9.1 Ympäristön mahdollisuudet ja rajoitteet
Naudan yksilölliseen ajankäyttöön vaikuttavat monet tekijät, jotka voivat olla sisäisiä (motivaatio, yksilölliset ominaisuudet ja tarpeet) tai ulkoisia (ympäristö, laumahierarkia) (Broom 2015). Ympäristöolosuhteet vaikuttavat paljon siihen, millaisia mahdollisuuksia yksilöillä on toteuttaa käyttäytymistään. Tässä tutkimuksessa eläimet kasvoivat samoissa karsinoissa (10x5m) koko kasvatusajan, joka on voinut vaikuttaa niiden ajankäytön jakaantumiseen. Lisäksi karsinoissa oli yksi juomapiste ja kaksi ruokintakaukaloa viittä eläintä kohti. Karsinoissa joissa ruokakaukaloita ei ole omaa jokaista nautaa kohden, dominoivat yksilöt määrittävät pitkälti oman ruokarytminsä mutta muut joutuvat odottamaan.
Aggressiivisten kontaktien määrä on vähäisempää olosuhteissa, joissa yksilöillä on tilaa väistää ja ruokailla samanaikaisesti (Haskell ym. 2018). Koska naudat usein haluavat ruokailla samaan aikaan, voivat loput naudat käyttää aikaa odottamalla vuoroaan päästä kaukalolle tai muihin toimintoihin. On mahdollista, että odottamisesta turhautunut eläin myös käyttää enemmän aikaa muihin toimintoihin tai liikkuu enemmän. Eläinten kanssakäyminen kaukalolle jonottaessa voisi olla yksi selittävä tekijä sille, miksi jotkin yksilöt käyttivät paljon enemmän aikaa seisoen tai muihin toimintoihin (taulukko 1).
Laitumella liikkumistilaa ja mahdollisuuksia ympäristön tutkimiseen ja muuhun toimintaan on enemmän kuin karsinoissa, joka yleensä heijastuu yksilön ja lauman ajankäytössä lisääntyneenä liikkumisena. Liikkumisen mahdollisuus voi olla hyväksi myös eläimen yleiskunnolle (Tuomisto ym. 2015) mutta myös energiantarve nousee sen mukaan mitä enemmän eläin käyttää lihaksiaan. Petojen, hyönteisten, muiden häiriötekijöiden ja vieraiden asioiden läsnäolo voi myös vaikuttaa eläinten motivaatioon liikkua positiivisesti tai negatiivisesti, joka on myös sidonnaista temperamenttiin (kuinka todennäköisesti eläin pakenee tai puolustautuu, uteliaisuus uusia asioita kohtaan jne.) (Rushen 2008). Ilman laiduntamismahdollisuutta eläinten ruokailu-
20
ja makaamisajat vaihtelevat kasvatusolosuhteiden mukaan. Ravinnonsaanti ja etenkin karkearehun laatu vaikuttavat märehtimisaikoihin.
Laitumella pidetyt sonnit liikkuvat jonkin verran enemmän kuin karsinoissa kasvatetut, sillä niillä on enemmän mahdollisuuksia toteuttaa esimerkiksi ruoan etsimiskäyttäytymistä (Tuomisto ym. 2008, Tuomisto ym. 2015). Tässä tutkimuksessa havaittu liikkuminen karsinaolosuhteissa oli yhtenevää Tuomiston havaintojen kanssa ja vähäisempää kuin heidän tutkimuksensa laidunolosuhteissa. Tosin Tuomiston (2008, 2015) tutkimuksissa etogrammin toiminnot oli jaoteltu eri tavoin. Tässä tutkimuksessa sonnit käyttivät keskimäärin 39,63%
ajastaan liikkumiseen ja seisomiseen. Tuomiston (2008) laidunmittauksessa sama havaittu keskiarvo oli 41.9%. Tuomiston 2015 vuoden kokeessa muu kuin makaamiseen käytetty aika oli keskimäärin 45,3% (laskettu vähentämällä laidun makuutulos sadasta prosentista).
Laitumella kasvatetut eläimet myös makasivat vähemmän, mutta ero tässäkin on vain pari prosenttiyksikköä (2008 tutkimus). Vuoden 2015 tutkimuksessa ero pihaton ja laitumen välisessä makoilussa oli suurempi. Ajankäyttö laitumella ja karsinassa ensisijaisissa toiminnoissa ovat siis melko pieniä tai selitettävissä eläinten aktiivisuudella ruokaillessa tai sillä, että eläimet myös hyödyntävät tilaisuuden liikkua enemmän, jos siihen on mahdollisuus.
Eläimet käyttivät enemmän aikaa syömiseen laitumella kuin pihatossa 2008-vuoden tutkimuksessa, mutta 2015 tutkimuksessa märehtimisaika oli vähäisempää laitumella.
Märehtimiseen käytetty aika on melko yhteneväistä laidun- ja karsinaoloissa sekä Tuomiston 2008 vuoden tutkimuksessa, että tässä tarkkailussa mukana olleiden sonnien välillä. Tuomiston 2015 vuoden tutkimukseen verrattuna naudat märehtivät enemmän. Laiduntamismahdollisuus siis muuttaa jonkin verran sitä, miten eläimet priorisoivat tai hyödyntävät ympäristöään aikabudjetissaan.
Karsinoissa vähäinen liikuntamahdollisuus ja kyvyttömyys väistää esimerkiksi riitatilanteissa voi myös mahdollisesti vaikuttaa eläinten fyysiseen yleiskuntoon ja loukkaantumisen todennäköisyyteen ja lihan laatuun (Partida ym. 2007). Espanjalaisessa tutkimuksessa karsinoissa kasvatettujen sonnien sosiaalinen asema hierarkiassa ei vaikuttanut lihan laatuun mutta tulosta ei välttämättä voi yleistää kaikkiin tuotanto-olosuhteisiin Teurasikäisillä eläimillä tuotantolinjasta riippumatta on tilastoitu erityisen yleiseksi esimerkiksi jalkavammoja tai -sairauksia ja niiden seurauksena tai muista syistä johtuvaa ontumista (Roeber ym. 2001) sekä muunlaisia vammoja tai mustelmia (McKenna ym. 2002). Huonokuntoisten eläinten lihan- ja sivutuotteiden laatu voi kärsiä ja hukkatuotteiden määrä kasvaa (Roeber ym.
2001). Eläinten yleiskunnon heikkenemisen tai loukkaantumisen aiheuttama kipu voi vaikuttaa ajankäyttöön tai eläimen liikkumismotivaatioon, mutta tässä tutkimuksessa näitä tekijöitä ei ole
21
voitu huomioida. Lisäksi myös asiakaskunta voi reagoida voimakkaastikin hyvinvointiongelmiin tuotantoketjussa, joten kasvattajille eläinten hyvinvointi on yleensä myös tärkeä prioriteetti sekä taloudellisista että eettisistä syistä.
9.2 Lauma (psyykkiset perustarpeet) ja laumahierarkia
Lauman sisäinen tärkeysjärjestys on merkittävä tekijä yksilöiden välisessä kanssakäymisessä ja ajankäytössä (Tauriainen 2006). Lauma yleensä tekee suurimman osan ruokailusta, märehtimisestä ja lepäämisestä samanaikaisesti. Laitumella eläimet voivat hakeutua itse ruokailupaikoilleen ja niin kauan kuin tilaa on riittävästi, ne voivat pitkälti itse määritellä miten paljon aikaa käyttävät ruokailemiseen nälkänsä tyydyttääkseen. Naudoilla on myös voimakas tarve sosiaaliseen kanssakäymiseen lajitovereiden kanssa. Toisaalta on mahdollista, että kasvatusoloissa, joissa lauman kaikki jäsenet ovat saman ikäisiä ja kokoisia, laumahierarkian tai dominointisuhteiden muodostuminen häiriintyy, eikä siksi välttämättä ole niin merkittävässä roolissa kuin yleensä oletetaan, mutta resurssikilpailu voi silti johtaa aggressiiviseen käyttäytymiseen (Partida ym. 2007). Aggressiivista käyttäytymistä voi ilmetä, jos olosuhteet eivät ole riittävät. Tämä voi johtaa yksilöiden väliseen voimistuneeseen kilpailuun resursseista, jolla voi olla negatiivinen vaikutus päiväkasvuun. Tässä tutkimuksessa ei aggressiivista käytöstä erotettu muusta sosiaalisesta käyttäytymisestä. Esimerkiksi astumiskäyttäytymistä, puskemista ja syrjäyttämistä paikalta tai kaukalolta havaittiin tutkimuksessa mukana olleiden sonnien kesken, mutta sen yleisyyttä ja luonnetta ei ole voitu tämän seurannan puitteissa arvioida. Edellä mainitut toiminnot laskettiin mukaan liikkumisen ja toissijaisissa toiminnoissa sosiaaliseksi toiminnaksi, jossa oli mukana myös positiivinen kanssakäyminen karsinatovereiden kanssa. Laumaeläimille sosiaalinen kanssakäyminen ja ympäristön tutkiminen sekä kehonhoidon mahdollisuus toimivat virikkeinä ja stressaantuneet eläimet voivat käyttäytyä normaalisti poikkeavasti (Rushen 2008). Stereotypiat, vähentynyt kehonhoito, lisääntynyt aggressiivisuus jne. saattavat haitata normaalia päivärytmiä. Tässä tutkimuksessa kehonhoitoon enemmän aikaa käyttävien charolaissonnien päiväkasvun ja kehonhoidon välillä oli negatiivinen yhteys, eli kehonhoitoon enemmän aikaa käyttävien eläinten päiväkasvu oli heikompaa. Tässä tutkimuksessa ei ole mahdollista vetää johtopäätöksiä siitä, mitkä tekijät vaikuttivat charolaissonnien kehonhoitoon käyttämään aikaan (jonotus, joutenoloaika ruokailutarpeen täytyttyä).
22
9.3 Rotujen välinen vertailu ja yksilölliset ominaisuudet
Yksilöiden fyysiset perustarpeet ja vuorokausirytmi ovat yleensä suhteellisen tasaisia ja yksilö käyttää kutakuinkin yhtä paljon aikaa ruokailuun joka päivä, mutta energiantarpeeseen vaikuttavia tekijöitä on useita (Broom 2015).
Tässä tutkimuksessa ei havaittu eroja rotujen ajankäytössä, mutta charolaissonnien päiväkasvu oli silti parempaa kuin herefordsonnien, vaikka rehua oli vapaasti tarjolla ja eläimet määrittivät itse miten usein ja miten paljon söivät. Eläinten ajankäyttö kaukaloilla tosin ei ollut toisistaan riippumatonta ja yksilöiden välinen vaihtelu ajankäytössä ruokailuun vaihteli jopa kymmenellä prosentilla (taulukko 2). Tässä tutkimuksessa ei rehun kulutusta mitattu, mutta charolaisien on muissa tutkimuksissa todettu kuluttavan enemmän rehua kuin herefordien tai charolais-herefordristeytyksien (Huuskonen ym. 2012). Eri rodut voivat myös saavuttaa teurasiän eri ikäisinä ja hitaasti varttuvien rotujen kuten charolaisien päiväkasvu on nopeampaa (Mao 2013). Tässä tutkimuksessa havaittiin negatiivinen korrelaatio myös charolaissonnien päiväkasvun ja kehonhoidon välillä, eli kehonhoitoon enemmän aikaa käyttävien eläinten päiväkasvu oli heikompaa. On mahdollista, että hierarkiassa heikkoarvoisemmat yksilöt käyttivät aikaansa kehonhoitoon odottaessaan pääsyä ruokakaukalolle tai yksilöillä oli enemmän aikaa kehonhoitoon koska ne tyydyttivät ruoantarpeensa nopeammin. Sen sijaan herefordsonneilla syömiseen ja märehtimiseen käytetyllä ajalla oli positiivinen yhteys päiväkasvun kanssa mutta muihin toimintoihin käytetty aika vaikutti negatiivisesti kasvuun.
Tämä saattoi johtua siitä, että ruokintakaukalolle pääsyn odottamiseen kuluva aika käytettiin johonkin muuhun, kuten idlaamiseen (joutenoloon) tai ympäristön tutkimiseen. Tämän tutkimuksen perusteella ei voida sanoa, johtuiko ero rotujen käyttäytymis- tai temperamenttieroista.
Koska erirotuisten lihasonnien rehutehokkuudessa, kasvupotentiaalissa ja teuras-ominaisuuksissa on eroja, ei samoja kasvatusolosuhteita voi soveltaa välttämättä yhtä tehokkaasti kaikille nautaroduille tai risteytyksille, mikä voi olla merkitsevä tekijä eläinten kasvulle, hyvinvoinnille ja kasvattajien tuotannosta saamalle katteelle.
Naudan ajankäyttöön saattaa vaikuttaa myös yksilön ominaisuudet kuten temperamentti, luonne ja elämänhistoria, joita tässä tutkimuksessa ei voitu huomioida, mutta eläimet olivat kaikki nuoria, lähelle samanikäisiä ja -painoisia. Ryhmän homogeenisyys voi haitata laumahierarkian muodostumista (Partida 2007). Ryhmissä, joissa ei ole selvää laumahierarkiaa, voi esiintyä enemmän syrjäyttämistä ja kamppailua asemasta ryhmän sisällä. Rauhallisemmat eläimet liikkuvat yleensä vähemmän ja käyttävät enemmän aikaa ruokailuun (Linnane ym.
23
2001). Eläimen motivaatio voi muuttua ympäristö- ja luonnetekijöiden yhteisvaikutuksesta (esim. uteliaisuus, ujous jne. jotka vaikuttavat eläimen motivaatioon paeta tai lähestyä ja sietää häiriötekijöitä). Temperamenttimittaukset tehdään yleensä lyhytaikaisilla kokeilla ja olosuhteissa, jotka poikkeavat eläinten normaalitilasta. Tämä on aiheellinen kritiikinaihe temperamenttimittauksissa. Näiden mittausten on kuitenkin todettu olevan yhdenmukaisia pitempiaikaisten seurantojen kanssa ja siten silti hyödyllisiä eläinten käyttäytymisen ennustamisessa kasvatusoloissa (MacKay ym. 2014). Päivittäisen aktiivisuuden, käyttäytymisen, temperamenttierojen ja tuotanto-ominaisuuksien ymmärtäminen rotu ja yksilötasolla on edullista tuotannon ja eläinten yksilökohtaisen hyvinvoinnin parantamiseksi.
10. TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS JA MAHDOLLISET JATKOTUTKIMUKSET