AnteroMäkelä
Luto-oravatyoryhma toteaa tassa loppuraportissa viime vuosilcymmenma tapahtu neen Suomen huto-oravakannan selkean taantumisen johtuvan metsien hakkuista Luto-oravanaaraiden vahenemmen onkm lahes suorassa suhteessa lajille sopivien metsien haviamiseen Lajin ehnympanstovaabmuks;a (7)ja yksiloiden reaktioista metsanhakkmsim (8) kasittelevista raportm kappaleista saa kuitenkin valitettavasti sen kasityksen, kuin laji sopeutulsi lahes millaisim ihmisen aiheuttamiin elinympa nston muutoksiin (esim hakkuut) tahansa Tekstissa eijuunkaanpohdita toissijal siln elinympäristöihinjoutuvien yksilöiden kohtaloita. Esimerkiksi predaatiota ei ole esityksestäni huolimatta otettu loppuraportissa lainkaan huomioon.
Suomen luonnonsuojelulain (49
§)
mukaan liito-oravan “selvästi luonnossa havait tavien lisääntymis-ja levähdyspaikkojen hävittäminen jaheikentäminen on kiellet ty”. Loppuraportissa esitetyt ffito-oravan asuttaman metsän käsiftelyohjeet (9) ovat mielestäni Illan tulkinnanvaraisia ja sallivat soveltajasta ja tilanteesta riippuen lä hes millaisen metsankasittelyn tahansaja voivat siten johtaa suoranaiseen Into-oTa van lisääntymispaikan(=
naaraan elinplirin) hävittämiseen tai ainakin heilcentämi seen. Työryhmän ns. asiantuntijajäsenenä olenkin kovasti huolestunut siltä, että raportissa esitettyjen varsin tullcinnanvaraisten metsankasittelyohjeiden tunnolli nenkaan noudattaminen ei valttamatta varnusta sopivien hito-oravametsien saily mista kaytannossa ja Suomen huto-oravakannan taantummen siksi edelleenjatkuu Raportin kannanseurantamenetelmaa esittelevassa kappaleessa (11) vaitetaanknbi kittomasti, etta esitetylla yhdeksan hehtaarin otantaruudulla havaittujen ulostepa panoiden perusteella saadaan suoraan selville liito-oravanaaraiden yksilömäärä.Vaite ei perustu kuitenkaan milunkaan kaytannon kokeeseen Sen sijaanko otanta ruutukokoa hyvin tuildtulla seuranta-alueella kokeifiessa havaitsin, että näin saatiin jopa nelinkertamen luku tunnettuun todelliseen naaraiden maaraan verrattuna Pit kaan maastokokemukseen perustuen epailenkm lisaksi, etta seurannan kaytannon maastotyön toteuttaminen ja toistaminen koko ifito-oravan levinneisyysalueella raportissa esitettyä otantamutua ja -prosenttia käyttäen on liian työläs (=kaffis) ja siksi viiden vuoden valem toistettava kannanseurantajaakin mita ilmeisimmm talla menetelmällä Suomessa toteuttamatta. Lilto-oravan tarkkaa kannanarviota
(=
yksilömäärää) ei käsittääkseni nykytietämyksen perusteella voi luotettavasfi selvittää otantaruuduilta löydettyjen ulosteiden perusteella ja siksi kannattaakin tyytyä mieluummin suurempia otantaniutuja/-alueita käyttäen vain papanalöytöjen perus teella tehtyjen pius/munus -esuntymahavamtojen ja lajffle sopivan metsan pinta-alan muutosten seurantaan Lisaksi kannattaa tietenkin jatkaa kaikkia raportissa mainittuja jo aikaisemmin aloitettuja kannanseurantoja.
Kuvailulehti
julkaisija Ympäristöministeriö Julkaisuaika
Alueidenkäytön osasto Helmikuu2001
Tekijäft)
ilpo K Hanski, Heikki Henttonen, Ulla-Maija Uukko, Markku Metiluoto ja Antero Mäkelä Julkaisun nimi Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa
Tiivistelmä
Raportissa esitetään vlimeisimpään tutkimustietoon perustuen hilto-oravan, ?teromys volans, biologia, käyttäytyminen ja elinympäristövaafimukset sekä viimeaikainen kannankehitys Suomessa. Tulosten perusteella esitetään metsänkäsittelysuosituksia ifito-oravan asuttamille alueille sekä menetelmä ifito oravakannan seurannanjäijestämiseksi.
Lilto-orava on kuusivaltaisten havumetsien laji. Elinpiiriltään se vaatii kuusimetsää jossa kasvaa seka puustonalehfipuita (haapa, leppä, koivu) ravintopuiksi jakolopuita pesäpaikkoiksi. Llito-oravatliikku vat laajalla alueella, urokset keskimäärin 60 ha ja naaraat 8 ha elinpiireifiä. Nuorten ifito-oravien dispersaalimatkat olivat uroksifia 0,5— 6,5 kmja naaraifia 0,7—8,7 km. Liito-oravankäyttäytymistietojen perusteella sen elinympänstön käyttöä ja elinympäristövaatimuksiajaniidensäilyttämistä tulee tarkas tella kahdessa mittakaavassa: elinpiirin tasolla (metsikkötaso) ja metsämaiseman tasolla. Tarkastelussa on otettava huomioon sopivien metsiköiden pinta-alaja sopivia metsiä yhdistävien metsäkuvioiden raken ne, jotta varmistetaan liito-oravien mahdollisuudet liikkua metsäalueella.
Liito-oravaesiintymät ovat vähentyneet lähes kaikilla tutkituilla alueilla 20—38% viimeisen 5-17 vuoden aikana.Tärkein syy esimtymien häviämisiin on ollut metsän hakkuu.
Asiasanat liito-orava, Pteromys wtans, elinpiiri, dispersaali, habitaaffivaatimukset, metsämaisema, metsätalous
Julkausarjan nimi Suomen ympäristö 459 Julkaisun teema Luonto ja luonnonvarat
Projektihankkeennimi ja projektinumero
Rahoittaja/ Ympäristöministeriö toimeksiantaja
Projektiryhmään kuuluvat organisaatiot
ISSN ISBN
1238-7312 952-11-0862-2
Sivuja Kieli
130 Suomi
Luottamuksellisuus Hinta
julkinen julkaisunmyynti!
jakaja OyEditaAb, puh. (09) 5660 266, telefax (09) 5660 380 Julkaisunkustantaja
Ympänstöministenö Painopaikka ja -aika
Oy Edita Ab, Helsinki 2001 Muut tiedot
Yhteyshenkilö ympäristöministeriössäPertti Rassi, puh. (09) 1991 9337
0
Presentationsblad
Utgrvare . Datum
Miljonunistenet
Markanvändningsavdelningen Februari 2001
Forttare
ilpo K.Hanski, Heikki Henttonen, Ulla-Maija Uukko, Markku Meriluoto och Antero Mäkelä Publikationens titel Lilto-oravan(?teromys votans) biologia ja suojelu Suomessa
Hygekorrens (Pieromys votans) biologi och skydd i Finland
Publikationens delar/
andra pubilkationer inom samma projekt
Sammandrag Irapportenpresenteras denyasteforskarrönen angående flygekorrens, Pteromys votans,bioloi,beteende, habitatkravochpoptilahonsutveddingiFinland.Påbasenav dessarultatges rekommendaftonerförhur skogsbruk skall bedrivas på områden bebodda av fiygekorrar. Aven en metod för uppföljning av flygekorrstammenpresenteras.
Hygekorren är en invänare av boreal barrskog. Dess revir måste uppfylia kraven för en grandominerad skog med inslag av lövträd (asp, al, björk). Lövträd används som födoresurs och erbjuder odcså bohålor för förökning och vila. Flygekorrar rör sig över vida områden. Dess hemområde är i medeltal 60 ha för hanar och 8 ha för honor. Unga flygekorrhanar disperserade 0,5— 6,5 km från födsloboplatsen, medan honoma disperserade 0,7— 8,7 km. På basen av uppgifter om flygekorrens beteende framgår ail habitatkraven och nytjande av dessa mäste examineras på två skalor för att de skallbevaras: på skalan av ettbestämthemområdefskogsområde-skala),samtpåskalanavhelaskogslandskapet.Förattuppräfthålla minimihabitatskraven, är det avvikt aftbeakta arealen av lämpliga skogsområden, samtidigt som odcså strukturen av skogsfigurerna skall beaktas för aft betrygga att fiygekorrama kan röra sig mellan olika skogsområden.
Förekomstenavilyekorrenharminskatmed20-38% pånästan alla undersökta områdenunder de senaste 5-17 åren. Den vikbgaste orsaken till att förekomsten har minskat är intensivt skogsbruk.
Nyckelord
fiygekorre, Pteromys volans, hemområde, dispersal, habitatlcrav, skogslandskap, skogsbruk
Publikationsserie
och nummer Miljöni Finland 459 Publikationens tema
Natur ochnaturbllgångar Projektets namn och
nummer
Finansiär/ Miljöministeriet uppdragsgivare
Organisationer 1 projektgruppen
ISSN ISBN
1238-7312 952-11-0862-2
Sidantal Språk
130 finska
Offentlighet Pris
offenffig stlniigar/
Oy Edita Ab, telefon (09) 5660 266, telefax (09) 5660 380 Födäare Miljöministeriet
Tryckeri/
Oy Edita Ab, Helsingfors 2001 tryckn;ngsortoch -år
Ovriga uppgifter Kontaktperson vid muljöministerietPertti Rassi,telefon (09) 1991 9337