mittaamaan ainakaan juomisen frekvenssiä viiden minuutin merkintäväleillä (Dong ym. 2018).
Viiden minuutin tarkastusväli ei myöskään välttämättä ole riittävä muille toiminnoille, joiden yleisyys on satunnaista ja toiminnon kesto lyhytaikaista jos seurantavuorokausia ei ole tarpeeksi montaa. Mitä enemmän tarkkailuvuorokausia on mukana ja mitä lyhempiä merkintävälit ovat, sitä tarkempi käyttäytymisen ajankäytön tai yleisyyden kokonaiskuva on. Tämän tutkimuksen tulokset voivat olla lähinnä suuntaa antavia, mutta eläinten määrä ja toisistaan riippumattomuus saattavat olla merkittävämpiä tekijöitä kuin viiden minuutin merkintävälit. Koska eläimet saivat liikkua karsinassa, oli myös yksilöiden tunnistaminen ja seuraaminen toisinaan vaikeaa.
Erityisesti loppukuukauden videoissa sonnien kylkiin maalatut tunnistusnumerot olivat likaisia tai haalistuneita. Herefordsonnien yksilöllinen tunnistaminen ilman numeromerkintöjä oli jonkin verran helpompaa, sillä suurimmalla osalla herefordsonneista oli yksilöllisiä valkoisia merkkejä. Charolaissonnit olivat yksivärisiä ja suurin osa kermanvalkoisia ja vain ruskeat tai tummemmat yksilöt erottuivat selvästi lajitovereistaan. On mahdollista ja jopa todennäköistä, että jotkut yksilöt saattoivat mennä jossain vaiheessa sekaisin analyysimerkintöjä tehtäessä, etenkin jos välissä oli puuttuvia videopätkiä esim. datakorruption takia, eikä yksilön sijaintia voinut jatkuvasti seurata. Yksilöiden välisten vaihteluiden tulokset voivat siis olla jonkin verran epäluotettavampia, kuin rotu- tai karsinakohtaiset tulokset.
Vaikka tutkimusdataa kerätessä käsiteltiin yksilöitä toisistaan riippumattomina, ei todellisuudessa kuitenkaan näin ole, sillä samassa karsinassa asuvien yksilöiden toiminta vaikuttaa aina jonkin verran myös karsinatovereihin. Tässä tutkimuksessa ei mitattu, minkä
24
tyyppistä käyttäytyminen oli. Oliko sosiaalinen käyttäytyminen negatiivista vai positiivista, tai muu toiminto joutenoloa, lepoa tai nukkumista, stereotyyppistä käyttäytymistä vai ympäristön tutkimista tai tarkkailua. Toisinaan eläinten toimintojen määrittely saattoi olla vaikeammin määriteltävissä tai eri yksilöiden toiminnot päällekkäisiä useamman toiminnon kesken ja rajatapausten kohdalla täytyi vain päättää, millä etogrammin koodilla kyseinen toiminto merkataan. Esimerkiksi itseään toiseen yksilöön hierovan sonnin käyttäytyminen laskettiin sosiaaliseksi toiminnolle molemmille, vaikka se vastaanottavan osapuolen kohdalla olisi muutoin merkattu joksikin muuksi tilanteesta riippuen. Sosiaalinen toiminto priorisoitiin aina korkeammaksi kuin muut toiminnot, jolloin esimerkiksi ruokailemassa olevan sonnin merkkauspisteeseen täytyi johdonmukaisuuden takia merkitä ”sosiaalinen” jos toinen sonni sillä hetkellä oli sen kanssa fyysisessä kontaktissa (esimerkiksi nuoleminen).
Mahdollisena jatkotutkimuksena voisi esimerkiksi tutkia sitä, minkä tyyppistä käyttäytymistä ilmenee enemmän laitumella karsinoihin verrattuna, tai onko käyttäytymisen luonteessa eroja rotujen välillä, esim. onko yksi rotu keskimäärin aggressiivisempi lajitovereitaan kohtaan kuin toinen, tai onko roduilla taipumista tietynlaiseen käyttäytymiseen tai stereotypioihin. Temperamentin, dominanssin ja resurssikilpailun välinen yhteys on myös yksi mahdollinen jatkotutkimuskysymys. Esimerkiksi tutkimuskysymyksenä voisi selvittää edelleen, eroaako erirotuisten nautojen käyttäytyminen kaukalolle pääsyä odottaessa tilanteissa, joissa samanaikainen ruokailu ei ole mahdollista.
Eläinten terveydentilaa seurattiin tutkimuskarsinassa muun hoidon ohella, mutta hyvinvoinnin mittareina joskus käytettyjä käyttäytymispoikkeamia ei ollut mahdollista tässä tutkimuksessa huomioida. Myöskään lepo- tai nukkumisaikaa ei merkitty erikseen vaan ne sisältyivät ”muihin toimintoihin”. Videomateriaalilta voi olla vaikeaa erottaa nukkuuko eläin, mutta yksi tapa mahdollisesti määritellä nukkuminen on huomioida millaisessa asennossa sonni makaa. Nukkuma-asennossa nauta tyypillisesti venyttää kaulansa sivulle, vasten tai kohti kylkeään (Broom 2015). Varsinaiseen nukkumiseen naudat kuitenkin yleensä käyttävät hyvin vähän aikaa vuorokaudesta ja normaalisti nukkuvat vain tunnin verran tai vähemmän öisin.
Koska rotujen välisistä ajankäytön eroista on suhteellisen vähän tieteellistä tutkimusta, sen rooli mahdollisesti selittävänä tekijänä rotujen muihin ominaisuuksiin on potentiaalisesti tulevaisuudessakin hyödyllinen tutkimusalue.
25 11. JOHTOPÄÄTÖKSET
Tässä tutkimuksessa rotujen välillä ei havaittu tilastollisesti merkittäviä eroja ajankäytössä, mutta yksilöiden välinen vaihtelu oli suurta ja myös karsinoiden välillä oli jonkin verran eroja.
Yksilöiden välinen suuri vaihtelu käyttäytymisessä ja päiväkasvussa saattoi johtua mm.
temperamenttieroista, laumahierarkiasta, lähtöpainosta ja kasvutehokkuudesta, joita ei havainnoitu tässä tutkimuksessa. Seurannassa mukana olleet sonnit eivät voineet vaikuttaa oman elinympäristönsä tai tilantarpeensa määrittelyyn sillä ne viettivät kaiken ajan karsinassa.
Charolaissonnien päiväkasvu oli parempaa kuin herefordsonnien, mutta rotujen väliset erot ajankäytössä eivät tämän tutkimuksen perusteella riitä selittämään kasvueroa.
Herefordsonneilla syömiseen ja märehtimiseen käytetty aika korreloi päiväkasvun kanssa ja muihin toimintoihin keskittyvillä yksilöillä päiväkasvu oli heikompaa. Charolaissonneilla kehonhoitoon enemmän aikaa käyttäneet eläimet kasvoivat huonommin.
12. KIITOKSET
Haluan kiittää ohjaajiani lehtori Eeva Kuuselaa ja Luonnonvarakeskuksen tutkijaa Jaakko Monosta kärsivällisestä ohjauksesta ja avusta, jota heiltä sain läpi koko gradun suorituksen ajalta. Kiitos Luken tutkijalle Lilli Frondeliukselle aiheeseen perehdytyksestä ja muusta tuesta etenkin gradun aloittamisvaiheessa. Kiitos myös Luonnonvarakeskukselle graduaiheen tarjoamisesta. Haluan myös kiittää saman aineiston pohjalta omia gradujaan suorittaneiden Annin ja Maijan avusta videoanalyysien purkamisessa. Kiitos myös perheelleni ja ystävilleni, jotka ovat tukeneet minua koko opiskeluni ajan.
26 13. LÄHTEET
Aldrighi J., Branco R. H., Cyrillo J. N., Magnani E., Nascimento C. F., Bonilha S. F. M. ja Mercadante M. E. Z. 2018. Ingestive behavior and temperament of Nellore cattle classidied for residual feed intake. Semina: Ciências Agrárias, Londrina, v.40, n 1, 257-468.
Broom D. ja Fraser A. 2015. Domestic Animal Behaviour and Welfare. 5th Edition. Cabi.
Oxfordshire. S.91-93, 100-103, 107-108, 111, 113-114, 130, 135-136, 152, 291.
Burdick N.C., Randel R.D., Carroll J.A. ja Welsh Jr. T.H. 2011. Interactions between Temperament, Stress, and Immune Function in Cattle. International Journal of Zoology, Volume 2011, Article ID 373197.
Burrow H. M. 1997. Measurements of temperament and their relationships with performance traits of beef cattle. Animal Breeding Abstracts 65; 477-495.
Café L. M., Robinson D. L., Ferguson D. M., McIntyre B. L., Geesink G. H. ja Greenwood P.L. 2010. Cattle temperament: Persistence of assessments and associations with
Friedrich J., Brand B. ja Schwerin M. 2015. Genetics of cattle temperament and its impact on livestock production and breeding – a review. Archives Animal Breeding 58; 13-21.
Haskell M.K., Rooke J.A., Roehe R., Turner S.P., Hyslop J.J., Waterhouse A ja Duthie C.
2018. Relationships between feeding behavior, activity, dominance and feed efficiency in finishing beef steers. Applied Animal Behaviour Science, October 2018
Helmer D., Gourichon L., Monchot H., Peters J. ja Segui M. S. 2002. The First Steps of Animal Domestication, New archaeozoological approaches. (eds J.-D. Vigne, J. Peters and D. Helmer, Identifying early domestic cattle from Pre-Pottery Neolithic sites on the Middle Euphrates using sexual dimorphism.) pp. 86–95. Oxford Books 2005.
Hernandez L., Barral H., Halffter G. ja Colon S. S. 1999. A note on the behavior of feral cattle in the Chihuahuan Desert of Mexico. Applied Animal Behaviour Science 63: 259-267 Huuskonen A., Pesonen M, Honkavaara M., Kärki M. ja Lunki S. 2012. Charolais- ja hereford-sonnien sekä hf×ch –risteytyssonnien lihantuotanto-ominaisuudet, Maa- ja
27
elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimus.
https://docplayer.fi/34776-Charolais-ja-hereford-sonnien-seka-hf-ch-risteytyssonnien- lihantuotantoominaisuudet.html 29.4.2019
Holmes W. 1989. Grass – it’s production and utilization, second edition, Blackwell Scientific Publications, s.131-132.
Le Neindre P., Trillat G., Sapa J., Ménissier F., Bonnet J. N. ja Chupin J. M. 1995. Individual Differences in Docility in Limousin Cattle. Journal of Animal Science 73: 2249-2253.
Linnane M.I., Brereton A.J. ja Giller P.S. 2001. Seasonal changes in circadian grazing patterns of Kerry cows (Bos taurus) in semi-feral conditions in Killarney National Park, Co.
Kerry, Ireland. Applied Animal Behaviour Science 71: 277-292.
Llonch P., Somarriba M., Duthie C.A., Troy S., Roehe R., Rooke J., Haskell M.J. ja Turner S.P. 2018. Temperament and dominance relate to feeding behavior and activity in beef cattle: implications for performance and methane emissions. Animal, The Animal Consortium 2018.
MacKay J.R.D., Turner S.P., Hyslop J., Deag J.M. ja Haskell M.J. 2014. Short-term temperament tests in beef cattle relate to long-term measures of behavior recorded in the home pen. Journal of Animal Science 91: 4917-4924.
Mao, F., Chen, L., Vinsky, M., Okine, Z., Wang, J., Basarab, D. H., Crews Jr. ja Li, C. 2013.
Phenotypic and genetic relationships of feed efficiency with growth performances, ultrasound, and carcass merit traits in Angus and Charolais steers. Journal of Animal Science 91:2067-2076.
Martin, P & B Bateson, 1993: Measuring Behaviour: An Introductory Guide: Second Edition.
S.222, Cambridge University Press. New York.
McKenna D.R., Roeber D.L., Bates P.K., Schmidt T.B., Hale D.S., Griffin D.B., Savell J.W., Brooks J.C., Morgan J.B., Montgomery T.H., Belk K.E. ja Smith G.C. 2002. National Beed Quality Audit-2000: Survey of targeted cattle and carcass characteristics related to quality, quantity, and value of fed steers and heifers. journal of Animal Science 80: 1212-1222.
Miranda-de la Lama G. C., Pascual-Alonso M., Guerrero A., Alberti P., alierta A., Sans P., Gajan J.P., Villaroel M., Dalmau A., Velarde A., Campo M.M., Galindo F., Santolaria M.P.,
28
Sanudo A. ja Maria G.a. 2013. Influence of social dominance on production, welfare and the quality of meat from beef bulls. Meat Science 94: 432-437.
Olson C.A., Carstens G.E., Herring A.D., Hale D.S., Kayser W.C. ja Miller R.K. 2019.
Effects of temperament at feedlot arrival and breed type on growth efficiency, feeding behavior, and carcass value in finishing heifers. Journal of Animal Science 97: 1828-2839.
Park S. D E., Magee D. A., McGettigan P. A., Teasdale M. D., Edwards C. J., Lohan A. J., Murphy A., Braud M., Donoghue M. T., Liu Y., Chamberlain A. T.,Rue-Albrecht K., Schroeder S., Spillane C., Tai S., Bradley, Daniel G., Sonstegard T. S., Loftus B. J. ja MacHugh D. E. 2015. Genome sequencing of the extinct Eurasian wild aurochs, Bos primigenius, illuminates the phylogeography and evolution of cattle. Genome Biology 16:234 https://genomebiology.biomedcentral.com/articles/10.1186/s13059-015- 0790-2 1.5.2019
Partida J.A., Olleta J.L., Campo M.M., Sanudo C. ja Maria G.A. 2007. Effect of social dominance on the meat quality of young Friesian bulls. Meat Science 76: 266-273.
Pesonen M., Honkavaara M., Kämäräinen H., Tolonen T., Jaakkola M., Virtanen V. ja Huuskonen A. 2013. Effects of concentrate level and rapeseed meal supplementation on performance, carcass characteristics, meat quality and valuable cuts of Hereford and Charolais bulls offered grass silage-barley-based rations. Agricultural and Food Science 22:
151-167.
Phocas F., Boivin X., Sapa J., Trillat G., Boissy A. ja Le Neindre P. 2006. Genetic correlations between temperament and breeding traits in Limousin heifers. animal Science 82: 805-811.
Pihvikarjaliitto, https://www.pihvikarjaliitto.fi/3 1.4.2019
Réale D., Reader S. M., Sol D., McDougall P. T. ja Dingemanse N. J. 2007. Biological reviews of the Cambridge Philosophical Society 82 (2): 291-318
Roberts G. 1995. Why individual vigilance declines as group size increases. animal Behavior 51: 1077-1086.
Roeber D.L., Mies P.D., Smith C.D., Belk K.E., Field T.G., Tatum J.D., Scanga J.A. ja Smith G.C. 2001. National Market Cow and Bull Beef Quality Audit – 1999: A survey of producer-related defects in market cows and bulls. Journal of Animal Science 79: 658-665.
Rushen J., de Passillé A. M., von Keyserlingk M. A. G. ja Weary D. M. 2008. Animal Welfare Volume 5, The Welfare of Cattle, Springer
29
Šárová R., Gutmann A. K., Špinka M., Stěhulová I. ja Winckler C. 2016. Important role of dominance in allogrooming behavior in beef cattle. Applied Animal Behaviour Science 181:
41-48.
Špinka M. 2006. How important is natural behaviour in animal farming systems? Applied Animal Behaviour Science 100: 117-128.
Tauriainen, S., 2006. Naudanlihantuotanto. s. 16-17, 20-22, 30-31. Opetushallitus. Jyväskylä:
Gummerus Kirjapaino Oy.
Tuomisto, L., Ahola, L., Martiskainen, P., Kauppinen, R. ja Huuskonen, A. 2008:
Comparison of time budgets of growing Hereford bulls in an uninsulated barn and in extensive forest paddocks, Livestock Science 118: 44-52.
Tuomisto, L., Mononen J., Martiskainen, P., Ahola, L. ja Huuskonen, A. 2015. Time budgets of finishing bulls housed in an uninsulated barn or at pasture. Agricultural and Food Science 24: 173-182.
Uzal S. ja Ugurlu N. 2010. The Dairy Cattle Behaviors and Time Budget and Barn Area Usage in Freestall Housing. Journal of Animal and Veterinary Advances 9 : 248-254.
Voisinet, B.D, Grandin, T., Tatum, J.D., O’Connor, S. F. ja Struthers, J. J. 1997: Feedlot Cattle with Calm Temperaments Have Higher Average Daily Gain Than Cattle with Excitable Temperaments, Journal of Animal Science, vol. 75: 892-896.
30 14. LIITTEET
Liite 1. Etogrammi (Martiskainen 2005)
31
Liikkuu Seisoo Makaa Muu Syö Juo Märehtii Kehonhoito Sosiaalinen ADG
Liikkuu 1 -0,121 -0,086 -0,068 0,035 0,236 -0,039 -0,023 0,087 0,037
P 0,317 0,478 0,577 0,772 0,049 0,75 0,852 0,473 0,764
Seisoo 1 -0,969 0,025 0,243 -0,078 -0,338 0,014 0,307 -0,067
P 0 0,84 0,042 0,522 0,004 0,906 0,01 0,582
Makaa 1 0,005 -0,264 0,017 0,343 -0,001 -0,339 0,035
P 0,967 0,027 0,888 0,004 0,995 0,004 0,775
Muu 1 -0,535 0,093 -0,712 -0,08 -0,302 -,0261
P 0 0,444 0 0,51 0,011 0,029
Syö 1 0,02 0,059 0,041 -0,013 0,408
P 0,867 0,629 0,736 0,912 0,001
Juo 1 -0,114 -0,014 -0,129 0,117
P 0,346 0,909 0,288 0,336
Märehtii 1 -0,184 0,053 0,263
P 0,127 0,662 0,028
Kehonhoito 1 -0,242 -0,327
P 0,043 0,006
Sosiaalinen 1 -0,019
P 0,876
ADG 1
P
Liite 2. Käyttäytymisluokkien eri toimintoihin käytetyn ajan ja päivittäisen keskimääräisen päiväkasvun (ADG) korrelaatiot ja niiden tilastollinen merkittävyys (Spearmanin korrelaatiokerroin) (N=70).