6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA
6.2 Tutkimuksen luotettavuus, rajoitukset ja jatkotutkimusideat
Tutkielmani lopuksi pohdin tutkimukseni luotettavuuteen liittyviä tekijöitä sekä rajoituksia ja jatkotutkimusaiheita. Tuomi ja Sarajärvi (2018) esittävät, ettei laadullisen tutkimuksen luotettavuuden arviointiin ole olemassa yksiselitteisiä ohjeita. Huomiota tulisi kuitenkin kiinnittää erityisesti tutkimuksen sisäiseen johdonmukaisuuteen, sekä siihen, että lukijalle annetaan riittävästi tietoa tutkimuksen toteuttamisesta. (Tuomi & Sarajärvi 2018.) Näitä periaatteita olen pyrkinyt noudattamaan tutkimuksessani, kuten myös Ruusuvuoren ja kumppaneiden (2010, 27) näkemystä siitä, että luotettavuuteen liittyy myös rajoituksien käsittely.
Tutkimukseni luotettavuuteen ja rajoituksiin liittyy keskeisesti se, että tulokset kertovat mentoroinnista ilmiönä ja kuvaavat sitä antia, jota mentorointi voi parhaillaan tarjota.
Mentoroinnin hyödyt eivät siis koske kaikkia tutkimukseen osallistuneita, vaan aktoreiden kokemukset vaihtelivat. Osa kuvasi hyötyneensä mentoroinnista toisia enemmän, eikä mentorointi tässäkään tutkimuksessa näyttäytynyt ongelmattomana. Rajoituksena voi pitää myös sitä, ettei tietyn teeman tai aiheen käsittely vielä välttämättä kerro siitä, että aktori kokisi oppineensa asiasta. Monet aktorit esimerkiksi kuvailivat käsitelleensä työnhaun asiakirjoja, mutta haastattelussa muutamat nostivat esiin, ettei mentori välttämättä osannut heitä todellisuudessa aiheen kanssa kovin syvällisesti auttaa.
Tutkimuksen haastatteluun osallistui ja kyselylomakkeen täytti vain alle puolet mentorointiohjelmaan osallistuneista. Voi siis hyvin olla, että tutkimuksen ulkopuolelle jääneillä aktoreilla oli erilaisia kokemuksia mentoroinnista. Laadullisen tapaustutkimuksen
pyrkimyksenä ei kuitenkaan ole empiirinen yleistäminen, vaan ennen kaikkea tapauksen ymmärtäminen. Laadullisen tutkimuksen yleistettävyys viittaa esimerkiksi ajatukseen siitä, että analyysin jäsennystavat edustavat tietyssä määrin jaettuja kokemuksia eivätkä ole vain yksilöllisiä. (Laine, Bamberg & Jokinen 2007, 12; Ruusuvuori ym. 2010, 28.) Tutkimustulokseni olivat melko yhteneväisiä esimerkiksi Yli-Hynnilän (2013) ja Abramovan (2007) ja Tannisen (2017) tulosten kanssa, joten niitä voi pitää melko luotettavina ja mentoroinnin hyötyjä ja aktoreiden mentoroinnin merkityksellisyydelle antamia jäsennystapoja samankaltaisina myös muissa opiskelijoille suunnatuissa mentoroiniohjelmissa.
Tutkimuksen luotettavuuteen liittyy puolueettomuuden näkökulma, jolla viitataan tutkijan pyrkimykseen kuunnella ja ymmärtää tiedonantajia itseään antamatta oman asemansa vaikuttaa siihen, miten tiedonantajia kuullaan ja havainnoidaan. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 160). Tieteellisen tutkimuksen yhteisiin periaatteisiin kuuluu esimerkiksi se, että tutkija pyrkii loogiseen todisteluun ja objektiivisuuteen siten, että todistelu perustuu tutkijan subjektiivisten mieltymysten tai omien arvolähtökohtien sijaan havaintoaineistoon (Alasuutari 2011, 32). Tutkimuksen tekijänä olen pyrkinyt puolueettomuuteen koko tutkielman teon ajan. Kuitenkin tiedostan, että oma asemani ohjauksen opiskelijana vaikuttaa siihen, mitä ilmiötä olen halunnut tutkia ja miten olen tutkimaani aihetta lähestynyt. Koska olen itse opiskelija ja suunnilleen samassa opintojen vaiheessa kuin tutkimukseen osallistuneet aktorit, uskon myös tämän vaikuttavan siihen, miten olen lähestynyt tutkimusasetelmaa ja miten olen tulkinnut asioita. Tuomi ja Sarajärvi (2018) huomauttavatkin, että tutkijasta riippuen samaa aineistoa voidaan tulkita hyvin eri tavoin.
Tutkimuksen luotettavuuden käsittelyn yhteydessä on tärkeää nostaa esiin näkökulma siitä, miten tiedon ja totuuden käsitteet tutkimuksessani ymmärretään. McLeod (2001) kuvaa laadullisen tutkimuksen tehtävänä olevan ymmärryksen kehittäminen siitä, kuinka ympäröivä maailma on rakennettu ja konstruoitu. Myös tässä tutkimuksessa esitän tiedon ja totuuden olevan sosiaalisesti rakentuneita, eikä tietoa pidetä ehdottoman objektiivisena (ks. esim. Tuomi & Sarajärvi 2018). Mentoroinnin merkityksiä kuvatessaan aktorit eivät kerro ehdottomia faktoja tai totuuksia, vaan kokemuksia, merkityksiä ja käsityksiä, joita minä tutkijana tulkitsen. Esimerkiksi näkemys siitä, että minäpystyvyyden kehittyminen parantaisi työllistyvyyttä, on minun teoriaan pohjautuva tulkinta, josta aktori ei välttämättä ole samaa mieltä.
Tutkimuksen tulokset ja analyysi liittyvät keskeisesti myös siihen, minkälaista aineistoa minulla tutkijana on ollut käytössä. Koska mentoroinnin ja työllistyvyyden teoria ohjasi
osittain haastattelukysymysten muodostusta ja kyselylomakkeessa oli suurelta osin järjestäjien omia kysymyksiä, olisi erilaisilla haastattelu- ja kyselylomakkeen kysymyksillä saatu todennäköisesti toisenlaista aineistoa ja analyysi olisi saattanut saada erilaisia painotuksia. Aineisto hankittiin myös retrospektiivisesti, ja aktorit nostivat esiin, etteivät he välttämättä enää muista kaikkea mentorointivuoden aikana tapahtunutta. Kuitenkin koen laadullisen tutkimuksen sekä monipuolisen aineiston toimineen onnistuneena keinona tutkia aktoreiden kokemuksia. Erityisesti haastattelut tarjosivat mahdollisuuden päästä käsiksi aktoreiden mentoroinnille antamiin merkityksiin ja keskeiseen antiin.
Lisäksi korkeakoulutetun pääoma -malli (Tomlinson 2017a) toimi mielestäni onnistuneena teoreettisena viitekehyksenä mentoroinnin ja työllistyvyyden välisen yhteyden tarkasteluun. Kuitenkin työllistyvyyden teoretisointi pääomien näkökulmasta aiheutti omat haasteensa aineiston analyysiin, sillä pääomat näyttäytyvät monelta osin päällekkäisinä eivätkä kaikki malliin liitetyt käsitteet ja niiden yhteys työllistyvyyteen näyttäytyneet minulle tutkijana kovin selkeinä. Aineiston analyysi olikin jossain määrin haasteellista, ja teemat tarkentuivat tutkimuksen edetessä. Aineiston teemojen nimeäminen noudatti osittain Tomlinsonin (2017a) teoretisointia, mutta osittain teemojen nimeämisessä hyödynsin aineistolähtöisyyttä. Pääomien näkökulma tarjosi mielestäni onnistuneen mahdollisuuden tutkia mentoroinnin merkitystä työllistyvyyden tukemisessa, mutta mentoroinnin antia pääomiin teemoiteltuna voi pitää osittain väkinäisenä.
S. Gayle Baugh ja Ellen A. Fagenson-Eland (2007) huomauttavat, että juuri formaaliin mentorointiin keskittyviä tutkimuksia on tehty suppea määrä suhteessa muuhun mentorointitutkimukseen. Heidän mukaansa tutkimukset painottuvat informaaliin mentorointiin tai niissä ei ole eritelty mentorointisuhteen luonnetta. (Baugh & Fagenson-Eland 2007.) Myös tässä tutkielmassa luvun kaksi mentoroinnin teoria ja kuvaus pitää sisällään muutakin kuin formaalia mentorointia, jota Turun yliopiston mentorointiohjelma edustaa. Informaalin mentoroinnin lisäksi mentoroinnin tutkimukset ja teoria ovat painottuneet työpaikalla toteutettuun mentorointiin ja oppilaitoksissa sekä yliopistoissa toteutetut mentorointiohjelmat ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Tutkimustulosteni perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että mentoroinnin tavoitteet, hyödyt ja ongelmatilanteet ovat melko samankaltaisia erilaisista toimintaympäristöistä huolimatta.
Tutkielmani on laadullinen tutkimus, joka keskittyi tarkastelemaan aktoreiden kokemuksia ja mentoroinnin merkitystä työllistyvyyden näkökulmasta. Tutkimuksen antina voidaankin pitää mentoroinnin ja ohjauksen yhdistämistä työllistyvyyden käsitteeseen. Tutkimukseni aikatauluihin liittyvien rajoitteiden takia aineiston keruuta ei voitu toteuttaa heti
mentorointivuoden alussa, vaan se tapahtui vasta ohjelman loputtua. Jatkossa esimerkiksi pitkittäistutkimuksen toteuttaminen siten, että aineistoa kerättäisiin heti mentoroinnin alussa sekä ohjelman lopussa, voisi tarjota mielenkiintoisia ja uusia näkökulmia mentoroinnin tarkasteluun. Jatkotutkimuksen näkökulmasta myös määrällinen tutkimusote laajemmalla aineistoilla mahdollistaisi esimerkiksi eri alojen opiskelijoiden kokemusten vertailun. Mielenkiintoista olisi vertailla esimerkiksi professio- ja generalistialojen opiskelijoiden kokemuksia ja tavoitteita mentoroinnille. Määrällinen pitkittäistutkimusasetelma mahdollistaisi kiinnostavan mahdollisuuden vertailla esimerkiksi aktoreiden työllistyvyysuskon muutosta mentorointivuoden aikana. Koska mentoreilla voi selkeästi olla keskeinen merkitys aktorille, olisi mielenkiintoista tutkia mentoreiden näkökulmia työllistyvyyden tukemiseen ja omiin valmiuksiin toimia ohjaajana. Myös aktoreiden ja mentoreiden rooliodotusten tutkiminen voisi tarjota uusia näkökulmia yliopistokontekstissa toteutetun mentorointiohjelman kehittämiseen.
LÄHTEET
Abramova, A. 2007. "Se työelämä tulee jotenki lähemmäs": Mentoroinnin merkitys työelämään siirtyvälle opiskelijalle. Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Sosiaalipsykologian laitos. Pro gradu -tutkielma.
Alasuutari, P. 2011. Laadullinen tutkimus 2.0. 4. uudistettu painos. Tampere: Vastapaino.
Allen, T. D., Eby, L.T., Poteet, M. Lentz, E., Lima, L. 2004. Career Benefits Associated With Mentoring for Protégés: A Meta-Analysis. Journal of Applied Psychology, 89 (1), 127–136.
Artess, J., Hooley, T. & Mellors-Bourne, R. 2017. Employability: a review of literature 2012-2016. York: Higher Education Academy (HEA).
Asplund, R. & Vanhala, P. 2016. Korkeasti koulutettujen työmarkkinapolut – työllisyys, työttömyys ja syrjäytymisriski. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, työ ja yrittäjyys 22/2016.https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75049/TEMjul_22_
2016_netti.pdf?sequence=1&isAllowed=y [luettu 10.9.2018]
Baugh, S. G. & Fagenson-Eland, E. A. 2007. Formal mentoring programs: a "poor cousin"
to informal relationships? Teoksessa Kram, K. E. & Ragins, B. R. (toim.) The hand-book of mentoring at work: Theory, research, and practice. London: Sage.
Boden, R. & Nedeva, M. 2010. Employing discourse: universities and graduate ‘employa-bility’. Journal of Education Policy 25 (1), 37–54.
Bozeman, B. & Feeney, M.F. 2007. Toward a Useful Theory of Mentoring: A Conceptual Analysis and Critique. Administration & Society, 39 (6), 719–739.
Brown, P., Hesketh, A. & Wiliams, S. 2002. Employability in a Knowledge-driven Econo-my. Working Paper Series. Paper 26. Cardiff University. School of Social Sciences.
http://orca.cf.ac.uk/78067/1/wrkgpaper26.pdf [luettu 10.2.2019]
Carnell, E., MacDonald, J. & Askew, S. 2006. Coaching and mentoring in higher educa-tion: A learning-centred approach. London: Institute of Education, University of Lon-don.
CEDEFOP. 2008. European Centre for the Development of Vocational Training. Termi-nology of European education and training policy. A selection of 100 key terms.
http://www.cedefop.europa.eu/files/4064_en.pdf [luettu 12.9.2018]
Clutterbuck, D. 2004. Making the most of informal mentoring. Development and Learning in Organizations: An International Journal, 18 (4), 16–17.
Dacre Pool, L. & Sewell, P. 2007. The key to employability: Developing a practical model of graduate employability. Education + Training, 49 (4), 277–289.
Eby, L. T. 1997. Alternative Forms of Mentoring in Changing Organizational Environ-ments: A Conceptual Extension of the Mentoring Literature. Journal of Vocational Behavior, 51 (1), 125–144.
Eby, L., T. & McManus, S., T. 2004. The Protégé`s Role in Negative Mentoring Experi-ences. Journal of Vocational Behavior 65, 255–275.
Ensher, E. A. & Murphy, S. E. 2007. E-mentoring: next generation research strategies and suggestions. Teoksessa Kram, K. E. & Ragins, B. R. (toim.) The handbook of men-toring at work: Theory, research, and practice. London: Sage.
Eriksson, P. & Koistinen, K. 2005. Monenlainen tapaustutkimus. Helsinki:
Kuluttajatutkimuskeskus.
Eskola, A. 1967. Sosiologian tutkimusmenetelmät 2. Porvoo: WSOY
Eskola, J., Lätti, J. & Vastamäki, J. 2018. Teemahaastattelu: lyhyt selviytymisopas.
Teoksessa Valli, R. (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin: 1, Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. 5. uudistettu painos. Jyväskylä: PS-kustannus.
Eskola, J. & Suoranta, J. 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. [E-kirja] Tampere:
Vastapaino.
Halttunen, T. 2014. Korkeakoulutettujen osaamistarpeet kansainvälisessä tarkastelussa.
Teoksessa Haataja, S., Lehti, M., Metsävuori, L., Poutanen, T. Ritvanen, J-M., &
Viitaniemi, S. (toim.) Tulevaisuuden urapolut: Korkeakoulutettujen ohjaus muuttuvassa työelämässä. Vipua ja vetoa töihin! –projekti. Turku: Turun ammattikorkeakoulu. http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522164483.pdf [luettu 10.2.2019]
Harvey, L. 2001. Defining and Measuring Employability. Quality in Higher Education, 7 (2), 97–109.
Harvey, L. 2005. Embedding and Integrating Employability. New Directions for Institutional Research, 2005 (128), 13–28.
Heikkinen, H. L. T., Jokinen, H., Tynjälä, P. & Välijärvi, J. 2008. Mistä tukea uudelle opettajalle?: Kolme mentorointimallia vertailussa. Kasvatus: Suomen kasvatustieteellinen aikakauskirja, 39 (3), 108–120
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2009. Tutki ja kirjoita. 15. uudistettu painos.
Helsinki: Tammi.
Hirvonen, I. & Kaskes, K. 2018. Työelämäidentiteettiä rakentamassa - yliopisto-opiskelijoiden positioituminen työelämään. Itä-Suomen yliopisto. Filosofinen tiedekunta, Kasvatustieteiden ja psykologian osasto. Pro gradu -tutkielma.
Hyvärinen, M. 2017. Haastattelun maailma. Teoksessa: Hyvärinen, M., Nikander, P., &
Ruusuvuori, J. (toim.) Tutkimushaastattelun käsikirja. Tampere: Vastapaino, 11–45.
Isopahkala-Bouret, U. 2016. Viisikymppisten naisten neuvottelua korkeakoulutuksesta, ikääntymisestä ja työllistettävyydestä. Aikuiskasvatus: aikuiskasvatustieteellinen ai-kakauslehti, 36 (4), 246–257.
Jokelainen, M. 2013. The elements of effective student nurse mentorship in placement learning environments: Systematic review and Finnish and British mentors' concep-tions. Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Health Sci-ences 184.
Jones, R. & Brown, D. 2011. The Mentoring Relationship as a Complex Adaptive System:
Finding a Model for Our Experience, Mentoring & Tutoring: Partnership in Learning, 19:4, 401-418
Kanniainen, M-R., Nylund, J., Kupias, P. 2017. Mentoroinnin työkirja. Helsingin yliopisto.
https://blogs.helsinki.fi/mentorointi/files/2014/08/Mentoroinnin-tyokirja_A4.pdf [luettu 11.10.2018]
Kao, K-Y., Rogers, A., Spitzmueller, C., Lin, M-T., Lin, C-H. 2014. Who should serve as my mentor? The effects of mentor's gender and supervisory status on resilience in mentoring relationships. Journal of Vocational Behavior, 85 (2), 191–203.
Karjalainen, M. 2010. Ammattilaisten käsityksiä mentoroinnista työpaikalla. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 388.
Kasurinen, H. 2013. Ohjaus työllistyvyyden tukena. Teoksessa Niemi-Pynttäri, M. &
Ryhänen, M. (toim.) Yhteisellä matkalla - aikuisten ohjauksen vaikuttavuutta etsimässä. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 142, 65–74.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/54022/JAMKJULKAISUJA1422013_
web.pdf?sequence=1 [luettu 11.10.2018]
Kasurinen, H. & Heiskanen, S. 2017. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden urasuunnittelutaidot ja työllistyminen. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 19 (2), 20–
35.
Kaunisto-Laine, S. Murto, H. & Korhonen, V. 2007. Mentoroinnilla yliopisto-opettaijen osaamista kehittämässä. Teoksessa Korhonen, V. (toim.) Muuttuvat oppimisympäristöt yliopistossa? Tampere: Tampere University Press
Ketola, H. U. 2010. Tulokkaasta tuottavaksi asiantuntijaksi: Perehdyttäminen kehittämisen välineenä eräissä suomalaisissa tietoalan yrityksissä. Jyväskylä studies in business and economics 92.
Kouvo, A., Stenström, M. L., Virolainen, M., & Vuorinen-Lampila, P. 2011. Opintopoluilta opintourille: katsaus tutkimukseen. Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos.
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/37588/978-951-39-4340-0.pdf?sequence=1 [luettu 11.10.2018]
Kram, K. 1983. Phases of the Mentor Relationship. Academy of Management Journal 26 (4), 608–625.
Kram, E. K. & Ragins, B. 2007. The roots and meaning of mentoring. Teoksessa Kram, E.
K. & Ragins, B. (toim.) The handbook of mentoring at work: Theory, research, and practice. London: Sage.
Kupias, P. & Salo, M. 2014. Mentorointi 4.0. Helsinki: Talentum
Kvale, S. 2007. Doing interviews. [E-kirja] London: SAGE Publications. DOI:
10.4135/9781849208963
Lahti, E. 2014. Sisu – toiminnan tahtotila. Teoksessa Uusitalo-Malmivaara, L. (toim.) Positiivisen psykologian voima. Jyväskylä: PS-kustannus, 318–339
Laine, M., Bamberg, J. & Jokinen, P. 2007. Tapaustutkimuksen käytäntö ja teoria.
Teoksessa Laine, M., Bamberg, J. & Jokinen, P. (toim.) Tapaustutkimuksen taito.
Helsinki: Gaudeamus.
Lairio, M. & Puukari, S. 2000. Ohjaus- ja neuvontapalvelut yliopistoissa. Teoksessa Teoksessa Onnismaa, J., Pasanen, H. & Spangar, T. (toim.) Ohjaus ammattina ja tieteenalana 2. Ohjauksen toimintakentät. Jyväskylä: PS-kustannus.
Leskelä, J. 2005. Mentorointi aikuisopiskelijan ammatillisen kehittymisen tukena.
Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden laitos. Acta Universitatis Tamperensis 1090
Leskelä, J. 2006. Mentorointi ja ammatillinen kasvu. Teoksessa Eteläpelto, A. &
Onnismaa, J. (toim.) Ammatillisuus ja ammatillinen kasvu. Helsinki:
Kansanvalistusseura.
Liimatainen, J. O. 2011. Uudet sukupolvet – uudet urat. Teoksessa Liimatainen, J. O. &
Kaisto, J. (toim.) Asiantuntijaksi kasvun tukeminen korkeakoulussa. Ajatuksia urasta, asiantuntijuudesta ja opiskelun etenemisestä. Oulu: Oulun yliopisto.
Liimatainen, J. O., Kanstrén, K., Kaisto, J., Karhu, K., Martikkala, S., Andersen, M., Aikkola, R., Anttila, K., Keskinarkaus, P. & Saari, P. 2011. Opintopolulle
yksilöllisyyttä, opiskelijalähtöisyyttä ja empatiaa: Korkeakouluopiskelijoiden näkemyksiä opiskelusta, opintojen viivästymisestä, työelämästä ja ohjauksesta.
Oulu: Oulun yliopisto, ohjaus- ja työelämäpalvelut
Lillia, T. 2000. Mentoroinnin teoriaa. Teoksessa Juusela, T., Lillia, T. & Rinne, J. (toim.) Mentoroinnin monet kasvot. Helsinki: Yrityskirjat.
McLeod, J. 2001. Qualitative research in counselling and psychotherapy. [E-kirja] London:
SAGE.
McLeod, J. 2011. Qualitative research in counselling and psychotherapy. 2nd ed. Los An-geles, Calif.: SAGE.
McQuaid, R. & Lindsay, C. 2005. The Concept of Employability. Urban Studies, 42 (2), 197-219.
Mullen, C. A. 2012. Mentoring: an overview. Teoksessa Fletcher, S. J. & Mullen, C. A.
(toim.) The SAGE handbook of mentoring and coaching in education. Thousand Oaks, CA: Sage.
Mäki, P. 2015. Opettajana ja kehittäjänä: vertaismentorointiryhmässä kehittäjäopettajan ammatillista identiteettiä kertomassa. Oulun yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta.
Acta Universitatis Ouluensis. E Scientiae Rerum Socialium 152
Mäkinen, S. 2014. Mentorointiprosessi erilaisesta kulttuurista olevan sairaanhoitajaopiskelijan ammatillisen kasvun edistäjänä terveydenhuollon transkulttuurisessa oppimisympäristössä. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden yksikkö. Acta Universitatis Tamperensis 1918
Nilsson, S. 2017. Employability, Employment and the Establishment of Higher Education Graduates in the Labour Market. Teoksessa Tomlinson, M. & Holmes, L. (toim.) Graduate employability in context: theory, research and debate. London: Palgrave Macmillan.
Nykänen, S. & Tynjälä, P. 2012. Työelämätaitojen kehittämisen mallit korkeakoulutuksessa. Aikuiskasvatus: aikuiskasvatustieteellinen aikakauslehti, 32 (1), 17–28
Ojanen, S. 2006. Ohjauksesta oivallukseen: Ohjausteorian kehittelyä. 4. uudistettu painos.
Helsinki: Yliopistopaino.
Onnismaa, J. 2003. Epävarmuuden paluu. Ohjauksen ja ohjausasiantuntijuuden muutos.
Joensuun yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Joensuun yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja, no 91
Onnismaa, J. 2007. Ohjaus- ja neuvontatyö: Aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Helsinki:
Gaudeamus.
Penttinen, L., Skaniakos T., Lairio, M. & Ukkonen, J. 2010. Korkeakouluopiskelun pedagoginen työelämähorisontti. Miten työelämäorientaatiota voidaan tukea koulutuksen aikana? Aikuiskasvatus 2/2011, 99–110.
Penttinen, L., Skaniakos, T., Karhu, K., Liimatainen, J. & Keskinarkaus, P. 2014. Miten tukea opiskelijan työelämäorientaatiota opintojen aikana? Pedagogisia malleja kehittämässä ja tutkimassa. Teoksessa Penttinen, L., Karhu, K., Liimatainen, J. &
Keskinarkaus, P. (toim.) Yliopistosta työelämään: Opintopolun työelämäorientaatiota tukemassa. Yliopistosta työelämään ESR-projekti.
Ranta, J. & Kuula-Luumi, A. 2017. Haastattelun keruun ja käsittelyn ABC. Teoksessa:
Hyvärinen, M., Nikander, P., & Ruusuvuori, J. (toim.) Tutkimushaastattelun käsikirja.
Tampere: Vastapaino, 413–426.
Ruohotie, P. 2005. Urakehitys ja kehittävä vuorovaikutus. Teoksessa Poikela, E. (toim.) Osaaminen ja kokemus: työ, oppiminen ja kasvatus. Tampere: Tampere University Press.
Ruusuvuori, J., Nikander, P. & Hyvärinen, M. Haastattelun analyysin vaiheet. 2010.
Teoksessa Ruusuvuori, J., Nikander, P. & Hyvärinen, M. (toim.) Haastattelun analyysi. Tampere: Vastapaino.
Ruusuvuori, J. & Nikander, P. 2017. Haastatteluaineiston litterointi. Teoksessa Hyvärinen, M., Nikander, P. & Ruusuvuori, J. (toim.) Tutkimushaastattelun käsikirja. Tallinna:
Vastapaino
Saikku, P. 2013. Näkökulmia työttömän työkykyyn ja työkyvyn arviointiin. Teoksessa Karjalainen, V. & Keskitalo, E. (toim.) Kaikki työuralle! Työttömien aktiivipolitiikkaa Suomessa. Tampere: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Sainio, J., Carver, E. & Kangas, T. 2017. Eväitä hyvän työuran rakentamiseen – Aarresaari-verkoston maisteriuraseuranta 2016.
Savickas, M. L. 1997. Career Adaptability: An Integrative Construct for Span, Life-Space Theory. Career Development Quarterly, 45 (3), 247–259.
Savickas, M. L. & Porfeli, E. J. 2012. Career Adapt-Abilities Scale: Construction, reliability, and measurement equivalence across 13 countries. Journal of Vocational Behavior 80, 661–673.
Siivonen, P. 2016. Sosiaalisten erojen rakentuminen koulutuksessa ja työelämässä.
Kasvatus: Suomen kasvatustieteellinen aikakauskirja, 47 (4), 382–386.
Spence, S. & Hyams-Ssekasi, D. 2015. Developing business students’ employability skills through working in partnership with a local business to deliver an undergraduate mentoring programme. Higher Education, Skills and Work-Based Learning, 5 (3), 299–314.
Stake, R. E. 1995. The art of case study research. Thousand Oaks (Calif.): SAGE.
Steinmann, N. 2017. Crucial Mentoring Conversations: Guiding and Leading. Randburg:
KR Publishing.
Suleman, F. 2018. The employability skills of higher education graduates: Insights into conceptual frameworks and methodological options. Higher Education, 76 (2), 263–
278.
Tanninen, E. 2017 Mentoroinnilla tukea yliopisto-opiskelijoiden työelämäorientaatioon.
Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Kauppakorkeakoulu. Pro gradu -tutkielma.
Tiittula, L., Rastas, A. & Ruusuvuori, J. 2005. Kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta tietokonevälitteiseen viestintään: virtuaalihaastattelun näkymiä. Teoksessa
Ruusuvuori, J., & Tiittula, L. (toim.) Haastattelu: Tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus.
Tampere: Vastapaino.
Tiittula, L. & Ruusuvuori, J. 2005. Tutkimushaastattelu ja vuorovaikutus. Teoksessa Ruusuvuori, J., & Tiittula, L. (toim.) Haastattelu: Tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus.
Tampere: Vastapaino.
Tomlinson, M. 2017a. Forms of graduate capital and their relationship to graduate em-ployability. Education + Training, 59 (4), 338–352.
Tomlinson, M. 2017b. Introduction: graduate employability in context. Charting a compelx, contested and multi-faceted policy and research field. Teoksessa Tomlinson, M. &
Holmes, L. (toim.) Graduate employability in context: theory, research and debate.
London: Palgrave Macmillan.
Tomlinson, M., McCafferty, H., Fuge, H., & Wood, K. 2017. Resources and Readiness:
the graduate capital perspective as a new approach to graduate employability. Jour-nal of the NatioJour-nal Institute for Career Education and Counselling, 38 (1), 28–35.
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi
Tuominen, V. 2013. Maistereiden työllistyvyys. Itä-Suomen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Dissertations in Social Sciences and Business Stu-dies No 57
Turun yliopisto. 2018a. Mentorointiopas – Vinkkejä ja verkostoja työelämään
Turun yliopisto. 2018b. Tule mentoriksi.
http://www.utu.fi/fi/Palvelut/alumneille/mentorointi/Sivut/home.aspx [luettu 11.10.2018]
Turun yliopisto. 2019. Rekry - Turun yliopiston työelämäpalvelut.
https://www.utu.fi/fi/yksikko/yliopistopalvelut/opintohallinto/ohjauksen-ja-koulutuksen-tukipalvelut/rekry/Sivut/home.aspx [luettu 20.2.2019]
Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK). 2012. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan
ohje 2012. https://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_2012.pdf [luettu 22.3.2019].
Työ- ja elinkeinoministeriö 2019. Työllisyyskatsaus, helmikuu 2019.
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161476/TKAT_Helmi_2019.
pdf [luettu 30.3.2019]
Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas: Yhteistyössä kohti toimijuutta. Helsinki:
Gaudeamus.
Vilkka, H. 2018. Havainnot ja havainnointimenetelmät tutkimuksessa. Teoksessa Valli, R.
(toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin: 1, Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. 5. uudistettu painos. Jyväskylä: PS-kustannus.
Vilkka, H., Saarela, M. & Eskola, J. 2018. Riittääkö yksi? Tapaustutkimus kuvaajana ja selittäjänä. Teoksessa Valli, R. (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin: 1, Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. 5. uudistettu painos.
Jyväskylä: PS-kustannus.
Vuorinen, R., Karjalainen, M., Myllys H., Talvi, U., Uusi-Rauva, E. & Holm, K. 2005.
Opintojen ohjaus korkeakouluissa – seuranta 2005. Korkeakoulujen
arviointineuvosto verkkojulkaisuja 5:2005.
https://karvi.fi/app/uploads/2015/08/KKA_0505V.pdf [luettu 20.4.2018]
Vuorinen, R. 2013. Aikuisten ohjauksen kehittämisohjelma 2007–2013 osana EU:n elinikäisen ohjauksen linjauksia. Teoksessa Niemi-Pynttäri, M. & Ryhänen, M.
(toim.) Yhteisellä matkalla: aikuisten ohjauksen vaikuttavuutta etsimässä.
Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 142/2013. Jyväskylän ammattikorkeakoulu.
Vuorinen-Lampila, P. 2018. Korkeakoulutuksen eriytyvät työelämätulokset. Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen tutkimuslaitos. Tutkimuksia 33
Wright, C. A. & Wright, S. D. 1987. The Role of Mentors in the Career Development of Young Professionals. Family Relations, 36 (2), 204–208.
Yli-Hynnilä, T. 2013. Mentorointi - mahdollisuus opiskelijalle. Vaasan yliopisto.
Kauppatieteellinen tiedekunta. Johtamisen yksikkö. Pro gradu –tutkielma
LIITTEET