Koiranomistajan fyysinen aktiivisuus verrattuna väestötutkimuksiin
Koiranomistajat ulkoiluttivat koiriaan keskimäärin kolme kertaa päivässä.
Ulkoilutusmatkat olivat keskimäärin 3,2–4,6 kilometriä ja ulkoilutuskestot keskimäärin 47–65 minuuttia. Vuonna 2017 suomalaisista aikuisista 31 % liikkui kestävyysliikuntasuosituksen mukaisesti ja 17 % lihaskuntoliikuntasuosituksen mukaisesti (Bennie ym. 2017). Tämän tutkimuksen mukaan koiranomistajat liikkuvat enemmän verraten vuoden 2017 kestävyys- ja lihaskuntoliikuntasuosituksen toteutumiseen suomalaisella aikuisväestöllä. Tässä tutkimuksessa 89 % vastasi olevansa koiran omistamisen myötä liikunnallisempi usein tai lähes jatkuvasti. Tätä tulosta verratessa suomalaisväestön kestävyys- ja lihaskuntoliikuntasuosituksen toteutumiseen, voidaan todeta koiran lisäävän omistajan fyysistä aktiivisuutta huomattavasti.
Koiranomistajat saavat koiran ulkoilutuksen myötä todennäköisesti liikuntasuosituksen toteutettua kestävyysliikunnan osalta. Koiran ulkoilutustarve saa omistajan liikkumaan enemmän, mikä vaikuttaa positiivisesti omistajan fyysiseen aktiivisuuteen. Tutkimuksen osallistujista 66 % ilmoitti liikkuvansa ripeämmin ja 83 % pidempään koiran kanssa.
Koiranomistajista 3 % ilmoitti olevansa fyysisesti inaktiivisia. Tämä on huomattavasti vähemmän, kuin suomalaisessa aikuisväestössä Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010 -tutkimuksen mukaan. Aikuisväestöstä jopa viidesosa on fyysisesti inaktiivisia (Husu ym. 2011). Tässä tutkimuksessa inaktiiviset vastaajat ulkoiluttivat koiraansa viikolla keskimäärin 1,4 km/vrk ja viikonloppuna 3,8 km/vrk. Voidaan siis todeta, että oman aktiivisuustasonsa fyysisesti inaktiiviseksi kokevat ulkoilevat kuitenkin koiran kanssa. Suomessa ollaan huolissaan liikkumattomuudesta ja tämän tutkimuksen perusteella voidaankin todeta, että koira lisää fyysistä aktiivisuutta myös inaktiivisilla ihmisillä. Kansanterveydellisistä näkökulmista tarkasteltuna fyysisesti inaktiivisten liikunta on hyvin vähäistä, mutta koiran ulkoilutus voi mahdollisesti toimia kannustimena ja motivaatiotekijänä liikkumiseen.
Tässä tutkimuksessa hieman alle puolet vastasivat aktiivisuusluokakseen ”kevyt fyysinen aktiivisuus” (47 %) tai ”säännöllinen raskas fyysinen aktiivisuus” (45 %). Omistajan
fyysisellä aktiivisuustasolla oli merkitsevä yhteys koiran ulkoiluttamiseen. Lähes kaikkien aktiivisuustasoryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevät erot ulkoilutusmatkan suhteen viikolla sekä viikonloppuna. Aktiivisimmat ulkoiluttivat koiraansa viikolla keskimäärin 4,7 km/vrk ja viikonloppuna yli 6 km/vrk. Kaikkein aktiivisimman aktiivisuustason valinneet ulkoiluttivat koiraansa myös 7–24 minuuttia vuorokaudessa pidempään kuin kolmen muun aktiivisuustason vastanneet koiranomistajat.
Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että omistajan oma fyysinen aktiivisuus näkyy selvästi koiran kanssa liikuttujen matkojen pituuksissa ja kestoissa. Aktiivisempi koiranomistaja on mahdollisesti tottunut aktiiviseen elämäntapaan ja toimii sen mukaan myös koiraa ulkoiluttaessa. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta koiranomistajan omalla fyysisellä aktiivisuustasolla olevan yhteys koiran ulkoilutusaktiivisuuteen. Koiranomistajan aktiivisuustason yhteyttä ulkoilutuksiin ei ole aiemmin juurikaan tutkittu, joten on merkittävää huomata omistajan fyysisen aktiivisuustason vaikuttavan koiran ulkoilutusaktiivisuuteen.
Vastaajista 55 % ei harrastanut lainkaan seuraliikuntaa viikolla ja 73 % viikonloppuna.
1–2 kertaa seuraliikuntaa harrastaneita oli viikolla 34 % viikolla ja viikonloppuna 17 %.
3–5 kertaa seuraliikuntaa harrasti viikolla 10 %. Suomalaisen vuoden 2014 väestötutkimuksen mukaan keskimäärin 60 % aikuisista naisista harrastaa vapaa-ajan liikuntaa vähintään kolme kertaa viikossa, ja vuonna 2017 suomalaisista 20–54-vuotiaista vapaa-ajan liikuntaa harrastamattomien osuus oli hieman alle 34 % (Helldán & Helakorpi 2015, Murto ym. 2010–2017). Koiranomistajien seuraliikunta-aktiivisuus on väestötutkimuksia hieman alhaisempi. Koira lisää koiranomistajan kävelyä ulkoilutustarpeen myötä, joten koiran ulkoilutus voi mahdollisesti vaikuttaa omistajaan seuraliikuntaa vähentävästi. Koira kuitenkin toimii merkittävänä ihmisen liikuttajana, jolloin liikkuminen koiran kanssa on säännöllistä ja jokapäiväistä fyysisen aktiivisuuden toimintaa.
Tässä tutkimuksessa seuraliikunta-aktiivisuus koiranomistajilla oli väestötutkimuksia vähäisempi, mutta puolestaan koiran ulkoilutus voi olla koiranomistajan ainoita viikoittaisia liikuntasuorituksia vaikuttaen omistajan fyysiseen aktiivisuuteen positiivisesti. Koiranomistajat kokevat, että koira saa heidät ylittämään tyypilliset
treeniesteet, kuten kurjan sään, matalan mielialan sekä koetun väsymyksen. Ulkoilu tuottaa koiranomistajille mielihyvää (Toohey & Rock 2011).
Koiranomistajan koettu kestävyys- ja lihaskunto verrattuna väestötutkimuksiin
Koiranomistajat arvioivat omaa kestävyys- ja lihaskuntoaan kyselylomakkeella. Hieman alle puolet (47 %) arvioivat kestävyyskuntotasonsa hyväksi, 36 % tyydyttäväksi ja 10 % välttäväksi. Lihaskuntotasonsa tyydyttäväksi vastaajista arvioi 43 % ja hyväksi 38 %.
Verraten suomalaisiin väestötutkimuksiin, koiranomistajilla on parempi fyysinen kestävyyskunto kuin suomalaisilla aikuisilla, nimittäin kestävyysliikunnan ja etenkin lihaskuntoharjoittelun määrä on vähäistä aikuisväestössä ja 25–39-vuotiaista naisista heikossa tai erittäin heikossa kestävyyskunnossa on 15–22 % (Heiskanen ym. 2011, Murto ym. 2010–2017). Tässä tutkimuksessa koiranomistajat arvioivat oman kestävyyskuntonsa pääasiassa hyväksi ja tyydyttäväksi. Koiran kanssa ulkoileminen ja siten omistajan fyysisen aktiivisuuden lisääntyminen on ainakin koiranomistajan kestävyyskunnolle positiivisesti vaikuttava tekijä.
Koiranomistajat arvioivat lihaskuntotasonsa hieman kestävyyskuntotasoansa heikommaksi. Suomalaisessa väestötutkimuksessa lihaskuntosuosituksen toteutti 17 %, mikä on huomattavasti vähemmän kuin tässä tutkimuksessa lihaskuntotasonsa hyväksi arvioineet koiranomistajat (Husu ym. 2018). Suomalaisten tutkimusten mukaan aikuisväestöstä alle viidesosa harrastaa suositusten mukaisesti kestävyys- ja lihaskuntoliikuntaa, ja riittämättömästi kestävyysliikuntaa sekä lihaskuntoharjoittelua harrastaa alle puolet (44 %). Koiranomistajat arvioivat kestävyyskuntonsa ja lihaskuntotasonsa paremmaksi kuin suomalaista aikuisväestöä koskevat tutkimustulokset osoittavat. Koira lisää säännöllisyyttä liikuntaan, jolloin kestävyyskunnon ylläpitäminen ja kehittäminen on tasaista sekä säännöllistä.
Koiranomistajan työmatkaliikunnan määrä verrattuna väestötutkimuksiin
Tutkimuksessa koiranomistajista 87 % oli työssäkäyviä tai opiskelijoita.
Koiranomistajista 61 % ei harrastanut työmatkaliikuntaa lainkaan. 14 % vastasi harrastavansa työmatkaliikuntaa kesällä, alle 1 % talvella ja 18 % ympäri vuoden.
Vuodenajoilla on vaikutusta työmatkaliikuntaan (Liikennevirasto 2018).
Työmatkaliikunta-aktiivisuus vaihtelee selvästi myös vuodenaikojen välillä tässäkin tutkimuksessa. Vuonna 2012 työikäisistä suomalaisista naisista hieman yli 18 % harrasti
työmatkaliikuntaa vähintään 30 minuuttia, ja vuonna 2017 30–39-vuotiaista naisista 27
% harrasti työmatkaliikuntaa vähintään 15 minuuttia päivässä (Helldán & Helakorpi 2015, Borodulin ym. 2018). Prosenttiosuuksia vertailemalla voidaan todeta, että koiranomistajien työmatkaliikunta ei eroa juuri lainkaan suomalaisten väestötutkimusten tuloksista. Koiran ulkoilutus lisää omistajan fyysistä aktiivisuutta, mutta koiran omistamisella ei tämän tutkimuksen mukaan ole vaikutuksia omistajan työmatkaliikunnan lisääntymiseen.
Koiranomistajan istumisen ja unen määrä verrattuna väestötutkimuksiin
Koiranomistajilta kysyttiin istumisen määrää vuorokaudessa. Vastaajat istuivat vuorokaudessa keskimäärin 8 tuntia, joista työssään noin 4,4 tuntia ja vapaa-ajallaan 3,6 tuntia. Vuoden 2018 väestötutkimuksen mukaan istumisen määrä on lisääntynyt, ja aikuisväestö istuu arkipäivänä keskimäärin 8,5 tuntia, joista hieman yli puolet on työpäivän aikana (Husu ym. 2018). Koiranomistajat istuivat työssään vuorokauden aikana noin saman verran kuin väestötutkimusten tulosten mukaan suomalainen aikuisväestö istuu. Vapaa-ajalla istumisen määrä koiranomistajalla on hieman vähäisempi.
Koiranomistajat tauottavat istumistaan enemmän kuin henkilöt, joilla ei ole koiraa (Langinvainio 2016). Tässä tutkimuksessa vastaajia pyydettiin arvioimaan sitä, miten usein koira keskeyttää omistajan istumisen sisällä ollessaan päivän aikana. Vastaajista 76
% vastasi koiran keskeyttävän istumisen vähintään neljä kertaa tai useammin päivän aikana. Suomen Kennelliiton tutkimuksessa todettiin, että koiranomistajat istuivat huomattavasti vähemmän kuin muut viikonlopun aikana (Langinvainio ym. 2014).
Koiranomistajilla menee vuorokaudesta enemmän aikaa koiran ulkoiluttamiseen, leikkimiseen ja muihin koiran kanssa tehtäviin aktiviteetteihin, kuten harrastuksiin, joten näillä tekijöillä voi olla vaikutusta koiranomistajan vähäisempään istumiseen ja useampaan istumisen tauottamiseen vapaa-ajalla. Myös yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan koiranomistajat istuivat noin 30 minuuttia päivässä vähemmän kuin henkilöt, joilla ei ole koiraa (Wu ym. 2017).
Koiranomistajat nukkuvat keskimäärin 8,6 tuntia vuorokaudessa. Suomalaisten väestötutkimusten mukaan aikuiset nukkuvat keskimäärin 7 tuntia vuorokaudessa (Husu ym. 2018). Keskimäärin koiranomistajat nukkuivat noin 1,5 tuntia/vrk enemmän
verrattuna suomalaiseen aikuisväestöön. Koiranomistajien pidempien unien taustalla voivat olla koiranomistajan selkeät arkirutiinit, esimerkiksi ulkoilutus aamuisin ja iltaisin, jotka vaikuttavat heräämiseen ja ajoissa nukkumaan menemiseen, ja siten unen määrään sekä laatuun. Koiranomistajan unen määrällä oli merkitseviä yhteyksiä koettuun onnellisuuden, seesteisyyden ja virkeyden tunteeseen koiran kanssa liikkuessa.
Positiiviset koetut hyvinvointivaikutukset saavat koiranomistajat mahdollisesti panostamaan myös tietoisesti unen määrään enemmän.
Aikaisemmassa tšekkiläisessä tutkimuksessa todettiin, että koiranomistajat nukkuivat keskimäärin 53 minuuttia vuorokaudessa enemmän kuin henkilöt, jotka eivät omista koiraa. Myös syvää unta oli keskimäärin 12 minuuttia yön aikana enemmän ja heräämiskertoja vähemmän (Mičková ym. 2019). Tämä tukee myös tämän tutkimuksen tuloksia ja vertailua suomalaisiin väestötutkimuksiin unen pituudesta.
Asuinpaikan yhteys koiran ulkoiluttamiseen
Tutkimuksessa keskustassa asuvia koiranomistajia oli vähiten (14 %) ja lähiössä asuvia eniten (57 %). Maaseudulla vastaajista asui vajaa 30 %. Osallistujat ulkoiluttivat koiriansa ulkoilutuskertojen mukaan viikolla eniten keskustassa. Maaseudulla ja lähiössä ulkoilutuskesto viikolla oli noin 10 minuuttia vuorokaudessa pidempi kuin keskustassa.
On tutkittu, että koiranomistajat, jotka asuvat alueella, missä on enemmän koiria, ulkoiluttavat koiraansa todennäköisemmin enemmän (Toohey & Rock 2011).
Koiranomistajan elinympäristöllä voi olla vaikutusta koiranomistajan ulkoilutuskäyttäytymiseen. Omistaja luo ulkoilutusreittejä lähiympäristöönsä, joita säännöllisesti hyödyntää koiran ulkoilutukseen (Mičková ym. 2019). Kävelylle suotuisat ympäristöt saavat mahdollisesti väestön harrastamaan fyysistä liikuntaa enemmän kuin epäsuotuisat ympäristöt. Koiran ulkoilutus on mahdollisesti maaseuduilla lenkkipolkujen ja luontoreittien läheisyydessä aktiivisempaa.
Keskustan useampien ulkoilutuskertojen taustalla voivat olla myös lyhyemmät ulkoilutusmatkat ja -kestot. Keskustassa luontopolkuja ja ulkoilutusreittejä voi olla vähemmän, joten ulkoilumatkoja ja -kestoja korvataan useammilla ulkoilutuskerroilla.
Vastaavasti maaseudulla ja lähiössä valmiita lenkkipolkuja löytyy enemmän, ja se voi selittää pidemmän koiran ulkoilutusmatkan ja -keston.
Koiran koon yhteys koiran ulkoiluttamiseen
Viikolla suurikokoisia koiria ulkoilutettiin vuorokaudessa noin 700 metriä pidempiä matkoja kuin pienempiä koiria. Myös viikonloppuna matkat olivat pidempiä, jolloin suurikokoisia koiria ulkoilutettiin keskimäärin 4,5–5,1 km/vrk, ja pienempiä koiria 3,2–
3,7 km/vrk. Suurempia koiria ulkoilutettiin viikolla noin 6 minuuttia ja viikonloppuna noin 5–12 minuuttia vuorokaudessa enemmän kuin pienempiä koiria. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella suuremmat koirat mahdollisesti tarvitsevat enemmän ulkoilutusta ja liikuntaa suuremman energiamäärän vuoksi, jolloin myös ulkoilutusmatkat ja -kestot ovat pidempiä suuremmilla koirilla.
Koiran hankintatatarkoituksen yhteys koiran ulkoiluttamiseen
Tutkimuksen koiranomistajista 91 % oli hankkinut koiran harrastus- tai seurakoiraksi.
Ainoastaan 6 % oli hankkinut koiran työkäyttöön ja 3 % jalostuskäyttöön.
Hankintatarkoitus ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä koiran ulkoiluttamiseen.
Hankintatarkoituksen merkityksestä ei ole aikaisempaa tutkimustietoa saatavilla.
Ulkoilutuskertojen, -matkojen ja -kestojen mukaan työkäyttöön hankittua koiraa ulkoilutettiin eniten. Erot eivät olleet ryhmien välillä tilastollisesti merkitseviä, mutta työkäyttöön hankittua koiraa voidaan ulkoiluttaa enemmän esimerkiksi työn vaatimusten vuoksi. Koiran kunnon kehittäminen voi olla työkoiran vaatimus, jolloin ulkoilutus voi olla aktiivisempaa.
Koiran vaikutus omistajan koettuun hyvinvointiin
Tutkimuksessa enemmistö koiranomistajista koki olonsa onnellisemmaksi ja virkeämmäksi ja hieman yli puolet seesteisemmäksi koiran kanssa liikkuessa. Vastaajista ainoastaan 5,5 % ilmoitti olevansa levottomampi, 3,8 % kiireisempi ja 2,6 % ahdistuneempi koiran kanssa liikkuessaan. Useiden tutkimusten mukaan koiran positiivisia hyvinvointivaikutuksia on useita. Koira toimii omistajan innostuksen ja ylpeyden aiheen tuottajana. Koira lisää vastuullisuuden, uskollisuuden, läheisyyden ja onnellisuuden tunnetta sekä vaikuttaa myönteisesti itsetuntoon ja elämänhallinnan tunteeseen (Langinvainio 2016). Tämänkin tutkimuksen perusteella voidaan todeta koiran lisäävän positiivisia hyvinvointivaikutuksia, kuten onnellisuutta, seesteisyyttä ja virkeyttä koiran kanssa liikkuessa. Koiran myötä tulevat positiiviset vaikutukset stressin
parantuneeseen vastustukseen sekä koiran kokeminen voimavarana ovat selkeitä koiranomistajan hyvinvointivaikutuksia.
Onnellisuus kasvaa suhteessa liikunnan määrään (Langinvainio 2016). Se voidaan todeta myös tässä tutkimuksessa, sillä yli 80 % koki olonsa onnellisemmaksi liikkuessaan koiran kanssa. Koira lisää omistajan fyysistä aktiivisuutta osittain ulkoilutarpeen takia, jolloin omistajan hyvinvointikin kasvaa liikunnan tuoman positiivisten vaikutusten kautta.
Liikunnalla ja koetulla hyvinvoinnilla on yhteys toisiinsa, ja aikaisemmin on todettu, että onnellisuus kasvoi, mitä enemmän koiranomistajat liikkuivat koiransa kanssa (Langinvainio 2016). Aiemmassa avustajakoiratutkimuksessa on myös todettu, että koiran kanssa olleet vastaajat kokivat olonsa väsyneeksi jonkin aikaa, mutta ilman koiraa olleet vastaajat suurimman osan ajasta (Rajala ym. 2019).
Omistajan unen määrällä oli tilastollisesti merkitsevät yhteydet onnellisuuden, seesteisyyden ja virkeyden tunteeseen. Tämän taustalla voivat olla omistajan totutut arkirutiinit koiran kanssa, kuten säännölliset ulkoilutuskerrat aamuisin ja iltaisin, jotka vaikuttavat omistajan heräämiseen sekä nukkumaan menemisen säännöllisyyteen.
Säännölliset rutiinit vaikuttavat positiivisesti unen pituuteen ja hyvät sekä laadukkaat yöunet vahvistavat koiranomistajan koettua hyvinvointia. Koiranomistajat liikkuvat koiran kanssa säännöllisesti, jolloin liikunta vaikuttaa positiivisesti myös uneen. Liikunta on luonteva keino parantaa unta lisäämällä unen kestoa ja laatua (Kukkonen-Harjula 2015). Tässä tutkimuksessa hieman yli 41 % vastasi, ettei ole koskaan koiran omistamisen myötä väsyneempi.
Tässä tutkimuksessa yli 76 % vastasi, ettei ole koskaan tyytymättömämpi arkeen koiran omistamisen myötä. 87 % vastaajista on koiran myötä tyytyväisempi arkeensa usein tai lähes jatkuvasti. Tutkimuksen kyselylomakkeessa pyydettiin vastaajia kertomaan omin sanoin, millaista elämä olisi ilman koiraa/koiria. Vastauksissa toistuivat elämän olevan ilman koiraa yksinäisempää, tylsempää, masentavaa, turvattomampaa, tyhjän tuntuista, vähemmän aktiivisempaa ja sosiaalisempaa sekä ”sohvaperunaelämää”. Vastauksissa ilmeni toistoja siitä, miten elämä pyörisi enemmän kotona sisätiloissa, ja ulos ei poistuttaisi, ellei ole aivan pakko. Vastauksissa koettiin koiran olevan avustaja jokapäiväisessä elämässä, ja ilman koiraa ei jaksaisi panostaa parisuhteeseen, perheeseen tai itseensä. Vastaus ”En halua edes kuvitella, koirat ovat elämän suola!” antaa vahvistusta siitä, että ei koiraa sanota turhaan ihmisen parhaimmaksi ystäväksi.
Suomen Kennelliiton tutkimuksen mukaan koirasuhde on kytköksissä sukupuoleen, koiranomistajan asenteisiin, elämäntapaan, terveyskäyttäytymiseen sekä olosuhteisiin.
Naisilla oli parempi suhde koiraan ja naiset näyttävät hyötyvän koirasta tunnetasolla miehiä enemmän (Langinvainio 2016). Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin koko otosta, mutta vastaajista lähes 97 % oli naisia. Naiset olivat aktiivisempia vastaamaan koiraa ja koiran omistamista koskevaan kyselyyn. Tämän taustalla voi mahdollisesti olla naisten paremmaksi koettu koirasuhde.
Koiran vaikutus omistajan sosiaalisuuteen
Tässä tutkimuksessa koiranomistajista 48 % ulkoilutti koiraa perheensä kanssa ja 37 % ystäviensä kanssa. Vastaajista vajaa 66 % ilmoitti olevansa koiran omistamisen myötä sosiaalisempi ihminen. Koira yhdistää perhettä ja vahvistaa parisuhdetta (Langinvainio 2016). Koiran ulkoiluttamista pidetään usein perheen yhteisenä harrastuksena. Ystävien kesken on mahdollisuus sopia liikunnallisia tapaamisia koiran kanssa lenkkeilyn yhteyteen, mikä lisää omistajien sosiaalisuutta ja fyysistä aktiivisuutta. Etenkin koiranomistajien välillä koiralenkkien sopiminen ja toteuttaminen voivat olla arkeen ominaista ja säännöllistä toimintaa.
Koiran kanssa ulkoileminen lisää vuorovaikutusta etenkin tuntemattomien ihmisten välillä (Westgarth ym. 2014). Tämä todettiin myös tässä tutkimuksessa, nimittäin hieman alle puolet (43 %) vastaajista jutteli vastaantulijoille enemmän koiran kanssa liikkuessa ja 68 % on tutustunut koiran ansiosta uusiin ihmisiin. Tämän taustalla voi mahdollisesti olla koiranomistajien kokema yhteenkuuluvuuden tunne. Koirien tutustuminen toisiinsa saa aikaan vuorovaikutusta omistajien välillä. Koira toimiikin sosiaalisena välittäjänä, joka johtaa sosiaalisten kontaktien syntymiseen (McNicholas ym. 2005). Tässäkin tutkimuksessa koiranomistajista 60 % vastasi puhuvansa koiran ansiosta ihmisten kanssa, joiden kanssa ei muuten puhuisi.
Koiran vaikutusta yksinäisyyteen on tutkittu, ja koiran omistaminen vaikuttaa yksinäisyyden tunteen vähenemiseen (Langinvainio 2016). Sosiaalisten kontaktien syntyminen ja vuorovaikutus koiranomistajien välillä tuottaa yhteisöllisyyden tunnetta, mikä vähentää omistajan yksinäisyyttä. Tämä on erittäin tärkeää esimerkiksi sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa oleville, kuten vanhuksille. Koiran sosiaalinen vaikutus omistajalle on merkittävä ja sosiaalisten suhteiden vahvistaminen sekä ylläpitäminen
edistää omistajan terveyttä ja hyvinvointia. Tässäkin tutkimuksessa useissa avoimissa vastauksissa todettiin elämän olevan ilman koiraa yksinäisempää, eikä sosiaalisia kontakteja olisi läheskään niin paljon.
6.2 Aineiston ja menetelmien pohdinta