vain tiettyyn pisteeseen asti.
”---Keskeistä on se, että mikään teknologia ei yksinään toimi, se on se toimintaprosessi, mikä siinä pitää muuttua. Se on se juttu tavallaan. Et jos se toiminta ei muutu, ja tulee vaan joku tekniikka, niin se voi vain lisätä ahdistusta henkilöstölle ja asiakkaalle. Vaan se toimintatapa, että miten sillä tehdään, on sitä keskeistä.” (DM2)
Tutkimuksessa tunnistettiin, että teknologian käyttöönottoon ja käyttöön liittyy usein erilaisia teknisiä haasteita. Organisaatiotasolla tekniset haasteet liittyvät esimerkiksi laitteiden toimivuuteen. Myös esimerkiksi yhteysongelmat ovat tavallisia erityisesti haja-asutusalueilla, joissa nettiyhteys voi olla heikompi kuin kaupungissa:
”---Ja sitten tietysti aina ne kuuluvuudet, että miten saadaan toimimaan tällaisessa ympäristössä haja-asutusalueella niin ne täytyy aina tarkistaa. Niitä ongelmia on jonkin verran.” (DM2)
Tutkimuksessa nousi esille, että teknologian käyttöönottoon liittyy erilaisia kustannuksia. Laitteiden hankinta aiheuttaa kunnalle tai kaupungille investointikustannuksia, mutta näiden kustannusten yli tulisi nähdä tilanteeseen, jossa hankitun teknologian mahdollistama toimintatapojen muutos maksaa itsensä takaisin. Tuottavuusparadoksin mukaan IT-investointien lyhytaikaiset vaikutukset voivat olla
52
heikot tai jopa negatiiviset esimerkiksi opettelemisesta ja sopeutumisesta johtuen. IT-investointien kulut on helppo määrittää ja laskea, kun taas siitä saatava taloudellinen hyöty on vaikeampaa osoittaa numeroin. Helposti määriteltävät teknologiasta saatavat kustannushyödyt liittyvät etäpalveluissa esimerkiksi henkilöstön pois jääviin matkakuluihin, eli työntekijän matka-aikaan sekä matkakuluihin.
Tällaista välillistä työtä, eli ei varsinaista asiakastyötä on mahdollista vähentää teknologian avulla.
Sen sijaan pitkäaikaisempia teknologiasta saatavia kustannushyötyjä on hankalampi määrittää.
Tällaisia ovat esimerkiksi vähentyneet päivystyskäynnit, kun asiakas voi halutessaan ottaa etälaitteen avulla yhteyden hoitohenkilökuntaan kotoaan. Lisäksi tutkimuksessa tunnistettiin, että teknologian käyttöön liittyy logistiikkakustannuksia, joita ei välttämättä ymmärretä ottaa huomioon kustannuslaskennassa. Jos kaupunki tai kunta omistaa laitteet, joilla etäpalvelukäyntejä suoritetaan asiakkaalle, niin kustannuslaskennassa tulee ottaa huomioon laitteiden kuljetuksesta aiheutuvat kustannukset.
Kustannuslaskennassa tulee huomioida se, miten ja millä henkilöstöllä laitteiden kuljettaminen kannattaa järjestää, sillä hoitajien rajallista työaikaa ei kannata käyttää tablettien kuljettamiseen
Kustannuslaskennassa tulee huomioida se, miten ja millä henkilöstöllä laitteiden kuljettaminen kannattaa järjestää, sillä hoitajien rajallista työaikaa ei kannata käyttää tablettien kuljettamiseen