Kuulumisen politiikka ja neuvottelu yksilön asemasta

Kuulumisen kokemukset kytkeytyvät vahvasti siihen vuorovaikutukseen, niin sanottuun kuulumisen neuvotteluun, jossa yksilön asema ihmissuhteessa tai yh-teisössä – tai vastaavasti vähemmistöryhmän asema yhteiskunnassa – määritel-lään (Nagel, 2011, s. 120). Tässä neuvottelussa yksilöt, myös pienet lapset, näh-dään aktiivisina toimijoina, jotka pyrkivät rakentamaan omaa paikkaansa ja kuulumisen kokemuksiaan suhteessa toisiin ihmisiin ja materiaaliseen ympäris-töönsä (Guo & Dalli, 2016; Stratigos ym., 2014; ks. myös Lipponen, Kumpulai-nen & Hölppö, 2013). Kuulumisen neuvottelun toisina osapuolina, yksilön ase-maan vaikuttavina toimijoina, voivat olla niin yksilöt ja yhteisöt kuin yhteiskun-nan rakenteet ja instituutiot (Yu-val-Davis, 2011, s. 18–19).

Kuulumisen – niin yhteisön jäsenyyden kuin tähän liittyvien kokemusten – kannalta on olennaista, että yksilön aloitteet tulevat vuorovaikutuksessa kuul-luiksi ja huomioiduiksi ja hän pääsee siten osallistumaan yhteisön päätöksente-koon (May, 2013, s. 83–84). Pienten lasten kohdalla tämä edellyttää heidän ilmai-sujensa sensitiivistä havainnointia ja arvostavaa kohtaamista. Päivittäisissä vuo-rovaikutustilanteissa nämä ihanteet jäävät toisinaan tavoittamatta, ja neuvottelu kuulumisesta voi paitsi vahvistaa yksilön asemaa yhteisössä, myös rajata ja sul-kea hänen mahdollisuuksiaan (Stratigos ym., 2014; Yuval-Davis, 2006). Kuulu-misen neuvottelu voidaankin nähdä yksilöiden ja ryhmien välisenä valtataiste-luna, jossa tuotetaan rajoja yhteisön jäsenten ja sen ulkopuolelle jäävien ihmisten välille (May, 2013, s. 85; Nagel, 2011, s. 120; Yuval-Davis, 2006). Kuulumisen

kääntöpuolena voidaan siten nähdä poissuljetuksi tuleminen ja kokemus ulko-puolisuudesta (Juutinen, 2015).

Yhteisön jäsenyyteen ja sen ehtoihin kytkeytyvää vaikuttamista ja rajanve-toa kutsutaan tutkimuskirjallisuudessa kuulumisen politiikaksi. Tätä käsitettä on käytetty ennen kaikkea tarkasteltaessa erilaisten vähemmistöryhmien yhteiskun-nallista asemaa ja kansalaisuutta (Yuval-Davis, 2007; 2011). Käsite on kuitenkin esiintynyt myös varhaiskasvatuksen alueelle sijoittuvissa tutkimuksissa, joiden kohteena ovat olleet niin toimintaa ohjaavat asiakirjat (Sumsion & Wong, 2011) kuin lasten väliset vuorovaikutussuhteet (Juutinen, 2018; Juutinen, Puroila & Jo-hansson, 2018; Stratigos, 2015b; 2016). Päiväkodin arjessa kuulumisen politiikka on näyttäytynyt jatkuvasti muuttuvana, vuorovaikutussuhteissa muotoutuvana ilmiönä, jolle aikuisten toiminta ja yhteisön arvot luovat kehykset (Juutinen, 2018, s. 5).

Tässä tutkimuksessa kuulumisen politiikkaa tarkastellaan niin päivittäisen vuorovaikutuksen kuin yhteiskunnan toiminnan tasolla. Huomion kohteena ovat kotona ja vuoropäiväkodissa tapahtuvat vuorovaikutustilanteet sekä se ai-kuisten toiminta, joka vaikuttaa pienten lasten asemaan ja kokemuksiin. Näitä vuorovaikutustilanteita katsotaan osana 24/7-yhteiskuntaa, jolle ominaiset työ-elämän ja varhaiskasvatuksen rakenteet vaikuttavat niin aikuisten toimintaan kuin lasten mahdollisuuksiin rakentaa kuulumistaan. 24/7-yhteiskunnan vaiku-tukset ymmärretään yhteiskunnan rakenteisiin kietoutuvana kuulumisen poli-tiikkana, joka muovaa pienten lasten mahdollisuuksia kokea kuulumista lähi-suhteissaan ja arkiympäristöissään.

3 TUTKIMUSTAVOITTEET JA -KYSYMYKSET

Väitöstutkimuksen tavoitteena on ymmärtää 1–3-vuotiaiden lasten kuulumisen neuvottelua ja rakentumista vuorohoidon ja epätyypillisten varhaiskasvatus-aikojen kontekstissa. Epätyypillisillä varhaiskasvatusajoilla viitataan tässä tutki-muksessa siihen, että lapsi osallistuu varhaiskasvatukseen myös iltaisin, viikon-loppuisin ja/tai öisin. Tutkimuksen kannalta olennaista on myös epätyypillisiin varhaiskasvatusaikoihin liittyvä vaihtelevuus ja epäsäännöllisyys. Kuulumisella tarkoitetaan molemminpuoliseen hyväksyntään ja huomioimiseen perustuvaa asemaa ihmissuhteessa tai yhteisössä sekä tämän aseman pohjalta syntyviä kuu-lumisen kokemuksia. Nämä kokemukset rakentuvat vuorovaikutuksessa sosiaa-lisen ja materiaasosiaa-lisen ympäristön kanssa, ja myös pienimpien lasten tulkitaan pyrkivän niitä kohti. Lasten kuulumiseen vaikuttava toiminta nähdään tutki-muksessa kuulumisen politiikkana, ja siinä huomiota kiinnitetään erityisesti 24/7-yhteiskunnalle ominaisten varhaiskasvatuksen rakenteiden ja lapsista huo-lehtivien aikuisten toimintaan. Tutkimustavoitteeseen pyritään vastaamalla kah-teen tutkimuskysymykseen:

1) Millainen merkitys vuorohoidolla ja epätyypillisillä varhaiskasvatus-ajoilla on pienten lasten kuulumiselle?

2) Kuinka lapsista huolehtivat aikuiset voivat edistää vuorohoitoon osallis-tuvien pienten lasten kuulumista kotona ja vuoropäiväkodissa?

Tutkimuskysymyksiin vastataan kolmen toisiaan täydentävän osatutkimuksen pohjalta (ks. kuvio 1). Ensimmäisen osatutkimuksen tavoitteena oli tarkastella vuorohoitoa ja siihen liittyviä toimintatapoja pienten lasten kannalta, heistä huo-lehtivien aikuisten tulkintojen nojalla. Osatutkimuksessa selvitettiin, kuinka äidit ja vuorohoidon työntekijät kuvasivat pienten lasten kokevan vuorohoidon ja mil-laisia pienten lasten tarpeita vastaavia toimintatapoja he toivat esiin tarkastelles-saan vuorohoitoa. Menetelmänä toimivat äitien ja työntekijöiden haastattelut, joi-den teemat perustuivat lasten havainnointiin arkiympäristöissä, kotona ja

vuo-ropäiväkodeissa. Vaikka ensimmäisessä osatutkimuksessa ei tarkasteltu ensisi-jaisesti lasten kuulumisen kokemuksia, voitiin osatutkimuksen perusteella tehdä tulkintoja myös näiden kokemusten kannalta merkityksellisistä asioista lasten ar-jessa. Lisäksi osatutkimus vahvisti jo havainnoinnin aikana tehtyä huomiota:

vuorohoitoa ja epätyypillisiä varhaiskasvatusaikoja on mielekästä tarkastella las-ten kuulumisen näkökulmasta.

Tämä huomio toimi lähtökohtana toiselle osatutkimukselle, jonka tavoit-teena oli ymmärtää pienten lasten kuulumisen neuvottelua ja rakentumista vuo-rohoidon saapumistilanteissa. Nämä tilanteet näyttivät tarjoavan hyvän mahdol-lisuuden kuulumiseen kytkeytyvien vuorovaikutusprosessien tutkimiseen, koska saapumiseen liittyvät sosiaalisen ja materiaalisen ympäristön muutokset edellyttivät lapsilta kuulumisen uudelleenrakentamista. Osatutkimuksessa sel-vitettiin havainnointien perusteella, millaisen vuorovaikutuksen välityksellä pie-net lapset neuvottelivat asemastaan ja rakensivat kuulumistaan saapuessaan vuorohoitoon ja millainen merkitys työntekijöiden toiminnalla oli lasten kuulu-miselle näissä tilanteissa. Vaikka tarkastelu rajattiin saapumistilanteisiin, auttoi toinen osatutkimus tulkitsemaan myös laajemmin vuorohoidon ja epätyypillis-ten varhaiskasvatusaikojen merkitystä pienepätyypillis-ten lasepätyypillis-ten kuulumiselle.

Kolmannessa osatutkimuksessa keskityttiin tutkimaan vuorohoidon iltaa – ajankohtaa, jota äidit ja vuorohoidon työntekijät olivat ensimmäisessä osatutki-muksessa kuvanneet monin tavoin erityiseksi. Äitien ja työntekijöiden esille nos-tamien erityispiirteiden katsottiin heijastavan uudistuvaa varhaiskasvatuskult-tuuria, joka tuli näkyväksi työntekijöiden toiminnassa. Kolmannen osatutkimuk-sen tavoitteena oli ymmärtää tätä kulttuuria lasten kuulumiosatutkimuk-sen näkökulmasta.

Osatutkimuksessa selvitettiin ilta-aikaan kerätyn havainnointiaineiston pohjalta, millaisia toimintatapoja työntekijöillä oli vuorohoidon illoissa ja millaisia kuulu-miseen ja sen haasteisiin kytkeytyviä ilmaisuja nämä toimintatavat herättivät pienissä lapsissa. Kolmas osatutkimus täydensi vastauksia väitöskirjan tutki-muskysymyksiin vuorohoidon iltojen näkökulmasta ja auttoi ymmärtämään sy-vällisemmin juuri niitä lasten kuulumisen kannalta tärkeitä asioita, jotka tekevät vuorohoidosta erityisen varhaiskasvatuksen muodon.

Kuvio 1. Väitöstutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset sekä osatutkimusten 1–3 tutkimuskysymykset

Osatutkimusten tutkimuskysymykset Väitöstutkimuksen tavoite Väitöstutkimuksen

tutkimusky-symykset

1) Millainen merkitys vuorohoi-dolla ja epätyypillisillä varhais-kasvatusajoilla on pienten las-ten kuulumiselle?

Osatutkimus 1

1) Kuinka äidit ja vuorohoidon työntekijät kuvaavat pienten lasten kokevan vuorohoidon?

2) Millaisia pienten lasten tarpeisiin vastaavia toimintatapoja äidit ja vuorohoidon työntekijät tuovat esiin tarkastellessaan vuorohoitoa?

Osatutkimus 2

1) Millaisen vuorovaikutuksen välityksellä pienet lapset neuvottele-vat asemastaan ja rakentaneuvottele-vat kuulumistaan saapuessaan vuorohoi-toon?

2) Millainen merkitys työntekijöiden toiminnalla on pienten lasten kuulumiselle näissä tilanteissa?

Osatutkimus 3

1) Millaisia toimintatapoja työntekijöillä on vuorohoidon illoissa?

2) Millaisia kuulumiseen ja sen haasteisiin kytkeytyviä ilmaisuja nämä toimintatavat herättävät pienissä lapsissa?

2) Kuinka lapsista huolehtivat ai-kuiset voivat edistää vuorohoi-toon osallistuvien pienten las-ten kuulumista kotona ja vuo-ropäiväkodissa?

Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää 1–3-vuotiai-den lasten kuulumisen neuvottelua ja rakentu-mista vuorohoidon ja epä-tyypillisten varhaiskasva-tusaikojen kontekstissa.