Perinteisesti laadullisen tutkimuksen luotettavuuden arvioinnin mittareina on pidetty reliaabeliutta (toistettavuutta) ja validiutta (pätevyyttä). Myös kritiikkiä kyseisten mitta-ristojen käytölle laadullisen tutkimuksen arvioinnissa on esitetty. (Eskola & Suoranta 1998, 210 - 211; Hirsjärvi ym. 1997, 226 - 227.) Tärkeimpänä laadullisen tutkimuksen arvioinnin kriteerinä voitaneen kuitenkin pitää tutkijaa itseään. Laadullisen tutkimuksen luotettavuuden arviointi koskee koko tutkimusprosessia eikä kvantitatiivisen tutkimuk-sen tavoin pelkästään tuloksia. Tutkija tekee koko tutkimusprosessin ajan valintoja ja päätöksiä, joita hänen tulee perustella ja arvioida. Tutkijan tarkka kuvaus tutkimuksen toteuttamisen kaikista eri vaiheista lisää tutkimuksen luotettavuutta. Tähän liittyvät eri-tyisesti olosuhteiden, henkilöiden, paikkojen ja tapahtumien kuvaukset. Tärkeää on myös kuvata mahdolliset häiriötekijät, virhetulkinnat ja tutkijan oma itsearviointi tilan-teesta. Tutkijan tulee perustella omat tulkintansa ja päätelmänsä. Suorat lainaukset ai-neistosta auttavat lukijaa ymmärtämään tutkijan päätelmiä ja perusteluita. (Eskola &
Suoranta 1998, 210 - 211; Hirsjärvi ym. 1997, 227 - 228.)
Pyrin kuvaamaan tutkimukseni kaikissa vaiheissa päätösteni perusteluita ja avaamaan analyysiluvussa mahdollisimman tarkoin tutkimustuloksia ja tulkintojani. Laadullisessa tutkimuksessa ei pyritä tilastollisiin yleistyksiin eikä aineiston koko ei ole ydinkysymys (Tuomi & Sarajärvi 2009, 85). Kuitenkin riittävän kattava aineisto lisää tutkimuksen luotettavuutta. Osin tästä syystä keräsin aineistoni kahdesta eri ikäluokasta. Aineistoni koko (n=40) on mielestäni tutkimuksen luotettavuuden kannalta riittävä. Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta arvioitaessa tulee Eskolan & Suorannan (1998, 215) mukaan arvioida aineiston riittävyyden lisäksi analyysin kattavuutta. Tällä tarkoitetaan, että tul-kinnat eivät perustu satunnaisiin otoksiin aineistosta. Eskola & Suoranta perustellusti kuitenkin kysyvät, onko koko aineiston kattava analyysi, jossa selitetään aineisto tyh-jentävästi, ylipäätään edes mahdollista tai myöskään tarpeen. Aineistojen tehtävänä on heidän mielestään usein toimia tutkijan pohdinnan tukena. Myös tämä tutkimus kertoo juuri tämän rajatun tutkimusjoukon näkemyksistä. Mielestäni tärkeämpää onkin nostaa tutkimuksessa esiin nousseita seikkoja keskusteluun ja käydä pohdiskelevaa vuoropuhe-lua aikaisempien tutkimustulosten ja mahdollisen taustateorian kanssa. Yleistettävyyttä ei laadullisessa tutkimuksessa sosiaalisen todellisuuden monimuotoisuudesta johtuen yleensä edes pidetä mahdollisena (Eskola & Suoranta 1998, 211 - 212).
Tutkimuksen luotettavuuteen liittyy myös muita tutkijan pohdittavaksi tulevia kysy-myksiä. Näitä ovat muun muassa kysymykset tutkimuksen uskottavuudesta ja objektii-visuudesta. Uskottavuus tarkoittaa, että tutkijan on varmistettava, että hänen käsityksen-sä tutkimuksen kohteena olevasta ilmiöstä vastaa tutkittavien käsityksiä. Kuinka tämä sitten tulisi tehdä? Eskolan ja Suorannan (1998, 211 - 212) näkemyksen mukaan tutki-jan tulisi ottaa huomioon omat ennakko-oletukset ja hakea vahvistusta omille tulkinnoil-le muista samaa aihetta käsiteltulkinnoil-leistä tutkimuksista. Objektiivisuudessa on kyse siitä, että tapahtuuko aineiston analyysi tiedonantajien ehdolla eikä tutkijan ennakkoluulojen kautta. Useammat kirjoittajat ovat todenneet, ettei täydellistä objektiivisuutta ole mah-dollista – eikä ehkä tarpeenkaan saavuttaa. Tutkimus on aina täynnä tutkijan valintoja (käytetyt käsitteet, metodit), tutkijalla on väistämättä tutkittavasta aiheesta ennakko-oletuksia (miksi tutkimusta muuten ylipäätään tehtäisiin) ja tutkimustulokset ovat aina sidoksissa tiettyyn aikaan ja paikkaan. (Hirsjärvi ym. 1997, 157; Tuomi & Sarajärvi 2009, 96.)
Puusniekka työryhmineen (2004, 55) puhuu tieteellisestä objektiivisuudesta ja he poh-tivat aiheellisesti, voiko tutkija toimia tieteellisesti objektiivisesti, jos hänellä on oma-kohtaista kokemusta tutkittavasta aiheesta, kuten esimerkiksi perheenjäsenen päihdeon-gelmasta. Tuomi ja Sarajärvi (2009, 96) tarjoavat objektiviteettiongelman ratkaisuksi fernomenologis-hermeneuttisen perinteen tapaa kirjoittaa auki kaikki tutkijan ennakko-käsitykset. Tätä kutsutaan ontologiseksi erittelyksi. Tutkimuksen objektiivisuutta on tärkeää pohtia. Pyrin itse huomioimaan omat ennakkokäsitykseni ja niiden mahdolliset vaikutukset tutkimukseen kaikissa sen eri vaiheissa. Esitin tutkimuskysymyksen tutkit-taville mahdollisimman neutraalisti. Aineiston keruumenetelmä tukee objektiivisuutta, koska kirjoitelmissa tutkijan vaikutus ei ole niin suuri kuin esimerkiksi haastattelussa.
Eettiset kysymykset ovat yhtälailla vaativa, mutta erittäin tärkeä osa tutkimusta. Hyvä tutkimus on aina tehty eettiset näkökohdat huomioiden, mutta erityisesti ne korostuvat lapsitutkimusta tehtäessä. Pohdittavia kysymyksiä ovat esimerkiksi seikat, joilta lapsia tulee tutkimuksessa mahdollisesti suojella. On myös tarkoin harkittava, mitä ja miten ylipäätään lapsitutkimusta tehdään ja mitkä asiat ovat raportointivaiheessa salassa pidet-täviä tai voivat muutoin olla haitaksi lapselle. Lapsia ei tule kohdella kuten aikuisia vaan tutkijan tulee pyrkiä huomioimaan lasten erityisyys ja heidän tapansa ymmärtää asioita. Myös lupa-asiat ovat eettisyyteen liittyviä tärkeitä seikkoja. Suostumus
tutki-mukseen osallistumisesta tulee olla sekä huoltajalta että lapselta itseltään. (Hirsjärvi ym.
1997, 27; Karlsson 2012, 47 - 48; Hurtig 2006, 177.)
Olin kysynyt luvan tutkimukseen osallistumiseen etukäteen huoltajilta ja paikan päällä lapsilta ja nuorilta. Lasten ollessa kyseessä pohdin, että mikäli joku ei koko luokan kuullen haluaisi kieltäytyä osallistumisesta, esimerkiksi jonkun mahdollisesti kysyessä perusteluja osallistumattomuudelle, annoin mahdollisuuden kieltäytyä myös ”hiljaisesti”
eli jättää paperi tyhjäksi. Mietin etukäteen, voiko hyvä vanhemmuus aiheena olla jolle-kin liian herkkä. Tulin kuitenjolle-kin siihen tulokseen, että näkökulmani on hyvä vanhem-muus eikä aiheesta kysyminen ole haitaksi heille. Kukaan lapsista tai nuorista ei kirjoit-tanut sellaisia asioita, joiden raportointia olisin joutunut harkitsemaan. Kirjoitelmissa ei myöskään tullut esiin sellaisia seikkoja, joiden kohdalla olisin joutunut pohtimaan salas-sapidon ja anonymiteetin kysymyksiä.
Puusniekka, Eskola, Itäpuisto, Launonen ja Rautsiala (2004, 47 - 48) jakavat tutkimuk-sen eettiset kysymykset kolmeen kategoriaan: 1) tutkimusaiheen eettiseen oikeutukseen, 2) tutkimusmenetelmiin sekä 3) tutkimusaineiston analyysiin ja raportointiin. Tutkimus-aiheen eettistä oikeutusta pohtiessa tulee arvioida miksi juuri kyseisen ilmiön tutkimi-nen on perusteltua. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun tutkimusaihe on arka tai tutkit-tavat ovat haavoittuvia. Tutkimusmenetelmien kohdalla tulee arvioida saadaanko halut-tu tieto kyseisellä menetelmällä. Kolmas pohdittava seikka liittyy halut-tutkimusaineiston analyysiin ja raportointiin. Tutkimustulokset tulee raportoida rehellisesti ja mahdolli-simman tarkasti tutkittavien anonymiteetti huomioiden.
Oman tutkimukseni aihe vanhemmuus on hyvin henkilökohtainen ja voisi olla joillekin arka aihe tutkittavaksi. Tutkimuskysymykseni oli kuitenkin aseteltu niin, ettei tutkittavia pyydetty kirjoittamaan omasta elämästään eikä omista vanhemmistaan vaan heidän nä-kemyksistään. Lasten ja nuorten näkemykset vanhemmuudesta pohjautuvat varmasti suurelta osin omiin kokemuksiin, mutta varmasti he ovat nähneet vanhemmuutta myös muualla kuin omassa kodissaan. Vanhemmuudesta sai ja pitikin kirjoittaa sellaisia omi-naisuuksia, joita lapset ja nuoret pitivät hyvälle vanhemmalle ominaisina, perustuivatpa ne omiin kokemuksiin tai eivät.
Tutkimusjoukkona tässä tutkimuksessa olivat lapset ja nuoret, jotka ovat erityisen haa-voittuvia. Sen vuoksi kiinnitin erityistä huomiota tutkimustilanteeseen ja tutkimusky-symyksen asetteluun. Myös kieltäytyminen tutkimukseen osallistumisesta oli tehty
mahdollisimman helpoksi lapsille. Kenenkään ei tarvinnut etukäteen ilmoittaa osallis-tumisestaan tai osallistumattomuudestaan eikä kukaan tullut erityisen huomion kohteek-si valitessaan osallistuuko tutkimukseen vai ei.
Tutkija käyttää aina tutkimusta tehdessään asiantuntijavaltaa. Ihmistieteiden parissa työskenneltäessä eettisistä periaatteista tulisi erityisesti kiinnittää huomiota tutkittavien ihmisarvon ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen. (Hirsjärvi ym. 1997, 23 - 27;
Puusniekka ym., 2004, 43-44.) Pyrin itse jokaisessa tutkimuksen teon vaiheessa toisten kunnioittavaan kohtaamiseen. Erityisesti lasten ja nuorten ollessa tutkimusjoukkona olin tarkka, että kunnioitan jokaisen lapsen yksityisyyttä. Siksi korostin, että kirjoitelmat kirjoitetaan nimettöminä enkä missään vaiheessa luovuta tai näytä kirjoitelmia ulkopuo-lisille, en edes opettajalle. Kirjoitustilanteessa oppilaiden pulpetit sijoitettiin niin, ettei-vät kirjoittajat nähneet toistensa kirjoitelmia. Pyysin kääntämään kirjoitelman pulpetille ylösalaisin sen ollessa valmis. Keräsin kirjoitelmat pois kuitenkin vasta tunnin lopuksi samanaikaisesti kaikilta. Tunnistettavuuden vuoksi en mainitse tutkimuksessani myös-kään koulujen tai edes paikkakunnan nimeä, jossa kirjoitelmat on kirjoitettu. Näiden tietojen mainitseminen voisi lisätä tutkimuksen luotettavuutta, mutta pidin tärkeämpänä kirjoittajien anonymiteetin varmistamista.
Tutkittaessa vanhemmuutta ja perhettä, liikutaan eettisesti hyvin herkällä maaperällä.
Muotoilin tutkimuskysymykseni mahdollisimman neutraalisti, jotta kukaan ei loukkaan-tuisi siitä. Kerroin lapsille tutkivani hyvää vanhemmuutta yleisellä tasolla eikä kenen-kään tarvitse kirjoittaa omista vanhemmistaan jos ei halua. Siitä huolimatta yksi tutkit-tava oli kirjoittanut, ettei halua kertoa omista vanhemmistaan. Yritin luoda kirjoitusti-lanteista mukavia ja rentoja ja ainakin itse koen niiden olleen sellaisia. Tutkimukseni aikana sekä sen jälkeen huolehdin hyvien eettisten käytäntöjen mukaisesti kirjoitelmien säilyttämisestä ja hävittämisestä. Tutkimuksen ajan säilytin kirjoitelmat lukollisessa kaapissa. Kirjoitelmat eivät sisältäneet mitään sellaista arkaluonteista tietoa, jonka vuoksi niiden säilyttäminen ja hävittäminen olisivat olleet erityisen merkittäviä seikkoja eettisyyden kannalta.
Tutkija törmää tutkimusta tehdessään lukuisiin eettisiin kysymyksiin, joihin ei ole ole-massa tarkkoja ohjeistuksia, mutta jotka hänen tulee ottaa huomioon. Eettisyys onkin ennen kaikkea eettisten kysymysten tunnistamista ja huomioimista läpi tutkimustyöpro-sessin. (Hirsjärvi ym. 1997, 23 – 27; Puusniekka ym. 2004, 43 – 44.)
5 TUTKIMUSTULOKSET