Tässä opinnäytetyössä käytetyn Lohrmannin (2010) täydennetyn ekologisen mallin juuret ovat kehityspsykologi Urie Bronfenbrennerin (1917–2005) ekologisessa systeemiteoriassa.
Bronfenbrennerin teoria on ennen kaikkea ihmisen kehityksen teoria, joka tarkastelee yksilön kehittymistäyhteiskunnan kokonaisvaltaiseen jäsenyyteen, mutta se tuo esille myös kasvatuk-seen liittyvää problematiikkaa (Härkönen 2007). Teoria sisältää laajasti hyväksytyt perusteet ympäristön vaikutuksista lapsiin ja nuoriin ja oletuksen siitä, että lapset ovat oman ympäris-tönsä tuotteita ja myös tuottajia.Yleensä koulun terveyden edistämisen malli on esitetty siten, että kuvaa oppilaista ympäröi heihin liitetyt tasavertaisilta vaikuttavat kahdeksan komponent-tia (Kuvio 1). (Lohrmann 2010.)
Kuvio 1. Yleinen koulun terveyden edistämisen mallin alkuperäiskuvio (Lohrmann 2010, 3).
Kuvio 1 renkaina esitettynä ei kuitenkaan tuo selvästi esille terveyden edistämisen sisältöalu-eita tai sitä miten ne ovat vuosien kuluessa kehittyneet samalla kun koulun terveyden edistä-misen rakenteet ovat muovautuneet. Lisäksi malli ei osoita alueellisen tuen tarvetta koulun
terveyden edistämisessä. Se ei myöskään huomioi sitä, että nuoren terveys on yhteydessä per-heen ja koko yhteisön hyvinvointiin, jolloin nuoren terveyttä olisi tuettava yhteistyössä heidän kanssaan. (Lohrmann 2010.)
Lohrmann (2010) kehitti täydennetyn terveyden edistämisen ekologisen mallin, jossa hän aluksi kuvasi nuoren terveyteen vaikuttavat tekijät (Kuvio 2). Näitä ovat oppitunneilla tapah-tuva terveysopetus sekä yleisesti koulussa tapahtapah-tuva nuoren terveyden edistäminen. Lisäksi mallissa huomioidaan perheen, lähiympäristön, laajan ympäröivän yhteisön ja kulttuurin mer-kitys.
Kuvio 2. Alustava terveyden edistämisen ekologinen malli tekijöistä (Lohrmann 2010, 5).
Tästä Lohrmann (2010) muodosti edelleen kattavamman kehämallin (Kuvio 3), jota voidaan hyödyntää käsitteellisenä lähestymistapana koulujen terveyden edistämisen toiminnassa, arvi-oinnissa ja tutkimuksessa. Se tuo esille opiskelijoiden (ja henkilökunnan) terveyskäyttäytymi-seen ja koulumenestykterveyskäyttäytymi-seen (ja työhyvinvointiin) vaikuttavat vaihtelevat elinympäristöt.
Li-säksi se erottaa toisistaan yksilön toimintaan liittyvät komponentit niistä, mitkä ohjaavat ter-veyden edistämisen interventioita ja palveluita.
Kuvio 3. Lohrmannin (2010, 6) ekologinen malli.
Tähän kattavampaan uuteen malliin kuuluu neljä keskeistä kehää, jotka ympäröivät opiskeli-jan ja henkilökunnan terveyteen vaikuttavia osatekijöitä – mallin ydintä – oppilaitosympäris-tössä. Mallin ydin koostuu opiskelijoille ja osaksi koulun henkilökunnalle tarjottavista palve-luista, kuten terveysopetuksesta, liikuntakasvatuksesta, ravintopalvepalve-luista, opiskelijahuollosta ja kouluterveydenhuollosta sisältäen myös työntekijöiden työhyvinvoinnin. Sisäkehä eli en-simmäinen kehä sisältää terveyttä edistävään oppilaitosympäristöön liittyvät tekijät, toinen kehä sisältää oppilaitoksen terveyden edistämisen hallinnolliset rakenteet, kolmas kehä sisäl-tää koulutusjärjestelmän perusrakenteet, ja neljäs eli ulkokehä sisälsisäl-tää perheen ja yhteisön osallistumisen. Mallia ympäröivät kuplat havainnollistavat opiskelijan terveyteen
mahdolli-sesti vaikuttavia yksittäisiä oppilaitoksen ulkopuolisia tekijöitä. Useisiin mallissa esitettyihin komponentteihin on voimakkaasti sidoksissa eri toimijoiden – kuten nuorten tai opettajien – intrapersoonalliset ja interpersoonalliset tekijät sekä ympärillä olevat muut ihmiset. Lisäksi niihin ovat sidoksissa erilaiset instituutionalliset tekijät sekä terveyden edistämisen politiik-kaan liittyvät tekijät. (Lohrmann 2010.)
Intrapersoonalliset (intra -sisäinen) tekijät sisältävät yksilön sisäiset ominaisuudet, kuten per-soonallisuuden, ajattelun, luonteenpiirteet, asenteet, itsetuntemuksen, itsehallinnan kyvyn, eheyden ja voimaantumisen. Intrapersoonallisuuteen liittyy vakiintuneet osaamisen, emootion ja käyttäytymisen tilat poissulkien sellaiset väliaikaiset olotilat, jotka ovat seurausta jostakin elinympäristön stressaavasta tapahtumasta. Ihminen voi intrapersoonallisilla kyvyillä parantaa ihmissuhdetaitojaan havainnoiden, reflektoiden ja itsearvioiden. Interpersoonalliset (inter -välinen) tekijät perustuvat intrapersoonallisiin tekijöihin ja ovat jossakin määrin päällekkäisiä niiden kanssa. Interpersoonalliset tekijät liittyvät kuitenkin vuorovaikutukseen muiden kanssa (esim. kahdenvälinen). Interpersoonallisuus sisältää tekijöitä kommunikaatio- ja kuuntelutai-doista erilaisiin asenteisiin ja käyttäytymiseen. Se, miten ihminen suhtautuu toiseen ihmiseen, vaikuttaa hänen henkilökohtaiseen elämään ja ihmissuhteisiin niin kouluissa kuin työpaikoil-la. Siihen liittyy myös kyky olla vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten kanssa ja kyky aloit-taa, rakentaa ja ylläpitää suhteita. Interpersoonallisilla taidoilla rakennetaan luottamusta toi-seen ihmitoi-seen ja niitä kehittämällä ihminen voi parantaa ihmissuhteitaan. Interpersoonallisilla taidoilla kyetään myös näkemään asioita toisen ihmisen kannalta, ymmärtämään toisia ja vas-taamaan toisten odotuksiin. (Donnelly & Neville 2008.)
Ekologista mallia on hyödynnetty lasten ja nuorten erilaisissa terveyden edistämisen ohjel-missa ja lisäksi se on tarjonnut kehyksen erilaisille tutkimuksille (esim. Vamos & Zhou 2009, Waters ym. 2009). Vamos ja Zhou (2009) käyttivät ekologista mallia tutkiessaan terveyskas-vatusta opettajien ja opettajaopiskelijoiden näkökulmasta. Mielenkiinnon kohteena oli se, kuinka koulussa voidaan edistää terveyttä läpi koulupolun. He havaitsivat opettajan intraper-soonalliseen tasoon kuuluvia tekijöitä, joista terveyden edistämisen kannalta merkittäviä ovat opetusstrategioiden tuntemus ja taidot sekä mielekkyys. Opettajan interpersoonalliseen tasoon kuuluvia tekijöitä olivat erilaiset terveyskasvatuksen esteet, merkittävimpinä niistä tuen puute.
Yhteisölliseen tasoon kuuluvat terveyskasvatuksen opetussuunnitelma, erilaiset terveyden edistämisen ohjelmat ja koulun rooli terveyden edistämisessä. Tutkimus osoittikin opettajan ja
terveyskasvattajan roolin vahvistamisen ja osaamisen kehittämisen tarpeen koulun terveyden edistämisen parantamiseksi.
Waters tutkimusryhmineen (2009) selvitti systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa ekologi-sen terveyden edistämiekologi-sen mallin avulla, miten yhteenkuuluvuuden tunne koulussa liittyy nuoren terveyden edistämiseen ja nuoren kehitykseen. Sen tavoitteena oli saada kuvaa siitä, miten koulu voi edistää nuoren yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tukea siten myös terveyttä, hyvinvointia ja oppimistuloksia. Tulosten mukaan on tärkeää tunnistaa erilaisia oppilaiden ja opettajien interpersoonallisia tekijöitä, jolloin voidaan tukea eri yksilöiden välisiä sosiaalisia suhteita. Lisäksi merkittäviä tekijöitä ovat organisatoriset näkökohdat, kuten tarpeeksi pienet luokkakoot ja opettajayhteistyön mahdollistaminen.
Koska Lohrmannin (2010) teoria on kattavuudessaan hyvin laaja, käytetään tässä pro gradu -opinnäytetyössä teoreettisena lähtökohtana mallin ensimmäistä ja neljättä kehää etsien niihin sidoksissa olevia opettajan rooliin liittyviä tekijöitä. Valitut kaksi kehää ovat sidoksissa opet-tajien ja opiskelijoiden keskinäiseen vuorovaikutukseen ja opetukseen. Kiinnostuksen kohde – opettajan rooli ja opettajan näkemykset nuoren terveyden edistämisessä – nousevat näistä ky-seisistä mallin osista. Terveystiedon ja terveystieteiden opettajaopintojen myötä syttyi kiin-nostus ammatillisen oppilaitoksen nuorten terveyden edistämisestä opettajan näkökulmasta.