Alavuden tutkimusalueen otantaruuduifia oli ifito-oravalle sopivaa metsää vain keskimäärin
(±
SD) 3,2 ±4,1 ha/km2 (n=50).Vaikka koko 900 km2:n alueesta tutldt ifinkin vain 1/18(50 km2), voidaan satunnaisotannalla valittujen tutkimusruutujen katsoa edustavan melkoisella varmuudella koko alueen tilannetta. Ulosteiden perus teella asutuiksi todetuissakin ruuduissa (kuva 2) oli lajffle sopivaa maastoa vain keskimäärin (±SD) 5,7+4,7hMcm2(n=23).Valtakunnallisessaffito-orava-aflak sessa (Hokkanen 1996), joka tehtiin vastaavalla menetelmällä, oli asutuissa otanta ruuduissa (19 kpl) sopivaa aluetta vielä peräti keskimäärin 12,3 ha/km2.Lajffle so veltuvat metsälaikut ovat Alavuden tutldmusalueella siis hälyttävän pieniä ja voivat kadota hakkuissa helposti kokonaan (ks. myös Mäkelä 1996a; Wistbacka 1996) ja 111-to-oravakanta voi romahtaa nopeasti.Metsäverojärjestehnänmuutosvaiheenja tulddpuun kovan kysynnän vilkastuttamat hakkuut viime vuosina näyttävät ainakin Alavudella kohdistuvan juuri ifito-oraval le sopivliniakka siinkuusivaltaislinsekametsiin. Tämän tufldmusalueen välittömäs sä läheisyydessä aikaisemmin tehdyt selvitykset (Mäkelä 1996a, 1999a,b) osoittivat jo selkeästi ifito-oravalle sopivien metsien vähenemisen melkoisella vauhdilla. Lajffle elinympäristöksi sopivan metsän osuus oli Sulkavaiikylän 114 km2:ntutldmusalueel-la vuonna 1981 vielä peräti 8,6 ha/km2, mutta vuoden 1998 inventoinnissa kelvoifista aluetta oli jäljellä enää 5,0 ha/km2.
Lajffle kullcukelpoisiksi ja siten mahdoifisesti sopiviksi luoldteltiin tässä tutldmuk sessa keskimäärin (± SD) 42,0±15,6 ha/km2 (n=50). Nämä metsät eivät kuitenkaan täytä ffito-oravan elinympäristövaatimuksia ja tällaisifia paikoifia lajia ei yleensä tavata pesivänä (Mäkelä 1980, 1996a).
Liito-oravalle täysin sopimatonta aluetta,jossa eläimet eivätkäytännössä pysty edes liikkumaan lajityypillisellä tavalla, oli neliökilometrin tutldmusruutua kohti keski määrin (±SD) 55,6±15,8 ha (n=50). Vesistöjen osuus olitästäkesldmäärin 3,9±12,2 ha, soiden 6,2 ± 11,1 ha, peltojen 20,4 ± 16,0 ha, avohakkuualueiden 8,7 ± 8,6 ha ja alle kymmenmetristen puustojen (kuten taimikot) 16,4±11,7 ha. Maisemaekologis ten tutkimusten mukaan suotuisaa levittäytymisympäristöä pitäisi olla ainakin paikallisella tasolla vähintään 50 % (Reunanen & Nikula 1998). Alavudella tuo vaa timus ei siis kaikidalla näyttäisi enää täysin toteutuvan.
Liito-oravan ulosteita löydettiin 23 otantaruudun (46
%,
n=50) alueelta (kuva 2).Tämän perusteella voidaanldn laskea Alavuden tutldmusalueelta (900 km2) löytyvän papanoita todennäköisesti vielä 414 neliökilometrin peruskarttaruudun alueelta, koska otanta kattaa kahdeksastoistaosan koko alueesta. Tämä merkitsee yhtä ulos telöytöpaikkaa 2,2km2 kohti. Se vastaa esimerkiksi Alavuden Sulkavankylässä (Mä kelä 1996a) sekä Luodossaja Pietarsaaressa (Wistbacka ym. 1996) tehtyjä havaintoja.
Tulos (46% tutkituista ruuduista asuttuja) vastaa myös sekä valtakunnallisen ifito orava-ailaksen (Hokkanen 1996) keskisen Länsi-Suomen tulosta (48
%,
n=23) että kailddenpääkaupunldseudulla (Paakkonen &Eronen 1996) tuildttujen alueiden tilan netta(49%,n=628).Alavuden seutua voidaanldn pitää ulostelöytöjen (46
%,
n=50) perusteella vielä ns.hyvän ifito-oravakannan alueena verrattaessa esimerkiksi koko valtakunnaffisessa ffito-orava-atlaksessa (25
%,
n=77)saatuihin tuloksiin (Hokkanen 1996) sekä esimer kiksi Keuruun ja Virtain seutuun (Sulkava & Sulkava 1996). Eläimet näyttävät kai tenldn asustelevan Alavuden tutkimusalueella hälyttävän pienillä lajffle sopivilla metsälaikuifia, lähinnä peltojen ja purojen tuntumassa ja siksi näennäisen hyväkin ifito-oravakanta voi kadota alueelta varsin nopeasti.Tämä tutkimus osoiffi,ettänäinkin laajan (900km2) alueen ifito-oravaifianteen (=po sitilvisten ruutujen kokonaismäärän) arviointiin ulosteita etsien näyttäisi riittävän noin 15 neliökilometrin otantaruutua. Menetelmää voitaisinkin käyttää valtakun nallisessa ffito-oravakannan seurannassa (atiaksen ohella) esimerkiksi siten,että eri puolille lajintunnettualevinneisyysaluefta perustettaisiinnoinkymmenen vastaa van kokoista tutkimusaluetta,joffla kullakin seuraifaislin 15 otantaruudun alueella lajin esiintymistä ja lajffle sopivan elinympäristön määräänoin viidenvuoden välein.
Kiitokset
Suomen Luonnonsuojelun Säätiösekä Ympäristöministeriöovat tukeneetrahallises ti tätä tutkimusta. Lehtorit Olavi Kalliovaara jaJari Viltalaavustivat tietojen käsit telyssä.
Kirjallisuus
Eronen, P 1990: Llito-oravan (Pteromys volans) elinympänstöt: tyyppiryhmittely, suosi tuimmuus, ja valintaan vaikuttavat tekijät. Pro gradu -työ, Jyväskylän yliopiston ekolo gian ja ympäristönsuojelun laitos. 52 s.
Eronen, P 1991: Lilto-oravan (Pteromys volans) habitaaifivaatimuksista Etelä-Suomessa.
- Lounais-Hämeen Luonto 78: 80-93.
Eronen, P. 1993: Selvitys Nuuksion järviylängön Vihdin kunnan puoleisten osien ifito-ora vakannasta. Vihdin kunnan ympänstönsuojelulautakunta, Vihti. 12 s.
Eronen, P 1996: Lilto-oravan fPteromys volans) elinympäristöt Etelä- ja Keski-Suomessa ja niiden riittävyys ja sopivuus lajffle. -Maailman Luonnon Säätiön WWF Suomen Rahaston Raportteja Nro 8: 42-53.
Hanski, 1. K. 1998: Home ranges and habitat use in the decimng flying squirrel, Pteromys volans, in managed forest. -Wildlife Biology 4: 33-46,
Hanski, 1. K & Stevens, P 1997: Liito-oravan elinpiirit ja habitaafin käyttö Nuuksion kansal lispuistossa. -Raportti Metsähaffitukselle. 12 s. + Liitteet
Hokkanen, H. 1996: Liito-oravan kannankehitys ja sen seuranta. - Maailman Luonnon Säätiön WWF Suomen Rahaston Raportteja Nro 8: 6-11.
Mäkelä, A. 1980: LIIto-oravan, Pteromys volans L., eslintymisestä, biotoopinvalinnasta ja pesistä Alavuden ja Töysän seudulla v. 1976-79. Luk-tutkielma, Oulun yliopisto, Eläin tieteen laitos, 29 s.
Mäkelä, A. 1981: Läto-oravan, ?teromys volans L., ravintobiologiasta. Pro gradu -tutkiel ma, Oulun yliopisto, Eläintieteen laitos, 50 s.
Mäkelä, A. 1992: Läto-orava. -Teoksessa: Elo, U. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet, Suomi: 19-22. Weilin&Göös, Vantaa.
Mäkelä, A. 1994: Sekametsän ffitelijä.- Suomen luonto 53 (6-7): 36-41.
Mäkelä, A. 1996a: Läto-oravan (Pteromys volans L.) esiintymisestä Alavuden tutkimusalu eella vuosien 1981 ja 1994 selvitysten perusteella. -Maailman Luonnon Säätiön WWF Suomen Rahaston Raportteja Nro 8: 21-25.
Mäkelä, A. 1996b: Läto-oravan (Pteromys volans L.) ravintokohteet en vuodenaikoina ulosteanalyysin perusteella.- Maailman Luonnon Säätiön WWF Suomen Rahaston Ra portteja Nro 8: 54-59.
Mäkelä, A. 1996c: Läto-oravan (Pteromys volans L.) lisääntymisbiologiasta.-Maailman Luonnon Säätiön WWF Suomen Rahaston Raportteja Nro 8: 63-66.
Mäkelä, A. 1996d: Kaksi vuosikymmentä ffito-oravien perässä.-Saukonjuil]’ (Alavuden, Kuortaneen ja Töysän luontojulkaisu) Nro 2: 12-16.
Mäkelä, A. 1999a: Läto-oravan elinalueet ja elinympäristön määrä Alavudella 1981 ja 1998.
- Luonnon Tutkija 103:56-57.
Mäkelä, A. 1999b: Läto-oravan (Pteromys volans L.) esiintyminen ja lajille sopivan elinym päristön määrä Alavuden Sulkavankylän tutkimusalueella vuosien 1981 ja 1998 inven tointien perusteella. RaporttiYmpäristöministeriön asettamalle liito-oravatyöryhmälle 15.1.1999. 6 s. + Läte 1 s.
Mäkelä, A. & Pönänen, B. 1996: Liito-oravan metsä.- Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy.
112 s.
Q
Paakkonen,J. 1988: Pohjois-Espoon ifito-oravakannan inventomfi 1988. Espoon ympäris tönsuojelutoimisto. 2 s. + Uite 1 s.
Paakkonen,J. 19$9a: Vantaan ifito-oravakannan inventointi 1989. Vantaan ympäristökeskus.
5 s. + Lilte 1 s.
Paakkonen,J.19891,: Selvitys liito-oravan eslintymisestä Helsingin alueella 1989. Helsingin kaupungin ympäristönsuojelutoimisto. 105.
Paakkonen,J & P Eronen 1996 Luto-oravan (Pteromys volans) esiintyminen paakaupun kiseudulla vuosina 1988-1992.-Maailman Luonnon Säätiön WWF Suomen Rahaston Raportteja Nro 8 14-20
Paakkonen, J., Kinnunen,J., Kinnunen, E. & Eronen, P 1991: Pohjois-Espoon Ilito-orava selvitys 1989-90. Espoon kaupungin ympäristönsuojelulautakunnan julkaisuja 5/1991.
12 s.
Reunanen, P 1998: Liito-orava levrnneisyytensä äärilaidalla Pohjois-Suomessa.-Luonnon Tutkija 102: 29-30.
Reunanen,? & A. Nikula 1998: Lilto-oravan elinympäristöt ja maiseman rakenne Koillis maalla. -Metsähaffituksen luonnonsuojelujulkaisuja, Sarja A No 93, 52 s.
Skaren, U 1978 Luto oravan esuntynusesta ja talviravmnnosta Pohjois-Savossa - Luonnon Tutkija 82 139-140
Skaren, U 1987 Yla-Savon hnto-oravien (Pteromys volans) esiintyminen, lisaantytmnen ja ja kuohnsyyt 1970 86 -Kulumus 9 36-41
Sulkava, R & P Sullcava 1996 Luto-oravan esuntynusesta Keski-Suomessa -Maailman Luonnon Säätiön WWF Suomen Rahaston Raportteja Nro 8: 35-39.
Sullcava, R., Eronen, E & Storrank, 3. 1994: Lilto-oravan esiintyminen Helvefinjärven ja Liesjarven kansaifispuistoissa seka ymparoivilla valbomnailla 1993 Metsahaffituksen luonnonsuojelujulkaisuja Sarja A, No 18 29 s
Tuomisto, H 1998 Semajoen luto-oravat Etela-Pohjanmaan luonnonsuojeluyhdistys ry n moniste 105.
Wistbacka, R., Köykkäri, 5., Jakobsson, R.& Nyman, 3. 1996: Flygekorrens förekomst och biotopval1Jakobstad och Larsmo 1989-1993-Maailman Luonnon Saation WWF Suo men Rahaston Raportteja Nro 8 26 34
Wistbacka, R, Koykkan, 5 & Nyman, 3 1994 Hygekorrens forekomst och b;otopval1
Jakobstad 1989 1993 Moniste 16 s + Lutteet 5 s Miljovårdsnamnden1Jakobstad, Jakobstadsnejdens Naturtf.
Liite 7