Tekonurmikenttien ympäristövaikutukset

Tekonurmikenttien yleistyessä niiden ympäristövaikutuksia on alettu tutkia yhä enem-män. Ympäristövaikutuksiin vaikuttavat esimerkiksi kenttien täyteainemateriaali, käytön jälkeiset toimenpiteet ja se, käytetäänkö kentässä erillistä joustokerrosta [5]. Tekonurmi-kentän elinkaaren aikana voi esimerkiksi vapautua erilaisia yhdisteitä ilmakehään tai ve-sistöihin. Kuvasta 12 voidaan huomata, että ilmakehään vapautuu kasvihuonekaasu-päästöjä koko tekonurmikentän elinkaaren ajan. Lisäksi varsinkin täyteaineista voi ai-heutua päästöjä vesistöihin. Päästöjä aiheutuu raaka-aineiden hankinnasta ja tuotan-nosta käytön jälkeisiin toimenpiteisiin asti, ja myös energiaa tarvitaan jatkuvasti.

Kuva 12. Energiankäyttö ja päästöjen lähteet tekonurmikentän elinkaaren aikana.

Muokattu lähteen [31] kuvasta 2.

Suuri osa tekonurmikenttien ympäristövaikutuksista aiheutuu niiden täyteaineista. Var-sinkin SBR-rouhe ja sen vaikutukset ympäristöön ovat herättäneet paljon keskustelua ja siitä on tehty runsaasti tutkimuksia ja erilaisia riskiarvioita. Usein huolenaiheena on var-sinkin SBR-rouheesta mahdollisesti ympäristöön kulkeutuva mikromuovi. SBR-rouhe on kuitenkin edelleen käytetyin täyteaine tekonurmikentissä. Se luo kentälle hyvät pelatta-vuusominaisuudet ja on edullista verrattuna muihin täyteaineisiin. Lisäksi SBR-rouheen käyttöä voidaan puoltaa sillä, että se antaa uuden käyttötarkoituksen esimerkiksi auton-renkaille, jotka olisi muussa tapauksessa voitu joutua hävittämään ongelmallisesti [21].

Yhden jalkapallokentän kumirouhemäärään tarvitaan noin 20 000 autonrengasta [22].

SBR-rouheen käytöstä voi kuitenkin aiheutua erilaisia haittoja. Vaikka SBR-rouheesta poistetaan työstämisen ohessa epäpuhtauksia, voi siihen jäädä jäänteitä kemikaaleista tai raskasmetalleista, joita on käytetty autonrenkaiden valmistuksessa. Erilaiset ympä-ristöolosuhteet, kuten lämpö, kosteus, jäätyminen tai altistuminen UV-säteilylle ja ha-pelle, voivat aiheuttaa SBR-rouheen pinnan halkeilua ja siinä olevien pinnoitteiden irtoa-mista, jolloin haitalliset aineet pääsevät helpommin kulkeutumaan ympäristöön [32]. Li-säksi SBR voi herkästi syttyvänä materiaalina edesauttaa tekonurmikentän palamista.

Mikromuovit, joita SBR-rouheesta ja muista epäorgaanisista täyteaineista voi kulkeutua ympäristöön, ja niistä aiheutuvat ongelmat ovat jo pitkään olleet ajankohtaisia ja herät-täneet kiinnostusta. Vuonna 2019 Euroopan kemikaalivirasto ECHA teki ehdotuksen mikromuovien käyttörajoituksista Euroopan unionissa (EU). Rajoitus koskisi mikro-muovien käyttöä tuotteissa, joista ne voisivat kulkeutua ympäristöön [33]. Mikromuo-veiksi tässä tapauksessa lasketaan alle viiden millimetrin kokoiset partikkelit, joten tämä tarkoittaisi myös SBR-rouheen kaltaisten tekonurmikenttien täyteaineiden käyttökieltoa.

Mikäli rajoitus astuu voimaan, on niiden käyttö lopetettava viimeistään kuuden vuoden

kuluessa. Toisena vaihtoehtona voidaan pitää keinotekoisten täyteaineiden käytön jat-kamista siten, että niiden kulkeutuminen ympäristöön estetään [34]. Tämän toteuttami-nen voi kuitenkin olla paitsi kallista, myös haastavaa, sillä täyteaine voi kulkeutua kentän ulkopuolelle monin tavoin. Roiske-efektin seurauksena SBR-rouhetta voi helposti kul-keutua esimerkiksi vaatteiden mukana pois kentältä ympäristöön, kuten vesistöihin. Li-säksi sadevesi ja tuuli voivat kuljettaa täyteainetta. Kuvassa 13 voidaan havaita, kuinka täyteainetta on kulkeutunut kentän ulkopuolelle, ja sitä on kasaantunut viemärin edus-talle.

Kuva 13. Täyteainetta kulkeutuneena tekonurmikentän ulkopuolelle. Ahvenisjärven kenttä, Tampere.

Yksi tapa estää täyteaineen kulkeutumista ympäristöön voivat olla kentän ympärillä ole-viin kaivoihin asennettavat kumirouhesiepparit, jotka estävät siivilän tavoin täyteaineen pääsemisen vesistöihin [34]. Tällaisia sieppareita on jo käytössä myös Suomessa, mutta ne eivät yksinään estä kaiken täyteaineen kulkeutumista ympäristöön. Mikäli synteettis-ten täyteaineiden käyttöä halutaan jatkaa, tulee niiden kulkeutumisen estämiseksi kehit-tää uusia innovaatioita. Ratkaisujen kehittämiseen tarvitaan aikaa ja rahoitusta, eivätkä ne välttämättä takaa sitä, että täyteaineita ei joissain määrin pääse kulkeutumaan peli-kenttien ulkopuolelle. Tällöin tulisi miettiä, onko keinotekoisen täyteaineen käytön lopet-taminen ja korvaaminen orgaanisella vaihtoehdolla sittenkin parempi ratkaisu sekä ym-päristön että kustannusten kannalta.

Joihinkin tekonurmikenttien täyteaineisiin lisätään palonestoaineita estämään niiden syt-tymistä ja hidastamaan palamisen etenemistä. Palonestoaineet voivat sisältää erilaisia pysyviä orgaanisia yhdisteitä eli POP-yhdisteitä, jotka pysyvät ympäristössä pitkään ha-joamatta ja aiheuttavat jo pienissä määrissä erilaisia haittoja. Palonestoaineet voivat olla

esimerkiksi bromattuja tai fosforoituja. Bromatut palonestoaineet ovat ympäristössä py-syvämpiä, mutta molemmat voivat ympäristöön kulkeutuessa aiheuttaa haittoja [35]. Te-konurmikenttien täyteaineissa palonestoaineet ovat sekoitettuna polymeerimassaan, jol-loin ne eivät yleensä ole kemiallisesti sitoutuneita tuotteeseen [35]. Palonestoaineista voi tällöin vapautua helpommin haitallisia aineita ympäristöön. Ilmakehään vapautuessaan palonestoaineet aiheuttavat haitallisia päästöjä ja esimerkiksi bromatut palonestoaineet voivat kulkeutua ympäristössä pitkiäkin matkoja. Bromi voi aiheuttaa ilmakehään vapau-tuessaan muun muassa otsonikatoa [36].

Tekonurmikenttien eri materiaalivaihtoehtoja on vertailtu muun muassa energiankäytön ja kasvihuonekaasupäästöjen osalta. Elinkaariarviointien tulokset ovat osoittaneet, että energiankäytössä ja kasvihuonekaasupäästöissä on eroja eri materiaalien välillä ja niihin vaikuttavat lisäksi kentän ylläpito sekä käytön jälkeiset toimenpiteet [31]. Epäorgaani-sista täyteaineista SBR-rouhe aiheuttaa selkeästi vähiten kasvihuonekaasupäästöjä, ja SBR-rouhetta käyttävät kentät kuluttavat myös vähiten energiaa verrattuna kenttiin, joissa täyteainemateriaalina on EPDM tai TPE [31]. Täyteaineiden lisäksi tutkimuksissa voidaan tarkastella kenttien salaojituksen putkia, pohjamaan eri kerroksia, nukkalankaa ja muita kentän keinotekoisia osia. Myös esimerkiksi kenttien materiaalien poltossa syn-tyvää tuhkaa ja mahdollisia merkintöihin käytettyjä maaleja voidaan tutkia. Tutkimuk-sissa on havaittu, että kentissä käytetyistä epäorgaanisista täyteaineista voi levitä ym-päristöön erilaisia haitallisia aineita esimerkiksi vesistöihin liukenemalla. Näistä erityi-sesti sinkki ja polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH) mainitaan useissa tutkimuksissa [14][31]. Niistä aiheutuvat ympäristöriskit ovat kuitenkin suhteellisen pieniä [31]. Kasvi-huonekaasuja vapautuu ilmakehään käytännössä jokaisessa kentän elinkaaren vai-heessa raaka-aineiden tuotannosta hävittämiseen saakka.

Yksi ratkaisu SBR-rouheen ja muiden epäorgaanisten täyteaineiden aiheuttamien ym-päristöhaittojen vähentämiseen ovat orgaaniset täyteaineet, jotka eivät sisällä lainkaan haitallisia aineita tai aiheuta vahinkoa joutuessaan ympäristöön. Esimerkiksi korkkima-teriaalin käytön lisääminen voi lisäksi hyödyttää Välimeren alueen maita, joissa korkin viljely on tärkeä elinkeino [5]. Orgaanisia täyteainevaihtoehtoja ovat myös Suomessa kehitetyt sokerijuurikaspohjainen Saltex Biofill™ ja männystä valmistettu Lappset puu-rouhe™. Monilla orgaanisilla täyteainevaihtoehdoilla sanotaan olevan yhtä hyvät tai jopa paremmat ominaisuudet pelattavuuden kannalta kuin esimerkiksi SBR-rouheella. Orgaa-niset täyteaineet ovat yleensä myös biohajoavia, joten niitä ei tarvitse erikseen käsitellä käytön jälkeen. Huomattava este orgaanisten täyteaineiden käyttömäärän kasvamiseen on tällä hetkellä niiden korkea hinta. Lisää kustannuksia aiheutuu siitä, että myös teko-nurmikentän pohjarakenteet on uusittava, jos käytetty täyteaine vaihdetaan orgaaniseen

vaihtoehtoon. Kuitenkin esimerkiksi EU:n mahdollisen mikromuovien käyttörajoituksen myötä orgaaniset täyteaineet tulevat todennäköisesti tulevaisuudessa yleistymään.

Orgaanisten täyteaineiden käytöllä voi toisaalta olla myös negatiivisia puolia. Jos orgaa-nisia aineksia aletaan viljellä enemmän muuhun kuin elintarvikekäyttöön, sillä saatetaan korvata ruokatuotantoa, mikä ei ole suotavaa ja saattaa johtaa jopa biodiversiteetin vä-henemiseen [5]. Tämä ei kuitenkaan ole realistisesti niin suuri ongelma, että se syrjäyt-täisi edut, joita saavutetaan orgaanisten täyteaineiden käytön lisäämisellä. Oletettavasti orgaanisiin täyteaineisiin verrattuna neitseellisistä materiaaleista valmistettavien epäor-gaanisten täyteaineiden valmistusprosesseista aiheutuu enemmän haitallisia päästöjä.

Orgaanisten täyteaineiden käytön lisäämisen myötä näitä päästöjä saataisiin laskettua.

Joustokerroksen käyttö tekonurmikentässä vähentää täyteaineen määrän tarvetta jopa 50–60 prosenttia [5]. Varsinkin neitseellisistä materiaaleista valmistettavien täyteainei-den kohdalla tämä on ympäristön kannalta todella hyödyllistä. Joustokerroksen olisi hyvä olla valmistettu materiaaleista, jotka pystytään erottelemaan käytön jälkeen, mikä hel-pottaa kierrättämistä [5]. Orgaanisia täyteaineita käyttävissä kentissä käytetään jousto-kerrosta yleensä lähinnä kustannussyistä, sillä joustokerroksen avulla tarvittavan täyte-aineen määrää saadaan pienennettyä. Joustokerroksen materiaaleissa ei käytetä SBR-rouhetta orgaanista täyteainetta sisältävissä kentissä, sillä SBR:stä aiheutuvat ympäris-töhaitat ovat todennäköisesti olleet alun perin syynä orgaanisen täyteaineen käyttöön [5].

Orgaaniset täyteainevaihtoehdot ovat suuri innovaatio tekonurmikenttien kehityksessä ja niistä on kehitetty jo monia eri variaatioita. Tekonurmikenttien muiden osien materiaa-lien korvaamista orgaanisilla tai vähemmän ympäristöä rasittavilla vaihtoehdoilla ei sen sijaan ole tuotu esille juuri lainkaan. Tämä saattaa johtua siitä, että on vaikea luoda yhtä hyviä pelillisiä ominaisuuksia kuin jo olemassa olevat vaihtoehdot tarjoavat. Lisäksi uu-sien vaihtoehtojen kehittäminen ja käyttöönotto aiheuttaisivat huomattavia kustannuksia.

Toisaalta jokin uusi innovaatio esimerkiksi nukkalangan tai joustokerroksen materiaaliksi saattaisi tulevaisuudessa alentaa päästöjä, joita syntyy esimerkiksi valmistuksen ja käy-töstä poiston yhteydessä. Täyteaineen korvaaminen orgaanisella vaihtoehdolla on hyvä askel ympäristön kannalta, mutta se ei poista kentän muiden osien käsittelyn tarvetta käytön jälkeen.

Kierrätys tai uudelleenkäyttö ovat suositeltavia toimenpiteitä kaikille tekonurmikentän osille niiden elinkaaren lopussa. Varsinkin TPE- ja EDPM-täyteaineiden kierrättämisessä hyödyt ovat suuria, sillä poltettaessa niistä syntyy paljon hiilidioksidipäästöjä [5].

Orgaa-nisten materiaalien kohdalla kierrätyksen edut eivät välttämättä ole yhtä suuria kuin mui-den tekonurmikentissä käytettyjen materiaalien osalta. Kun kentän elinkaaren lopussa orgaaninen materiaali erotellaan teollisesti muista materiaaleista, syntyy päästöjä.

Näistä päästöistä aiheutuvat haitat voivat olla suurempia kuin hyödyt, joita saadaan käyt-tämällä eroteltua orgaanista materiaalia esimerkiksi kompostoinnissa. Mikäli joitakin osia ei pystytä kierrättämään, suositellaan polymeeripohjaisille materiaaleille kaatopaikkasi-joitusta. Orgaanisille materiaaleille taas suositellaan polttoa, sillä kaatopaikalla niistä ai-heutuisi selvästi suurempia vaikutuksia ilmastonmuutoksen kannalta. [5]

Tekonurmikenttien kierrätys ei ole vielä parhaalla mahdollisella tasolla ja monesti kent-tien osat päätyvät yhä kaatopaikalle tai polttoon. Monet valmistajat sanovat tekonurmi-tuotteidensa olevan kierrätettäviä, mutta eivät varmista, tapahtuuko niiden kierrätys lo-pulta. Kenttien omistajilla ei myöskään välttämättä ole tarvittavaa tietoa siitä, mitä kent-tien eri osille tulee käytön jälkeen tehdä [5]. Eräässä Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuk-sessa [37] ei löydetty yhtään tapausta, joissa tekonurmikentissä käytettyä SBR-rouhetta olisi hyödynnetty käytön jälkeen muiden tuotteiden materiaalina. Tutkimuksen mukaan vain 25–50 % tekonurmikenttien SBR-täytteestä käytetään uudelleen ja loput päätyvät kaatopaikalle [5]. Tekonurmien kierrätystä pyritään kuitenkin kehittämään jatkuvasti, ja esimerkiksi yhdysvaltalainen yritys AstroTurf on kertonut pystyvänsä kierrättämään te-konurmia kokonaan tuottamalla niistä lopulta pellettejä, joista voidaan valmistaa esimer-kiksi muovilavoja [22]. Lisäksi Tanskassa saadaan kierrätettyä 99 % tekonurmen osista siten, että lopulta saadaan eroteltua hiekka, täyteainemateriaali, eri kerroksissa käytetyt polypropeeni ja polyuretaani sekä nukkalangan polyeteeni ja polypropeeni. Käytännössä tämä onnistuu hienontamalla ja kuivaamalla materiaalit, minkä jälkeen ne saadaan ero-teltua ilmaerottelun avulla [5].

Vaikka tekonurmikenttien ympäristövaikutukset herättävät keskustelua, useimpien tutki-musten mukaan esimerkiksi SBR-rouhe tai nukkalanka eivät aiheuta merkittävää haittaa ympäristölle. SBR-rouheeseen puhdistuksen jälkeen jäävien kemikaalien ja raskasme-tallien tasot ovat tutkimusten mukaan standardien asettamien rajojen puitteissa [22]. Ym-päristövaikutuksia kannattaa kuitenkin tutkia edelleen ja ympäristöystävällisempien vaih-toehtojen löytäminen ja hyödyntäminen on useimmiten suotavaa.