Luonnonnurmikenttien ympäristövaikutukset

Orgaa-nisten materiaalien kohdalla kierrätyksen edut eivät välttämättä ole yhtä suuria kuin mui-den tekonurmikentissä käytettyjen materiaalien osalta. Kun kentän elinkaaren lopussa orgaaninen materiaali erotellaan teollisesti muista materiaaleista, syntyy päästöjä.

Näistä päästöistä aiheutuvat haitat voivat olla suurempia kuin hyödyt, joita saadaan käyt-tämällä eroteltua orgaanista materiaalia esimerkiksi kompostoinnissa. Mikäli joitakin osia ei pystytä kierrättämään, suositellaan polymeeripohjaisille materiaaleille kaatopaikkasi-joitusta. Orgaanisille materiaaleille taas suositellaan polttoa, sillä kaatopaikalla niistä ai-heutuisi selvästi suurempia vaikutuksia ilmastonmuutoksen kannalta. [5]

Tekonurmikenttien kierrätys ei ole vielä parhaalla mahdollisella tasolla ja monesti kent-tien osat päätyvät yhä kaatopaikalle tai polttoon. Monet valmistajat sanovat tekonurmi-tuotteidensa olevan kierrätettäviä, mutta eivät varmista, tapahtuuko niiden kierrätys lo-pulta. Kenttien omistajilla ei myöskään välttämättä ole tarvittavaa tietoa siitä, mitä kent-tien eri osille tulee käytön jälkeen tehdä [5]. Eräässä Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuk-sessa [37] ei löydetty yhtään tapausta, joissa tekonurmikentissä käytettyä SBR-rouhetta olisi hyödynnetty käytön jälkeen muiden tuotteiden materiaalina. Tutkimuksen mukaan vain 25–50 % tekonurmikenttien SBR-täytteestä käytetään uudelleen ja loput päätyvät kaatopaikalle [5]. Tekonurmien kierrätystä pyritään kuitenkin kehittämään jatkuvasti, ja esimerkiksi yhdysvaltalainen yritys AstroTurf on kertonut pystyvänsä kierrättämään te-konurmia kokonaan tuottamalla niistä lopulta pellettejä, joista voidaan valmistaa esimer-kiksi muovilavoja [22]. Lisäksi Tanskassa saadaan kierrätettyä 99 % tekonurmen osista siten, että lopulta saadaan eroteltua hiekka, täyteainemateriaali, eri kerroksissa käytetyt polypropeeni ja polyuretaani sekä nukkalangan polyeteeni ja polypropeeni. Käytännössä tämä onnistuu hienontamalla ja kuivaamalla materiaalit, minkä jälkeen ne saadaan ero-teltua ilmaerottelun avulla [5].

Vaikka tekonurmikenttien ympäristövaikutukset herättävät keskustelua, useimpien tutki-musten mukaan esimerkiksi SBR-rouhe tai nukkalanka eivät aiheuta merkittävää haittaa ympäristölle. SBR-rouheeseen puhdistuksen jälkeen jäävien kemikaalien ja raskasme-tallien tasot ovat tutkimusten mukaan standardien asettamien rajojen puitteissa [22]. Ym-päristövaikutuksia kannattaa kuitenkin tutkia edelleen ja ympäristöystävällisempien vaih-toehtojen löytäminen ja hyödyntäminen on useimmiten suotavaa.

sekä kastelu- ja lämmitysjärjestelmiä. Luonnonnurmikentillä ei ole kuitenkaan käytön jäl-keen samanlaisia ongelmia kentän eri osien käsittelyssä kuin tekonurmikentillä. Kuvassa 14 on esitetty luonnonnurmikenttien elinkaaren aikana ympäristövaikutuksia aiheuttavia tekijöitä. Kentän rakentamisvaiheessa aiheutuu päästöjä, kun pohjamaata käsitellään ja kenttään asennetaan salaojitus ja muita järjestelmiä. Ylläpidossa ympäristövaikutuksia aiheutuu kemikaalien ja vedenkäytön vuoksi. Mikäli kenttään asennetut järjestelmät ku-ten salaojitus halutaan poistaa käytön jälkeen, aiheutuu siitäkin päästöjä. Luonnonnur-mikentissä ympäristövaikutukset eivät aiheudu itse nurmesta tai kentän muista osista, sillä kentät koostuvat suurimmaksi osaksi orgaanisista materiaaleista. Ympäristövaiku-tuksia aiheutuu enimmäkseen kentän ylläpitoon käytettävistä kemikaaleista. Esimerkiksi lannoitteet ja tuholaismyrkyt voivat sisältää erilaisia ympäristölle haitallisia aineita. Nyky-ään kemikaalien käyttö on kuitenkin hyvin rajattua ja aikaisemmin käytettyjä haitallisia kemikaaleja, kuten diklooridifenyylitrikloorietaani (DDT), on kielletty.

Kuva 14. Ympäristövaikutusten aiheuttajia luonnonnurmikentän elinkaaren aikana.

On syytä olettaa, että luonnonnurmikenttien ylläpidossa kuluu enemmän vettä tekonur-miin verrattuna. Tekonurmikenttien kastelu ei ole välttämätöntä, mutta sitä voidaan hyö-dyntää ajoittain esimerkiksi kentän pinnan viilentämiseen tai täyteaineen stabilointiin.

Luonnonnurmikenttiä tulee kastella säännöllisesti ruohon kasvun takaamiseksi. Lämpi-missä ja kuivissa olosuhteissa kastelun tarve lisääntyy entisestään. Luonnonnurmiken-tillä käytetystä kasteluvedestä ei itsessään välttämättä aiheudu ympäristövaikutuksia, mutta esimerkiksi veden prosessointiin vaaditaan runsaasti energiaa. Yksi ratkaisu voisi olla kierrätetyn veden käyttäminen kastelussa [38]. Esimerkiksi kierrätetyn jäteveden käyttö voi olla ekologisempaa verrattuna pinta- tai pohjavesistä tuotettuun ja puhdistet-tuun veteen. Toisaalta myös veden kierrättämiseen tarvitaan energiaa. Luonnonnurmi-kenttien kastelua ja kasteluvälejä ei voida automatisoida kokonaan, sillä esimerkiksi sa-teisissa olosuhteissa luonnonnurmikenttä ei vaadi kastelua. Luonnonnurmikentät vähen-tävät sateessa syntyvien hulevesien valuntaa ympäristöön, sillä ne imevät sadevettä te-hokkaasti. Sadevesi suodattuu ja puhdistuu, kun se imeytyy luonnonnurmen ja sen alla

olevan maaperän läpi pohjavesistöihin [38]. Toisaalta vesi voi imeytyessään kuljettaa myös lannoitteissa tai muissa myrkyissä olevia haitallisia aineita maaperään.

Ympäristölle voi aiheutua haittaa luonnonnurmikenttien ylläpitoon käytettävien lannoit-teiden ravinteista. Lannoitteita käytetään esimerkiksi ruohon kasvun ja värin parantami-seen. Lannoitteiden avulla voidaan myös estää erilaisten tautien leviäminen luonnonnur-mikentillä. Esimerkiksi kalium ja kalsium vähentävät ruohon alttiutta taudeille ja fosfori parantaa ruohon juurtumista, mikä osaltaan vähentää tautien todennäköisyyttä [25]. Lii-allinen typpilannoitteen käyttö taas voi lisätä sienitautien riskiä [25]. Lannoitteiden käy-tössä pitää olla tarkka ja noudattaa kenttäkohtaisia ohjeistuksia. Kentän kasvualustan ei tarvitse sisältää suuria määriä ravinteita, jos kenttää lannoitetaan säännöllisesti [24].

Sekä kasvualustalla että käytetyillä lannoitteilla on hyvä olla neutraali pH-arvo.

Vaikka luonnonnurmikentät ovat hyvin imukykyisiä, lannoitteissa olevat ravinteet voivat siitä huolimatta kulkeutua vesistöihin muun muassa hulevesien mukana. Ravinteista ai-heutuva vesistöjen rehevöityminen ja siitä johtuvat ongelmat ovat olleet esillä jo pitkään.

Rehevöitymistä aiheutuu varsinkin fosforin ja typen päätyessä vesistöihin. Tällöin ravin-teista energiaa saavien levien ja muiden kasvien kasvu lisääntyy, mikä voi vähentää ve-sistöjen happivaroja ja vaikeuttaa vesieliöiden elämää [39]. Ravinteiden liukenemisen ja vesistöihin päätymisen vähentämiseksi voidaan käyttää hidasliukoisia veteen liukene-mattomia lannoitteita, jotka vapauttavat ravinteita maaperään vähitellen [28]. Lannoit-teissa olevien ravinteiden kulkeutumista ympäristöön voi olla vaikea estää. Lannoittami-sesta ei kuitenkaan voida luopua kokonaan ja vaihtoehtoisten ja ympäristöystävällisem-pien ratkaisujen löytäminen voi olla hankalaa. Ympäristövaikutukset saadaan pidettyä mahdollisimman vähäisinä, kun lannoitteita käytetään ohjeistuksien mukaisesti.

Luonnonnurmikenttien merkkiviivojen maalaamiseen käytettävät aineet eivät saa aiheut-taa haitaiheut-taa ruohon tai sen juurikerroksen kasvulle. Ne eivät myöskään voi sisältää hai-tallisia yhdisteitä, joita voisi liueta maaperään. Sopivia ja ympäristöystävällisiä vaihtoeh-toja ovat esimerkiksi erilaiset vesipohjaiset spraymaalit ja kalkkikivi. Ennen viivojen merk-kaamisen yhteydessä on saatettu käyttää esimerkiksi kalkkia tai joitakin rikkakasvien torjunta-aineita, jotka voivat aiheuttaa pelialustalle vahinkoa, kuten ruohon kuihtumista [25]. Kenttien merkkiviivoja pitää vahvistaa säännöllisesti, joten käytettävien aineiden turvallisuus ja ympäristöystävällisyys on hyvin tärkeää.

Luonnonnurmikentille saattaa myös ilmestyä erilaisia tuholaisia, kuten kovakuoriaisia tai muurahaisia, jolloin tulee käyttää tuholaismyrkkyjä. Tuholaismyrkyt voivat käytön jälkeen kulkeutua muualle ympäristöön ja aiheuttaa esimerkiksi maaperän pilaantumista. Tuho-laismyrkyt voivat myös päätyä valunnan mukana vesistöihin ja sitä kautta esimerkiksi

kalojen elimistöön [40]. Lisäksi ne voivat aiheuttaa haittaa muille eliöille, kuten kentiltä ravintoa etsiville linnuille. Ennen tuholaismyrkyissä on voitu käyttää POP-yhdisteitä, ku-ten DDT:tä [41]. Sittemmin monien POP-yhdisteiden käyttö on kielletty EU:ssa. Kaikkien kemikaalien käytössä on noudatettava niihin liittyviä lakeja. Erilaisia ohjeistuksia on sekä materiaalien koostumukseen että niiden oikein käyttämiseen liittyen. Kemikaalien levit-tämiseen käytettyjen laitteiden tulee olla tarkasti kalibroituja, jotta kentälle levitettävä määrä pysyy säädösten rajoissa [18]. Kuten lannoitteiden tapauksessa, myöskään tuho-laismyrkyissä olevien haitallisten aineiden kulkeutumista muualle ympäristöön ei voida kokonaan estää, eikä ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja ole helppo löytää. On siis erityi-sen tärkeää, että myrkkyjä käytetään ohjeistuksien mukaisesti.

Jos luonnonnurmikentässä on käytetty vahvistusmenetelmiä, kuten erillisiä tekonurmi-nippuja tai maaperään lisättyjä polymeerikuituja, tulee ne huomioida sekä kentän käytön ja ylläpidon aikana että käytön jälkeen. Kemikaalien käytössä tulee olla erityisen tark-kana, sillä niissä olevat ainesosat saattavat vaurioittaa vahvistusmenetelmiä. Lisäksi kenttien synteettiset osat tulee käytön jälkeen käsitellä tarpeen mukaan. Osat voivat jou-tua esimerkiksi polttoon, mistä aiheutuu päästöjä ympäristöön.

Vaikka luonnonnurmikentistä aiheutuu erilaisia ympäristövaikutuksia kentän elinkaaren aikana, luonnonnurmea pidetään yleisesti tekonurmea ympäristöystävällisempänä vaih-toehtona. Luonnonnurmikentät tarjoavat elintilaa ja ravintoa erilaisille eläimille, mutta toi-saalta eläimet voivat myös vahingoittaa kentän pintaa tai altistua kentillä käytetyille ke-mikaaleille. Lisäksi luonnonnurmikentät vaimentavat ympäristön ääniä, vähentävät maa-perän eroosiota ja voivat toimia hiilinieluina tuottamalla hiilidioksidista ja vedestä aurin-gon valon avulla happea ja glukoosia fotosynteesissä [38].

Uutta jalkapallokenttää suunniteltaessa on mietittävä, minkälaisia tekijöitä halutaan pai-nottaa. Oletettavasti kentän koko elinkaaren aikana aiheutuvat kustannukset ovat tärke-ässä osassa, kun tehdään päätöksiä sen suhteen, valitaanko teko- vai luonnonnurmi-kenttä. Tekonurmikentän etuja ovat esimerkiksi kestävyys ja pidempi pelikausi, pienempi huollon ja ylläpidon tarve sekä mahdollinen vedensäästö. Tekonurmikentästä saadaan myös hyvin modifioitua käyttötarkoitukseen sopiva erilaisilla kerroksilla ja niiden yhdis-telmillä. Luonnonnurmikenttä puolestaan mahdollistaa varmasti luonnolliset peliolosuh-teet ja on ympäristöystävällisempi vaihtoehto, mutta kenttä vaatii enemmän ylläpito- ja huoltotoimenpiteitä ja on alttiimpi sääolosuhteille. Luonnonnurmilla on myös arvostettu rooli esimerkiksi arvokisoissa. Tulevaisuudessa on tärkeää, että kenttien ympäristövai-kutuksiin kiinnitettäisiin enemmän huomiota. On hyvä pohtia, ovatko esimerkiksi luon-nonnurmikenttien suurempi huollon ja ylläpidon tarve sekä vedenkäyttö tarpeeksi

pai-nava syy päätyä valitsemaan tekonurmikenttä. Mikäli tekonurmikenttään päädytään, voi-daan puolestaan pohtia orgaanisen täyteainevaihtoehdon valitsemista ja ottaa etukäteen selvää siitä, miten kentän eri osat tulee käsitellä käytön jälkeen.