Väitöstutkimuksen merkitys kytkeytyy niihin mahdollisuuksiin, joita kuulumi-sen käsite avasi lasten hyvinvoinnin tutkimiselle ja heidän yhteiskunnallikuulumi-sen ase-mansa tarkastelulle. Tämän lisäksi tutkimus tukee vuorohoidon toteutusta anta-malla tietoa niistä toimintatavoista, joilla voidaan edistää pienten lasten kuulu-mista ja siten heidän sosioemotionaalista hyvinvointiaan.
6.2.1 Näkökulmia lasten hyvinvointitutkimukseen
Väitöstutkimus on mukana avaamassa uusia näkökulmia lasten hyvinvointia koskevaan tutkimukseen. Tarkasteltaessa lasten sosioemotionaalista hyvinvoin-tia kuulumisen käsitteen valossa hyvinvoinhyvinvoin-tia ei määritellä ongelmien puuttu-miseksi (vrt. Fattore, Mason & Watson, 2007), vaan sen ydinsisällöksi otetaan mo-lemminpuoliseen hyväksyntään ja huomioimiseen perustuva asema ihmissuh-teessa tai yhteisössä sekä tämän aseman pohjalta syntyvät kuulumisen koke-mukset. Tämä lähestymistapa vastaa lasten hyvinvointitutkimuksen viimeaikai-sia suuntia, jotka tähdentävät lasten kokemusten ja näkökulman huomioimista tutkimuksessa (Estola ym., 2014; Fattore ym., 2009). Kuulumisen kokemusten nähtiin rakentuvan suhteessa ympäröivään todellisuuteen – toisiin ihmisiin ja materiaaliseen ympäristöön sekä näiden suhteiden taustalla vaikuttaviin insti-tuutioihin ja yhteiskunnan rakenteisiin. Kuulumisen käsitteen avulla esille saa-tiinkin yhtäältä lasten yksilölliset, hyvinvointia ilmentävät kokemukset, toisaalta se monimuotoinen vuorovaikutusprosessi, jonka välityksellä sosiaalisen ja
mate-riaalisen ympäristön sekä yhteiskunnan rakenteiden merkitykset lasten hyvin-voinnille muotoutuvat. Tässä prosessissa lapset nähtiin aktiivisina, ympäris-töönsä vaikuttavina ja siten omaa kuulumistaan rakentavina toimijoina.
Kuulumisen käsitteen ottaminen havainnointiaineiston analyysin lähtö-kohdaksi syvensi myös tämän käsitteen ymmärrystä pienten lasten hyvinvointia ja varhaiskasvatusta koskevassa tutkimuksessa. Kuulumisen empiirinen tutki-mus on aikaisemmin perustunut ensisijaisesti haastattelu- ja kyselyaineistoihin.
Varhaiskasvatuksen kontekstissa kuulumista on tarkasteltu myös havainnointi-aineistojen pohjalta (Juutinen, 2018; Juutinen ym., 2018). Väitöstutkimus jatkaa tätä suuntausta: kuulumisen käsite tuotiin pienten lasten toiminnassa ja ilmai-suissa havaittavaan muotoon. Tällä tavoin voitiin tehdä tulkintoja myös kaikkein pienimpien, muutoin kuin sanoilla kommunikoivien lasten kokemuksista, jotka nähtiin lasten ja heidän ympäristönsä välisessä vuorovaikutuksessa syntyvinä ja jaettuina. Samalla kunnioitettiin lapsuudentutkimuksen lähtökohtien mukaisesti pienten lasten monikanavaista ilmaisua sekä heidän oikeuttaan tulla kuulluksi (Clark & Moss, 2001, s. 7; Yhdistyneet kansakunnat, 1989, artikla 12).
6.2.2 Avauksia lasten yhteiskunnallisen aseman tarkasteluun
Tarkastelemalla 24/7-yhteiskuntaa pienten lasten kuulumisen näkökulmasta väitöstutkimus osallistuu lasten asemaa, oikeuksia ja kansalaisuutta koskevaan kriittiseen keskusteluun. Tutkimuksen perusteella 24/7-yhteiskunnalle ominai-set työelämän ja varhaiskasvatuksen rakenteet ovat toisinaan ristiriidassa pien-ten laspien-ten perustarpeiden – pysyvien ihmissuhteiden sekä säännöllisen, riittä-västi lepoa ja vapaa-aikaa sisältävän vuorokausirytmin – kanssa ja estävät siten myös heidän oikeuksiensa toteutumisen tasa-arvoisesti, vanhempien työajoista riippumatta (Yhdistyneet kansakunnat, 1989, artikla 2). Mikäli pienten lasten tar-peita ei kuulla ja huomioida työ- ja perhepolitiikan tasolla, voidaan 24/7-yhteis-kunnan rakenteet nähdä pienten lasten ulossulkemisen mekanismeina. Pienet lapset ymmärretään tällöin vähemmistöryhmäksi, jonka elettyä kansalaisuutta 24/7-yhteiskunta rajaa ja hankaloittaa. (vrt. Kallio, Häkli & Bäcklund, 2015; Yu-val-Davis, 2011.)
Lasten kuulumiseen kohdistuvien haasteiden ylittäminen edellyttää, että heidän tarpeisiinsa kiinnitetään yhteiskunnallisessa päätöksenteossa erityistä huomiota ja pienten lasten vanhemmille luodaan mahdollisuuksia lapsen edun mukaisiin valintoihin. Työelämältä tämä vaatii joustavuutta: lasten tarpeet tulisi voida huomioida esimerkiksi pienten lasten vanhempien työvuorosuunnitte-lussa. On myös tärkeää, että vuorohoitoa voidaan toteuttaa pienten lasten yksi-lölliset tarpeet huomioiden, heidän vuorokausirytmiään ja vireystilaansa kunni-oittaen. Tämä edellyttää pienen ryhmäkoon ja riittävän aikuisten määrän turvaa-mista. Kun pienten lasten ilmaisemat tarpeet huomioidaan myös yhteiskunnalli-sessa päätöksenteossa, voi lasten kuuluminen toteutua paitsi arjen lähisuhteissa, myös yhteiskunnallisella tasolla.
44
6.2.3 Pedagogisia toimintatapoja varhaiskasvatuksen vuorohoitoon
Vuorohoidon toteutusta ohjaa kaikille varhaiskasvatuksen muodoille yhteinen lainsäädäntö, jonka mukaan varhaiskasvatuksen tavoitteena on tukea lasten ko-konaisvaltaista hyvinvointia (Varhaiskasvatuslaki 2018/540). Tähän pyritään muun muassa huolehtimalla lasten perustarpeiden täyttymisestä, kehittävästä varhaiskasvatusympäristöstä sekä mahdollisimman pysyvistä vuorovaikutus-suhteista lasten ja työntekijöiden välillä (Opetushallitus, 2018). Koska tavoitteen saavuttamiseen liittyy vuorohoidossa erityisiä kysymyksiä, on vuorohoidon to-teuttamisen tueksi toivottu tutkimustietoa. Tutkimukseen pohjautuva, laadukas vuorohoitopedagogiikka näyttää erityisen merkitykselliseltä pienimmille lapsille, joiden on todettu olevan herkimpiä vuorohoitoon liittyville muutoksille ja kuor-mitukselle (Strazdins ym., 2006), ja joiden hyvinvoinnin turvaaminen varhaiskas-vatuksessa edellyttää työntekijöiltä erityistä pedagogista osaamista (Dalli, 2011, s. 65–67). Väitöstutkimus vastasi näihin tarpeisiin tuomalla esille pedagogisia toi-mintatapoja, jotka pureutuvat vuorohoitoon osallistuvien pienten lasten kohtaa-miin kuulumisen haasteisiin ja edistävät siten heidän hyvinvointiaan.
Tutkimuksen perusteella vuorohoidon toteutuksessa on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että päivän kulku ja sosiaalinen ympäristö ovat pienelle lapselle ymmärrettäviä. Tämä edistää sekä lapsen jäsenyyttä vuoropäiväkodin yhteisössä että tähän liittyviä kuulumisen kokemuksia. Lasten ymmärrystä voidaan tukea esimerkiksi sanoittamalla ja kuvittamalla tapahtumia sekä noudattamalla sään-nöllistä päiväjärjestystä tuttuine rutiineineen. Lisäksi on tärkeää huomioida toi-minnan suunnittelussa lapsen oma vuorokausirytmi ja vireystila erityisesti sil-loin, kun epätyypilliset varhaiskasvatusajat kuormittavat lasta. Lasten jaksamista voidaan näissä tilanteissa tukea sovittamalla toiminta heidän vireystilaansa ja tarjoamalla henkilökohtaista huomiota, fyysistä läheisyyttä sekä mahdollisuus riittävään lepoon ja uneen vuoropäiväkodissa. Vuorohoidon toteutukselta tämä edellyttää joustavuutta ja riittäviä resursseja. Myös kodin ja vuoropäiväkodin vä-linen yhteistyö on lasten jaksamisen kannalta tärkeää.
Tutkimusaineiston vuorovaikutustilanteissa kasvatus, opetus ja hoito kie-toutuvat erottamattomasti yhteen (vrt. Hännikäinen, 2013; Opetushallitus, 2018).
Esimerkiksi iltatoimet saattavat pienessä ryhmässä muodostua paitsi hoitotoi-meksi, myös lapsen oppimisen ja kasvatuksen näkökulmasta rikkaaksi vuorovai-kutustilanteeksi lapsen ja työntekijän välillä (vrt. Degotardi & Pearson, 2014, s.
77–78). Lasten kuulumista edistävä vuorohoitopedagogiikka kytkeytyykin vuo-rohoidon kokonaisuuteen ja on parhaimmillaan läsnä kaiken aikaa – niin rutii-neissa, leikkihetkissä kuin ohjatussa toiminnassa. Lasten kuulumisen rakentumi-sen näkökulmasta on ratkaisevaa, kuinka työntekijät kohtaavat heidät näissä mo-ninaisissa tilanteissa.
Lasten kuulumista edistävän vuorohoitopedagogiikan ytimen muodostaa lasten ilmaisemien tarpeiden ja toiveiden huomioiminen vaihtelevan vuorohoi-toarjen pienissä hetkissä. Vuorohoidon työntekijöiltä tämä edellyttää aikaa ja rauhaa lapsen kohtaamiseen ja yhteisen ymmärryksen rakentamiseen sekä
herk-kyyttä pienten lasten monikanavaiselle ilmaisulle, niin puheelle kuin kehonkie-lelle (vrt. Dalli, 2011, s. 67; Pursi, 2019, s. 96–97; Sumsion ym., 2011). Tällä tavoin myös pienimpien, muutoin kuin sanoilla kommunikoivien lasten tarpeet ja toi-veet voivat tulla kuulluiksi ja huomioiduiksi heidän hyvinvointinsa edellyttä-mällä tavalla, lainsäädännössä ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa il-maistujen tavoitteiden mukaisesti (Opetushallitus, 2018; Varhaiskasvatuslaki 2018/540).