Kielen ja todellisuuden välillä on muuttuva suhde. Se on olemassa inhimillisen toiminnan ja organisaatioiden käytänteiden seurauksena. Kieli saa merkityksen, kun sitä käytetään,
joten se merkitys on dynaaminen. (Niiniluoto 1997, 93.) Käsitteet ovat keinoja ilmentää ajattelua. Ajatukset tuodaan käsitteiden avulla toiselle yksilölle ymmärrettäväksi. Käsittei-den määrittely on tärkeää, sillä asiaa, jolle ei ole käsitettä, ei voida ajatella tai havaita. Kun yksilöllä on käsitteet, hän voi tehdä eroja asioiden välille, eli hän voi siis havaita. Kun on hallussa oikeat käsitteet, kykenee erottamaan merkityksellisen. (Sajama 1993a, 153–154.) Kun tuodaan esille asian merkitystä, on kuvailtava sen vallitsevaa tilaa. Kaikenlainen filo-sofinen pohdinta ja perusteellinen ajattelu pohjautuvat siihen. Asia voi ainoastaan olla tosi, kun se ilmentää jotakin tilaa. Merkitys tulee esiin juuri tämän tilan ilmenemisestä. Kyse on, ymmärtääkö tulkitsija asiantilan. Asiaa voidaan selittää ja käsitteitä määritellä, mutta kaik-kia sanoja ei voida lauseilla määritellä. Siksi merkitys tuleekin näyttää viittaamalla ja osoittamalla. Se on juuri totta olevan asian olosuhteiden kuvaamista. Siitä tulee esille mer-kitys. (Raatikainen 1997, 74–75.) Tieteellisessä tutkimuksessa siis ei riitä, että tutkija itse tekee ajattelutyön ja näkee tuottamansa tiedon. Hänen on saatettava ajattelu ja tieto myös lukijan ymmärrettäväksi. Merkitykset on tuotava esiin ja osoitettava yleisölle. Filosofia on ydin merkitysten ja tarkoitusten esiintuomisessa. Vallitsevan tilan kuvailu on lähtökohtana tässä prosessissa.
Tutkimuksessani tarkastelunäkökulma on osin objektiivinen, mutta myös tietyllä tapaa subjektiivinen. Tieteenfilosofian kahtena vastakkaisena suuntauksena voidaan nähdä posi-tivismi ja hermeneutiikka. Tieteen luonne on posiposi-tivismin mukaan objektiivinen, jolloin yleiset lait ja kausaalisuus selittävät toimintaa. Hermeneutiikka taas korostaa subjektiivi-suutta ja yksilöllisiä merkityksiä ihmisen toiminnan selittäjänä. (Sajama 1993b, 61.) Sub-jektiivisuus, hermeneutiikka ja ymmärtäminen liittyvät kvalitatiiviseen eli laadulliseen tutkimukseen ja objektiivisuus, positivismi ja selittäminen kvantitatiiviseen eli määrälli-seen tutkimukmäärälli-seen. Hyvässä tieteellisessä tutkimuksessa ei kuitenkaan tulisi väkisin asettua laadullisen tai määrällisen tutkimusotteen taakse, vaan tutkimusongelman mukaan valita menetelmiä, jotka siihen parhaiten soveltuvat (Eskola & Suoranta 1998, 14). Siksi en koe-kaan ongelmallisena tutkimukseni sekä subjektiivista että objektiivista ominaisuutta.
Tutkimuksessani esitän talouden suhdannevaihteluiden tapahtuvan sykleittäin yhteiskun-nassa, ilman että niitä voida estää. Talouden välttämättömät vaihtelut vaikuttavat yhteis-kuntaan, työelämään ja siten organisaatioiden henkilöstöpolitiikkaan. Rekrytoinnilla ja osaamisvaatimuksilla organisaatio voi reagoida erilaisiin olosuhteisiin. Tässä näkökulmas-sa positivismi kuvaa tutkimukseni tieteen luonnetta. Toinäkökulmas-saalta taas tutkimuksesnäkökulmas-sani
organi-saatiot ovat yksilöllisiä ja toisistaan erillisiä yksiköitä, joilla on omat erityispiirteensä. Siksi ne myös toimivat eri tavoin ja tarvitsevat menestyäkseen omanlaista toimintatapaa. Lisäksi organisaatiot koostuvat ihmisistä, jotka ovat ainutlaatuisia yksilöitä ja toimivat osin omien uskomusten ja halujen mukaisesti, vaikkakin yhteiskunnan rakenteet vaikuttavat paljon.
Siksi yksilöllinen näkökulma on tutkimukseni osalta myös oleellinen. En siis poissulje or-ganisaatioiden omia merkityksiä ja vapautta toimia omista lähtökohdista käsin. Esitän sen olevan mahdollista, mutten totea sen olevan ainoa todellisuus. Todellisuus on myös kahlit-sevaa, jolloin vapaa toiminta estyy muiden rakenteiden hallinnan alla.
Yksilöllinen näkökulma tuo tutkimukseni lähemmäs ihmisyyttä ja ihmistieteellistä ymmär-tämistä. Tutkimusotteen näkökulmasta historialliset kausaaliselitykset ovat merkittäviä, mutta laadullinen ihmistieteellinen tutkimusote hallitsee kuitenkin tutkimusta, sillä tarkas-telen organisaatioita myös itseohjautuvina ja omien merkityksien luojina. Koen, että yleis-ten lakien ja kausaalisuuden suhde ihmisyleis-ten yksilölliseen toimintaan muodostuukin tutki-muksessani tarkastelunäkökulmaksi, jolloin voidaan juuri havaita sekä objektiivisuutta että subjektiivisuutta. Tutkimukseni on ihmistieteellinen, sillä kyseessä on ilmiöiden tutkimi-nen ja ihmisten merkitystodellisuudet, mikä kuvastaa täysin ihmistieteellistä tutkimusta (Tuomi & Sarajärvi 2009, 31). Osaamisvaatimukset saavat eri aikoina erilaisia merkityksiä ja tulkintoja, siksi tutkimus ilmentää subjektiivista näkökulmaa.
Tieteellisen tutkimuksen menetelmällisistä vastakkainasetteluita ei enää niin korosteta, vaan tutkimustehtävän annetaan määritellä metodologiset ratkaisut. Kvalitatiivinen tutki-mus voi siten olla laaja ja sen sisällä voidaan hyväksyä käytettävän erilaisia metodeja sa-manaikaisesti. (Syrjäläinen, Eronen & Värri, 2007, 7.) Tutkimukseni sekä objektiivisesta että subjektiivisesta näkökulmasta huolimatta voin siten määritellä tutkimukseni täysin kvalitatiiviseksi tutkimukseksi. Kvalitatiivinen tutkimus on ymmärtävää tutkimusta (Tuomi
& Sarajärvi 2009, 28). Hirsjärvi, Remes ja Sajavaara (1996) esittävät laadullisen eli kvali-tatiivisen tutkimuksen kuvaavan todellista moninaista elämää. Ajatuksena on silloin aiheen kokonaisvaltainen tutkiminen. (Hirsjärvi, Remes, Sajavaara 1996, 152.) Tutkimuksessani tarkastelen ja kuvailen ilmiötä sen historiallisessa kontekstissa. Historiallinen ajankohta ja sen hetkinen yhteiskunnan tila on keskeinen. Pyrkimyksenä on luoda tulkintoja todellisuu-desta ja kuvailla, millä tavalla yhteiskunnan kehitys ja muutos ohjaavat työelämän kehitys-tä ja vaikuttavat organisaatioiden toimintaan vaatimalla tietynlaista sopeutumista tilantei-siin. Tutkimukseni lähtökohdissa voidaan siten havaita postmodernismin piirteitä
makrota-son organisaatioiden ja yhteiskunnan rakenteiden esiintyessä todellisuutta ohjailevina teki-jöinä. Postmodernistinen ajattelutapa luonnehtiikin osaltaan tutkimukseni perustaa, sillä tarkoitukseni tutkijana on luoda tulkintoja todellisuudesta ja suhteuttaa tieto omaan kon-tekstiinsa. Olennaista ei ole pyrkimys objektiiviseen totuuteen, sillä tieto on suhteellista kontekstiin ja rakenteisiin nähden. Postmodernismiin liittyvä relativistinen ajatus kumoaa-kin täysin objektiivisen todellisuuden olemassaolon. Todellisuutta voidaan siten kuvata monin eri tulkinnoin ja merkityksin. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 54–55.)
Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus, sillä tutkimusaiheeni edellyttää aiheen syväl-listä tarkastelua ja kuvailua. Laadullinen tutkimus voidaankin yksinkertaisimmillaan ym-märtää aineiston ja analyysin kuvaukseksi, ymmärtämiseksi ja tulkitsemiseksi, jolloin tar-koituksena ei ole tuottaa laajoja yleistyksiä, vaan keskittyä ilmiön kuvailuun (Eskola &
Suoranta 1998, 13, 61). Laadullisessa tutkimuksessa aineisto on näytteitä tutkittavasta maailmasta (Alasuutari 1999, 87). Hirsjärvi ym. (1996, 125) esittävät tapaustutkimuksessa etsittävän tietoa pienestä joukosta tapauksia. Helsingin Sanomien työpaikkailmoitukset aineistonani ovatkin juuri tällainen pieni joukko tapauksia, jotka ovat pala todellista maa-ilmaa. Tutkin työpaikkailmoituksissa esitettyjä osaamisvaatimuksia. Tarkoituksena on ku-vata eri vuosikymmenten työnhakijaprototyyppejä sekä luoda niiden perusteella johtopää-töksiä ja tulkintoja siitä, minkälainen muutos niissä on tapahtunut. Tutkimukseni on toi-saalta myös selittävää, sillä näkökulma on historiallinen ja tarkastelen eri asioiden yhteyk-siä ilmiöön. Tutkimus onkin selittävää silloin, kun etsitään selitykyhteyk-siä tilanteelle, tutkitaan eri asioiden vuorovaikutussuhteita ja käytetään historiallisia metodeja (Hirsjärvi ym. 1996, 129).
Tutkijana tehdyt valinnat ohjaavat tutkimuksen kulkua, ja subjektiivisuus tulee jollain ta-paa esiin. Laadullinen tutkimus onkin ymmärtävää tutkimusta, sillä mahdollisuutta täysin objektiiviseen totuuteen ei ole. Tutkija muodostaa subjektiivisesti havaintojensa perusteella ja oman ymmärryksensä varassa johdonmukaisia päätelmiä tutkittavasta aiheesta. (Tuomi
& Sarajärvi 2009, 20, 28.) Keräämieni työpaikkailmoitusten ilmentävät osaamisvaatimuk-set ovat havaintoja, joita tarkastelemalla luon yleisempiä päätelmiä. Lähtökohta on kuiten-kin enemmän yleisen vaikutus yksittäiseen, eli kuinka historiallinen konteksti on vaikutta-nut työnhakijaodotuksiin. Laadullisessa tutkimuksessa ei kuitenkaan pyritä laajoihin yleis-tyksiin (Eskola & Suoranta 1998, 18). Keskitynkin tässä analyysissä vain hallinnollisiin työnkuviin ja niiden työhakijaprototyyppeihin.