Tehtyjä analyyseja ja analyysimenetelmien teoreettista taustaa esitellään tarkemmin kunkin artikkelin yhteydessä. Etenin tutkimuksessa pääsääntöisesti induktiivisen päättelyn myötä, yksittäisistä havainnoista kohti yleisempiä väitteitä. Tämä edellytti omien ennakko-oletusten pohtimista ja tunnistamista sekä pyrkimystä havaita systemaattisesti aineistossa vahvimmin toistuvat teemat.
Teemoittelulla pyrin aineiston pilkkomiseen ja ryhmittelyyn erilaisten aiheiden perusteella, ja laadullisen sisällönanalyysin (ks. Tuomi & Sarajärvi 2009, 91–93;
Eskola 2010, 193) apuna käytin Atlas.ti -ohjelmaa. Koodasin aineiston ja laskin koodien yleisyyttä. Analyysivaiheessa kokosin ohjelman hakutoimintojen avulla samaan koodiin liittämäni asiat yhteen, tulostin ne ohjelmasta erillisiin tiedostoihin ja ryhmittelin niitä ylä- ja alateemoiksi kunkin artikkelin tutkimuskysymysten mukaisesti. Käytännössä siis etsin laadullisen sisällönanalyysin avulla aineistoista sisältöteemoja, joista muodostin karkeampia yläteemoja. Yläteemojen sisällä tarkastelin vastakkainasetteluja (ks. esim. Alasuutari 2011, 223–224) ja hyvän vanhemmuuden rakentumista velvoittavuuden osoituksilla. Koska merkitykset syntyvät asioiden suhteesta toisiinsa (ks. Moilanen & Räihä 2015), ja koska merkityksen muodostumiseen tarvitaan vähintään kaksi kohdetta, jotka liittyvät jotenkin toisiinsa (Greimas 1980, 28), esitin muutamia keskeisiä vastakkainasetteluja myös semioottisen neliön avulla, jolla voidaan eritellä puhetapojen ristiriitaisuutta ja täydentävyyttä (ks. Greimas 1980,1987; Greimas & Courtés 1982, 308-311).
Aineistot analysoitiin pääosin lausuman tasolla, jolloin keskeistä on se, mistä puhutaan (Hall 1999, 23; Törrönen 2010, 186). Vanhempien haastatteluista ja teksteistä tarkastelin mm. sitä, miten he positioivat itseään (Törrönen 2010, Harré &
Lagenhove 2001) ja miten he rakensivat hyvää vanhemmuutta näiden positioiden sisällä. Ennen lopullisia analyyseja testasin aineistoihin useampiakin analyysimenetelmiä, erityisesti aktanttimalliin (Greimas 1987) perustuen. Aluksi tarkoitukseni oli toteuttaa vahvemmin semiotiikkaa hyödyntävä tutkimus, ja siksi koodasin esimerkiksi kaikki pragmaattisiin modaliteetteihin eli haluamiseen, täytymiseen, osaamiseen ja kykenemiseen liittyvät maininnat (ks. Greimas 1987;
Sulkunen & Törrönen 1997, 84–86; Veijola 1997, 142). Totesin jo alkuvaiheessa, että aineistossa käsitellään selkeästi eniten velvoitteita. Muihin pragmaattisiin modaliteetteihin viitattiin enemmänkin velvoitteen kautta. Harva esimerkiksi kyseenalaisti vanhempien halua olla hyviä kasvattajia, ja vain muutama puhui vanhemman osaamiseen tai kykenemiseen liittyvistä vaikeuksista. Ne kytkeytyivät
puhetavoissa velvoitteisiin, eli siihen, miten vanhemman pitäisi puhujan näkökulmasta toimia. Siksi keskityin velvoittavuuden ilmaisujen tarkasteluun.
Laadullista sisällönanalyysia on kritisoitu sattumanvaraisuudesta, ja sen soveltamisessa edellytetään suunnitelmallisuutta (ks. Eskola 2010; Salo 2015).
Tarkastelin tekemiäni analyyseja kriittisesti ja kävimme niitä läpi ohjaajani kanssa.
Analyyseja toteuttaessa pyrin tekstien johdonmukaiseen tarkasteluun tutkimuksellisten käsitteiden mm. (positio, subjektipositio, vastakohdat, ristiriidat, päämäärät, esteet) avulla. Tutkijan toiminnan kannalta analyysimenetelmillä oli tässä tutkimuksessa kolme tehtävää: pakottaa tutkija ottamaan huomioon koko aineisto variaatioineen, turvata tutkijan objektiivisuutta ja auttaa esittämään aineiston merkitykselliset piirteet muodossa, josta on mahdollista tehdä tulkintoja analyyttisesti. Maunu (2011) kuvaa tällaisten seikkojen edistävän luotettavien ja yleistämiskelpoisten vastausten antamista valittuihin tutkimuskysymyksiin (ks.
Maunu 2011, 46–50). Tekstin analysoiminen on toisaalta palaamista kielellisen rakennelman juurille, toisaalta itse tekstin ulkopuolelle, kontekstuaalisiin elementteihin, kuten missä kontekstissa tekstistä tehdään analyysin kohde (Lehtonen 2000, 122, 131, 147). Kontekstin käsite on laaja, käsittäen esimerkiksi tekstin sisäisen kontekstin. Intertekstuaalisuus tarkoittaa tekstin suhteita aiempiin teksteihin.
Tilannekontekstissa käsitellään vuorovaikutuksen osapuolten puheenaihetta, rooleja ja kielellisiä muotoja. Kulttuurikontekstissa puolestaan tarkastellaan ideologista ja institutionaalista taustaa, joka ohjaa sekä tekstin tuottamista että tulkintaa. (Halliday 1985, 5–49.) Tässä tutkimuksessa kontekstinäkökulmasta on huomioitava, että osa aineistoista on luonnollisia aineistoja (asiantuntijablogit ja verkkokeskustelut), jotka olivat olemassa tutkimuksesta riippumatta. Niihin liittyi useita tekstikonteksteja, kuten Lasten seurassa -ohjelman periaatteet sekä Facebookin toimintaperiaatteet ja keskustelukulttuuri. Osa aineistoista taas koottiin tätä väitöstutkimusta varten.
Niiden kontekstina olivat tutkijan esittämät kysymykset. Aineistoissa puhujat viittasivat kulttuurisiin konteksteihin, mihin palataan tulos- ja pohdintaluvuissa.
Useampien menetelmien käyttöä samassa tutkimuksessa perustellaan esimerkiksi sillä, että tutkimustehtävään ei olla hakemassa yhtä oikeaa vastausta vaan erilaisia ja toisiaan täydentäviä näkökulmia (Alvesson & Kärreman 2011) tai sillä, että tutkimuksessa on tarkoitus yhdistää käsitteellistä ja empiiristä tarkastelua (Woolley 2009). Tässä tutkimuksessa useammilla toisiaan täydentävillä aineistoilla ja analyysimenetelmillä tehtiin näkyviksi niitä variaatioita, joita vanhempien toteuttama alkoholikasvatus puheessa ja tekstissä saavat.
Tässä tutkimuksessa monimenetelmäisyys ei tarkoittanut laadullisten ja kvantitatiivisten menetelmien yhdistämistä, vaan erilaisten laadullisten menetelmien
käyttämistä (ks. Tashakkori & Teddlie 1998). Monimenetelmäisyyden tarkoituksena oli syventää kuvaa siitä, millaisia positioita vanhemmille osoitetaan, kun puhutaan kodin alkoholikasvatuksesta. Siksi taustaa vanhempien näkemyksille tarkasteltiin analysoimalla myös asiantuntijoiden ja verkkokeskustelijoiden tekstejä. Tutkimuksen tiedonintressi oli pääosin hermeneuttinen, koska kyse on kulttuuristen merkitysten tulkitsemisesta, mutta toisaalta emansipatorinen, koska se pyrki kulttuuriseen itsereflektioon ja vapautumiseen itsestään selvinä pidetyistä oletuksista (ks.
Habermas 1976, 132–137, Huttunen 2012, 209–210). Tulkinnallinen lähestymistapa edustaa maltillista näkemystä, sillä myös siinä painotetaan ajatusta maailman realistisesta olemassaolosta (ontologinen realismi), mutta tiedon maailmasta katsotaan olevan ihmisten konstruoimaa (epistemologinen realismi). (Berger &
Luckmann 1998; Burr 1995, 5–6; Holstein & Gubrium 2005, 484). Yleisesti tulkinta tarkoittaa vastaamista kysymyksiin ”mitä z tarkoittaa?”, tai ”mikä on z:n merkitys?”.
Tulkinnan avulla ymmärrämme z:n, jolloin kohteen merkitys ei ole sama asia kuin sen totuudellisuus. (Niiniluoto 2012, 162). Tulkitsevassa tutkimuksessa tarkastellaan ihmisten arkitietoisuutta ja tulkintahorisontteja, ihmisten viitatessa faktoihin, normeihin ja omiin näkemyksiinsä. Tällainen, ns. elämismaailman tarkastelu kuvaa muun muassa sitä, miten puheessa uusinnetaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta.
Tietynlainen systeemimaailma säätelee yhteiskuntaa päätöksentekoon liittyvillä käskyillä, pyrkien tehokkuuteen, mutta silti esimerkiksi moraali postkonventionaalisessa yhteiskunnassa perustuu puhetavoissa rationaalisesti saavutettuun yhteisymmärrykseen. (Huttunen 2012, 215–216.) Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteena oli elämismaailmaan sijoittuva näkökulma puhetapoineen, ja systeemimaailmaan sijoittuvien normien tarkoitus on osaltaan kontekstoida puhetapoja aikaan ja kulttuuriin. Merkitykset syntyvät asioiden suhteesta toisiinsa (ks.
Moilanen & Räihä 2015). Siksi käytin aineiston keskeisten vastakkainasettelujen esittämiseen myös semioottista neliötä, jolla voidaan eritellä myös puhetavoissa ilmenevää ristiriitaisuutta ja täydentävyyttä (ks. Greimas 1987; Greimas & Courtés 1982, 309). Semiotiikka ja hermeneutiikka eroavat toisistaan siten, että semiotiikassa tarkastellaan tekstin rakenteita ja loogisia ominaisuuksia ja hermeneutiikassa käsitellään myös tekstin ulkopuolisia tietoja esimerkiksi kirjoittajasta ja hänen pyrkimyksistään (Greimas & Courtés 1982, 142). Tässä tutkimuksessa tekstiä kontekstoidaan muutamiin tekstin ulkopuolisiin asioihin kuten asiantuntijoiden pyrkimyksiin osana Lasten seurassa -ohjelman tavoitteita. Kuitenkin pääpaino on lausuman tasossa, puheen logiikassa ja sisäisissä rakenteissa.