Hankituissa tietotaidoissa 70-luvun alusta nykyaikaan ei ollut tapahtunut huomattavaa muutosta. Koulutus ja aiempi työkokemus näyttäisivät olleen vahvoina työnhakijaodotuk-sina koko tarkastelujaksoni ajan. Kielitaidon ja tietoteknisten taitojen vaatimukset vaihteli-vat jonkin verran. Tulkitsen sen kuitenkin johtuvan pääosin siitä, että aikoina jolloin ATK-tekniikka kehittyi ja globalisaatio sekä kansainvälisyys näyttäytyivät uusina muutoksina, niitä koskevat vaatimukset mainittiin ehkä juuri uutuuden takia. Vähitellen, kun ne muut-tuivat pysyviksi yhteiskunnan ominaisuuksiksi, niistä muodostui pikemminkin itsestään-selvyys, eikä mainintoja erikseen välttämättä tarvinnut. Silloin työpaikkailmoituksissa al-koi näyttäytyä näkyvämmin taas sen ajan uusia trendejä. Tulkitsenkin kaikesta huolimatta myös ATK-taitojen sekä kielitaidon olleen koko ajan merkittäviä rekrytoinnin kriteerejä koulutuksen ja työkokemuksen ohella. Myös teoria tukee tätä tulkintaa. Ominaisuudet, jotka jaottelin näihin tietotaitoihin ovat lisäksi sellaisia kvalifikaatioita, jotka ovat työteh-tävien suorittamisen kannalta oleellisia. Lisäksi koulutus antaa virallisen pätevyyden toi-mia jossakin tehtävässä. Siksi nämä kvalifikaatiot varmastikin ovat rekrytoinneissa merkit-täviä. Hankituissa tietotaidoissa oli koko tarkastelujakson ajan melko yhtenäinen linja, ja nämä ominaisuudet olivat aina mainittu suurimmassa osassa aineistoni ilmoituksissa.
Persoonallisuuspiirteissä ei ollut niin selkeää yhtenäistä linjaa, vaan vaihtelua ilmoitusten sekä ajankohtien välillä ilmeni runsaasti. Riippui kustakin ilmoituksesta ja toimenkuvasta, mitä persoonallisuuteen viittaavia ominaisuuksia korostettiin. 70-luvulla korostettiin itse-näisyyttä, aloitteellisuutta ja joustavuutta. Työntekijältä odotettiin siis kykyä suorittaa omat työtehtävät työyhteisön ja yrityksen ehtojen mukaisesti. Itsenäinen työskentely säilyi tär-keänä, mutta sen rinnalle nousi yhteistyötaidot ja vähitellen myös muut verkostosuhteet.
Persoonallisuusvaatimukset laajenivat entisestään asiakaspalvelutaitoja korostavaksi. Li-säksi 2000-luvulla kehittäminen, sosiaalisuus, sitoutuneisuus ja monipuolisuus tulivat kes-keisiksi. Muutos on siis persoonallisuusvaatimusten monipuolistuminen ja laajeneminen.
Yhteiskunnan ja työelämän muutokset kuten teknologian kehitys, kansainvälistyminen sekä työnkuvien muutokset kuten muun muassa asiantuntijatehtävien ja palveluammattien kasvu muuttivat työnhakijalta vaadittavia ominaisuuksia.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että persoonallisuustekijöiden merkitys kasvoi 2000-luvulle tultaessa. Varsinaiset työtehtävien suorittamiseen tarvittavat persoonallisuuspiirteet eivät enää riittäneet, vaan alettiin odottaa myös henkilökohtaista ja sitoutunutta otetta työ-hön. Työhön ei ehkä muutenkaan enää suhtauduttu vuosikymmenten takaisen suoritta-misotteen tavoin, vaan työ koettiin pikemminkin tekemisenä ja jopa elämisenä. Lisäksi tärkeäksi näyttivät nousseen hyvän ilmapiirin ja yhteishengen luominen työpaikalle. Siksi persoonallisuusvaatimuksissa alkoivatkin korostua henkilön olemukseen ja luonteeseen liittyviä odotuksia. Vaikka tietotaidot näyttävät olleen koko tarkastelujakson ajan tärkeim-piä, viittaa persoonallisuustekijöiden yleistynyt mainita niiden suureen merkittävyyteen.
Ehkäpä alkuseulonta tehdään tietotaito-ominaisuuksien perusteella, mutta todellinen valin-ta persoonan perusteella. Työhön liittyviä tietoja ja valin-taitoja voi nimittäin opetvalin-taa, mutvalin-ta per-soona on se, joka ratkaisee todellisen soveltuvuuden. Vaahtion (2002, 83) tutkimuksen tuloksissa tulikin juuri ilmi, että palkattiin ennemmin sopiva persoona ja koulutettiin hänet itse kuin epäsopiva, jolla olisi valmis koulutus. Toisaalta nykyisin korkeasti kouluttautu-neita tuntuu olevan yhä enemmän, joten persoonallisuuspiirteet ovat niitä, joiden kautta erottaudutaan joukosta. Koulutus ei ole Suomessa vain harvojen etuoikeus, vaan kaikkien ulottuvilla, joten koulutuksella ei ehkä saa enää etulyöntiasemaa. Persoonallisuudesta näyt-täisikin tulleen merkittävä kilpailuvaltti työmarkkinoilla.
Henkilövaatimuksissa muutos oli niiden katoaminen työpaikkailmoituksista. 70-luvulla esiintyi muutama sekä sukupuoleen että ikään liittyvä rajaus. 80-luvulla ja 90-luvun alussa oli vain ikävaatimukset. Tosin niidenkin määrä ja siten suhteellinen merkittävyys oli hyvin vähäinen: 1983 ikävaatimukset olivat kahdessa ilmoituksessa ja 1992 vain yhdessä. Sen jälkeen niitä ei enää ollut lainkaan. Vaikka henkilövaatimuksia ilmenikin noissa ajankoh-dissa, eivät ne olleet merkittäviä, sillä vain muutamassa yksittäisessä ilmoituksessa niitä oli esitetty. Merkittävä on kuitenkin se huomio, että niitä on joskus saanut hyväksyttävästi esittää työnhaussa. Niiden katoaminen kertoo yhteiskunnan muutoksesta arvojen suhteen sekä myös kasvaneesta julkilausutun sensuroimisesta. Tutkimusten mukaan esimerkiksi ikä kuitenkin edelleen vaikuttaa rekrytointiin (mm. Vaahtio 2002), vaikka sitä ei julkisesti tun-nusteta, eikä voida tunnustaa.
Analyysissa muodostuneet tyypit kuvaavat selkeästi kunkin ajankohdan työnhakijaideaalia sekä auttavat näkemään kokonaisuudessaan muutoksen 70-luvulta nykyhetkeen. 70-luvun itsenäinen tekniikka-automaatti työntekijänä kuvastaa sen ajan tyypillistä työnkuvaa. Työ oli teknistä ydinosaamista vaativaa. Sitä tehtiin itsenäisesti ja rutiininomaisesti työpaikalla.
Työ ei kiinnittynyt osaksi ihmisen persoonaa, vaan työtä vain suoritettiin. 80-luvulla taas yhteistyö- ja suunnitteluautomaatti suoritti kyllä rutiininomaisia teknistä ydinosaamista vaativia tehtäviä, mutta osa työstä vaati myös yhteistyötä ja tarkempaa suunnittelua. Yri-tyksissä alettiin ehkä katsoa asioita enemmän myös tulevaisuuden kannalta ja pidemmällä aikajaksolla. 90-luvun alussa itsenäinen verkosto-osaaja kykeni toimimaan kansainvälisty-vässä yhteiskunnassa vuorovaikutteisesti, mutta oli myös samalla itsenäinen, ja lisäksi hä-nellä oli monipuolisia taitoja. 90-luvun lopulla sopeutuva asiakaspalvelija oli joustava ja sopeutui nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Hän kykeni toimimaan asiakaspalvelutehtävissä yrityksen edun mukaisesti. 2000-luvun alun aikaansaava tiimityöskentelijä ymmärsi tulos-tavoitteet, sai paljon aikaan ja työskenteli hyvin yhteistyössä muiden kanssa. Vähitellen sosiaalisuus alkoi näyttäytyä trendinä ja ihannetyöntekijänä alettiinkin pitää sosiaalista moniosaajaa, joka tuli toimeen kaikkien kanssa ja oli kyvyiltään sekä taidoiltaan todellinen moniosaaja. Nyt työntekijätyyppi on vieläkin monipuolisempi osaaja, sillä häntä voidaan kuvata omistautuneeksi monialakehittäjäksi. Hän on sitoutunut työhönsä ja koko ammat-tialaan, katsoo asioita tulevaisuussuuntautuneesti, kehittää ja hallitsee laajoja kokonaisuuk-sia.
Tyypeistä huomaa yhteiskunnan ja työelämän kehitysvaiheet. Kun yhteiskunta muuttuu, muuttuvat myös asiat sen ympärillä. Tyyppien kautta näkee selkeästi, kuinka työ on moni-puolistunut ja alkanut levittäytyä osaksi henkilön koko olemusta ja vapaa-ajan elämää. Työ ei ole enää selkeästi erotettavissa henkilön muusta elämästä. Yhdentymistä on tapahtunut myös kansallisella tasolla. Valtiot ja yhteiskunnat ovat tulleet lähemmäksi toisiaan kan-sainvälistymisen seurauksena. Kukaan ei ole enää erillään omassa rauhassaan, ei yksittäi-nen työntekijä, eikä kokonaiyksittäi-nen valtio. Kaikki ovat osa suurta verkostoa ja sosiaalisesti toisissaan kiinni. Lisäksi tyyppien kautta näkee kiihtyneen muutostahdin. Kun aletaan tar-kastella muutoksia työssä 70-luvulta lähtien huomataan, että mitä lähemmäksi nykypäivää tullaan, sitä vilkkaamalla tahdilla kehitys etenee. Kaikki on muuttunut nykyisin monipuoli-semmaksi, tai jopa monimutkaisemmaksi. Yksinkertaisuus ei riitä, vaan aina voidaan tehdä jotain paremmin. Vaatimukset ovat kovat ja paikallaan ei voi pysyä.