Tutkimuksen toteutus

Tutkimukseni tavoite on tuoda esiin toisen polven maahan muuttajien kokemuksia omasta koulupolusta ja koulupolun valinnoista ja mahdollisesti työllistymisestä. Aineistoksi keräsin 10 haastattelua maahanmuuttajataustaisilta henkilöiltä; 1,75 polven maahanmuuttajilta (muuttaneet Suomeen 0-5 – vuotiaina), toisen polven ja 2,5 sukupolven (joiden molemmat tai vähintään toinen vanhemmista on syntynyt ulkomailla) edustajilta Toinen kriteeri on vähintään perusasteen koulutuksen käyminen, jotta saisin pitemmän aikavälin kokemuksia koulusta ja tehdyistä valinnoista.

Haastattelu valikoitui aineiston keruumenetelmäksi, koska sen avulla voi selvittää ihmisten ajattelua, kokemuksia ja motivaatiota tutkittavasta ilmiöstä. Haastattelu sopii hyvin metodiksi muun muassa silloin, kun tutkitaan intiimejä tai emotionaalisia asioita tai kun tutkitaan ilmiötä, joista haastateltavat eivät päivittäin ole tottuneet keskustelemaan (Hirsjärvi

ja Hurme 1979, 49) Haastattelu kohdistuu ennalta valittuihin teemoihin, mutta teemahaastattelussa ei ole tarkasti määritelty kysymysten muotoa tai esittämisjärjestystä.

(Metsämuuronen 2003, 189)

Teemahaastattelu eli puolistrukturoitu haastattelu on avoimuudessaan lähellä syvähaastattelua. Teemahaastattelun avoimuudesta riippuen teemojen sisältämien kysymysten suhde tutkimuksen viitekehyksessä esitettyyn kuitenkin vaihtelee intuitiivisten ja kokemusperäisten havaintojen sallimisesta varsin tiukasti vain etukäteen tiedettyihin kysymyksiin pitäytymiseen. (Pitkäranta 2010, 106–107) Hirsjärven mukaan haastattelurunko ei ole yksityiskohtainen kysymysluettelo vaan teema-alueluettelo. Nämä hahmottuvat perehdyttäessä teoriaan ja tutkimustietoon. Tästä nousevat ilmiöiden pääluokkia kuvaavat nimitykset ovat samalla tutkimuksen teoreettisia peruskäsitteitä.

(Hirsjärvi ja Hurme 1979, 55)

Haastateltavani tavoitin eri tavoin. Kysyin tuttaviltani ja maahanmuuttajien kanssa työskenteleviltä, tietävätkö he ketään toisen polven maahanmuuttajia, jotka voisivat osallistua haastatteluun. Lisäksi hain tutkimusluvat useampaan Joensuun seudun koulutusyksikköön (liitteessä), jonka jälkeen olin yhteydessä opinto-ohjaajiin, joiden kautta tavoitin kohde ryhmään kuuluvia henkilöitä. Koska toisen polven maahanmuuttajia ei erikseen rekisteröidä, on tieto kysyttävä jokaiselta henkilöltä erikseen.

Kaikkien haastattelut perustuivat haastateltavan halukkuuteen osallistua haastatteluun, jolloin osa tavoitetuista ei halunnut osallistua tutkimukseen. (Lupa sekä viranomaisilta että tutkittavilta. Eskola ja Suoranta 1998, 52)

Lähialueella olevat haastattelut tein kasvokkain sopimalla haastattelun haastateltavalle sopivaan paikkaan, joka kaikilla oli koulu. Kauempana asuvaa kolmea henkilöä haastattelin Skypen välityksellä. Haastattelut kestivät 35-60 minuuttia. Ennen kaikkia haastatteluja kerroin, että haastattelu nauhoitetaan ja että nauhat ovat vain minulla ja ne hävitetään gradun tarkastamisen jälkeen. Lisäksi kerroin, että lopullisessa työssä heidän identiteettinsä pyritään peittämään mahdollisimman hyvin, niin että työssä ei käytetä henkilöiden eikä paikkojen nimiä, sillä useassa tapauksessa henkilöt olivat yhteisönsä ainoita maahanmuuttajataustaisia, jolloin tunnistamisen kynnys jää varsin matalaksi. (Anonymiteetti; Eskola ja Suoranta 1998, 57) Minulta myös pyydettiin anonymiteetin säilyttämistä. Työssä haastateltavat on numeroitu H1, H2, H3 ja niin edelleen.

Tallennetut haastattelut litteroin ja litteroitua tekstiä syntyi yhteensä 92. Litteraation olen pyrkinyt tekemään sanatarkasti haastateltavien suullisia lausumia noudattaen. (Hirsjärvi ja Hurme 2001, 20)

Aineistoa esitellessäni olen muokannut haastattelun kohtia siten, että tunnistamista lisäävät tiedot on poistettu ja tarvittaessa korvattu yleissanalla. Olen myös poistanut täytesanoja lukemisen helpottamiseksi. Muuten olen säilyttänyt murteen tai muut puheessa esiintyneet erityispiirteet.

Tein haastatteluja elo-lokakuun välisenä aikana, niin että mahdollisimman pian haastattelun jälkeen litteroin tehdyn haastattelun ja luin sen jo läpi ja tein ensimmäisen vaiheen käsitteellistämisen (avoin koodaus, katso kuva seuraavalla sivulla). Tämän perusteella muokkasin ja lisäsin teemahaastattelun kysymysrunkoa. Näin jo tehdyt haastattelut ohjasivat seuraavia haastatteluja.

Avointa koodausta tein Charmazin ohjeen mukaan: rivi riviltä tarkastellaan data läpi ja etsitään toimintaa (mitä määritelty ja miten toimittu) ja kätkettyjä ja epäsuoria oletuksia (miten oletat asioiden olevan, sen mukaan toimit), sekä koitetaan nähdä prosessit. Avoimen koodauksen tapaa olen havainnollistanut seuraavassa taulukossa:

kategoria in vivo nimitys data ja silleen, et ne auttaa jos tulis jotain ongelmii, mutta muuten ei mittään ongelmii.

TAULUKKO 2. Malliesimerkki, miten tein avointa koodausta.

Myös aukot, se mitä ei sanota on tärkeää. Hiljaisuus voi paljastaa poissa olevia organisaation rinnastuksia, kun ne suhteutetaan aktiivisiin rinnastuksiin. Hiljaisuus voi olla myös moraalisia valintoja, eettisiä ongelmia, ja sosiaalisia käytäntöjä. (Charmaz 2005, 517, 521-522)

mulla kävi semmonen tuuri et ihan mukavia opettajia  kaikilla ei ole ollut yhtä hyvä tuuri?

Kun avointa koodausta tehdessä nousi esiin mahdollisia yhteyksiä datasta nousseiden käsitteiden välille, kirjoitin ne ylös muistiin memoiksi.

Integroituminen on helpompaa, jos sinulla on kuva siitä mistä tulet. Kun tiedät mistä tulet, on helpompi verrata kulttuureja, tehdä oma sekoitus, integroitua.

Vain yksi sanonut, että sai olla koulussa oma itsensä. Kiusaamista tai kiusaamisen yrittämistä. Kuulumisen tunne, ” en sopeudu ” johonkin.  Yhteiskunta ei helpota Suomalaiseksi identifioitumista?

Puhtaasta grounded theorystä poiketen en ole viivyttänyt kirjallisuuskatsausta, vaan olen dataa analysoidessani verrannut kategorioita aiempaan tutkimukseen; onko aiemmassa tutkimuksessa käsitelty jo esiin nousevaa aihetta ja voiko kategorian löytää jo aiemmasta tutkimuksesta.

Seuraavaksi vertasin kategorioita kategorioihin, kategorioita yksilöihin ja yksilöitä yksilöihin löytääkseni, mitkä aineistosta löydetyt kategoriat vastaavat kaikkia haastateltavia.

Grounded theoryssa yhtään haastattelua ei saa pudottaa pois, vaan kaikkien on kuuluttava muodostettavaan ydinkategoriaan tai -kategorioihin. Lopuksi kirjoitin teorian, jonka myös kuvasin visuaalisesti. Visualisointi grounded theoryssa on suositeltavaa, vaikkakaan ei pakollista.

Grounded theoryn mukaiseen tutkimuksen luotettavuuden lisäämiseen olen pyrkinyt aineiston rikkaalla esittelyllä ja tarpeeksi yksityiskohtaisella selvityksellä tutkimuksen kulusta, niin että aineiston ja päättelyn välinen yhteys tulee näkyväksi. Olen pyrkinyt säilyttämään neutraalin otteen tutkimusta kohtaan, vaikka tutkijan oma persoona ja ennakko-odotukset ovat mukana tutkimuksessa.

6.2.1 Aineiston esittely ja analyysissä huomioitavaa

Tietoja julkaistessa kaksi keskeistä käsitettä ovat luottamuksellisuus ja anonymiteetti. Olen luvannut haastatteluja tehdessäni, että työssäni haastateltavat esiintyvät anonyymeinä.

(Eskola ja Suoranta 1998, 57). Näin ollen esittelen heidät yleisesti.

Haastateltavani ovat iältään 17-41 -vuotiaita ja heidän taustansa ovat Aasiasta, Afrikasta, Lähi-idästä, Baltiasta ja Venäjältä. Haastatelluista oli 5 miestä ja 5 naista. Näkyvään (visible minority eli ulkonäöstä huomaa, ettei tausta ole kantasuomalainen) vähemmistöön heistä kuului kuusi henkilöä. Kolmella toinen vanhemmista oli suomalainen ja toinen muun maalainen ja seitsemällä molemmat vanhemmat olivat muuttaneet Suomeen.

Haastateltavista kuusi on syntynyt Suomessa ja neljä tullut Suomeen alle 6 -vuotiaana.

Yhdellä haastateltavista kotikieli on suomi ja kolmella kotona puhuttiin suomea ja jotain toista kieltä, kuudella haastateltavalla kotikieli oli joku muu kuin suomi. Kolme

haastatelluista opiskeli ammattioppilaitoksessa, neljä lukiossa ja kolme haastatelluista olivat jo työelämässä tai siirtymässä työelämään.

Tällainen aineiston jakautuminen on ollut puhdasta sattumaa eli olen haastatellut kaikki maahanmuuttajataustaiset henkilöt, jotka tavoitin ja jotka suostuivat haastatteluun.

Hyvärisen ja Erolan (2011) mukaan perhetaustaan liittyvillä resurssieroilla on maahanmuuttajien lasten kohdalla muuta väestöä pienempi merkitys yhteiskunnallisen aseman määräytymisessä. Jäljelle jäävät erot pelkistetysti kasvuympäristöön liittyvistä haitoista tai eduista. Kaikki haastateltavani olivat vähintään toisen asteen opinnoissa, jolloin he kuuluvat aiemmissa tutkimuksissa havaitun polarisaatiokehityksen hyvin pärjäävien puolelle. Vain yksi haastateltavistani oli vaarassa pudota pois toisen asteen opinnoista.

Analyysissä tulee huomioida, että toiseen sukupolveen keskittyvällä tutkimuksella on taipumus ylikorostaa etnisyyden ja kulttuurisen perinnön merkitystä. Tämä johtuu siitä, että osa maahanmuuttajien jälkeläisistä sulautuu valtaväestöön ja heidät sivuutetaan sukupolvi tutkimuksessa helposti. Esimerkiksi suomalaisessa islam- tutkimuksessa mainitaan tataarit esimerkkinä ryhmästä, joka vielä viidennessä polvessa ylläpitää uskonnollista, kulttuurista ja kielellistä taustaansa, mutta tällöin jää huomaamatta, että merkittävä osa tataari taustaisista on sulautunut valtaväestön (Leitzinger 2008, 358-359). Edellä mainitussa tutkimuksessa valtaväestöön sulautumisen osuuden huomiotta jättäminen antaa vaikutelman, että tataariyhteisön kehitys on ollut hyvin yksioikoinen, mikä puolestaan tuottaa tosiasiallista yhtenäisemmän kuvan ryhmän vaiheista Suomessa. Tutkimuksellisen harhan pystyy välttämään esimerkiksi siten, että toisen polven tutkimuksessa huomioidaan koko tutkittava joukko. (Maahanmuutto ja sukupolvet 2010, 16)

Sukupolvinäkökulma saattaa myös johtaa tarpeettomaan kulttuuriseen, etniseen, uskonnolliseen essentialismiin eli olemuksellistamiseen, joka ei tee oikeutta yksilöiden ja ryhmien vaihteleville tilanteelle. Esimerkiksi yksilön ja ryhmän identiteetteihin liittyvät kysymykset ovat tällaisia. Näiden määrittely ainoastaan sukupolven näkökulmasta ei kuvaa niitä usein ristiriitaisia, kiistanalaisia ja vaihtuvia elämäntilanteita ja itsemäärittelyjä, jotka kuuluvat elämään. Tästä syystä on tärkeää ymmärtää sukupolven olevan etupäässä käsitteellinen apuväline, joka auttaa ymmärtämään ja selittämään tiettyjä ilmiöitä, mutta joka vastaavasti peittää näkyvistä muita. Yksi keino välttää tarpeetonta essentialismia on suhteellistaa maahanmuuttajien elämäntilanteita sopiviin valtaväestön verrokkiryhmiin.

(Maahanmuutto ja sukupolvet 2010, 16) Samoin taipumus tulkita asioita kansallisen kehikon lävitse; metodologinen nationalismi, helposti kaventaa tutkimuksen kohdetta. Tällöin helposti jää huomiotta muut kuin kansallista kontekstia tukevat näkökulmat ja kansallisvaltio näyttäytyy prosessien ja asioiden luonnollisena ympäristönä. Esimerkiksi käsite etnisyys, joka helposti määritellään vähemmistöjen ominaisuudeksi ja ”ei-etnisyys” edustaa enemmistön normaalitilaa. (Martikainen 2009)

6.2.2 Eettisiä kysymyksiä

Tutkijan ja tutkittavan välinen valta-asema tutkimuksen eettisenä ulottuvuutena tulisi huomioida. Haastattelututkimuksessa tulee väistämättä esille myös tutkijan mahdollinen tausta enemmistökulttuurista. Tämä voi korostua, jos haastattelu tehdään tutkijalle vahvemmalla kielellä, esimerkiksi suomeksi ja haastateltava joutuu ilmaisemaan itseään muulla kuin äidinkielellään. (Martikainen 2009)

Tutkijan rooli voi olla haastateltavalle epäselvä. Hän voi pohtia sitä, onko haastattelija mahdollisesti viranomainen tai miksi kysytään tiettyjä kysymyksiä ja mihin vastauksia käytetään? Haastateltava voi myös ihmetellä sitä, miksi haastattelu nauhoitetaan?

(Martikainen 2009) Tieteellisen tutkimuksen vieraus ei omassa tutkimuksessani ollut ongelma, mutta siihen kannattaa varautua, jos kysymyksessä on haastateltava, jolla ei ole aikaisempaa kokemusta tutkimuksesta tai heikko kielitaito. Tässä tutkimuksessa kielitaito ei ollut ongelma haastatteluun.

Kenties yksi tutkimuksellinen haaste vähemmistötutkimuksen parissa on kielteisistä ilmiöstä kertominen tai niiden kertomatta jättäminen. Mikäli jonkun ryhmän asema on heikko, voi tutkijalla olla taipumusta suojella haastateltavia tai ummistaa silmät asialta. Jotkut haastattelussa esiin tulleet asiat voivat olla kiusallisia haastateltavalle. Usein nämä asiat tulevatkin esille vahingossa tai jonkun muun asian yhteydessä. Haastateltava voi myös suojella itseään, jolloin syntyy vain epäilyksiä, jonkin ilmiön olemassaolosta. Kasvanut maahanmuutto on kieltämättä tuonut esille suomalaisen yhteiskunnan varjopuolia, mutta silti tutkimuksella on vastuu luoda kokonaisvaltaista kuvaa maahanmuutosta, joka on paljon muutakin kuin ongelmia ja häiriöitä. (Martikainen 2009)