II. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen katsaus
6. Kauppapolitiikka, taloudellinen yhteistyö ja kaupallis-taloudellisten etujen edistäminen
6.1 Maailman kauppajärjestö (WTO)
Maailman kauppajärjestön (World Trade Organization, WTO) Dohan kauppaneuvottelukier-roksen (Doha Development Agenda, DDA) käynnistämisestä tulee vuonna 2011 kuluneeksi 10 vuotta. Neuvottelut jatkuivat kertomusvuonna tiiviinä, mutta toivottua läpimurtoa niiden päättämiseksi ei saatu aikaan. Vuosi 2011 nähdään yleisesti ratkaisevana Dohan kierroksen kannalta johtuen vuodelle 2013 ajoittuvista Yhdysvaltain presidentinvaaleista. Mikäli neu-votteluja ei saada päätökseen vuoden 2011 aikana, kierros saattaa ajautua useamman vuoden mittaiselle neuvottelutauolle.
Suomen ja EU:n tavoitteena Dohan neuvotteluissa on kunnianhimoinen, tasapainoinen ja kaikki neuvottelualueet kattava lopputulos, joka vapauttaa kauppaa Suomen vientiteollisuu-delle tärkeissä tuotteissa ja varmistaa suomalaisen maatalouden toimintaedellytykset. Neu-vottelutuloksen halutaan samalla vahvistavan WTO:n sääntöarkkitehtuuria, monenkeskistä kauppajärjestelmää yleensä sekä edesauttavan kehitysmaiden integroitumista kansainväli-seen talouteen.
Suomi on tuonut WTO:ssa osana EU:ta aktiivisesti esiin ilmasto- ja ympäristöpolitiikan se-kä kauppapolitiikan yhtymäkohtia. Suomi vaikutti osana EU:ta aktiivisesti
ympäristötuottei-Ulko- ja turvallisuuspolitiikka−osa II
den tullienalennusneuvotteluihin, joilla pyritään sopimaan kauppapolitiikan kontribuutiosta kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin. Työ on osa laajempia ympäristötuotteiden kaupan vapauttamisneuvotteluja, joita käydään osana Dohan kierrosta. Myös neuvottelut WTO:n julkisten hankintojen sopimuksen uudistamisesta jatkuivat ja niissä päästiin kertomusvuonna loppuvaiheeseen. Keskeisin avoin kysymys on markkinoillepääsy. Suomi tuki aktiivisesti EU:n etenemistä neuvotteluissa.
WTO:n maatutkintaelimen puitteissa ryhdyttiin vuonna 2009 valvomaan kansainvälisen ta-louskriisin lieveilmiönä lisääntyviä kauppaa rajoittavia toimenpiteitä. Toimet ovat viimeis-ten kahden vuoden kuluessa lisääntyneet, mutta huoli massiivisesta protektionismin aallosta ei kuitenkaan toistaiseksi ole toteutunut. Suomi on korostanut johdonmukaisesti EU:n sisäi-sessä kannanmuodostuksessa tarvetta pidättyä protektionistisista toimista vaatien samaa unionin kauppakumppaneilta.
Venäjän WTO-jäsenyyttä koskevat neuvottelut saivat merkittävän sysäyksen, kun Venäjä ja USA asettivat yhteiseksi tavoitteekseen Venäjän mahdollisimman nopean liittymisen järjes-töön. Maat onnistuivat saamaan kahdenväliset neuvottelunsa päätökseen lokakuun alussa.
EU:n ja Venäjän välisissä neuvotteluissa saavutettiin läpimurto marraskuun lopulla ja sopi-mus jäljellä olevista avoimista kysymyksistä vahvistettiin lopullisesti EU:n ja Venäjän väli-sessä huippukokouksessa Brysselissä 7.12. Sopimus kattaa EU:n ja Suomen kannalta tär-keimmän kysymyksen Venäjän asettamista puun vientitulleista. Suomi vaikutti aktiivisesti ministeri- ja virkamiestasolla sekä komissioon että Venäjään sopimuksen aikaansaamiseksi.
Saavutetun sopimuksen mukaan Venäjä laskee vientitullien tasoa jopa 60-70% nykyisestä WTO-jäsenyyden astuessa voimaan. Kahdenvälinen sopimus mahdollistaa neuvottelujen keskittymisen täysipainoisesti monenkeskisen prosessiin päättämiseen Genevessä. Tämän hetkinen arvio on, että Venäjä voisi liittyä WTO:hon vuoden 2011 lopulla.
6.2 Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD)
Järjestöpolitiikan päällimmäisenä tavoitteena oli saada OECD:lle hyväksytty rooli taloudel-lisen globaalihallinnan analyytikkona, taustoittajana ja politiikkasuosittelijana järjestön vah-vuusalueilla. Suomi tuki näitä pyrkimyksiä. Osana tätä tavoitetta OECD rakensi ja syvensi ns. tiivistetyn kanssakäymisen muotoja G20-rakenteeseen kuuluvien mutta OECD:hen kuu-lumattomien viiden nousevan talouden Kiinan, Intian, Indonesian, Etelä-Afrikan ja Brasilian kanssa.
Laajentumisprosessin aktiivinen tukeminen tuotti tulokseksi Slovenian, Israelin ja Viron hy-väksymisen OECD:n jäseniksi sekä lopulta Venäjän kelpoisuusehtojen tarkasteluun komi-teoittain.
Suomi ohjasi hallinnonalojensa asettamien priorisointien mukaisesti järjestön sisältötyön suunnittelua ja budjetointia vuosia 2011−2012 varten tavoitteenaan saada sisältötyö tuotta-maan vastauksia Suomenkin politiikkahaasteisiin. Kertomusvuonna käsiteltiin ja julkistettiin Suomea koskevat talouspolitiikan ja julkishallinnon maatutkinnat sekä lahjonnanvastaisen sopimuksen maakohtainen toimeenpanoraportti.
6.3 EU:n kahdenväliset ja alueelliset vapaakauppaneuvottelut
Vuonna 2010 allekirjoitettiin EU:n ja Etelä-Korean välinen vapaakauppasopimus ja se astu-nee voimaan 1.7.2011. Kyseessä on EU:n ensimmäinen ”uudenaikainen sopimus”, joka si-sältää laajasti velvoitteita kaupan eri aloilta. Sopimuksen sisältö on Suomen tavoitteiden mukainen ja sen odotetaan lisäävän Suomen ja Etelä-Korean välistä kauppaa merkittävästi.
Vuoden aikana saatiin päätökseen myös EU:n vapaakauppaneuvottelut Perun ja Kolumbian sekä Keski-Amerikan maiden kanssa. Sopimukset parantavat suomalaisyritysten
mahdolli-Ulko- ja turvallisuuspolitiikka−osa II
suuksia sijoittautua ja käydä kauppaa sopimuskumppaneiden kanssa sekä vahvistavat toi-mintaympäristön vakautta näissä maissa. Erityisesti Keski-Amerikan maiden kanssa tehtä-vässä sopimuksessa huomioidaan neuvottelukumppanin kehitystason mukaiset erityistarpeet hallitusohjelman mukaisesti. Sopimukset allekirjoitetaan vuonna 2011.
Kertomusvuoden kuluessa EU aloitti vapaakauppaneuvottelut Singaporen ja Malesian kans-sa. Mercosurin kanssa käytävät neuvottelut käynnistettiin uudelleen yli viisi vuotta kestä-neen tauon jälkeen. Intian, Kanadan ja Singaporen kanssa käytävissä neuvotteluissa edistyt-tiin merkittävästi, mutta Ukraina-neuvotteluissa eteneminen hidastui maan sisäpoliittisen ti-lanteen johdosta. Edellä mainitut neuvottelut pyritään saamaan päätökseen vuoden 2011 ai-kana.
EU:n ja Venäjän väliset vapaakauppasopimusneuvottelut odottavat enää Venäjän WTO-jäsenyyden muodollista toteutumista, mutta käytännössä tilannetta mutkistaa Venäjän, Val-ko-Venäjän ja Kazakstanin välisen tulliliiton syntyminen, mikä siirtää osan Venäjän kaup-papoliittisesta toimivallasta tulliliiton yhteisille elimille. EU pyrkii neuvottelemaan mahdol-lisimman pitkälle menevistä kauppa- ja investointisäännöistä meneillään olevissa EU- Venä-jä-perussopimusneuvotteluissa ennen vapaakauppasopimusneuvottelujen käynnistymistä.
Perussopimusneuvottelujen osalta EU:n esitykset vastaavat hyvin Suomen tavoitteita.
EU neuvottelee paraikaa myös kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta Kiinan kanssa. So-pimuksella pyritään vahvistamaan kahdenvälisiä kauppa- ja investointisuhteita sekä yhteis-työtä. Kauppaa merkittävien kumppanien kuten Intian, Brasilian, Yhdysvaltojen, Kiinan ja Japanin kanssa pyritään myös helpottamaan sääntely-yhteistyön ja -dialogien muodossa.
6.4 Kauppakiistat
Airbus - Boeing -kiistassa saatiin kertomusvuonna paneelipäätökset. Kyseessä on EU:n kannalta suurin yksittäinen kauppariita. Päätökset eivät kuitenkaan ole lopullisia. Lopullisil-la tuloksilLopullisil-la saattaa olLopullisil-la vaikutuksia muun muassa valtioiden tukipolitiikkojen tulkintoihin.
EU:n vastatoimet jatkuvat edelleen niin kutsutussa Byrd Amendment -tapauksessa, joka koskee Yhdysvaltain polkumyynti- ja tasoitustulleista keräämien varojen suorittamista vali-tuksen tehneille amerikkalaisyrityksille.
6.5 Viennin ja kansainvälistymisen edistäminen (VKE)
VKE-toiminnalla tuetaan suomalaisten yritysten vientiponnisteluja ja kansainvälistymistä sekä pyritään turvaamaan yrityksille yhdenvertaiset edellytykset kilpailijoihin nähden maa-ilmalla.
Ulkoasiainhallinnon edustustoverkon VKE-palveluja verkottajana, kumppanuuksien edistä-jänä ja yleisen markkinakehityksen seuraajana saatettiin kertomusvuonna entistä tehok-kaammin suomalaisen elinkeinoelämän käyttöön. Viennin ja kansainvälistymisen edistämi-sessä ulkoasiainministeriöllä on keskeinen asema erilaisten toimijoiden kentässä. Ulkoasi-ainministeriöllä on tärkeä rooli myös osana innovaatiojärjestelmämme ulkoista ulottuvuutta.
Tavoitteena on luoda suurlähetystöihin tukeutuva House of Finland -konsepti ja poistaa ul-komaantoimintojen päällekkäisyydet.
Hallitus panosti kansallisen VKE-strategian ja erillisen arktisen strategian sekä sektorikoh-taisten strategioiden laadintaan ja toimeenpanoon (koulutusvienti, hoito- ja hoivapalvelujen vienti). Yhteistyötä kotimaisten VKE -toimijoiden välillä kehitettiin ja ulkoasiainministeriön panosta niin sanotussa ennakointiyhteistyössä vahvistettiin. Ulkoasiainministeriön asema yhtenä FinNode -toiminnan perusjäsenistä TEM:in, Finpron ja Tekesin rinnalla vahvistet-tiin.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka−osa II
Vienninedistämismatkoja järjestettiin vuonna 2010 muun muassa Kiinaan, Intiaan, Venäjäl-le (mm. Kazan, Novosibirsk, Jekaterinburg), Kazakstaniin, Koreaan, Japaniin, Nigeriaan, Syyriaan ja Libanoniin. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri sekä korkean tason yritysval-tuuskunta osallistuivat myös Tasavallan Presidentin Venäjän-vierailulle. Suomeen suuntau-tuneet korkean tason vierailut tarjosivat niin ikään mahdollisuuden suomalaisyritysten vien-nin ja kansainvälistymisen tukemiseen sekä yritysten toiminnan esittelyyn. Työtä Suomen ulkomailla toimivien kunniakonsuleiden integroimiseksi Suomen VKE -toimijoiden jouk-koon jatkettiin.
Suomalaisyritysten vienti- ja tuontikaupan esteiden poistamiseen kiinnitettiin erityistä huo-miota vallinneen talouskriisin jälkimainingeissa. Suomalaisyritysten kohtaamien ongelmien ratkaisemiseksi toimittiin aktiivisesti. Suomen kansallisten toimenpiteiden lisäksi työssä hyödynnettiin Euroopan komission tarjoamia yhteistyömahdollisuuksia unionin markkinoil-lepääsystrategian puitteissa. Monia suomalaisyritysten ilmoittamia ongelmia pystyttiin rat-kaisemaan. Merkittävimmät jäljellä olevat ongelmat on saatu sisällytettyä hyvin EU:n kaup-papoliittiselle asialistalle.
6.6 Investointien edistäminen
Hallitus tuki Suomesta ja Suomeen suuntautuvia sijoituksia kehittämällä niitä koskevaa kan-sainvälistä sopimusarkkitehtuuria ratifioimalla ja voimaansaattamalla kahdenvälisiä inves-tointien edistämistä ja suojaamista koskevia sopimuksia (Nepal, Montenegro ja Panama) se-kä osallistumalla aktiivisesti niitä koskevaan kansainväliseen sisältötyöhön OECD:ssa ja UNCTADissa.
Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen investoinnit siirtyivät EU:n yhteisen kauppa-politiikan piiriin. Suomi vaikutti kertomusvuonna aktiivisesti unionin uuden investointipoli-tiikan kehittämiseen yhtenä keskeisenä tavoitteena varmistaa, että jäsenmaiden olemassa olevat kahdenväliset investointisuojasopimukset pysyvät voimassa kunnes ne korvautuvat yhteisösopimuksilla.
6.7 Tuontipolitiikka
Suomen tuontipolitiikan tavoitteena on turvata suomalaisen teollisuuden raaka-aineiden saa-tavuus, elinkeinoelämän ja kuluttajien tuontiin liittyvät intressit sekä kauppa- ja kehityspo-liittisten tavoitteiden yhteensovittaminen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Ker-tomusvuoden aikana Suomi vaikutti eri tuontijärjestelmiä koskeviin sääntelyuudistus- ja neuvotteluprosesseihin, joista keskeisimpiä olivat EU:n etuusalkuperäsääntöuudistus, tuon-tisuojainstrumenttien uudistus, yleisen tullietuusjärjestelmän (Generalized System of Prefe-rences, GSP) uudistus sekä EU:n aloittamat uudet vapaakauppaneuvottelut ja talouskump-panuussopimusneuvottelut.
6.7.1 Kehitysmaatuonnin helpottaminen ja kauppaa tukeva kehitysyhteistyö
Kehitysmaatuonnin osalta keskeiset tavoitteet ovat kehitysmaiden kaupankäyntiedellytysten parantaminen ja kaupan kasvattaminen. Työ jakautuu kolmeen pilariin. Ensimmäinen kos-kee kehitysmaatuontiin kohdistuvia kaupanesteitä, joihin vaikutetaan kauppapoliittisen ja maakohtaisen asiantuntemuksen avulla. Toisessa pilarissa kauppaan ja kehitykseen kohden-nettuja kehitysyhteistyövaroja ohjataan kehitysmaiden tuotantokapasiteetin vahvistamiseen tuonnin helpottamisen kannalta keskeisillä aloilla ja kolmannessa edistetään kehitysmaa-tuontia erityisesti Finnfundin hallinnoiman Finnpartnership liikekumppanuusohjelman kaut-ta.
Kauppaa tukevan kehitysyhteistyön toimintasuunnitelmaa (2008−2011) on toimeenpantu aktiivisesti taloudellisen toimintaympäristön, tuotannollisen perustan, taloudellisen
infra-Ulko- ja turvallisuuspolitiikka−osa II
struktuurin sekä kaupankäyntimahdollisuuksien kehittämiseksi ja laajentamalla sektorioh-jelmia (erityisesti maatalous, metsä, energia, informaatioyhteiskuntakehitys) yrittäjyyden, arvoketjujen kehittämisen ja kaupankäyntimahdollisuuksien suuntaan sekä rahoittamalla tä-hän teemaan kohdistuvia hankkeita. Yhteistyö on laajentunut mm. kehityspoliittisten puite-ohjelmien (esim. Laajemman Euroopan aloite) myötä alueelliseen suuntaan. Yhteistyö ul-koisten sidosryhmien kanssa, mukaan lukien yritykset ja muut elinkeinoelämän toimijat se-kä kansalaisjärjestöt, on ollut vahvaa.
Kauppa ja kehitys -teemaan liittyvää monenkeskistä ja kahdenvälistä tukea kasvatettiin myös kertomusvuonna. Suomen painopisteinä ovat erityisesti yksityissektorin toimintaedel-lytysten vahvistaminen, kestävän taloudellisen kehityksen tukeminen ja naisten aseman pa-rantaminen kansainvälisessä kaupassa. Suomi on noussut merkittävien rahoittajien ja vaikut-tajien joukkoon tärkeimmissä monenkeskisissä kauppa- ja kehitysjärjestöissä kuten ITC, EIF, WTO, UNCTAD ja UNIDO.
GSP-tullietuusjärjestelmää koskeva säännöstö umpeutuu vuoden 2011 lopussa. Uudistuneen päätöksentekoprosessin johdosta uutta EU-asetusta ei saada valmiiksi ennen aiemman um-peutumista. Komission, jäsenmaiden ja Euroopaan parlamentin yhteistyössä valmistellaan nykyisen asetuksen pidentämistä enintään kahdella vuodella tai siihen saakka, kunnes uusi asetus voidaan saattaa voimaan. Suomi osallistui kertomusvuonna aktiivisesti valmistelu-prosessiin. Suomen tavoitteena on GSP+ -järjestelmän selkeyttäminen ja tehostaminen sekä sen läpinäkyvyyden parantaminen. GSP-järjestelmässä sovellettava alkuperäsääntöuudistus astuu voimaan vuoden 2011 alusta.
6.7.2 Kauppapoliittiset suojainstrumentit
Kauppapoliittisten suojainstrumenttien (polkumyynti-, tasoitustulli- ja suojatoimenpiteet) käyttö kansainvälisessä kaupassa on lisääntynyt talouskriisin johdosta jonkin verran, mutta kuitenkin odotettua vähemmän. Nykyisen talouskriisin erityispiirteenä ovat olleet erityisesti kehitysmaiden aloittamat suojatoimitutkinnat, joiden ongelmina ovat usein alhaiset standar-dit.
EU:ssa on jatkettu vuonna 2009 aloitettua keskustelua keinoista, joilla voidaan lisätä kumyyntitutkintojen avoimuutta ja kehittää menettelyjä yrityslähtöisemmiksi nykyisen pol-kumyyntiperusasetuksen puitteissa. Muun muassa komission nettisivuille on lisätty hyödyl-listä tietoa vireillä olevista tutkinnoista ja tätä menettelyä kehitetään edelleen yhteistyössä yritysten kanssa. Loppuvuodesta julkaistiin EU:n viejille tarkoitettu opas, jossa kerrotaan menettelyistä yritysten joutuessa kolmansien maiden aloittamien tutkintojen kohteeksi.
Suomi on osallistunut työhön aktiivisesti.
6.7.3 Sektorikohtaiset kauppapoliittiset erityiskysymykset
Hallitus pyrki kertomusvuoden kuluessa turvaamaan suomalaisen terästeollisuuden toimin-taedellytyksiä vaikuttamalla muun muassa vientimarkkinoiden avoimuuteen sekä varmista-maan aktiivisella tuontipolitiikalla raaka-aineiden saannin ja markkinoiden häiriöttömän toiminnan.
Teräs ja tekstiilit ovat EU:n kauppapoliittisessa järjestelmässä erityisasemassa muihin teolli-suustuotteisiin nähden. Tämä perustuu niiden perinteisesti vahvaan asemaan unionissa sekä siihen, että erityisesti terässektorin on suhdanneherkkänä alana katsottu vaativan tietyissä ti-lanteissa erityisten kauppapoliittisten keinojen käyttöä alan toimintaedellytysten takaami-seksi. Rajoitus- ja tarkkailutoimenpiteitä on viime vuosina karsittu selvästi aiempaan näh-den, mutta tiettyjä erityisjärjestelyjä pidetään edelleen voimassa. EU soveltaa määrällisiä tuontirajoituksia enää Valko-Venäjään ja Pohjois-Koreaan (tekstiilit) sekä Venäjään ja
Ka-Ulko- ja turvallisuuspolitiikka−osa II
zakstaniin (teräs). Rajoitustoimet poistuvat automaattisesti maiden tullessa WTO:n jäsenik-si.
Raaka-aineiden ja muiden tuotantopanosten saanti nousi kertomusvuonna keskeiseksi ky-symykseksi myös mineraali-, elektroniikka-, kemian- ja metsäsektorilla. Suomi toimi aktii-visesti sekä kahdenvälisesti että EU:n uuden raaka-ainestrategian puitteissa suomalaisen elinkeinoelämän etujen turvaamiseksi. EU määritteli strategian puitteissa 41 mineraalia kriittisiksi unionin etujen kannalta. EU on monen raaka-aineen osalta riippuvainen tuonnis-ta. Ulkoasiainministeriö osallistui lokakuussa hyväksytyn kansallisen mineraalistrategian valmistelutyöhön.
Vuoden 2010 aikana raaka-aineiden saatavuus, vientirajoitukset ja erityisesti Kiinan toimet olivat esillä useilla foorumeilla. Maailman kauppajärjestön paneelikäsittelyssä vireillä ole-van Kiinan mineraalien vientirajoituksia koskeole-van paneelikäsittelyn ohella esillä olivat Kii-nan toimet harvinaisten maametallien viennin rajoittamiseksi. Kiina vastaa tällä hetkellä noin 97 % harvinaisten maametallien tuotannosta maailmassa. Kyseisiä metalleja käytetään erityisesti high-tech-tuotannossa ja niiden kysyntä on kasvanut viime vuosina merkittävästi.
EU:n laittomien hakkuiden kauppaa koskevan toimintasuunnitelman (Forest Law Enforce-ment, Governance and Trade, FLEGT) toteuttaminen jatkui kertomusvuonna. Laittomien hakkuiden kauppaa koskevien FLEGT-lisätoimenpiteiden käsittely jatkui puutavaraa ja puu-tuotteita markkinoille tuovien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamiseksi. Asiaa säätele-vän asetusehdotuksen käsittelyssä Suomi vaikutti aktiivisesti turvatakseen teollisuuden ja muiden alan toimijoiden edut.
WTO:n informaatioteknologiasopimuksen (Information Technology Agreement, ITA) uu-distamista valmisteltiin yhteistyössä Euroopan komission kanssa ja EU:n tavoitteet vastaa-vat hyvin Suomen näkemyksiä. Neuvottelujen aloittamista viivästyttänyt WTO:n riitojenrat-kaisuun viety riita koskien eräitä neuvottelujen kohteena olevia tuotteita päätyi Suomen ta-voitteiden mukaiseen lopputulokseen.
6.8 Vientivalvonta
Suomi osallistui aktiivisesti neuvotteluihin EU:n Iranin pakotteita koskevasta neuvoston päätöksestä sekä 27.10. voimaan tulleesta asetuksesta 961/2010, joka rajoittaa laajasti yh-teydenpitoa, kauppaa ja rahaliikennettä iranilaisten tahojen kanssa. Asetuksella kielletään kaksikäyttötuotteiden vienti Iraniin (pl. tietoliikenne ja tiedon suojaus) sekä keskeisten lait-teiden ja teknologian myynti, toimitus tai siirto iranilaisille henkilöille, yhteisöille tai elimil-le tai Iranissa käytettäväksi öljyn ja maakaasun jalostuksessa, etsinnässä ja tuotannossa sekä maakaasun nesteytyksessä. Ulkoasiainministeriö lisäsi kertomusvuonna Iranin pakotteita koskevaa neuvontaa yrityksille.
Ulkoasiainministeriö käsitteli kertomusvuonna yli 320 kaksikäyttötuotteita koskevaa vienti-lupahakemusta. Lupahakemusten lukumäärä on kasvanut edellisestä vuodesta. Lisäksi ul-koministeriön kaksikäyttötuotteita sekä puolustustarvikkeita ja siviiliaseita käsittelevän vientivalvontatyöryhmän (VVTR) välityksellä annettiin lausunto noin 250 vientilupahake-muksesta, joista noin 150 koski puolustustarvikkeita ja siviiliaseita.
Kaksikäyttötuotteiden vientivalvontalakia modernisoidaan kattamaan viennin lisäksi myös ko. tuotteiden kauttakulku ja välitys neuvoston vientivalvonta-asetuksen 428/2009 mukai-sesti. Hallituksen esitys on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä.
Vientivalvontaan liittyvää yritysten palvelua on haluttu parantaa luomalla vahvalla salausta-solla toimiva sähköinen asiointipalvelu, jota koskeva hanke on saatettu loppuvaiheeseen ja jonka käyttöönotto pyritään toteuttamaan alkuvuodesta 2011.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka−osa II
Neuvoston alatyöryhmässä 2007 valmisteltu ehdotus ja sittemmin komission 2008 tekemä virallinen aloite EU:n uusista kaksikäyttötuotteiden sektorikohtaisista yleisvientiluvista on Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä Euroopan Parlamentin ensimmäisessä lukemi-sessa ja sen käsittely jatkuu myös EU:n neuvostossa 2011.
6.9 Muut kysymykset
EU:n uuden kauppapoliittisen strategian käsittely käynnistyi komission tiedonannon pohjal-ta marraskuussa. Uudessa strategiassa keskeisenä pohjal-tavoitteena on tehospohjal-taa työtä EU:n kaup-papolitiikan päämäärien saavuttamiseksi. Suomi vaikutti aktiivisesti strategian muotoiluun korostaen kaupan vapauttamisen merkitystä kasvulle ja työllisyydelle. Suomi korosti myös tarvetta globaalin kilpailun kiristyessä vahvistaa EU:n sisäisten ja ulkoisten politiikkojen johdonmukaisuutta.
Ilmastoneuvotteluissa Suomi jatkoi aktiivista vaikuttamista EU:n linjaan teollis- ja tekijän-oikeuksien turvaamiseksi teknologiansiirtokysymyksissä. Suomi korosti, ettei oikeuksia tule heikentää osana ilmastosopimusta, vaan niistä tulee tarvittaessa neuvotella Maailman henki-sen omaisuuden järjestössä (World Intellectual Property Organization, WIPO) ja WTO:ssa osana järjestöille kuuluvaa toimivaltaa. Oikeuksien heikentämisellä olisi negatiivisia vaiku-tuksia sekä yritysten halulle osallistua teknologiansiirtoon että investoida tutkimus- ja kehi-tystoimintaan. Cancúnissa joulukuussa sovitussa osapuolipäätöksessä teollis- ja tekijänoike-uksia ei mainita.
Neuvottelut useammankeskisestä väärentämisenvastaisesta kauppasopimuksesta (ACTA, Anti-Counterfeiting Trade Agreement) saatiin kertomusvuonna päätökseen, ja EU parafoi sopimustekstin 26.11.2010. Sopimuksella luodaan yhtenäiset, vahvemmat kansainväliset standardit teollis- ja tekijänoikeuksien loukkausten torjumiseksi ja loukkauksiin puuttumi-seksi. Myös sopimusosapuolten välistä yhteistyötä vahvistetaan ja luodaan kanava parhaiden käytänteiden levittämiselle. Sopimus edistää osaltaan hallituksen innovaatiopoliittisia tavoit-teita ja täyttää Suomen keskeiset neuvottelutavoitteet.
Hiilivuotoriskin torjuminen kansainvälisen kaupan sääntöjä noudattaen muodostui Euroop-pa-neuvoston päätelmien linjaukseksi Suomen korostaessa kunnianhimoista kansainvälistä ilmastosopimusta parhaimpana tapana edetä asiassa. Päätelmät jättävät mahdollisuuden ra-jasuojatoimien käytölle maita kohtaan, joiden ilmastositoumukset eivät täytä unionin vaati-muksia. Suomi on vastustanut rajasuojatoimien käyttöä, koska ne saattavat johtaa vastatoi-menpiteiden kierteeseen ja siten heikentää kaupan ja talouskasvun edellytyksiä. Cancunin ilmastoneuvottelujen lopputuloksesta komissio tulee tekemään arvionsa mm. hiilivuotoris-kin osalta vuoden 2011 alkupuolella.