Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata vuorovastaavien koulutusintervention yhteyttä sairaanhoitajien johtamisosaamisen kehittymiseen yhdessä yliopistosairaalassa. Tutkimus keskittyi pätevän ammattiosaamisen saavuttaneille sairaanhoitajille suunnatun vuorovastaa-vien koulutusintervention arvioimiseen. Sen tavoitteena oli tuottaa tietoa sairaanhoitajien johtamisosaamisen kehittymisestä vuorovastaavakoulutuksessa. Tutkimus toteutettiin kah-den päivän vuorovastaavien koulutusinterventiossa ja tulokset analysoitiin ennen ja jälkeen koulutusintervention. Ennen koulutusta kyselyllä selvitytettiin koulutukseen osallistuvien sairaanhoitajien johtamisosaamisen nykyinen taso. Koulutuksen jälkeisillä tuloksilla tehtiin päätelmiä siitä, onko koulutuksella yhteys osallistujien osaamisen kehittymiseen (Grove ym. 2012, 324.) Vuorovastaavien ensimmäisen koulutuspäivän vastausprosentti oli 90 pro-senttia (n=104) ja toisen koulutuspäivän vastausprosentti oli 65 propro-senttia (n=64) osallistu-vista sairaanhoitajista.
Tässä tutkimuksessa henkilöstö- ja palvelusuhdeosaamisen keskiarvoja (taulukko 6) verrat-taessa ennen (ka 3,73, sd 0,58) ja jälkeen (ka 3,86, sd 0,54) vuorovastaavien koulutuksen, voidaan todeta koulutuksen parantaneen sairaanhoitajien johtamisosaamista hyvästä kohti erinomaista osaamistasoa. Suurin keskiarvojen muutos oli henkilöstöresursseja koskevissa kysymyksissä ja sen arvioimisen osaamisessa. Ennen toista koulutuspäivää osallistujat kä-vivät tutustumassa sovitteluihin ennakkomateriaalien, kuten HUS-strategia 2017-2018, pe-rehdytyssivusto ja vuorovastaavan käsikirja. Aiheita käsiteltiin koulutuksessa ryhmätyös-kentelynä. Ennakkomateriaalien ja work-shop työskentelyn avulla on ollut näin ollen joh-tamisosaamista vahvistava vaikutus. Keskiarvoeroja ei näkynyt työntekijän ohjaamisessa sairauspoissaolon ilmoittamisessa eikä henkilöstövahvuuksien noudattamisessa. Yhtenä se-littävänä tekijänä voisi pitää tilanteiden toistuvuutta päivittäisessä työssä. Monihenkisessä työyhteisössä on varsin tavanomaista työntekijöiden sairausilmoitusten vastaanottaminen ja näin ollen taitoa tähän tarvitaan jo perehtyvänä sairaanhoitajana. Keskiarvojen kohentu-mista oli myös KVTES: n säädöksien noudattamisen osaamisessa ja taidossa ohjata työnte-kijää työtapaturman sattuessa. Vuorovastaavien koulutuksella on siten osoitettu yhteys sai-raanhoitajien henkilöstö- ja palvelusuhdeosaamisen lisääntyneeseen ymmärrykseen, joka tukee aikaisempaa tutkimusta. (Sherman ym. 2013, Kotila & Lindfors 2015, Cathro 2016, Eilon-Moshe & Admi 2016.)
Tässä tutkimuksessa päivittäistoimintojen johtamisosaamisen keskiarvot (taulukko 8) olivat ennen (ka 3,68, sd 0,58) ja jälkeen (ka 3,84, sd 0,48) vuorovastaavien koulutuksen. Sai-raanhoitajien kyvyssä tehdä työnjohdollisia päätöksiä todetaan suurin keskiarvon kohentu-minen (ka 3,35, sd 0,81) jälkeen (ka 3,71). Myös poikkeustilanteiden johtamisen osaami-sessa päästiin hyvästä osaamisen tasosta lähelle kiitettävää osaamista. Tästä voidaan pää-tellä vuorovastaavien koulutuksen lisänneen sairaanhoitajien kriittisen ajattelun taitoja ja itseluottamusta, joita tarvitaan mm. päivittäisjohtamisessa sekä kyvyssä tehdä tarvittaessa vuorosuunnitteluun muutoksia nopeasti ja tehokkaasti. Tätä tulosta tukee myös aikaisempi tutkimustulos. (Wojciechowski ym. 2011, Sherman ym. 2013, Anonson ym. 2014, Rankin ym. 2016.) Päivittäistoimintojen johtamisosaamisessa tarvittavan itsevarmuuden vahvistu-minen auttaa myös oman asiantuntijuuden jakamisessa, mikä näkyy sairaanhoitajien osaa-misen kehittyosaa-misenä hyvästä tasosta kiitettävään osaamiseen. Oman toiminnan joustavuu-den lisääntymiselle ei koulutuksella näyttänyt olevan suurta vaikutusta. Kliiniset taidot ja valmiudet käytännön työhön ovatkin pohjimmaisia vaatimuksia jo perehtyvälle sairaanhoi-tajalle heidän uransa alussa (Meretoja ym. 2019). Onkin perustelua olettaa, että työtilantei-den muuttuessa, oman toiminnan muuttaminen joustavasti on jo työn hektisyytyötilantei-den takia osa pätevän sairaanhoitajan ammattitaitoa. Aiemmat tutkimukset tukevat myös oletusta, että koulutuksen jälkeen vuorovastaavilla on parantunut ymmärrys päivittäistoimintojen johta-misen kokonaiskuvasta, jolloin he pystyvät keskittymään vähemmän omaan työsuorittee-seen ja huomioimaan enemmän tiimin suorituskyvyn tehostamista. (Flynn ym. 2010, John-son 2010, Sprinks 2010, Wojciechowski ym. 2011.) Kaiken kaikkiaan päivittäistoimintojen johtamisen osa-alueella tapahtui koulutuksen myötä positiivista osaamisen kehittymistä.
Tässä tutkimuksessa vuorovastaavien oikeuksien ja vastuiden tunnistamisen (taulukko 10) keskiarvot olivat ennen (ka 3,71, sd 0,56) ja jälkeen (ka 3,86, sd 0,44) vuorovastaavien koulutuksen. Suurimmat keskiarvojen parantumiset olivat vuorovastaavien vastuutehtävien kasvaneena tiedostamisena ja kykynä tukeutua vuorovastaavien oikeuksiin. Vuorovastaa-vien oikeuksien tietämys parani koulutuksella siten hyvästä kiitettävään osaamiseen. Aiem-mat tutkimukset tukevat näkemystä, että vuorovastaavien velvollisuuksien osaamisen vah-vistuminen on välttämätöntä ymmärtääkseen kokonaisvastuun yksikön toimivuudesta, suo-rituskyvystä ja tehokkuudesta. Vastuun merkityksen ymmärtäminen vaikuttaa muun mu-assa potilasturvallisuuteen. (Clark & Yoder-Wise 2015, Delamater & Hall 2018.) Koulu-tuksen jälkeen parantuneissa keskiarvoissa on myös todettu sairaanhoitajien lisääntynyt osaaminen potilasvirran hallitsemisessa ja tiimin jäsenten yhteistyön ja ammatillisuuden
edistämisessä. Koulutuksella voidaan todeta olleen siten yhteyttä myös vuorovastaavan teh-täväkuvan selkiytymiseen. Koulutuksen jälkeen sairaanhoitajilla lisääntyy tietoisuus omista mahdollisuuksista tasoittaa työn kuormittavuutta tekemällä vuorokohtaista työsuunnittelua.
Tämä vaikuttaa yksikön toimintakykyyn, mikä taas edistää hoitoa tukevaa ympäristöä. Tu-losta tukee myös aikaisempi tutkimustieto. (Wojciechowski ym. 2011, Enterkin ym. 2013, Eilon-Moshe & Admi 2016, Rankin ym. 2016.)
Tässä tutkimuksessa vuorovaikutusosaamisen (taulukko 12) keskiarvot olivat ennen (ka 3,71, sd 0,52) ja jälkeen (ka 3,85, sd 0,39) vuorovastaavien koulutuksen. Tämä näkyi mm.
ratkaisutaitojen vahvistumisena, lisääntyneenä kykynä tunnistaa kollegan ohjaustarpeet sekä parantuneina työnjaon osaamistaitoina. Osaamisen kehittymiseen vaikuttanee sairaan-hoitajien lisääntynyt tietoisuus vastuullisesta tehtävästä vuorovastaavana sekä yksilön kas-vanut ymmärrys vuorovaikutus- ja viestintätaitojen merkityksestä. Esimerkillinen vuoro-vastaava onkin henkilö, kuka toimii tiiviisti vuorossa olevan henkilökunnan kanssa ja pys-tyy löytämään sujuvan yhteyden muihin työntekijöihin moniammatillisessa työyhteisössä.
Tätä tulosta tukee myös aiemmat tutkimukset. (Patrician ym. 2012, Anonson ym. 2014, Rankin ym. 2016.) Tuloksissa näkyi myös sairaanhoitajilla osaamisen kehitystä ammatil-lisen ilmapiirin ylläpitäjänä. Tämän tiedetään edistävän yksikön toimivuutta sekä lisää or-ganisaation tehokkuutta (Cathro 2016, Eggenberger 2012, Eilon-Moshe & Admi 2016).
Terveydenhuollon yksikköjen työyhteisöt toimivat hyvin vain eri työntekijöiden hyvällä yhteistyöllä. Työntekijöiden välinen suhde, mukaan lukien heidän viestintänsä ja toistensa tukeminen, on yhtä merkityksellinen taito kuin mikä tahansa muukin johtamisen osa-alue organisaation toiminnan kannalta katsottuna (Porter-O’Grady & Malloch 2011, 4-11, Ho-lopainen 2012).
Tässä tutkimuksessa selvitettiin Pearsonin korrelaatiokertoimella taustamuuttujien yhteyttä sairaanhoitajien johtamisosaamisen nykytasoon ja vuorovastaavien johtamisosaamisen ke-hittymiseen. Vastaajien iällä ja työkokemuksella oli johtamisosaamiseen korrelaatiokertoi-men mukaan yhteyttä. Selittävä tekijä saattaisi olla se, että sairaanhoitajien iän ja työkoke-muksen lisääntyessä, myös täydennyskoulutuksia on heillä enemmän käytynä. Tätä tulosta tukee myös aiemmat tutkimukset. (Edwards ym. 2015, Darragh 2016, Delamater & Hall 2018, Meretoja ym. 2019.) Kun työntekijöiden osaaminen tai sen puute tulee tunnistetuksi, voidaan tarvittavaa täydennyskoulutusta kohdentaa oikeille henkilöille, oikeaan aikaan ja oikea määrä. Näin syntyy organisaatioille säästöä resurssien tehokkaammalla käyttämisellä.
(Mäntynen ym 2014, Lunden ym. 2019, Meretoja ym. 2019.)
Sairaanhoitajien johtajuuden taidot kehittyvät oikein kohdennetuilla täydennyskoulutuk-silla. Jatkuva työnohjaus ja mentorointi ovat tärkeässä roolissa vuorovastaavien suoriutu-misessa tehtävistään parhaalla mahdollisella tavalla. (Duygulu & Kublay 2011, Anonson ym. 2014, Teran & Webb 2016, Meretoja ym. 2019, Spiva ym. 2020.) Sairaanhoitajien joh-tamisosaamisen kehittymiseen vaikuttaa myös hoitotyön johtamisen kulttuuri. Johtamis-osaamisen kehittäminen vaatii sairaanhoitajien osallistamista vastuuseen ja heidän sitoutta-mistansa organisaation tavoitteisiin. Näin työote siirtyy yksilövastuusta yhteisvastuullisuu-teen. Hoitotyön johtaja on ensisijainen ohjaaja matkalla kohti jaettua vastuuta. Transforma-tionaalisen johtamistyylin tiedetään antavan vahvat puitteet varmistaa sairaanhoitajien kyky johtaa itseään. (Duygulu & Kublay 2011, Fischer 2016.) Johtajan tehtävä onkin auttaa heitä ymmärtämään mitä se heille tarkoittaa (Porter-O’Grady & Malloch 2011, 38-41).