Tutkimuksen toteutuksen eettisyys ja luotettavuus

Toiminnan eettisyys ohjaa koko tutkimusprosessia ja eettisyys liittyy keskeisesti tutkimuksen laatuun ja luotettavuuteen. Eettisesti kestävässä tutkimuksessa kiinnitetään huomiota muun muassa laadukkaaseen tutkimussuunnitelmaan, sopivan tutkimusasetelman valintaan sekä huolellisesti tehtyyn raportointiin. Eettisesti tehty tutkimus on tehty perustellusti, vastuullisesti ja hyvin. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 149;

Hyvärinen 2017, 32.) Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) nostaa esiin, että luotettava, uskottava ja eettinen tieteellinen tutkimus vaatii hyvän tieteellisen käytännön periaatteiden noudattamista. Omassa tutkimuksessani olen pyrkinyt noudattamaan näitä hyvän tieteellisen käytännön lähtökohtia, kuten yleistä tarkkuutta ja huolellisuutta, rehellisyyttä, eettisesti kestävien menetelmien soveltamista sekä asianmukaisia viittauksia ja muiden työn kunnioittamista. (TENK 2012, 6–7.) Koko tutkimukseen ja tutkimuksen tuloksiin liittyvää luotettavuutta tarkastelen erityisesti luvussa 6.2.

Tutkimushaastattelussa eettisyys tarkoittaa esimerkiksi sitä, että haastatteluun osallistujat ovat tietoisia, mistä tutkimuksessa on kyse ja miten haastattelun aineistoa käytetään ja säilytetään. Luottamuksellisuus liittyy keskeisesti myös aineiston keruun ja raportoinnin eettisyyteen. Tutkimukseen osallistumisen tulisi perustua vapaaehtoisuuteen ja osallistujille tulisi tehdä selväksi, että heillä on mahdollisuus jättäytyä pois tutkimuksesta koska vain. Haastattelutilanteessa eettisyys liittyy keskeisesti myös siihen, miten haastateltava kohdataan. Tutkijan tulisi myös pohtia haastattelun seurauksia haastateltavan näkökulmasta. (Hyvärinen 2017, 32–33; Kvale 2007.) Omassa tutkimuksessani aineistonkeruuseen ja haastattelutilanteeseen liittyvät eettiset kysymykset huomioitiin esimerkiksi kertomalla tutkimukseen osallistujille mistä tutkimuksessa on kyse sekä etukäteen (liite 1) että ennen haastattelun alkua.

Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista ja osallistujille annettiin yhteystietoni, joiden kautta oli mahdollista saada lisätietoa. Erityisesti haastatteluun osallistuneita kannustin myös ottamaan jälkikäteen yhteyttä, mikäli heille heräisi jotakin kysyttävää tai kommentoitavaa. Haastattelutilanteessa kysyin luvan aineiston nauhoittamiseen ja litterointiin sekä kerroin aineiston tuhoamisesta tutkimuksen valmistumisen jälkeen.

Haastattelun lisäksi myös loppupalautteen lomakekyselyn sekä havainnoinnin tutkimuskäyttöön kysyttiin osallistujilta lupa ja kaikilla oli mahdollisuus kieltäytyä osallistumasta. Havainnoinnin aikana seurasin tapahtumia, mutta en vaikuttanut vuorovaikutustilanteeseen tai osallistunut keskusteluihin.

Myös luottamuksellisuus ja yksityisyyden suoja on tärkeä osa tutkimustani. Kerroin haastatteluun osallistuneille, että aineisto tulee vain omaan käyttööni ja Turun yliopistolle toimitetaan vain pro gradu, ei esimerkiksi haastattelussa muuten esiin nousseita asioita.

Osallistujien anonymiteettiä olen käsitellyt tarkemmin luvussa 4.3.2. Vaikka olen pyrkinyt suojaamaan osallistujien anonymiteettiä, en voi tarkalleen tietää, onko aktori keskustellut samankaltaisia asioita muiden kanssa. Periaatteessa esimerkiksi aktorin oma mentori saattaa tunnistaa tutkimukseen osallistujan, mikäli aktori on kertonut mentorilleen samanlaisia asioita. Tutkimusta tehdessäni pyrin siihen, ettei osallistujille koidu haittaa tutkimukseen osallistumisesta. Eettisyyttä pyrin huomioimaan lähettämällä luonnosvaiheessa olevan tutkielman haastatteluun osallistuneille aktoreille sekä hieman myöhemmin Turun yliopistolle tutustuttavaksi. Osallistuneilla ja yliopiston edustajilla on siis ollut mahdollisuus lukea ja kommentoida työtä ennen sen palauttamista, mutta kukaan ei ehdottanut muutoksia tutkielman sisältöön.

Laadullisessa tutkimuksessa ei voida antaa yksiselitteistä vastausta riittävästä aineiston koosta, vaan kyse on ennen kaikkea siitä, että aineisto toimii tutkijan apuna ilmiön ymmärtämisessä ja teoreettisten näkökulmien rakentamisessa (Eskola & Suoranta 1998, luku 2). Tämän tutkimuksen toteutuksen vahvuutena voi pitää melko monipuolista aineistoa, sillä se koostuu haastatteluista, kyselylomakkeen vastauksista sekä havainnoinnista, joiden avulla mentoroinnin ja työllistyvyyden ilmiöitä pyritään ymmärtämään ja teoretisoimaan. Kyselylomakkeen vastaukset olivat kuitenkin osittain jossain määrin suppeita eikä lomake tarjoa mahdollisuutta esittää osallistujille tarkentavia kysymyksiä. Esimerkiksi kysymykseen “Onko mentorointiohjelma vaikuttanut työllistymiseesi?” muutama aktori vastasi myönteisesti, mutta aineisto ei tarjonnut kaikkien kohdalla mahdollisuutta tarkastella syvemmin miten tämä ilmenee. Yli 50 osallistujasta kyselyyn vastasi vain 16 osallistujaa. Loppukyselyn vähäiseen vastausten määrään saattoi vaikuttaa se, että kysely sisälsi melko paljon avoimia kysymyksiä, jotka voidaan

kokea raskaaksi täyttää. Myös taustatietojen kysymisen voi ajatella vaikuttaneen joidenkin aktoreiden vastaamatta jättämiseen tunnistamisriskin pelossa. Voikin pohtia, onko vastauksissa tämän vuoksi korostunut esimerkiksi positiiviset kokemukset mentoroinnista.

Tutkimushaastattelussa haastattelijan rooli nähdään tiedon kysyjänä ja tutkimukseen osallistujan vastaajana ja tiedon antajana. Haastattelussa syntynyttä tietoa voi pitää tilannesidonnaisena ja haastattelutilanteen vuorovaikutuksessa syntyneenä. Haastattelun vuorovaikutustilanne on jatkuvasti muuttuva ja toisinaan jopa kokeneet haastattelijat turvautuvat käyttämään tilanteessa arkikeskustelun käytänteitä. (Hyvärinen 2017, 12;

Tiittula & Ruusuvuori 2005). Myös tässä tutkimuksessa haastattelun tieto on syntynyt vuorovaikutuksessa. Vaikka esittämäni kysymykset ovat ohjanneet haastattelun kulkua, ovat haastatteluun osallistuneet aktorit vaikuttaneet siihen, minkälaisia asioita he haluavat kertoa ja nostaa esiin. Haastatteluun liittyvänä rajoituksena ja puutteena esiin voi nostaa kokemattomuuteni tutkimushaastattelijana. Jos nyt aloittaisin tutkimusprosessin uudelleen, esittäisin hieman erilaisia tutkimuskysymyksiä ja varaisin myös enemmän aikaa haastatteluja varten. Vaikka pääsääntöisesti haastattelutilanteet etenivät tutkijan esittämien kysymysten varassa, muutamassa haastattelussa aktorit esittivät haastattelun lopussa myös minulle kysymyksiä. Kysymykset liittyivät esimerkiksi siihen, minkälaisissa ympäristöissä mentorointia on toteutettu ja mikä on mielikuvani mentoroinnin kautta tapahtuvan työllistymisen yleisyydestä. Kävimme lyhyttä keskustelua aiheesta, mutta koska kysymykset esitettiin vasta haastattelun loppuvaiheessa, eivät ne juurikaan vaikuttaneet esimerkiksi haastattelun kulkuun tai ohjanneet aktoreiden vastauksia.

Tutkimukseen osallistumiseen saattaa motivoida esimerkiksi kuulluksi tulemisen halu tai aiheen tärkeys (Tiittula, Rastas & Ruusuvuori 2005). Koska minulle oli tärkeää saada kerättyä aineisto juuri tietystä mentorointiohjelmasta, tarjosin haastatteluun osallistujille korvaukseksi ajasta elokuvalipun. En kuitenkaan usko tämän toimineen keskeisenä motivaattorina, sillä useat aktorit kertoivat ehtineensä unohtaa koko asian. Sen sijaan monet tutkimukseen osallistuneet kuvasivat mentorointia merkitykselliseksi kokemukseksi, joten mentorointiohjelman kehittämisen voi ajatella motivoineen myös tutkimukseen osallistumiseen. Haastatteluun osallistuminen tarjosi myös mahdollisuuden reflektoida omia mentorointivuoteen liittyviä kokemuksia ja ajatuksia. Lisäksi monet haastatteluun osallistuneet nostivat esiin olevansa itse loppuvaiheen opiskelijoita, jolloin keskeisenä motivaattorina tutkimukseen osallistumiselle voi pitää tietynlaista samaistumista sekä halua auttaa samassa tilanteessa olevaa opiskelijaa valmistumaan. Koska olen samassa opintojen vaiheessa ja suunnilleen samassa ikäluokassa monen tutkimukseen osallistujan kanssa, uskon myös tämän vaikuttaneen vuorovaikutustilanteeseen myönteisesti. Olin

myös tavannut osan tutkimukseen osallistuneista lyhyesti loppuseminaarissa, jolla ajattelen olleen myönteinen vaikutus luottamuksen syntymiseen ja vuorovaikutukseen.