II. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen katsaus
1. Turvallisuuspolitiikka ja kriisinhallinta
1.1 Euroopan unionin yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (YTPP)
Lissabonin sopimuksen voimaantulo toi mukanaan joukon rakenteellisia ja sisällöllisiä uu-distuksia myös EU:n yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Suomi tukee vahvaa yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, ja osallistui aktiivisesti sen edistämiseen iden-tifioimalla kehittämiskohteita ja tuottamalla niitä koskevia ehdotuksia ja ajatuksia kokonais-valtaisen lähestymistavan sekä Lissabonin sopimuksen käsittämien institutionaalisten uudis-tusten aikaansaamiseksi.
Ulkoasiainministeri teki ehdotuksen Euroopan turvallisuusstrategian uudistamisesta vastaa-maan muuttuneen maailman haasteita. Ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edusta-ja esitteli asiaa Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 2010.
Vuotta 2010 leimasi EU:n ulkosuhdehallinnon ja siihen sisältyvien rakenteiden pystyttämi-nen, muun muassa kriisinhallinnan ja suunnittelun toimintalinja (Crisis Management and Planning Directorate, CMPD), johon koottiin kriisinhallinnan siviili- ja sotilassuunnittelijat.
Lissabonin sopimuksen tuomien muiden uudistusten toimeenpanoa, muun muassa pysyvä rakenteellinen yhteistyö, pohjustettiin puheenjohtajamaiden Espanjan ja Belgian järjestämis-sä seminaareissa.
EU:lla oli kertomusvuoden lopussa käynnissä kolme sotilaallista kriisinhallintaoperaatiota ja 11 siviilikriisinhallintaoperaatiota. EU jatkoi Atalanta-merioperaatiota (EUNAVFOR Soma-lia) Maailman elintarvikeapuohjelman WFP:n kuljetusten suojaamiseksi ja merirosvouden torjumiseksi Somalian rannikolla. EU perusti keväällä 2010 EUTM Somalia-koulutusoperaation Somalian turvallisuusjoukkojen kouluttamiseksi Ugandassa. Bosnia-Hertsegovinassa jatkui EU:n sotilasoperaatio EUFOR Althea. Suomi jatkoi osallistumistaan kaikkiin EU:n sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin.
Suomen osallistumispanoksen kannalta keskeisimpinä siviilikriisinhallintaoperaatioina oli-vat edelleen EU:n oikeusvaltio-operaatio (EULEX) Kosovossa, EU:n Afganistanin polii-sioperaatio (EUPOL Afghanistan) sekä EU:n tarkkailuoperaatio Georgiassa. Merkittävä, suurta osaa siviilikriisinhallintaoperaatioita koskeva haaste oli henkilöstön saatavuus. Erityi-sesti tämä koski EUPOL Afganistan-operaatiota.
EU:lla on vuoden 2007 alusta lähtien ollut valmius toteuttaa samanaikaisesti kaksi nopean toiminnan operaatiota tätä varten korkeaan valmiuteen asetetuilla taisteluosastoilla. Suomi
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka−osa II
valmistautui kertomusvuonna osallistumaan 2011 alkupuoliskolla kahteen EU:n taistelu-osaston valmiusvuoroon.
Talouskriisi on korostanut monikansallisen suorituskyky-yhteistyön ja siviili-sotilassynergioiden hyödyntämisen tarvetta. EU:n sotilas- ja siviilikriisinhallintakykyjen määrällistä ja laadullista kehittämistä jatkettiin Headline Goal 2010 - ja Civilian Headline Goal 2010 -voimavaratavoitteiden puitteissa. Myös nopean toiminnan siviilivalmiusryhmien (Civilian Response Teams, CRT) työtä jatkettiin. Kokonaisvaltaisen lähestymistavan var-mistamiseksi siviili- ja sotilaallisessa suorituskykytyössä laadittiin poliittis-strateginen ohja-usasiakirja. Suomi osallistui aktiivisesti asiakirjan laadintaan ja kannatti myös yhteistyö-mahdollisuuksien selvittämistä suorituskykyjen yhteiskäytön ja -omistuksen osalta.
Työ siviili-sotilaskoordinaation edelleen kehittämiseksi, kokonaisvaltaisen lähestymistavan varmistamiseksi ja yhteistyön tiivistämiseksi muiden kansainvälisten toimijoiden kanssa jat-kui. Synergiatyössä edettiin kokonaiskuvan hahmottamisesta konkreettisten alueiden identi-fiointiin.
Suomi tuki Euroopan puolustusviraston työtä sotilaallisten suorituskykyjen parantamiseksi, puolustusmateriaalimarkkinoiden edelleen avaamiseksi, Euroopan puolustusteollisen pohjan vahvistamiseksi sekä puolustustutkimuksen tukemiseksi.
Suomi tuki EU-Nato -yhteistyön tiivistämistä. Tämä on erityisen tärkeää kriisinhallintaope-raatioissa, joissa EU ja Nato toimivat samoilla alueilla, kuten Afganistanissa ja Kosovossa.
EU:n ja Naton yhteistyön ongelmat liittyvät erityisesti Turkin ja Kyproksen suhteisiin. Yh-teistyötä on pyritty tekemään EU:n ehdotusten pohjalta muun muassa epävirallisissa tapaa-misissa ja voimavarojen kehittämisessä. Pohjoismaiden vuonna 2008 tekemä aloite yhteis-työn kehittämisestä sisältää edelleen monia käytännönläheisiä ehdotuksia yhteisyhteis-työn tiivis-tämiseksi.
EU:n ja YK:n yhteistyö kriisinhallinnassa jatkui EU:n ja YK:n vuonna 2007 hyväksymän julkilausuman periaatteiden mukaisesti etenkin kriisinhallintaoperaatioissa. Myös EU:n ja Afrikan kumppanuus rauhan ja turvallisuuden alalla jatkui vuonna 2007 hyväksytyn yhtei-sen strategian mukaisesti. Marraskuun 2010 EU-Afrikka -huippukokouksessa hyväksyttiin yhteinen poliittinen julistus ja toimintaohjelma vuosille 2011–2013. Suomi jatkoi tukeaan Afrikan unionin kriisinhallintarakenteiden kehittämistä tukevalle harjoitusohjelmalle
(Amani Africa) EU:n yhteistyöohjelman puitteissa.
1.2 Pohjois-Atlantin puolustusliitto (Nato), Euroatlanttinen kumppanuusneuvosto (EAPC) ja rauhankumppanuus (PfP)
Naton tärkeimmät operaatiot kertomusvuonna olivat Afganistanin ISAF-operaatio ja Koso-von KFOR-operaatio. Suomi osallistui molempiin operaatioihin.
Naton huippukokouksen yhteydessä marraskuussa 2010 järjestettiin ISAF–operaatioon osal-listuvien maiden kokous, jossa käsiteltiin turvallisuusvastuun siirtoa Afganistanissa. Suo-mesta kokoukseen osallistuivat tasavallan presidentti, ulkoasiainministeri ja puolustusminis-teri.
Maaliskuussa 2010 Suomi järjesti yhteistyössä Ruotsin kanssa kokonaisvaltaista kriisinhal-lintaa käsitelleen seminaarin osana Naton strategisen konseptin uudistustyöhön vaikuttamis-ta. Lisäksi Suomi on tuonut esiin omia näkemyksiään Naton kumppanuuksien kehittämises-tä muun muassa ulkoasiainministerin yhteydenpidolla Naton pääsihteeriin.
Kertomusvuonna toimeenpantiin päätös osallistua Naton nopean toiminnan joukkoja täyden-tävään toimintaan ilmoittamalla Natolle osallistumisesta NRF:n reservijoukkopooliin (RFP)
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka−osa II
suojelun erikoisosastolla (SEO) vuonna 2012. Rauhankumppanuuden suunnittelu- ja arvi-ointiprosessissa (PARP) valittiin kumppanuustavoitteet seuraavalle kuusivuotiskaudelle ja puolustusvoimien kehittämisohjelman ja rauhankumppanuustavoitteiden integrointi saatiin päätökseen. Ilmatilannekuvan vaihtamista koskevat yhteisymmärryspöytäkirjat (Air Situati-on Data Exchange, ASDE) allekirjoitettiin Suomen, Ruotsin, Norjan, Baltian maiden ja Na-ton kesken.
Lisäksi Suomi on kertomusvuonna jatkanut aktiivista osallistumistaan Naton siviilivalmius-toimintaan sekä osallistunut useisiin Naton puitteissa toimiviin vapaaehtoisrahastoihin, ku-ten Afganistanin armeijan ylläpitoa ja kouluttamista tukevaan rahastoon. Suomi jatkoi myös yhteistyön tiivistämistä Naton alaisten virastojen ja Naton osaamiskeskusten kanssa muun muassa käynnistämällä neuvottelut Naton tietotekniikka- ja tietoliikennepalvelulaitoksen (NCSA) ja Naton johtamisjärjestelmäviraston (NC3A) kanssa.
1.3 Suomen osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan
Suomen kriisinhallintatoiminnan painopisteitä vuonna 2010 olivat Afganistan ja Kosovo se-kä siviilikriisinhallinnan osalta myös Georgia. Kosovon KFOR-operaation supistamisen myötä osallistumistaso sotilaallisissa kriisinhallintaoperaatioissa laski vuoden lopussa noin 240 sotilaaseen. Siviilikriisinhallintatehtävissä toimi vuoden lopussa noin 160 Suomen lä-hettämää asiantuntijaa, joista noin kolmannes oli naisia.
Kokonaisvaltaisen näkökulman vahvistamista kriisinhallinnassa jatkettiin vuonna 2009 jul-kaistun Suomen kokonaisvaltaisen kriisinhallintastrategian pohjalta. Keväällä 2010 ulkoasi-ainministeriö asetti pysyvän strategisen tason koordinaatioryhmän seuraamaan ja edistä-mään kriisinhallinnan kokonaisvaltaista kehittämistä. Lisäksi sisäasiainministeriön vetämä erillinen työryhmä on tarkastellut siviili-sotilaskoordinaation edistämistä kansallisten krii-sinhallintavalmiuksien – erityisesti koulutustoiminnan – kehittämisessä. Kriisinhallintakes-kuksen ja puolustusvoimien kansainvälisen kesKriisinhallintakes-kuksen yhteisen osaamiskesKriisinhallintakes-kuksen puitteissa järjestettiin ensimmäinen turvallisuussektorin uudistamiseen keskittyvä kurssi (Security Sector Reform, SSR). Lisäksi jatkettiin ICM-kurssin (Integrated Crisis Management) järjes-tämistä.
Länsi-Balkanilla sotilaallisen kriisinhallinnan osallistuminen on supistunut. Bosnia-Hertsegovinassa Suomi osallistuu EU-operaatio Altheaan kuudella sotilaalla sekä EU:n po-liisioperaatioon (EU Police Mission, EUPM) kymmenellä asiantuntijalla. Kosovossa Naton KFOR -operaatiossa siirryttiin ehkäisevän läsnäolon toiseen vaiheeseen, minkä myötä myös Suomen joukkovahvuutta oli päätetty supistaa. Vuoden 2011 alusta lukien Suomi osallistuu KFOR:iin korkeintaan 50 sotilaalla. Siviilikriisinhallinnassa Suomi osallistuu EULEX Ko-sovo-operaatioon noin 60 asiantuntijalla.
Suomi jatkoi Afganistanin vakauttamiseen tähtäävää toimintaa osana kansainvälisen yhtei-sön pitkäjänteistä tukea. Eduskunnalle helmikuussa 2010 annetun selonteon eduskuntakäsit-telyn jälkeen suomalaisten sotilaiden määrää ISAF -operaatiossa päätettiin nostaa siten, että kokonaisvahvuus vuoden 2011 alussa olisi enintään 195 sotilasta. Joulukuussa vahvuus oli noin 180 sotilasta. Osallistumisen painopiste säilyy Mazar-e-Sharifin PRT:ssä (Provincial Reconstruction Team).
Suomi on vahvistanut osallistumista Afganistanin armeijan mentorointiin ja kouluttamiseen.
OMLT -tehtävissä (Operational Mentoring and Liaison Team) ja Naton koulutusmissiossa työskentelee lähes 30 suomalaista sotilasta. Suomi tuki Afganistanin armeijan kehittämistä Naton vapaaehtoisrahaston kautta 600 000 eurolla.
Suomen siviilikriisihallinnan painopisteenä Afganistanissa on EU:n poliisioperaatio EUPOL Afghanistan, johon Suomi osallistui joulukuussa noin 35 asiantuntijalla. Operaation
johdos-Ulko- ja turvallisuuspolitiikka−osa II
sa aloitti heinäkuussa prikaatikenraali Jukka Savolainen rajavartiolaitoksen esikunnasta.
Suomalaisten asiantuntijoiden määrä nousi puolella vuoden 2010 aikana. Suomi toteutti EUPOL:ia tukevan, Afganistanin poliisi- ja syyttäjäviranomaisille tarkoitetun koulutusoh-jelman ensimmäisen vaiheen.
EU:n syyskuussa 2008 Georgiassa käynnistämän ETPP -siviilitarkkailuoperaation (EUMM) mandaattia päätettiin jatkaa kolmannella vuodella syyskuuhun 2011 saakka. Operaatiossa toimi kertomusvuoden lopussa 21 Suomen lähettämää asiantuntijaa. Suomalainen nimitettiin syyskuussa operaation varapäällikön tehtävään. Suomalaisasiantuntijat toimivat edelleen myös EU:n Etelä-Kaukasian erityisedustajan toimistossa ja rajavalvonnan tukitiimissä.
Suomi jatkoi osallistumistaan EUNAVFOR Atalanta-operaatioon esikuntaupseereilla, jotka toimivat operaatioesikunnassa Northwoodissa sekä alueella olevalla johtoaluksella. Lisäksi Suomi teki päätöksen osallistua operaatioon miinalaiva Pohjanmaalla alkuvuonna 2011.
Atalanta-operaatio on onnistunut hyvin tehtävässään ottaen huomioon erittäin laajan operaa-tioalueen ja käytössä olevat voimavarat. Kestävä ratkaisu edellyttää vakauden ja oikeusval-tiokehityksen edistymistä Somaliassa.
EU perusti uuden EUTM Somalia-koulutusoperaation Somalian turvallisuusjoukkojen kou-luttamiseksi Ugandassa. Koulutusoperaatio käynnistettiin huhtikuussa 2010. Tavoitteena on kouluttaa 2000 somalialaista sotilasta noin vuoden kuluessa. Suomi osallistuu EUTM -koulutusoperaatioon neljän henkilön kouluttajatiimillä, jossa on kolme sotilasta sekä tasa-arvo- ja ihmisoikeusasioiden neuvonantaja. Ensimmäinen koulutusjakso päättyi lokakuussa ja toisen koulutusjakso alkaa alkuvuonna 2011.
Suomi jatkoi Sudanissa osallistumistaan YK:n ja Afrikan yhteisoperaatioon Darfurissa (UNAMID) keskimäärin kahdella suomalaisella poliisiasiantuntijalla. Suomalaiset poliisi-kouluttajat osallistuivat afrikkalaisten UNAMID- poliisien kouluttamiseen. Lisäksi tuettiin Etelä- ja Pohjois-Sudanin välisen rauhansopimuksen toimeenpanoa valvovaa YK:n UNMIS -operaatiota. Suomalainen siviilikriisinhallinnan asiantuntija tuki Afrikan unionin kriisinhal-linnan harjoitusohjelmaa (Amani Africa) EU:n yhteistyöohjelman puitteissa.
Tshadissa Suomi osallistui noin 80 sotilaalla YK:n MINURCAT -operaatioon kesään 2010 saakka. Tasavallan presidentti teki huhtikuussa päätöksen suomalaisten rauhanturvaajien ko-tiuttamisesta ja viimeiset suomalaiset rauhanturvaajat palasivat Suomeen elokuun alussa.
Suomalaisrauhanturvaajien tehtävänä oli partioinnin lisäksi muun muassa siviilien suojelu luomalla turvallinen toimintaympäristö, rikollisuuden torjunta sekä sen ehkäiseminen ja yh-teydenpito avustusjärjestöihin. Suomalaisosasto kuului Irlannin johtamaan pataljoonaan.
Päätös vetäytymisestä tehtiin tiiviissä yhteistyössä Irlannin kanssa.
Suomi jatkoi osallistumista sotilastarkkailijoilla ja esikuntaupseereilla YK-operaatioihin Kashmirissa (UNMOGIP), Lähi-idässä (UNTSO), Sudanissa (UNMIS) ja Liberiassa
(UNMIL).
Siviilikriisinhallinnan osalta jatkettiin lähetettyjen asiantuntijoiden muodossa tukea EU:n komission rahoittamalle Moldovan ja Ukrainan rajavalvontaoperaatiolle (EUBAM), Irakin oikeusvaltio-operaatiolle (EUJUST LEX) sekä EU-operaatioille palestiinalaisalueilla (POL COPPS ja EUBAM Rafah) ja Kongon demokraattisessa tasavallassa (EU(POL ja EU-SEC RD Congo). Kahdessa jälkimmäisessä missioiden mandaattia vahvistettiin seksuaalisen väkivallan torjunnan osalta ja Suomi lähetti näihin tehtäviin kaksi gender -asiantuntijaa.
Suomalaisia asiantuntijoita toimi Etyjin kenttämissioissa Moldovassa, Azerbaidzhanissa, Kosovossa, Kirgisiassa, Tadzhikistanissa ja Turkmenistanissa. Lisäksi Suomi sekondeerasi asiantuntijoita kansainvälisten järjestöjen sihteeristöihin EU:n vaalitarkkailutehtäviin osal-listui kertomusvuonna 18 suomalaista ja Etyjin vaalitarkkailutehtäviin 46 suomalaista.
Li-Ulko- ja turvallisuuspolitiikka−osa II
säksi kaksi suomalaista osallistui eurooppalaisen vaalitarkkailujärjestö ENEMO:n vaalitark-kailutehtäviin Kosovossa.
Suomi tuki syyskuussa EU:n pyynnöstä Pakistanin tulvauhrien avustamista strategisten kul-jetusten sopimusjärjestelyn (Strategic Airlift Capability, SAC) mahdollistamalla avustuslen-nolla. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Suomi käytti SAC -järjestelyn tarjoamaa strategista kuljetuskykyä humanitaarisiin avustustehtäviin.
Pohjoismainen yhteistyö ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla kehittyi kuluneen vuoden ai-kana edelleen. Pohjoismaisten puolustushallintojen kesken on selvitetty pohjoismaiden yh-teistyötä Afganistanissa ja yhteistyömahdollisuuksia osallistua YK-johtoiseen sotilaalliseen kriisinhallintaan. Lisäksi Pohjoismaat jatkoivat tukeaan Itä-Afrikan valmiusjoukon kehittä-miselle.
Kansallisen YK-päätöslauselma 1325-toimintaohjelman, ”Naiset, rauha, turvallisuus”, täy-täntöönpanoa edistettiin eri vastuutahojen toimesta. Ulkoministeriön johtama 1325-toimintaohjelman seurantaryhmä jatkoi toimintaansa. Suomi on toistuvasti painottanut pää-töslauselma 1325:n korostamista kansainvälisten järjestöjen ja operaatioiden toiminnassa vaatien teeman sisällyttämistä yhteisiin lausuntoihin ja asiakirjoihin. Suomi on panostanut myös lähettämänsä kriisinhallintahenkilöstön kouluttamiseen 1325-teeman mukaisesti ja lä-hettää useita ihmisoikeus- ja/tai tasa-arvoneuvonantajia kriisinhallintaoperaatioihin. Suo-messa järjestettiin 22.10. kansallinen 1325-juhlaseminaari liittyen päätöslauselman 10-vuotistaipaleeseen. YK:ssa useiden 1325-tapahtumien sarja huipentui turvallisuusneuvoston avoimeen istuntoon 26.11., jossa Suomea edusti sisäasiainministeri. Lisäksi ulkoasiainmi-nisteriössä on valmisteltu raporttia toimintaohjelman toimeenpanosta tukemaan 2011 alka-vaa päivitysprosessia.
1.4 Kansainvälinen rauhanvälitystoiminta
Vahvistaakseen rooliaan rauhanvälityksessä Suomi julkisti toukokuussa aloitteen ”Suomen rauhanvälityksen suuntaviivoja”. Tavoitteena on etsiä uudenlaisia voimavaroja ja osaajia konfliktien ratkaisemiseksi sekä lisätä naisten osallistumista rauhanprosesseihin ja välitys-tehtäviin.
Suomi perusti yhdessä Turkin kanssa rauhanvälityksen ystäväryhmän (Friends of Mediati-on), johon kuuluu jäseniä kaikista maanosista. Ystäväryhmä tekee kansainvälistä rauhanvä-litystä tunnetuksi sekä edistää eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Poliittisen ja taloudellisen tuen lisäämiseksi YK:n rauhanvälitystoiminnalle Suomi ja Turkki tekivät myös aloitteen YK:n yleiskokoukselle esitettävästä päätöslauselmasta.
Suomi tukee EU:n rauhanvälitystoimintaan liittyviä instrumentteja ja unionin kapasiteetin vahvistamista välitystoiminnan alalla. EU:n rauhanvälitystoimintaa koskeva ensimmäinen konsepti hyväksyttiin vuonna 2009 osana EU:n turvallisuusstrategian toimeenpanoa. Suomi teki yhdessä Ruotsin kanssa kertomusvuonna ehdotuksen Euroopan rauhaninstituutin perus-tamisesta. Instituutin avulla pyrittäisiin kehittämään unionista entistä aktiivisempi toimija kansainvälisessä rauhantyössä.
1.5 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (Etyj)
Suomi jatkoi painopisteidensä edistämistä korostaen muun muassa Etyjin kriisinhallintaky-vyn kehittämistä, pitkittyneiden konfliktien ratkaisua sekä ihmisoikeuksien edistämistä. Ety-jin ensimmäinen huippukokous 11 vuoteen järjestettiin joulukuun alussa Astanassa, Kazaks-tanissa. Suomi osallistui huippukokoukseen tasavallan presidentin johtamalla valtuuskunnal-la. Astanan huippukokouksessa hyväksyttiin konsensuksella poliittinen julistus, jonka
poh-Ulko- ja turvallisuuspolitiikka−osa II
jalta jatketaan muun muassa Euroopan turvallisuusyhteisön kehittämistä kokonaisvaltaisen turvallisuuden pohjalta.
Suomi osallistui Etyjin vaalitarkkailuun kaikissa merkittävissä vaaleissa. Suomi tuki hanke-varoin muun muassa raja- ja pienasehankkeita sekä Laajemman Euroopan aloitteen (LEA) puitteissa useita hankkeita painopisteinä naisten oikeudet, vähemmistöt ja oikeusvaltiotoi-minta.
1.6 Asevalvonta ja monenvälinen aseidenriisunta
Myönteinen ilmapiiri ydinaseriisunnan ja ydinaseiden leviämisen estämisen saralla säilyi.
Yhdysvallat ja Venäjä pääsivät sopimukseen strategisten ydinaseiden rajoittamista koske-vasta uudesta START-sopimuksesta. Yhdysvallat ratifioi sopimuksen, ja Venäjän ratifiointi on odotettavissa vuoden 2011 puolella. Merkittävää oli myös ydinsulkusopimuksen tarkaste-lukonferenssin onnistuminen toukokuussa. Konferenssissa hyväksyttiin toimintaohjelma so-pimuksen kolmella painopistealueella: ydinaseriisunnassa, ydinaseiden leviämisen estämi-sessä ja ydinenergian rauhanomaisessa käytössä. Lisäksi hyväksyttiin merkittävä Lähi-idän joukkotuhoaseetonta vyöhykettä koskeva päätös. Näin onnistuttiin palauttamaan uskoa ydinsulkusopimukseen ydinaseriisuntaa ja ydinaseiden leviämisen estämistä sääntelevänä perussopimuksena ja kulmakivenä. Lopputulosta voi pitää Suomen kannalta hyvänä. Suo-men esillä pitämä tavoite taktisten ydinaseiden vähentämisestä on loppuasiakirjassa mukana, joskaan ei niin selvästi kuin olisi ollut toivottavaa.
Myös ydinturvan alalla tehty työ myötävaikutti hyvän ilmapiirin säilymiseen. Suomi osallis-tui huhtikuussa presidentti Obaman koollekutsumaan ydinturvahuippukokoukseen Washing-tonissa yhtenä 47 maasta. Kutsua on pidettävä osoituksena Suomen osaamisesta turvallisen ydinvoiman kehittäjänä sekä kansallisesti että kansainvälisessä yhteistyössä. Huippukokous sopi julkilausumasta ja neljän vuoden toimintaohjelmasta, jolla pyritään kaiken ydinmateri-aalin turvaamiseen laittomilta haltuunotoilta.
Toisaalta ilmapiiriä heikensi se, että Geneven aseidenriisuntakonferenssi (CD) ei ole edel-leenkään saanut sovittua neuvottelujen aloittamisesta. CD pääsi vuonna 2009 sopuun työoh-jelmasta, joka sisältää myös Suomen ja EU:n prioriteetteihin kuuluvat neuvottelut asekel-poisen hajoavan materiaalin tuotantokieltosopimuksesta. YK:n pääsihteerin syyskuussa New Yorkiin koolle kutsuma korkean tason kokous CD:n työn vauhdittamiseksi kiinnitti huomio-ta ongelmaan, muthuomio-ta jäsenmaiden väliset erimielisyydet CD:n fokukseshuomio-ta pysyivät ennal-laan. Suomi esitti ulkoasiainministerin puheenvuorossa huolensa CD:n tulevaisuudesta ja tukensa kokouksen jälkiseurannalle.
Huoli ydinaseiden mahdollisesta leviämisestä nykyisten ydinasevaltojen ulkopuolelle oli esillä useilla kansainvälisillä foorumeilla. Keskeisiä Kansainvälisessä atomienergiajärjestös-sä IAEA:ssa käsiteltyjä ulkopoliittisia aiheita olivat kuluneenakin vuonna Iranin ydinohjel-ma sekä Pohjois-Korean, Syyrian ja Lähi-idän tilanteet. Suomi jatkoi tukeaan IAEA:n toi-minnalle. Suomen suurlähettiläs johti IAEA:n budjettineuvotteluja ja sai ne onnistuneeseen päätökseen hallintoneuvostossa kesäkuussa 2010.
Suomi osallistui ydinkoekieltosopimuksen CTBT:n voimaantulon edistämiseen. Suomi jär-jesti yhdessä muiden CTBT:n ns. ystäväryhmän maiden kanssa tilaisuuden sopimuksen voimaantulon edistämiseksi New Yorkissa syyskuussa. Ulkoasiainministeri osallistui tilai-suuteen.
Suomi jatkoi tukeaan joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi ja ydinaineiden turvaami-seksi myös käytännön tasolla. Suomi tuki edelleen Norjan johtamaa hanketta Venäjän me-renkulkumajakoiden radioaktiivisten virtalähteiden korvaamiseksi Suomenlahdella. Vuonna 2010 onnistuttiin käsittelemään 10 majakkaa. Suomi tuki myös Kirgisiassa Yhdysvaltojen
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka−osa II
johtamaa hanketta, jolla pyritään parantamaan Kirgisian rajanylityspaikkojen valmiuksia es-tää ydin- ja radioaktiivisen materiaalin salakuljetusta. Lisäksi Suomi tuki yhdysvaltalaisen tutkimuslaitoksen Stimson Centerin hanketta, jolla pyritään edistämään joukkotuhoaseiden leviämisen vastaista työtä ja YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1540 toimeenpa-noa erityisesti kehitysmaissa.
Myös kansainvälistä kiitosta saanutta kemiallisen aseen kieltosopimuksen täytäntöönpanoa tukevaa koulutusta kehitysmaiden kemisteille jatkettiin. Koulutuksen järjestämisestä vastaa-va Kemiallisen aseen kieltosopimuksen instituutti VERIFIN antoi vastaa-vahvastaa-van asiantuntija-panoksensa myös sopimuksen valvontajärjestössä OPCW:ssä.
Suomi osallistui aktiivisesti kansainvälisen asekauppasopimuksen valmisteluihin sekä EU:n puitteissa että sopimusta valmistelevan komitean New Yorkissa heinäkuussa 2010 pidetyssä ensimmäisessä kokouksessa. Valmistelukomitea laati sopimuksen pohjan muodostavat ele-mentit, joiden avulla varsinainen sopimusteksti laaditaan. Suomi osallistui myös aktiivisesti asekauppasopimukseen liittyvään kansalaisjärjestötoimintaan.
Suomi jatkoi aktiivista osallistumistaan pienaseiden laittoman leviämisen ehkäisemiseen tähtäävään työhön niin YK:ssa kuin Etyjissäkin. Suomi toimi yhtenä varapuheenjohtajana kesäkuussa pidetyssä YK:n pienasetoimintaohjelman toimeenpanoa käsitelleessä jäsenvalti-oiden neljännessä kokouksessa. EU otti johdonmukaisesti esille pienaseiden laittoman le-viämisen estämisen kolmansien maiden kanssa tehtävissä sopimuksissa. EU vahvisti tuke-aan ilmateitse tapahtuvan pienaseiden laittoman kaupan ehkäisemiseksi.
Vuonna 2010 aloitettiin valmistelut Suomen liittymiseksi alkuvuodesta 2012 jalkaväkimii-nat kieltävään Ottawan sopimukseen. Luonnos hallituksen esitykseksi valmistui joulukuussa ja se lähetettiin lausuntokierrokselle. Esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle keväällä 2011.
Rypäleaseita koskevat neuvottelut jatkuivat Genevessä eräitä tavanomaisia aseita koskevan CCW-sopimuksen puitteissa. Ratkaisua ei kuitenkaan saatu vielä aikaiseksi ja neuvotteluja päätettiin jatkaa vuonna 2011.
1.7 Terrorismin- ja väkivaltaisen radikalisoitumisen vastainen yhteistyö
Terrorisminvastainen kansainvälinen yhteistyö jatkui aktiivisesti Suomen kannalta keskei-simpien toimijoiden EU:n ja YK:n puitteissa. Syyskuussa 2010 oli globaalin terrorisminvas-taisen strategian toinen välitarkastelu. Yleiskokous vahvisti YK:n olevan vahvasti sitoutunut strategian toimeenpanoon, korosti ihmisoikeuksien kunnioittamisen tärkeyttä ja kehotti jä-senvaltioita mahdollisimman pian ratifioimaan terrorisminvastaiset yleissopimukset. Kan-sainvälisen ilmailujärjestön (ICAO) ilmailua koskevia terrorismisopimuksia muutettiin Pe-kingissä syyskuussa pidetyssä diplomaattikonferenssissa. Sopimusmuutoksilla muun muassa kriminalisoidaan lentokoneen käyttö aseena sekä laajasti ottaen kuljetusrikokset lentoliiken-teessä. Neuvottelut YK:n kokonaisvaltaisesta terrorisminvastaisesta yleissopimuksesta jat-kuvat edelleen. Suomi on aktiivisesti tukenut niiden loppuunsaattamista.
Suomi toimi aktiivisesti EU:n terrorismia ja ääriliikkeitä käsittelevissä työryhmissä. EU käy terrorisminvastaista dialogia keskeisten strategisten kumppaneiden kanssa. Suomi painottaa johdonmukaisesti ihmisoikeuksien, kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja pakolaisoi-keuden kunnioittamista kaikessa terrorisminvastaisessa toiminnassa. Suomi pitää tärkeänä, että terrorisminvastaisessa työssä puututaan sen syntyyn vaikuttaviin syihin, kuten köyhyy-teen, osattomuuteen ja epätasa-arvoon. Suomen ja Yhdysvaltain välillä allekirjoitettiin maa-liskuussa kahdenvälinen sopimus yhteistyön tehostamisesta rikollisuuden estämiseksi ja tor-jumiseksi.
Suomi osallistui väkivaltaista radikalisoitumista ehkäisevään kulttuurien, uskontojen ja maa-ilmankatsomusten lähentämiseen. Suomi toimi sekä ruohonjuuri- että korkealla valtiollisella
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka−osa II
tasolla dialogiprosessien edistämiseksi tavoitteena rasismin, muukalaisvihan ja syrjäytymi-sen leviämisyrjäytymi-sen estäminen. Dialogitoiminnan tavoitteena on lieventää poliittisin keinoin kult-tuurien ja uskonnollisten liikkeiden vastakkainasettelua ja torjua ääriliikkeiden radikalisoi-tumista. Toiminta tukee hallituksen konfliktienehkäisyn ja kriisinhallinnan tavoitteita.
Huomattavimpia tilaisuuksia olivat Sivilisaatioiden Allianssin Forum Rio de Janeirossa ja Euroopan neuvoston sekä Ety-järjestön seminaarit uskonvapauden ja sananvapauden peri-aatteista. Suomi järjesti turvallisuusviranomaisille ja tutkimusyhteisölle suunnatun korkean tason seminaarin, jossa käsiteltiin muun muassa ääriliikkeiden radikalisoitumisen hillitse-mistä.