8.3 Opinnäytetyössä käytetty tutkimusmenetelmä
Valitsin opinnäytetyöhöni laadullisen tutkimusmenetelmän, koska sillä saadaan tarkem-paa tietoa tutkimastani aiheesta. Käyttäessäni laadullista tutkimusmenetelmää opinnäy-tetyössäni saan tutkimukseeni enemmän sisältöä ja vastauksiksi laaja-alaisesti henkilö-kohtaisia mielipiteitä. Haastateltavien omien mielipiteiden kuuleminen onkin suuressa roolissa koko tutkimuksessani, sillä ne antavat kullanarvoista tietoa tutkimuskysymyk-siini. Puolistrukturoitu teemahaastattelu oli mielestäni paras muoto toteutukseen, koska sillä metodilla pystyin keräämään haastateltujen omia ajatuksia, kokemuksia ja paran-nusehdotuksia koskien rekrytointia ja työllistymistä.
Syyskuussa 2020 toteutin haastattelun Spring House Oy:n Kuntoutuspäällikkö Jaana Bisterin kanssa, koskien heidän osallistumistaan Invalidiliiton ”Sopivaa työtä kaikille”-hankkeeseen. Invalidiliitto valitsi Spring House Oy:n valmennusyhteistyökumppaniksi hankkeeseen ja yritys vastaa fyysisesti vammaisten työnhakijoiden ja työnantajien koh-taamisesta valtakunnallisesti. Haastattelukysymykset ovat liitteessä 1.
Puolistrukturoidun teemahaastattelun kyselyni ilmoitus oli Suomen CP-liitto ry:n julkaise-massa CP-lehden numerossa 03/2020. Lehti ilmestyi syyskuussa 2020. Kyselyn vas-tausaika oli kolme kuukautta. Sähköistä kyselylinkkiä jaettiin myös sosiaalisessa medi-assa Facebookissa CP-liiton Facebook-sivuilla sekä eri paikallisten yhdistyksien omilla Facebook-sivuilla. Sain kyselyyn yhteensä 28 vastausta. Kyselylomakkeen kysymykset ovat liitteessä 2. Kyselylomake sisälsi kolme monivalintakysymystä, seitsemän kyllä tai ei kysymystä ja yhdeksän avointa kysymystä.
Edistämään asiaa on perustettu Sopivaa työtä kaikille-neuvottelukunta, jonka puheen-johtaja on opetushallituksen pääpuheen-johtaja. Opetushallituksen pääpuheen-johtaja Olli-Pekka Heino-nen toteaa, että moni vammaiHeino-nen pystyy tekemään työtä, kun työn sisältö ja tekemisen edellytykset ovat kohdillaan. Tulee muistaa, etteivät kaikki vammaiset henkilöt ole auto-maattisesti osatyökykyisiä. Silti vamma estää liian usein työhön pääsyn tai paluun työ-hön. Nuoria ajautuu suoraan eläkkeelle ihan turhaan. Heinonen huomauttaa “Työssä-käynnin mahdollisuus on jokaiselle työhön kykenevälle ja motivoituneelle ihmiselle tär-keä yhdenvertaisuuden kulmakivi”. (Invalidiliitto 2019.)
Invalidiliitto valitsi palveluntuottajat ja yhtenä heistä on Spring House Oy. Spring House:n ensisijaisena tavoitteena on löytää työtä, työkokeilupaikka tai tutkintoon johtava opiske-lupaikka hankkeeseen osallistuville. Tässä hankkeessa työskentelee kuusi valmentajaa ja esimies. Heidän ammatteinansa on työfysioterapeutti, toimintaterapeutti, psykologi, sosionomi ja terveystieteiden maisteri. Työkokemusta heillä on muun muassa kuntou-tustyöstä (KELA), työterveyshuollosta ja sosiaalisesta kuntoutuksesta. Tavoitteena heillä olisi jatkaa myös hankkeen jälkeen valmennuspalveluiden tarjoamista fyysisesti vammai-sille (Bister 2020.)
Rekrytointiprosessi eroaa fyysisesti vammaisten kohdalla niin sanotusta tavallisesta rek-rytointiprosessista, siten että työllistymisen tukia pyritään käyttämään vauhdittamaan työllistymistä. Ja työpaikalle sovitaan seurantaa myös työllistymisen jälkeen. Rekrytoin-tiprosessissa valmennusta toteuttaa moniammatillinen tiimi sosiaali- ja terveysalan osaa-jia. Jokaisella asiakkaalla on oma nimetty vastuuvalmentaja. Tärkeää on vankka koke-mus työ- ja toimintakykyarvioinneista. Lisäksi tarvitaan työmarkkinaosaamista. Valmen-nus räätälöidään yksilöllisesti jokaisen asiakkaan toiminta- ja työkyvyn mukaan. Massa-ratkaisut eivät toimi. (Bister 2020.)
Rekrytointiprosessin aluksi selvitellään asiakkaan nykytilanne ja toimeentulo. Tähän kuuluvat keskeisesti toiminta- ja työkykyarvio, selvitellään muun muassa tulonlähteet, liikkumisen ynnä muut apuvälineet ja avuntarve sekä avustaja, TE-toimiston asiakkuus ja asuminen. Sitten selvitellään asiakkaan työkokemus, koulutus ja osaaminen. Saatujen tietojen pohjalta laaditaan yhdessä asiakkaan kanssa tavoitteet ja suunnitelma, jossa on sovittu keskinäisestä työnjaosta, kuitenkin niin, että sekä asiakas että valmentaja osal-listuvat työn etsimiseen. Sovitaan keihin ja mihin tahoihin ollaan yhteydessä. Työhaas-tatteluun valmentaja ei mene mukaan, asiakas vastaa itse omasta ammatillisesta osaa-misestaan. Tarvittaessa valmentajalta saa apua työsopimuksen tekemisestä lähtien aina
siihen asti, kun asiakas on sijoittumassa ja kiinnittymässä työelämään. Työpaikalla on mahdollista tehdä ergonominen kartoitus, tarkistella apuvälineiden tarve, tarkistaa työti-lojen toimivuus sekä asiakkaan työssä jaksaminen. (Bister 2020.)
Työnantajia hankkeessa ei pysty valikoimaan, työnantaja valikoi työntekijät. 50 prosent-tia on työllistynyt yrityksiin, 35 prosentprosent-tia kolmannelle sektorille esimerkiksi järjestöihin ja 15 prosenttia julkiselle sektorille esimerkiksi kaupungille ja valtiolle. Osalla työnantajista on ennen ollut fyysisesti vammaisia töissä ja osalla ei, tästä on vaikea saada tarkkoja lukuja. Haastatteluhetkellä 22 prosenttia 156 henkilöstä on työllistynyt. Hanke on kesken ja luku kasvaa vuoden 2020 loppuun asti. Näistä henkilöistä 40 prosenttia on työllistynyt kokoaikaisin työsuhteisiin ja 60 prosenttia osa-aikaisiin. Työsuhteista 70 prosenttia on määräaikaisia ja 30 prosenttia toistaiseksi voimassa olevia. (Bister 2020.)
Työnantajien suhtautuminen fyysisesti vammaiseen työnhakijaan on ollut seuraavan-laista. Pääsääntöisesti vammaisten työllistyminen on haasteellista. Osa työnantajista on saattanut avoimesti kauhistella työhaastattelussa hakijan vammaa. Osa on muuttanut hakuilmoitustaan haastattelun jälkeen. Ilmoitukseen on esimerkiksi saatettu lisätä ”työ vaatii hyvää fyysistä kuntoa” tai muu sellainen lause, jolla viitataan siihen, että vammais-ten ei kannattaisi hakea avoinna olevaa työtehtävää. Hyvinä niin sanotusti markkinointi-keinoina koettiin, että työllistymisen tuet saattavat auttaa esimerkiksi palkkatuki tai jokin muu sellainen, työnantajan maine esimerkiksi vastuullisuus ja monimuotoisuus sekä työntekijän vahva motivaatio ja sitoutuminen (Bister 2020.)
Bisterin omia ajatuksia työllistymisen vauhdittamiseksi:
▪ Työllistymisen tuet muun muassa palkkatuki.
▪ Valmentajien vankka kokemus toiminta- ja työkyvyn arvioinneista sekä työn ja ammattialojen vaatimusten tuntemus.
▪ Räätälöity valmennus, ei massaratkaisuja.
▪ Verkostoyhteistyö, erityisesti SOTE-palvelut mukaan!
▪ Rohkea yritysyhteistyö.
▪ Yritysten maine työnantajana.
▪ Valmentajan tuki ja seuranta työsuhteen alkumetreillä ja myös muissa mahdolli-sissa nivelvaiheissa.
▪ Työllistymisen esteiden poistaminen, esimerkiksi asiakkaan ohjaaminen muihin palveluihin, kuten velkaneuvonta, sosiaalitoimi tai terveystoimi.
9.2 Kyselyn tulokset
Alla olevasta taulukossa 8 näkyy vastaajien ikäjakauma. Entinen vastaajia oli 30–39 vuo-tiaiden ikäluokassa, 12 vastaajaa. Toiseksi eniten oli 40–49-vuotiaita (7 vastaajaa). Kol-manneksi suurin ryhmä oli 50–59-vuotiaat (5 vastaajaa). 18–29-vuotiaita oli 2 vastaajaa.
Ja 60–69-vuotiaita oli 1 vastaaja sekä yli 70-vuotiaita 1 vastaaja.
Taulukko 8. Vastaajien ikä
Alla olevasta taulukossa 9 on vastaajien asuinpaikat eriteltynä maakunnittain. Eniten vastaajia oli Uudeltamaalta 32,1 prosenttia (9 vastaajaa). Seuraavaksi eniten oli Varsi-nais-Suomesta sekä Pirkanmaalta 14,2 prosenttia (4 vastaajaa kummastakin). Neljän-neksi eniten vastaajia oli Keski-Suomesta (3 vastaajaa). Satakunnasta ja Etelä-Pohjan-maalta oli 2 vastaajaa kummastakin. Kymenlaaksosta, Etelä-Karjalasta, Pohjois-Karja-lasta ja Pohjois-Pohjanmaalta oli kustakin 1 vastaaja.
Taulukko 9. Asuinpaikka
Alla olevasta taulukosta 10 selviää cp-vammaisten ihmisten työllisyystilanne. Cp-vam-maisia ihmisiä on vastauksien mukaan eniten eläkkeellä 28,6 prosenttia (8 vastaajaa).
Toiseksi eniten on osapäiväisiä palkansaajia 25 prosenttia (7 vastaajaa). Kolmanneksi suurin ryhmä on kokopäiväinen palkansaaja 14,3 prosenttia (4 vastaajaa). Vastaajista 3
oli työttömänä tai lomautettuna. Vastaajista 2 oli opiskelijoita. Työkokeilussa, ns. työko-keilussa ja eläkettä saava opiskelija ja osa-aikatöiden tekijä oli kutakin 1 vastaajista.
Taulukko 10. Työllisyystilanne
Alla on listattu millaisilla aloilla ja millaisissa erilaisissa työtehtävissä kyselyyn vastanneet cp-vammaiset ihmiset ovat:
▪ Olen koulutusalalla ja työskentelen opetus - ja ohjaustehtävissä
▪ Kirjastoalalla kirjastonhoitajana
▪ Kaupassa oon töissä laittelen vessa- ja talouspapereita nenäliinoja ja vaippoja hyllytän ja sitten vien roskia
▪ Pakkaus ja kokoonpanotyöt. Teetyö
▪ koulunkäynninohjaaja
▪ järjestöalalla, toimistotyö
▪ Toimistoalan tehtävissä, toimistoassistentti
▪ Lakimiehenä työskentelen oman alan hommissa
▪ Toimitusjohtajana taksiyrityksessä
▪ Kaupan ala HR-asiantuntija
▪ Yhteiskuntatieteiljä
▪ Teen töitä tietokoneella.
▪ Toimistotyöntekijä
▪ Lähitori/asiakaspalvelija/ Sointu Senioripalvelut
▪ Kirjanpito hommia
▪ Toimistoala
▪ Koulutus, nimike suunnittelija
Vastauksista voidaan todeta, että pienoinen enemmistö työskentelee erilaisissa toimis-totöissä. Tämän saman johtopäätöksen on voinut vetää myös aiemmista tutkimistani tut-kimuksien tuloksista. Tätä listasta huomaa myös sen, että ne cp-vammaiset ihmiset, jotka ovat työelämässä, ovat hyvinkin erilaisissa työtehtävissä. Ja positiivista on huo-mata, että pari vastaajista on päässyt myös omaa korkeaa koulutusta vastaavaan työ-hön. Seuraavassa on listaus vastaajien koulutuksen kirjosta:
▪ KM, sosiaalityöntekijä
▪ Filosofian maisteri
▪ Varastomies ja kiinteistöjenhoitaja
▪ Merkonomi 4 vastausta
▪ Merkonomi (kirjastoala)
▪ Liiketalouden merkonomi, asiakaspalvelun ja myynnin osaamisala
▪ Asiakas- ja markkinointi merkonomi
▪ Ammattitutkinto
▪ Kotitalous ja kuluttajapalveluiden pk
▪ Venäjän kielen opettaja
▪ Oikeustieteen maisteri (OTM)
▪ YTM, TtM
▪ FM Helsingin yliopisto, pääaine fonetiikka ja puheviestintä
▪ Lähihoitaja ja lastenohjaaja
▪ Koulunkäyntiavustaja
▪ Ylioppilas + 2 ammatillista tutkintoa
▪ Valtiotieteiden tohtori
▪ Merkonomi, nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja, yhteisöpedagogi, matkailualan opis-kelija
▪ Humanististen tieteiden kandidaatti
▪ lukio, mutta ei ammattia
▪ Filosofian maisteri, tradenomi
▪ Laskentatoimen merkonomi
▪ Hum. kand.
▪ Ylempi korkeakoulututkinto
Vastaajista 26 on ainakin yksi tutkinto, yhdellä on lukio ja yksi vastaajista ei ilmoittanut mitään koulutusta. Huomionarvoista on, että moni on korkeastikin koulutettu. Useam-malla on enemmän kuin yksi tutkinto suoritettuna. Yleisin tutkinto on merkonomi, jonka kahdeksan vastaajaa ilmoitti koulutuksekseen. Tämä vastaa myös sitä käsitystä mikä muodostui erilaisista tutkimustuloksista. Syynä tähän on yleinen ajattelu, että merkono-min tutkinto on hyvä cp-vammaisille ihmisille, koska he eivät ole kykeneviä muuhun kuin toimistotyyppiseen työhön. Usein merkonomin tutkintoa uraneuvonnassa tarjotaan jopa ainoaksi sopivaksi vaihtoehdoksi.
Taulukko 11. Kysymys: Oletteko saaneet koulutustanne vastaavaa työtä?
Taulukosta 11 voi havaita, että enemmistö vastaajista on saanut koulutustaan vastaavaa työtä. Tosin niin kuin ylempänä on havaittu, iso osa oli koulutukseltaan merkonomi ja työllistynyt toimistoalalle niin vastaus ei ehkä kerro koko totuutta siitä, että moni korkeasti koulutettu ei ole työllistynyt juuri siihen korkeimpaan tutkintoonsa soveltuvaan työhön vaan johonkin muuhun työhön.
Taulukko 12. Kysymys: Oletteko saaneet ulkopuolista (esimerkiksi TE-toimisto) apua työllistymi-seen?
Taulukosta 12 selviää, että hienoinen enemmistö ei ole saanut ulkopuolista tukea työl-listymiseen. Tähän pitäisi saada muutos, sillä useissa tutkimuksien tuloksissa painotet-tiin ulkopuolisen avun tärkeyttä. Alla on listattu ne tuen muodot, mitä 13 vastaajaa kertoi saaneensa:
▪ Sopivaa Työtä Kaikille-työkykyvalmentajan
▪ Tuetun työllistymisen palveluissa oma työntekijä koko työnhakuprosessin ajan
▪ Asuin alueen Luotsi hankkeen kautta
▪ Yliopiston uravalmennus
▪ Kyllä sieltä edellisellä työttömyysjaksolla tuli tarjouksia/ehdotuksia työnantajista, jotka vois olla kiinnostuneita
▪ Työvoimaneuvojalta ja palkkatukea
▪ Invalidiliiton hankkeen kautta
▪ työvalmentaja, mutta ei siitä ollut apua.
▪ Olen saanut monta työpaikkaa te- toimiston avustuksella.
▪ Kävin ammatinvalintapsykologilla kerran kartoittamassa eri koulutusvaihtoja
▪ Useita työkokeiluja ja palkkatukijaksoja eri kirjastoissa ja toimistoapulainen yh-distyksissä ja valtiolla. Työllistämiskursseilla olen ollut vuosien varrella. Nyt pää-sin TE-toimiston kautta palvelumanagerin luo. Hän yrittää löytää minulle uutta koulutusalaa ja sitä kautta työtä.
▪ Vantaan työvalmentajat
▪ Olen päässyt tekemään kuntouttavaa työtoimintaa
Ne vastaajat, jotka eivät olleet saaneet ulkopuolista apua, toivoisivat saavansa seuraa-vanlaista apua:
”Kanavia minun tarjoamiin yhdistyksiin.”
”En ole tarvinnut apua, mutta käsittääkseni TE-toimistoilla ei ole kauheasti koke-musta vaikeavammaisista korkeakoulutetuista.”
”Enemmän tietoa mihin voisi hakea.”
”Aikoinaan TE-toimistossa olisi voitu jotenkin huomioida se, että cp-vamma ilman muuta vaikeuttaa työllistymistä, eikä yliopistotutkinto häivytä vamman tuomaa hait-taa. Esimerkiksi tukityöllistämisen kriteereitä voitaisiin tällaisessa tapauksessa löy-sätä.”
”Kannustavaa oli sellaista lyttäämistä, ettei minusta mihinkään ole.”
”Kannustamista työn hakemiseen eikä kannustamista eläkkeille jäämiseen aika-naan, kun valmistunut merkonomiksi.”
”Toivoisin myöhemmin saavani apua tulevaa ammattiani vastaavaan työllistymi-seen.”
Näistä vastauksista käy ilmi, että TE-toimistoilla ei ole riittävää tietämystä cp-vammais-ten ihmiscp-vammais-ten työllistämisestä. Tukea ja kannustamista myös kaivattiin enemmän ja uskoa siihen, että cp-vammaiset ihmiset ovat kykeneviä työskentelemään.
Taulukko 13. Kysymys: Koetteko, että työvalmentajan tai vastaavan avusta olisi teille hyötyä työnhaussa?
Taulukosta 13 selviää, että noin kaksi kolmasosaa vastaajista haluaisi työvalmentajan tai vastaavan apua työnhaussa. Tämä kertoo siitä, että apua ja tukea kaivattaisiin enem-män, kuin mitä sitä on tarjolla. Alla olevasta taulukosta 14 taas käy ilmi, että melkein kaikki vastaajat kokivat hyvin tärkeäksi sen, että työvalmentajalla olisi omakohtaista ko-kemusta ja riittävä tieto taito cp-vammasta.
Taulukko 14. Kysymys: Olisiko teidän mielestänne hyödyllistä ja/tai tärkeää, että työvalmenta-jalla olisi omakohtaista kokemusta cp-vammasta/liikuntavammasta?
Alla on listattu ne kanavat mitä kautta cp-vammaiset ihmiset ovat etsineet ja hakeneet töitä:
▪ Te-palveluiden, soittamalla/lähettämällä sähköpostia suoraan työpaikoille
▪ TE-toimistosta
▪ Puskaradio ja erilaiset projektit
▪ Itse kävin kysymässä
▪ Sosiaalinen verkosto, avoimet työpaikat
▪ Asuin alueen Luotsi hankkeen kautta
▪ Nettisivujen, lehti-ilmoitusten ja tuttavien kautta
▪ Avoimet työpaikat, rekrytointifirmat, sisäänheitto työelämään projektin kautta
▪ Duunitori, mol.fi
▪ Työkkäristä ja netin työnhakusivustoilta
▪ Omat verkostot
▪ Minut kutsuttiin kouluun
▪ Mol.fi ja kyselemällä
▪ TE-toimiston
▪ Mol.fi
▪ TE-toimisto, omat suhteet
▪ Ajauduin työhön työharjoittelun kautta. Muuten olen aiemmin hakenut joihinkin töihin lehti- ym. ilmoitusten kautta.
▪ työkkärin
▪ Avoimilla hakemuksilla sekä vanhempieni ja heidän kollegoidensa kautta
▪ Lähinnä te-palvelujen netti sivujen kautta.
▪ Turun työkeskuksen kautta ja Turun ortodoksisen seurakunnan kautta. Ottamalla suoraan yhteyttä suoraan yritykseen
▪ Työvalmentaja etsinyt
▪ Olen löytänyt töitä muuten kuin TE-toimiston välityksellä
Vastauksista käy ilmi, että moni on hakenut töitä TE-toimiston kautta. Tämän takia olisi-kin ensiarvoisen tärkeää saada lisättyä tietämystä fyysisesti vammaisten henkilöiden mahdollisuuksista työllistyä TE-toimistojen henkilöstölle. Useampi vastaaja oli myös hyö-dyntänyt omia suhteita ja verkostojaan.
Taulukko 15. Kysymys: Oletteko hakeneet töitä rekrytointiyrityksien kautta?
Taulukosta 15 selviää, että vain todella pieni osa on hyödyntänyt työnhaussa rekrytoin-tiyrityksiä. Syy selvinnee alla olevista vastaajien kommenteista:
”Rekrytointifirmojen kautta töiden rajaaminen omien rajoitteiden puitteissa on to-della haasteellista.”
”Minun työtarjous/yhdistykset eivät kohtaa.”
”Rekrytoijat todella ennakkoluuloisia työhön pystymistäni kohtaan. Olen yrittänyt mennä paikalle kepeillä kävellen, jotta tuoli ei hämmentäisi niin paljon.”
”Kuntarekryn kautta olen hakenut töitä monista kirjastoista, mutta en ole päässyt edes haastatteluun.”
Vain yksi vastaajista oli sitä mieltä, että ”Neutraali. Ei eronnut muista rekrytointitilan-teista”. Voidaan siis todeta, että todella suuri työnhaun kenttä jää cp-vammaisilta työn-hakijoilta hyödyntämättä ja käyttämättä yleisten rekrytointiyrityksissä vallitsevien ennak-koluulojen ja asenteiden takia.
Vastaajista 48,1 prosenttia oli kertonut cp-vammasta työnhakutilanteessa. Mutta hienoi-nen enemmistö 55,6 prosenttia olikin jättänyt kertomatta. Ne vastaajat jotka olivat kerto-neet työnhakutilanteessa cp-vammasta, olivat kertokerto-neet sen jo suurimmaksi osaksi ha-kemuksessa. Jokunen vastaaja oli kertonut avoimesti haastatteluvaiheessa tai se oli käynyt ilmi haastattelijalle haastattelutilanteessa. Vastaajista enemmistö 71,4 prosenttia koki, että cp-vammalla on ollut vaikutusta työnsaantiin. Seuraavassa on esimerkkejä, miten cp-vamman vaikutus työnsaantiin on esiintynyt:
”Yleensä joudun hakemaan samoja työpaikkoja samalta viivalta vammattomien hakijoiden kanssa. Koulutus/työkokemus ei ole kuitenkaan sama ja välttämättä aina en edes pääse haastatteluunkaan saakka todistamaan osaamistani.”
”Syrjintää. Vähättelyä.”
”Ei oo päässy esimerkiksi työhaastatteluun.”
"Kiitos mielenkiinnostanne!"
”On paikkoja, johon koulutus ja kokemus olisi riittänyt, mutta silti on tullut ns. hy-väksi kakkoseksi.”
”Olen pari kertaa hakenut töihin vammaisjärjestöihin. Kun haastattelussa on ha-vaittu, että olen itse vammainen, työsuhteen ehdot ovat yllättäen muuttuneet. Mi-nulta on esimerkiksi kysytty, omistanko auton/ ajokortin ja kun olen vastannut kiel-tävästi, haastattelija on todennut, että kuljetuspalveluja käyttämällä en ikinä ehdi töihin ajoissa.”
”Kykenemistä työhön on epäilty.”
”Totta kai se, että kertoo vammasta jo työhakemuksessa, niin totta kai vaikuttaa, tai ainakin luulen niin, vaikka ei saisi.”
”Työpaikka jäi saamatta muutamankin kerran.”
”Työhaastattelussa miten minuun suhtauduttiin, kun nousin kävelemään.”
”Ei ole valittu tehtävään tai vammaa on ongelma työnantajalle.”
”Työnantajalta vaaditaan rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta palkata vammainen.
Olen joutunut jossain määrin todistelemaan osaamistani.”
”Joissakin tapauksissa ennakkoluulot ja virheelliset tiedot ovat suoranaisesti estä-neet työllistymiseni. Asia on todettu ns. päin naamaa.”
”En työllistynyt.”
”Työnantajien isot ennakkoluulot vaikeuttavat työn saamista, he tarvitsevat lisää tietoa työllistämisen tukimuodosta ja luottamusta vammaisen henkilön osaami-seen.”
”On ollut erittäin vaikeaa saada töitä.”
”Eläkkeillä olo on vaikutusta työn saantiin ei niinkään CP-vammalla.”
”Vammaisiin suhtaudutaan epäilevästi.”
”En ole uskaltanut hakea töitä sen takia.”
”Ajattelen, että se voi aiheuttaa ennakkoluuloja.”
Näistä vastauksista paistaa läpi se valitettava totuus miten paljon cp-vammaiset työnha-kijat saavat kokea työnhaussa todella usein ennakkoluuloja ja syrjintää. Vallalla on to-della paljon vääriä ajattelumalleja, koskien cp-vammaisien ihmisten kykyä työskennellä.
Lopuksi esittelen cp-vammaisten vastaajien omia ajatuksia liittyen työllistymiseen ja työ-elämään ylipäänsä:
”Vammaisten työllistymistä pitäisi tukea ja auttaa paljon enemmän, kun tähän asti.
Olen työtön työnhakija, oman arkisen mielekkyyteni vuoksi en ole hakenut eläk-keelle. Työnhakuni on 25 vuotta pyörinyt samaa rataa 0,5-1 vuotta palkkatuetulla työllä, sit useampi vuosi työttömänä. Nyt toivon vihdoin löytäväni vakaan pitkäai-kaisen työn. Jotta taloudellinen tilanne tasapainottuu. Olen tällä hetkellä perus-vammaistuella. Ennen kuin Kelan standardimuutokset (2015) muutti asemaani.
Siihen asti sain vuodesta 2008 asti korotettua vammaistukea ongelmitta. Nyt en enää millään, vaikka tarve ja oikeus vamman ja epilepsian vuoksi onkin.”
”Hahmotushäiriöstä tulisi olla tietoa TE-keskuksella. On esim. Cp-vamman liitän-näisvamma ja vaikuttaa olennaisesti toimintakykyyn. Työnohjaajia työpaikoille ja TE-toimistoon. Vammaiset automaattisesti tuetun työllistymisen palveluihin ja sama työntekijä prosessin alusta loppuun.”
”Minun vaikea ymmärtää ajattelua, jossa kaikki cp-vammaiset työnhakijat laitetaan ikään kuin samaan koriin. Työllistymisessä suuri merkitys on koulutus taustalla ja työkokemuksella. Pidän tärkeänä, että työllistymisen tukikeinot räätälöidään haki-jan tarpeiden, ei diagnoosin mukaan. Työnantajien asenteisiin vaikuttaminen olisi tärkeää. Olen alkanut ajatella, että Suomessakin olisi syytä ottaa käyttöön työllis-tämiskiintiöt, vaikka en yleisellä tasolla kiintiöitä kannatakaan.”
”Vammaiset pystyvät tekemään töitä omalla tavallaan niin kuin kaikki muutkin.”
”Oli minulla työvalmentaja hänellä oli aika puolivuotta per asiakas viime vuonna.
Mutta tuli korona ja sekoitti asiat. Parempi olla työtön, jos työvalmentajan kanssa tekee yhteistyötä. Palkkatuki on kuulemma mahdollinen, vaikka olet eläkkeillä.
Siitä selvisi työvalmentajan avustuksella.”
”Vammaisten ja osatyökykyisten asemaa pitäisi edistää selvästi enemmän. On paljon ihmisiä, jotka haluavat tehdä töitä, mutta heitä ei palkata ennakkoluulojen vuoksi.”