1.3.1 Tutkimuksen sisältö ja rakenne
Tutkimuskokonaisuuden voi katsoa pitävän sisällään tiedonsosiologisia kysymyk-senasetteluja, erityisesti siltä osin kuin kyse on "inhimillisen ajattelun suhteesta yhteiskunnalliseen taustaansa". Tutkimuksen alkuosa pyrkii kuvaamaan todelli-suuden ja tiedon välisiä suhteita tietoteoreettisen analysoinnin kautta, jolloin ana-lysoinnin kohteena ovat yhteiskunnan normatiivisen ja arvoperusteisen ulottu-vuuden asema yhteiskunnan kokonaistoiminnassa ja erityisesti sen vuorovaiku-tussuhteet oikeudelliseen ja taloudelliseen instituutioon. Aluksi näiden vuorovai-kutusmekanismien tarkastelu tapahtuu tietoteoreettisten kysymyksenasettelujen kautta ja rajautuu nimenomaan tavalla, jossa niiden sosiaalisen kontekstin hah-mottaminen on etusijalla.
Tutkimuksen alun tehtävänä on raivata maaperää arvoperusteisen ja normatiivisen ulottuvuuden tarkastelemiseksi kentässä, jossa tieteelliselle tutkimukselle asetet-tavien kriteerien voidaan katsoa täyttyvän. Metodologisesti se merkitsee sellaisten tutkimusmetodien omaksumista, joiden avulla yhteiskunnallisia sekä taloudellisia kysymyksiä on mahdollista tarkastella yleisistä tieteenfilosofisista lähtökohdista.
Sanotusta näkökulmasta joudutaan ottamaan huomioon paitsi eri tieteenalojen
36 Parsons 1979, 36–45: Parsons puhuu läntisessä yhteiskunnassa vallitsevasta niin sanotusta uskontokunnallisesta vaiheesta. Ks. myös Mills 1982, 30–36; Weber 1993, 55–58, 63-66, 115-6; Käsler 1988, 1-23, 211–21115-6; Weber 1966, 223–24; Hietaniemi 1998, 47–51. Parsons 1960, 56–58: Parsons vertaa sosiaalista toimintaa inhimilliseen ja kulttuuriseen toimintaan ja katsoo sosiaalisten järjestelmien tehokkaan toiminnan edellyttävän samanlaisia rakenteita kuin or-gaanistenkin järjestelmien.
välisiä yhteneväisyyksistä ja eroja, ylittämään myös tieteellisten ja ei-tieteellisten selittämismallien välisistä raja-aitoja. Yhteiskunnan henkisen katsomusperustan asema normatiivisia ja arvoperusteisia sääntöjä luovana normiauktoriteettina sekä sen vuorovaikutussuhteet erityisesti yhteiskunnan oikeudelliseen ja taloudelliseen instituutioon muodostaa tutkimuksen temaattisen rungon, jonka sisällä tutkimuk-sen kohteena olevia kysymyktutkimuk-senasetteluja tarkastellaan metodisesti kaikkiaan kolmesta eri tieteellisestä näkökulmasta.
Jaottelu toimii samalla tutkimusteeman käsittelyä metodisesti jäsentävänä raken-teena: 1) tietoteoreettisesta näkökulmasta tapahtuvan tarkastelun avulla pyritään määrittelemään arvoperusteisten ja normatiivisten sääntöjen sisältö ja rakenne sekä erityisesti niiden asema nykyhetken tieteenfilosofisessa kentässä tieteenhis-toriallista kehitystaustaansa vasten. 2) Yhteiskuntateoreettisesta ja -filosofisesta näkökulmasta tapahtuvan tarkastelun kautta pyritään määrittelemään tämän nor-matiivisen ja arvoperusteisen ulottuvuuden funktioita modernin yhteiskunnan kontekstista käsin eli sen asemaa modernin länsimaisen yhteiskunnan henkisenä katsomusperustana ja erityisesti sen vuorovaikutussuhteita yhteiskunnan kahteen ulkoisia tehtäväalueita hoitavaan keskeiseen instituutioon eli oikeudelliseen ja taloudelliseen. 3) Tutkimuksen kolmas eli talousteoreettinen näkökulma pyrkii syventämään tämän arvoperusteisen ja normatiivisen ulottuvuuden tarkastelua nimenomaan modernin yhteiskunnan taloudellisesta kontekstista käsin tapahtu-vaksi. Toisin sanoen analysoimaan arvojen funktiota suhteessa modernin yhteis-kunnan taloudellisten instituutioiden toimintaan, metodisesti lähinnä moraalita-loudellista ajattelutapaa edustavan teorianmuodostuksen kontekstissa.
Tutkimushypoteesin sisältyvien ongelmanasettelujen analysoiminen tapahtuu aluksi tieteen teoriaa edustavien klassifikaatioiden näkökulmasta; tutkimuksen alussa normatiiviselle ja arvostukselliselle ulottuvuudelle pyritään löytämään asema tieteiden kentässä yleisesti sekä sen lisäksi määrittelemään sen suhde eri-tyistieteisiin, varsinkin tämän tutkimuksen keskiössä oleviin oikeus- ja taloustie-teeseen. Tutkimuksen alussa (luku 2) tehdään arvoihin ja arvoista johdettuihin normatiivisiin sääntöihin liittyviä käsitemäärittelyjä sekä tieteen tasolla että yh-teiskunnallisen toiminnan tasolla institutionalisoituneena määreenä. Sanotussa tarkoituksessa arvoihin liittyvä käsitteistö määritellään aluksi tieteenfilosofisesta ja tietoteoreettisesta näkökulmasta (kappale 2.1.), jonka jälkeen on mahdollista tarkastella arvoja käytännön näkökulmasta eli kysyä, miten arvoista voidaan joh-taa normatiivisia käyttäytymissääntöjä? Kun näin määritellyt arvokäsitteet tuo-daan sosiaalisen järjestelmän tasolle, joudutaan kysymään, miten arvosuuntautu-mismallit institutionalisoituvat ja miten arvoista muodostuu deontologisia normi-käsitteitä sekä erilaisia normatiivisia järjestelmiä? (kappale 2.2.). Tähän vastaami-seksi normatiivisia sääntöjä tarkastellaan aluksi (kappale 2.3.) historiallista
taus-taansa vasten eli kuvataan yleisellä tasolla erilaisten normatiivisten sääntöjen his-toriallista eriytymiskehitystä (kappale 2.3.1.) ja sen jälkeen erityisesti normatiivis-ten arvoperustan institutionalisoitumis- ja rationalisoitumiskehityksen näkökul-masta (2.3.2.)Päähuomio kohdistuu arvoihin ja moraalisin arvoväittämiin institu-tionalisoituneina määreinä sekä erityisesti käyttäytymistä ohjaavina normatiivisi-na determinormatiivisi-nantteinormatiivisi-na (2.3.3).
Tämän jälkeen tutkimus keskittyy konkretisoimaan normatiivisen ja arvoperustei-sen ulottuvuuden asemaa ja merkitystä yhteiskunnalliarvoperustei-sen kokonaistoiminnan ta-solla (luku 3) luomalla kuva yhteiskunnasta normatiivis-oikeudellisena järjestel-mänä (kappale 3.1.). Sanotussa tarkoituksessa arvoja tarkastellaan yhteiskunnan toimintaa integroivana elementtinä aluksi siitä näkökulmasta, millainen funktio niillä on yleisesti yhteiskunnan normatiivisena jäsentäjänä (kappale 3.1.1.), jonka jälkeen päähuomio kohdistuu erityisesti oikeudellisten normien sisältöön ja funk-tioihin sosiaalisessa todellisuudessa (kappaleet 3.1.2.-3.1.3.). Arvokäsitysten ins-titutionalisoitumista oikeudellisessa normistossa (kappale 3.2.) tarkastellaan aluk-si historiallisesta eli oikeuskäaluk-sitteistön rationalisoitumiskehityksen näkökulmasta (kappale 3.2.1.), jonka jälkeen tarkastelu kohdentuu oikeuden normatiiviseen funktioon yhteiskunnassa yleisesti sekä erityisesti oikeudellisen instituution mer-kitykseen yhteiskunnallisten vuorovaikutussuhteiden jäsentäjänä (kappaleet 3.2.2.
- 3.2.3.).
Institutionalisoituneen yhteiskunnallisen kokonaistoiminnan tasolla arvoperustei-sen ja normatiiviarvoperustei-sen ulottuvuuden asemaa ja merkitystä tarkastellaan viitekehyk-sessä, joka edustaa rakenne-funktionalistista yhteiskuntateoriaa (luku 4). Sanotun viitekehyksen sisällä yhteiskuntakokonaisuudesta luodaan kuva rakenteellisena järjestelmänä, jonka toiminta on kokonaisuudessaan normatiivisesti säänneltyä, lähinnä Talcott Parsonsin järjestelmäteoreettisten näkemysten valossa (kappale 4.1.). Tutkimushypoteesin mukaisesti arvojen integratiivista funktiota yhteiskun-nan normatiivisena jäsentäjänä tarkastellaan Parsonsin rakenne-funktionalistista selittämismallia edustavassa viitekehyksessä (kappale 4.1.1.- 4.1.2.) siten, että tarkastelun painopiste on hänen normatiivisen funktionalismin teoriassaan (kap-pale 4.1.3.). Normatiivisten sääntöjen institutionalisoituminen yhteiskunnallisissa rakenteissa (kappale 4.2.) tulee esille Parsonsin 'analyyttistä realismia' edustavien ajattelumallien kautta (kappale 4.2.1.). Normatiivisen arvoperustan integroitumis-ta kokonaisprosessiin analysoidaan paitsi Parsonsin oman teorianmuodostuksen (kappale 4.2.2.) kautta, myös niiden ajattelumallien, joihin hän on saanut vaikut-teita Max Weberin arvofunktionalismista (kappale 4.2.3.).
Kun läntisiä yhteiskuntia tarkastellaan sosio-kulttuurisina kokonaisuuksina (kap-pale 4.3.) ovat paitsi Parsons, myös useat muut yhteiskuntateoreetikot
tarkastel-leet niiden kehittymistä ja muotoutumista historia- ja kulttuuriorientoituneesta näkökulmasta. Nämä rakenne-funktionalistista yhteiskuntanäkemystä edustavat teoreetikot ovat katsoneet läntisten yhteiskuntien käyneen historiansa aikana läpi usealla eri tasolla tapahtunutta evolutiivista kehitystä, jonka seurauksena elämis-maailman rakenteelliset osatekijät kuten kulttuuri, yhteiskunta ja yksilöiden toi-minta ovat irtaantuneet ja etääntyneet toisistaan (kappale 4.3.1.). Samalla myös yhteiskuntien aineellisesta kehityksestä huolehtivat taloudelliset ja hallinnolliset osajärjestelmät ovat vähitellen irtaantuneet yhteiskunnallisesta kokonaisprosessis-ta omiksi toiminkokonaisprosessis-talohkoikseen. Varhaisten yhteisömuodostelmien sisällä sosiaali-set, oikeudelliset ja henkiset toiminta-alueet olivat muodostaneet yhden homo-geenisen kokonaisuuden, josta vasta pitkien historiallisten kehitys- ja muutosvai-heiden kautta on päädytty moderniin, toimintasektoreiltaan eriytyneeseen länsi-maiseen yhteiskuntaan. Erityisesti saksalainen filosofi ja yhteiskuntateoreetikko Jürgen Habermas (18.06.1929 -) on tarkastellut paitsi sosiaalista ja yhteiskunnal-lista, myös oikeudellista evoluutiokehitystä kahdesta erilaisesta näkökulmasta, toisin sanoen sekä kehitysloogisen että kehitysdynaamisen lähestymistavan kaut-ta. Kehityslooginen tarkastelutapa lähestyy evoluutioprosessia selittävän tutki-musotteen näkökulmasta ja pyrkii analysoimaan yhteiskunnallisia prosesseja ajas-ta ja paikasajas-ta riippumattomien syy- ja seuraussuhteiden kautajas-ta (kappaleet 4.3.2.–
4.3.3.).
Habermas jatkoi häntä varhaisemman yhteiskuntateoreetikon eli Max Weberin perintöä ja toi Weberin edustaman historia- ja kulttuuriorientoituneen ajatteluta-van modernin yhteiskunnan tasolle. Rationalisoitumisprosessi ja sosiaalisia muu-toksia heijastelevat evolutiiviset muutokset yhteisöjen uskomusjärjestelmien ta-solla sekä yksilöiden arvo- ja normiperustassa ovat niitä keskeisiä selittämismal-leja, jotka ovat tunnusomaisia, paitsi Weberin, myös Habermasin pyrkimyksille kehittää systemaattisia sosiaalisen toiminnan malleja. Habermasin yhteisöjen his-toriallista kehittymistä ja niiden sisällä tapahtuneita muutoksia kuvaava eli ’sosi-aalista evoluutiota’ koskeva selittämismalli on saanut voimakkaasti vaikutteita Weberin kulttuuri-orientoituneesta historiakäsityksestä ja sen perustalle rakentu-vasta yhteiskuntafilosofisesta ajattelusta (luku 5). Weberin yhteiskuntateoreetti-sissa näkemyksissä korostuu sosio-kulttuuristen elementtien merkitys yhteiskun-nan toimintaa jäsentävänä rakennefunktiona (kappale 5.1.) sekä erityisesti hänen moraali- ja uskonnonfilosofinen yhteiskuntaetiikkansa (kappale 5.2.).
Vaikka reformatorisesta yhteiskuntaetiikasta johdettu arvomaailma on merkinnyt toisaalta talouselämän ja politiikan erottamista moraalis-uskonnollisesta elämän-piiristä, se on toisaalta merkinnyt myös taloudelliseen ja ylipäätään maalliseen elämänpiiriin kuuluvien tekijöiden tulkitsemista keskinäisessä vuorovaikutussuh-teessa olevina ja jopa toisiaan täydentävinä elementteinä (kappale 5.3.). Juuri
Weberiltä on peräisin ajattelutapa, jonka mukaan protestanttinen eettinen asennoi-tuminen ja taloudellinen toimeliaisuus korreloivat voimakkaasti keskenään. Näin erityisesti sellaisissa maissa, joissa jokapäiväistä ammattityötä sekä kalvinistisen etiikan ohjaamia moraaliarvoja on pidetty kunniassa (kappale 5.3.1.). Weberin sosio-kulttuurinen talouseetos pitää sisällään uskonnonsosiologisen lähestymista-van talouden toimintaan yhteiskunnassa ja siinä korostuu erityisesti eettis-normatiivisten velvollisuuskäsitysten merkitys paitsi yksilöllisten elämänkäytän-töjen muokkaajana, myös niiden heijastusvaikutukset taloudelliseen toimintaan (kappale 5.3.2). Puritanistiset elämänkäytännöt, yhdistettynä askeettisuuteen ja yksinkertaisiin elämäntapoihin, ovat Weberin ja hänen katsomustapansa omaksu-neiden yhteiskuntateoreetikoiden mukaan olleet johtamassa tuottavuuden lisään-tymiseen ja merkinneet siten keskeistä taustatekijää kapitalistisen taloudellisen toiminnan syntymiselle Euroopassa (kappale 5.3.3.).
Taloudellista näkökulmasta tarkasteltuna klassinen taloustiede ja sen perustalle rakentunut talousteoria on pyrkinyt lähinnä selvittämään, millainen rationaalinen järjestys tulisi vallita, jotta yhteiskunnan eri toimintafunktiot kykenisivät tuotta-maan mahdollisimman suuren utiliteetin suhteessa niihin uhrattuihin kustannuk-siin. Traditionaalisesti sosiaalisia suhteita ja instituutioita koskevat arviointikritee-rit ovat olleet perustaltaan rationaalisia, teknis-tuotannollisiin ja taloudellista hyö-tyä ilmaiseviin näkökohtiin perustuvia mittareita. Varhaisemmassa Euroopan henkisessä ilmastossa tämä näkökulma on kuitenkin ollut taka-alalla ja utiliteettia mittaava kriteeristö on sisältänyt rationaalisesti perusteltuja arviointikriteerejä syvällisempää ja ylihistoriallisesti perusteltua moraalista argumentaatiota (luku 6).
Normatiivisessa taloustieteellisessä ajattelussa on korostuneesti esillä näkemys taloudellisen toiminnan elimellisestä kytkeytymisestä moraaliperusteisiin ja arvo-funktionalisiin yhteisöllisen toiminnan päämääriin. Erityisesti moraalitaloudelli-nen teorianmuodostus merkitsee uudenlaista tapaa hahmottaa talouden toimintaa laaja-alaisemmin kuin mitä tähänastisen poliittis-taloudellisen tutkimusperinteen piirissä on tapahtunut (kappale 6.1). Moraalitaloudellista tutkimusotetta soveltaen on mahdollista tarkastella talouden ja moraalin välisiä vuorovaikutus- ja heijas-tussuhteita sekä hahmottaa taloudellisen toimintafunktion integroitumista yhteis-kunnan kokonaisprosessiin ja muihin sen alajärjestelmiin ja rakenteellisiin tasoi-hin (kappale 6.2.). Kun talouden toimintaa tarkastellaan osana yhteiskunnan so-sio-kulttuurista todellisuutta ja erityisesti historiallisesta perspektiivistä käsin, tarjoavat Adam Smithin yhteiskuntafilosofia sekä hänen talouseettiset näkemyk-sensä arvokasta lähde- ja argumentaatioaineistoa. Varsinkin Smithin eettisesti ja moraalisesti tulkittu utilitarismi pitää sisällään käyttökelpoisia välineitä tarkastella talouden eettistä toimintaa myös tämän päivän näkökulmasta (kappale 6.3.).
Modernin yhteiskunnan tasolla erityisesti moraalitalousajattelu ja senkaltaisia selittämismalleja hyödyntävä taloustieteellinen teorianmuodostus on mahdollista-nut arvofunktionaalisten näkökohtien huomioimisen paitsi moderneissa läntisissä yhteiskunnissa, myös globaalilla tasolla (luku 7). Moderni moraalitalousajattelu merkitsee varsinkin utilitaristiseen perinteeseen nojaavien talousteoreettisten ajat-telumallien näkemistä sellaisesta perspektiivistä, jossa korostuvat yhteiskuntaeet-tiset ja talouden toiminnan moraalia edustavat katsomukset (kappale 7.1.). Tästä näkökulmasta tarkastelun keskiössä on erityisesti itävaltalaisen koulukunnan teo-rianmuodostus ja sen edustama antiikin filosofiasta sekä skotlantilaisen koulu-kunnan ajattelusta ammentava yhteiskunta- ja moraalifilosofia (kappale 7.1.2.).
Koulukunnan nimekkäimmän edustajan Friedrich von Hayekin smithiläisittäin tulkittua utilitarismia koskevat näkemykset sekä hänen havaintonsa arvojen mer-kityksestä institutionalisoituneiden vuorovaikutussuhteiden jäsentäjänä tarjoavat temaattisesti arvokasta ja metodisesti tarkoituksenmukaista argumentaatioaineis-toa. Erityisesti Hayekin näkemykset oikeudellisen sääntelyn sekä lainsäännösten keskeisestä merkityksestä yhteiskunnan kokonaisprosessia ja vuorovaikutussuh-teita jäsentävänä elementtinä (kappale 7.1.3.) ovat tämän tutkimuksen näkökul-masta huomionarvoisia.
Harmonisen yhteiskunnallisen toiminnan eettisiä malleja (kappale 7.2.) edustaa kulttuurisesti orientoitunut moraalitalousajattelu sekä samalle ajattelutavalle ra-kentuneet yhteiskunta- ja talousteoriat. Tästä näkökulmasta juuri Hayekin panosta moraalitaloudellisen tutkimusalan kehittäjänä on pidettävä merkittävänä ottaen huomioon, että hän on Adam Smithin jälkeen pitänyt enemmän kuin kukaan muu esillä moraalisten kysymysten ja taloudellisen toiminnan välillä vallitsevia vuoro-vaikutussuhteita (kappale 7.2.1.).
Nykyisessä sekularisoituneessa yhteiskunnallisessa todellisuudessa joudutaan turvautumaan epäsuoriin institutionaalisiin ratkaisuihin "kaikkien yhteistä hyvää"
koskevan kriteeristön määrittelemiseksi, sillä käytettävissä ei ole mitään suoraa, mitattavissa olevaa menetelmää ja arviointiperustetta. Vasta institutionalistisen teorianmuodostuksen myötä talous alettiin nähdä rakenteellisesta aspektista käsin eli osana muuta sosio-kulttuurista todellisuutta. Institutionalistisen ajattelutavan edetessä yhteisöllisyyden etiikka on noussut aiempaa vahvempaan asemaan sen keskiössä on ollut havainto taloudellisen toimintafunktion kytkeytymisestä eli-mellisesti muuhun yhteiskunnalliseen todellisuuteen (kappale 7.2.2.).
Arvojen integratiivista funktiota yhteiskunnan kokonaistoiminnan näkökulmasta sekä siihen sisältyvä yhteisöllisyyden vaatimus on saanut täsmentyneen muotonsa erityisesti hyvinvoinnin taloustiedettä edustavien talousteoreetikkojen ajattelussa.
Intialaissyntyisen taloustieteilijän Amartya Senin teoreettisissa ajattelumalleissa
korostuu varsinkin eettisten teorioiden rooli hyvinvoinnin taloustieteen tulkitse-misessa. Senin mukaan taloustieteen etääntyminen etiikasta on köyhdyttänyt juuri hyvinvoinnin taloustiedettä, joka on vain jatkanut utilitarismin perintöä määritte-lemällä hyvinvoinnin yksilöllistä hyötyfunktiota sekä itsekästä käyttäytymistä edustavasta näkökulmasta. Ajattelutavan puolustajien mukaan hyvinvointivaltion idea tarjoaa sellaisen talousteoreettisesti ja yhteiskuntafilosofisesti perustellun yhteiskunnallisen ja taloudellisen toiminnan mallin, joka ottaa huomioon myös moraalifilosofisesti perustellut arvofunktionaaliset päämääränasettelut. Samanai-kaisesti se luo edellytykset pyrkiä toteuttamaan länsimaiseen kristillis-humanistiseen yhteiskuntamoraaliin sisältyvää "kaikkien yhteistä hyvää" tarkoit-tavaa ideaalia (kappale 7.2.3).
Vaikka nämä normatiiviset ja arvoperusteiset näkemykset ovatkin saaneet mones-ti poliitmones-tis-ideologisesmones-ti perusteltuja sisältöjä, on erityisesmones-ti Hayekin ansiota se, että puhtaasti moraalisiin arvoihin ja arvoväittämiin perustuva yhteiskuntafiloso-fia on raivannut tietään myös modernin yhteiskunnallis-taloudelliseen teorian-muodostuksen sisälle. Euroopan talouskriisi on nostanut esiin kysymyksen vallit-sevan uusklassisen talousteorian ja uusliberalistisen politiikan rajallisuudesta.
Globaalien pääomavirtojen ja markkinavoimien sanelemat ehdot rahoitukselle ovat muuttaneet myös Euroopan Unionin luonnetta ja kansallisvaltiot toisensa jälkeen ovat tulleet niille alisteisiksi. Klassisen talousteorian jäädessä vähitellen taka-alalle ja taloudellista elämää ohjanneen konsensus-henkisen sekä poliittisesti painottuneen keskustelukulttuurin vaimenemisen myötä moraalifilosofiset kysy-myksenasettelut ovat saaneet uudelleen sijansa yhteiskunnallisessa keskustelussa (kappale 7.3.).
Tähän saakka useimmissa läntisissä ja teollistuneissa kansantalouksissa on ollut vallalla pitkälti uusliberalistista talousteoriaa edustava ajattelumalli, jonka keski-össä on ollut tukeutua kapea-alaiseen utilitarismin tulkintaan. Erityisesti juuri nykyisessä taloudellista ja yhteiskunnallista kriisivaihetta läpikäyvässä maailmas-sa on enemmän kuin selvää, että uusliberalistista ajattelutapaa perinteisesti tulkit-sevilta yhteiskunta- ja talousteoreetikoilta on jäänyt kokonaan havaitsematta se vääristymä, jonka puhtaasti taloudelliseen voittoon ja hyödyntavoitteluun perus-tuva markkinataloudellinen ajattelu on saanut aikaan. Muiden kuin taloudellisten arvojärjestelmien näkökulmasta näin kapea-alainen ajattelutapa tekee vääryyttä kaikille muille kokonaishyvinvoinnin kannalta keskeisille arvoille (7.3.1.).
Taloudellisten toimintaympäristöjen laajennuttua maailmanlaajuisiksi ovat myös sen toimintaa ohjaavat lainalaisuudet nähtävä globaalissa mittakaavassa. Vuoro-vaikutussuhteiltaan yhä kiinteämmäksi sekä maantieteellisesti yhä ahtaammaksi käyvässä maapalloistuvassa todellisuudessa on välttämätöntä ottaa huomioon
tie-tyt kaikkia maapallolla asuvia ihmisiä koskevat eettiset ja moraaliset, samoin kuin kansainvälistä oikeudenmukaisuutta koskevat periaatteet. Kun modernin talouden arvofunktionaalisia haasteita tarkastellaan globaalitalouden näkökulmasta, mo-dernin talousajattelun yhteiskuntaeettiset painotukset käyvät yksiin myös globaa-lin ajattelun keskeisen tematiikan kanssa. Erityisesti moraalitaloudellista teorian-muodostusta edustavat ajattelutavat ovat nousseet myös tästä näkökulmasta esille uudella tavalla moduloituina ja niiden myötä filosofisesti perustellut kysymyk-senasettelut saaneet vastaavasti yhä enemmän painoarvoa (kappale 7.3.2.).
Tämä näkemys saa perustelunsa juuri niistä ajattelumalleista, joissa korostuu pait-si sopait-sio-kulttuuristen moraaliteorioiden, myös uskonnollisten ajattelutapojen yh-teiskunnallinen rooli. Niiden mukaan yhteiskunnallis-taloudellista toimintaa oh-jaavien moraalinormien tulee rakentua keskeisesti sellaisille aristotelisesta ja kris-tillis-humanistisesta perinteestä ammentaville näkemyksille, joiden lähtökohtana on kaikkien ihmisten keskinäinen tasa-arvoisuus rodusta, kielestä, kulttuurista ja uskontokunnasta riippumatta sekä kunnioitus tätä yleismaailmallista ihmisyyttä kohtaan. Sekä eurooppalaisesta että globaalista näkökulmasta tarkasteltuna ajatte-lutavasta seuraa, että niin poliittisen, hallinnollisen, oikeudellisen, taloudellisen kuin sosio-kulttuurisen päämääräorientaation tasolla sitoudutaan kohtelemaan jokaista toista maailmankansalaista tasaveroisena ja yhtä arvokkaana kumppanina - ja ottamaan päätöksenteossa huomioon utiliteetti, joka ei merkitse vain yksityis-tä, vaan ennen kaikkea "kaikkien yhteistä hyvää" (kappale 7.3.3.).
Euroopan sisällä tällainen ’kulttuurisesti orientoitunut’ ajattelutapa on pysynyt pitkään taka-alalla, sillä Euroopan unionin luonne on sen perustamisesta alkaen ollut pitkälti talouspoliittinen (kappale 7.4.). Mutta yhdentymiskehityksen myötä niin ihmisoikeuksiin kuin uskonnollisiin ja sosiaalis-eettisiin kysymyksiin liitty-vät näkökohdat ovat nousseet yhä tärkeämpään asemaan, erityisesti alati voimis-tuvia Euroopan ulkopuolelta tulevia kulttuurisia ja uskonnollisia vaikutteita vas-taan. Kirkollisten kysymysten merkitys on korostunut erityisesti yleiseurooppalai-sen ihmisoikeusmoraalin ja yhtenäiyleiseurooppalai-sen arvopohjan muodostajana. Lissabonin uu-dissopimuksen linjausten johdanto-osaan on sen vuoksi tehty lisäys, jossa maini-taan paitsi yleismaailmalliset ihmisoikeudet, myös Euroopan kulttuurisesta, us-konnollisesta ja humanistisesta perinteestä nousevat ihmisten elämistodellisuutta määrittelevät arvot. Euroopan unionin perussopimukseen on sen lisäksi liitetty erityinen artikla koskien kirkkojen ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen asemaa, joiden kanssa ”unioni käy avointa ja säännöllistä vuoropuhelua”. Ihmisoikeuksiin ja poliittiseen päätöksentekoon liittyvät kysymykset ovat monin tavoin sidoksissa toisiinsa, josta syystä niillä on merkitystä paitsi valtioiden välisessä kanssakäymi-sessä, myös turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta (kappaleet 7.4.1.–7.4.2.).
Euroopan unionin jäsenvaltioita sitova yhtenäinen arvopohja on määritelty yksi-tyiskohtaisemmin Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhdessä julkai-semassa asiakirjassa eli Euroopan unionin perusoikeuskirjassa. Sen mukaan Eu-roopan unioniin liittyneet jäsenvaltiot ovat päättäneet jakaa keskenään rauhan-omaisen ja yhteisiin arvoihin perustuvan tulevaisuuden. Euroopan kansoja yhdis-tävä henkinen ja kulttuurinen perintö nojaa paitsi kristinuskon edustamaan arvo-maailmaan, myös hellenistiseen antiikin kulttuuriin, roomalaiseen oikeusajatte-luun sekä juutalaista monoteismiä edustavaan uskonnolliseen perinteeseen. Eu-rooppalaisen kulttuurisen ja henkisen identiteetin säilyttäminen ja vaaliminen on tärkeää paitsi Euroopan eri jäsenvaltioiden välisessä kanssakäymisessä keskinäi-sen rauhan ja yhteiskunnallikeskinäi-sen vakauden turvaamikeskinäi-sen näkökulmasta, myös suh-teessa maapallon muihin kansakuntiin ja valtioihin (kappale 7.4.3.).
1.3.2 Lähdeaineisto ja sen valintakriteerit
Funktionalistisesta näkökulmasta tapahtuvassa tarkastelussa lähdeaineistona toi-mii erityisesti rakenne-funktionalistista yhteiskunnallista ajattelua edustava teo-rianmuodostus. Se koostuu muutamien keskeisten institutionaalista näkökulmaa edustavien yhteiskuntateoreetikkojen kuten Max Weberin, Ernst Troeltschin, Emile Durkheimin, Talcott Parsonsin ja Jürgen Habermasin ajattelua luotaavista teoksista. Sanotun aineiston sisällä valinta on kohdistunut erityisesti sellaiseen kirjalliseen materiaaliin, jossa käsitellään arvoperusteisten normatiivisten sääntö-jen keskeisiä funktioita yhteiskunnallisten rakenteiden ja alajärjestelmien toimin-taa ohjaavina sisällöllisinä elementteinä. Tutkimuksen teoreettista viitekehystä koskeva lähdeaineisto koostuu suurelta osin Talcott Parsonsin rakennefunktiona-listista yhteiskuntanäkemystä edustavasta kirjallisuudesta. Sen lisäksi Parsonsin normatiivista funktionalismia käsittelevästä yhteiskuntateoriasta ja sitä edustavis-ta painetuisedustavis-ta lähteistä.
Teorianmuodostukseensa Parsons on saanut vaikutteita pitkälti Max Weberin kulttuurisesti orientoituneesta historiakäsityksestä. Weberin pyrkimys on ollut luoda länsimaista materialistista maailmankuvaa hallitsevan argumentaation rin-nalle moniulotteisempi, selityskykyisempi ja luotettavampi selittämismalli. Tähän laaja-alaiseen, koko inhimillistä ja yhteisöllistä todellisuutta luonnehtivaan selit-tämismalliin on Weberin näkemyksen mukaan väistämättä kuuluttava myös us-konnollinen argumentaatio.37 Parsonsin osalta lähdeaineistoksi on valikoitunut
37 Weber 1993, 55-58, 63-66, 115-6; Käsler 1988, 1-23, 211-216; Weber 1966, 223-246. Vrt.
Hietaniemi 1998, 47-51; Parsons 1979, 36-45, 101-112, 249-267; Parsons 1966a, 69-88; Gid-dens 1984, 142-4, 165-6; Mills 1982, 33-36. Martindale 1974, 3-25, erityisesti luku l "The Place
tästä näkökulmasta se osa hänen tuotannostaan, joka käsittelee uskontoon ja sii-hen sisältyviin arvostuksellisiin elementteihin sisältyviä, myös modernissa yhteis-kunnassa luovuttamattoman tärkeitä, sekä psykologisia että sosiaalisia funktioita yhteisöjen koossapysymiselle ja säilymiselle. Modernina yhteiskuntateoreetikko-na Parsons korostaa klassisten teoreetikkojen tavoin uskonnollisen arvoperustan institutionaalista puolta. Siitä näkökulmasta kirkolliset instituutiot eivät ole muo-dostuneet miksikään omaksi, muusta yhteiskunnasta erilliseksi funktionaaliseksi saarekkeekseen, vaan toimivat vuorovaikutussuhteessa muiden yhteiskunnallisten instituutioiden kanssa heijastaen vaikutustaan näiden sisällölliseen rakenteeseen ja normatiiviseen sisältöön.38
Weberin pyrkimyksenä on ollut historiallisen rationaalistumisprosessin identifi-oiminen ja sen mahdollinen kausaalinen selittäminen. Kaiken kaikkiaan Weberin pyrkimyksenä on ollut sellaisten historiallisten ennakkoedellytysten osoittaminen, joiden valossa länsimaisten yhteiskuntien sosiaalinen, oikeudellinen, taloudellinen ja kulttuurisen kehitys on nähtävissä eri elämänalueiden rationaalistumisprosessi-na. Tästä näkökulmasta lähdeaineistona toimivat erityisesti ne Weberin ajattelua luotaavat kirjoitukset, jotka keskittyvät länsimaisen kulttuurin 'erityislaatuisen rationalismin' tutkimiseen. Weberin käsitykset yhteiskunnan funktionaalisesta toiminnasta sekä sen sisällä tapahtuneesta institutionalisoitumis- ja rationalisoi-tumiskehityksestä ovat jakaneet pitkälti paitsi Talcott Parsons myös Jürgen Ha-bermas.
Kyseinen lähtökohta toimii myös Habermasin osalta lähdeaineiston valintaa oh-jaavana kriteerinä. Toisin sanoen Habermasin tuotannosta lähdeaineistoksi on valikoitunut erityisesti se materiaali, joka liittyy hänen näkemyksiinsä läntisissä yhteiskunnissa tapahtuneesta rationaalistumis- ja evoluutiokehityksestä. Tarkem-min sellaisesta prosessista, jossa kehitys on merkinnyt objektiivisen, sosiaalisen ja subjektiivisen maailman vähittäistä eriytymistä toisistaan - ja samalla yhtenäiseen maailmankuvaan sisältyvien oikeellisuutta ja totuutta edustavien pätevyysvaati-musten etääntymistä toisistaan. Tästä näkökulmasta yhteiskunnallinen ja sosiaali-nen kehitys on havaittavissa kahdella tasolla etenevänä prosessina, eli toisaalta
of Values in Sociological Theory" ja siinä erityisesti alakappale "Society as Religious and Moral Agent" (ss. 4-10).
38 Parsons 1979, 36–45, 101–112, 249–267; Parsons 1966a, 69–88; Durkheim 1990, 6-7, 73–74, 79. Tiedonsosiologiasta Durkheim toteaa: "Metodisäännöt ovat tieteelle, mitä lain ja moraalin säännöt käyttäytymiselle. Ne ohjaavat tutkijan ajattelua juuri samalla tavalla kuin jälkimmäi-set hallitsevat ihmisen toimintaa. Mutta jos jokaisella tieteellä on oma metodinsa, sen toteut-tamisohje on tyystin kunkin tieteen oma.." Saksalainen sosiologia on saanut runsaasti vaikutteita amerikkalaisesta humanistis-filosofisesta sosiologisesta perinteestä, jollaista edustaa mm. Talcott Parsons ks.1979 ss. 6-7 sekä 73-74, 79.
elämismaailman rakenteelliset komponentit, sellaiset kuin yhteiskunta, kulttuuri ja yksilöiden toiminta etääntyvät toisistaan; ja toisaalta yhteiskunnan materiaali-sesta kehityksestä huolehtivat taloudelliset ja hallinnolliset osajärjestelmät irtoa-vat elämismaailman kontekstista.
Taloudellisen toimintafunktion näkökulmasta lähestymistapa on niin ikään arvo-funktionaalinen eli keskeisenä tehtävänä on analysoida taloudellisten järjestelmiä toimintakäytäntöjä sekä toiminnan funktionaalisia päämääriä kontekstissa, jonka keskiössä on inhimillinen elämä ja yksilöiden henkilökohtainen hyvä. Modernissa maailmassa yhteiskunnan kokonaisedun huomioivaa talousajattelua edustaa ehkä selkeimmin moraalitaloudellista tutkimusotetta soveltava teorianmuodostus. Mo-raalitaloudellisen ajattelun lähtökohta on analysoida taloudellista toimintaa kon-tekstissa, jossa korostuvat a) paitsi moraalisesti ja eettisesti perustellut argumentit, myös b) hahmottaa talouden funktionaalista toimintaa kontekstissa, jossa koros-tuvat sosiaalista ja yhteiskunnallista vastuuta edustavat arvopäämäärät.39
Moraalitaloudellisen tutkimusotteen soveltaminen merkitsee tutkimusongelman hahmottamista kontekstissa, jossa taloudellista toimintaa tarkastellaan
Moraalitaloudellisen tutkimusotteen soveltaminen merkitsee tutkimusongelman hahmottamista kontekstissa, jossa taloudellista toimintaa tarkastellaan