Työssä voi nykyisin olla kivaa – puhutaan onnellisuudesta, kukoistuksesta ja työn imus-ta – työllä on suuri merkitys ihmiselle. Onnelliset ja kukoisimus-tavat työntekijät suoriutuvat työstään tutkimusten mukaan muita paremmin: he ovat tuottavampia, luovempia ja si-toutuneempia työhönsä kuin muut (Lyubomirsky ym. 2005b, 845–846; Achor 2012, 100, 102; Spreitzer & Porath 2012, 93–96). Työn imu tunne- ja motivaatiotäyttymyksen tilana kertoo työn mielekkyyden kokemuksesta, halusta ponnistella sekä riittävästä energiatasosta, jolla saadaan tuloksia aikaan. Työn imua voidaan luonnehtia parhaaksi työhyvinvoinniksi ja se kuvaa työhyvinvointia nimenomaan positiivisena tilana. (Haka-nen 2005a, 28; Haka(Haka-nen 2011a, 19, 38.) Tämä pro gradu -tutkimukseni kohdistuu ter-veydenhuollon työntekijöiden työn imun kokemuksiin positiivisen psykologian näkö-kulmasta. Millaiselta vaikuttaa työntekijöiden onnellisuus ja innostuneisuus terveyden-huollossa?
Työssä innostuksella on merkittävä rooli ja työn yhteydessä innostusta onkin tutkittu juuri työn imuna. Työntekijä on imussaan hyvinvoiva, aloitteellinen sekä ammatillisesti pystyvä ja innostus ennustaa tuloksellisuutta paremmin kuin työtyytyväisyys ja se on suorassa yhteydessä myös onnellisuuteen ja elämäntyytyväisyyteen. (Warr 1990, 195–
196; Hakanen ym. 2008c, 88; Hakanen ym. 2012b, 72; Hakanen & Perhoniemi 2012c, 42–43; Martela & Jarenko 2014b, 18–19.) Innostuksesta työssä seuraa, että työ ei aina tunnu työltä, vaan se muuntuu osaksi yksilön identiteettiä ja se on tällöin harmoniassa elämän muiden osa-alueiden kanssa (Vallerand 2008, 2). Innostus on myös innovatiivi-suuden alkulähde ja perusedellytys – mitään uutta ei voi syntyä ilman innostusta (Ståhle 2014, 43).
Lauri Järvilehto (2014, 366) neuvoo jokaista valitsemaan intohimoaan vastaavan työn.
Tutkimukseeni osallistuneista terveydenhuollon työntekijöistä monet kokevat työnsä kutsumuksellisena ja työhön on kiva mennä, koska työ itsessään on mielenkiintoista ja palkitsevaa. Edellä mainittu tutkija on nostanut esiin hyvinvointia tukevan näkemyksen
kutsumustyöstä. Kutsumustyön ytimessä on toisen ihmisen palveleminen oman intohi-mon kautta. Hän määrittelee kutsumustyön työksi, jossa ihminen tekee sitä, mitä rakas-taa, niin että se tuottaa autenttista hyötyä tai iloa toisille. ”Se on mielekästä työtä – jos-kus ruusuilla tanssimista, josjos-kus sisulla seinän läpi menemistä.” (Järvilehto 2014, 378.) Näillä tutkijan sanoilla voi varmasti luonnehtia myös terveydenhuollon työtä, joka koe-taan merkityksellisenä ja palkitsevana, mutta myös hyvin vaativana työnä.
Työn mielekkyyden kokemus on työntekijän hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Työhyvin-vointitutkimus onkin positiivisen psykologian nousun myötä ollut enenevästi kiinnostu-nut työntekijän ja työn myönteistä suhdetta rakentavista tekijöistä. (Syväjärvi ym. 2012, 11, 19–20.) Terveydenhuolto on kompleksinen, työvoimavaltainen asiantuntijaorgani-saatio ja palveluala, jolla inhimilliset resurssit ovat keskeinen tuotannontekijä (Kanste ym. 2008, 279; Syväjärvi ym. 2012, 26–32). Sote -ratkaisun myötä terveydenhuoltoon on tulossa suuria rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia, joilla on merkittäviä vaiku-tuksia terveydenhuollon työhön ja toimintaympäristöihin (Hallituksen esitysluonnos sote- ja maakuntauudistuksen lainsäädännöksi 2016). Miten tulevissa uudistuksissa ter-veydenhuollon työntekijöiden kokemus työn mielekkyydestä ja siitä nousevasta työn imusta ja innostuksesta saadaan säilymään ja myös lisääntymään? Antti Syväjärvi työ-ryhmineen (2012, 10–11) muistuttaakin, että terveydenhuoltoa inhimillisistä lähtökoh-dista mielekkäämmäksi kehitettäessä, korostuvat ihmisten kohtaaminen, kuunteleminen ja kokemusten arvostaminen johtuen toimialan tieto- ja osaamisintensiivisestä luontees-ta.
Tulevaisuudessa on erityisen tärkeää huolehtia työn mielekkyyden säilymisestä, koska nuoret sukupolvet arvostavat ennen kaikkea itselleen merkityksellistä työtä. Tutkijoiden mukaan työn merkityksellisyyteen ja mielekkyyteen sisältyy mahdollisuus, että työn voi tehdä riittävän hyvin tavoitteet saavuttaen. (Järvensivu & Toivanen 2013, 52.) Merja Flinkmanin (2014, 5) tutkimuksen mukaan nuorten sairaanhoitajien ammatin vaihtoai-komuksiin vaikuttavat ratkaisevasti tasapainoinen työkuormitus, työstressin vähentämi-nen, mahdollisuus kehittyä uralla sekä riittävä perehdytys ja mentorointi. Nuoret hoita-jat haluavat toteuttaa korkealaatuista ja eettisesti kestävää hoitotyötä, mikä terveyden-huollon organisaatioissa sekä koko yhteiskunnassa on uudistuksissa huomioitava.
Terveydenhuolto ei voi tuottaa laadukkaita palveluja ellei henkilöstö voi hyvin (Laine 2014, 15). Ilmiönä työhyvinvointi rakentuu vastavuoroisesti ja yhteisöllisesti ja se on aina sidoksissa toimintaympäristöönsä. Terveydenhuollossa keskeiseksi työhyvinvoin-nin ydintekijäksi ja käsitteeksi on nimetty vastavuoroisuus: hoitajavastavuoroisuus ja potilasvastavuoroisuus. Hoitajavastavuoroisuudella tarkoitetaan työn mielekkyyttä, aut-tamista, asemaa työssä, yhteisöllisyyttä, vapautta, parityötä ja yhdessäoloa. Potilasvas-tavuoroisuus muodostuu potilaiden tyytyväisyydestä, hyvin tehdystä työstä, potilaiden kohtaamisesta ja auttamisesta. Vastavuoroisessa kaksisuuntaisessa vuorovaikutuksessa molemmat osapuolet kokevat toiminnan tai tunteen myönteisenä. (Utriainen 2009, 98–
100.) Merkittävä ja myös kuormittava ristiriita syntyy silloin, kun hyvin tehty työ koe-taan tärkeäksi, mutta rajoitetuilla resursseilla ei pystytä sitä toteuttamaan (Laine 2014, 12).
Aihe on tärkeä tutkittavaksi, koska terveydenhuollon toimintaympäristön jatkuvassa muutoksessa toiminnalta vaaditaan rajallisten resurssien vuoksi parempaa tuottavuutta ja vaikuttavuutta. Palvelun laatuun, toimintaprosessien sujuvuuteen ja henkilöstön ai-kaansaamiskykyyn on kiinnitettävä koko ajan lisääntyvästi huomiota. Kuitenkin ainoas-taan hyvinvoivat, työtään kehittävät työntekijät ja työyhteisöt voivat tarjota laadukkaita ja tuottavia terveydenhuollon palveluita.
Tässä tutkimuksessani olen toisessa ja kolmannessa luvussa perehtynyt teoreettisesti aiempaan tutkimukseen taustateoriana toimivasta positiivisesta psykologiasta sekä työn imusta yleensä. Neljännessä luvussa esittelen tekemäni kirjallisuuskatsauksen aikai-semmasta terveydenhuollon työn imun tutkimuksesta. Lisäksi luvuissa viisi ja kuusi olen empiirisesti tutkinut terveydenhuollon työntekijöiden työn imun kokemuksia analysoimalla heidän kirjoittamiaan kertomuksia laadullisin menetelmin: narratiivisesti sekä diskursiivisesti. Tarkoitan tässä tutkimuksessani terveydenhuollon työntekijällä ja terveydenhuollon ammattilaisella samaa kuin terveydenhuollon ammattihenkilöllä, joka Suomessa on jaoteltu joko laillistetuksi tai nimikesuojatuksi ammattihenkilöksi (Ter-veydenhuollon ammattioikeudet 2017). Kokemuksia tutkiessani olen huomioinut, että kaikilla ihmisen kokemuksilla on jokin merkitys yksilölle itselleen ja kaikki kokemukset ovat hänelle myös aitoja (Perttula 2008, 116; Syväjärvi ym. 2012, 33–34;
Puusa & Juuti 2011a, 40–44; Laine 2015, 31). Kvalitatiivisen tutkimuksen olen ajatellut
tuovan erilaisen näkökulman aikaisempaan pääosin kvantitatiiviseen työn imun tutkimukseen.