Pelin luonteeseen kuuluu, että pelaajat liikkuvat ympäristössä ja ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa lureilla, Raideilla ja Gymeillä. Vuorovaikutus voi olla sanallista ja sanatonta, mutta myös välillistä tai välitöntä. Toisin sanoen siis suoraa tai epäsuoraa kommunikointia. Yhteisön jäsenten vuorovaikutus ei jää kuitenkaan vain kasvotusten olemiseen, vaan internet ja puhelimet ovat lähes koko ajan mukana. Pokémon GO -uusheimon jäsenet pysyvät yhteyksissä digitaalisesti erilaisten internetissä toimivien palveluiden kautta:
”Aluksi se tuntui vähän oudolta. Piti miettiä onko tämä touhu mennyt vähän yli. Mutta on se silti mukavaa, että voi keskustella pelistä samanhenkisten ihmisten kanssa.”
Voidaankin sanoa, että sosiaalisuuteen on lisätty teknologiaa eli lopputulos on tietynlaista lisättyä todellisuutta. Vaikka internet on tavallaan kuvitteellista, sisältäen niin faktaa kuin fiktiota, voi internetin vaikutukset olla todellisia. Teknologiallaan ihminen pyrkii muokkaamaan maailmaa sellaiseksi kuin itse haluaa. Uusheimon syntyminen Pokémon GO:hon voidaan laskea teknososiaalisuuden ja internetin todelliseksi vaikutukseksi.
Teknososiaalisuudella on ollut vaikutuksia pelaajayhteisöön. Monien vastaajien mielestä Pokémon GO-yhteisöt ja -ryhmät ovat muuttuneet muutenkin kuin vain pelaajamäärässä. Esimerkiksi näillä kahdella tavalla:
”(yhteisöllisyys) On muuttunut sitä mukaan kuin peli on pakottanut. Ensin oli vaan havaintoryhmiä. Sitten alkoi tulla tiimien sisäisiä ryhmiä joissa juonittiin salien kaatoa.
Raidien myötä raidiin jne.”
”Kohtuu samallaiset (ryhmät) ovat ajan alusta asti ollut. Huijjareita on vain onnistuttu kaitsemaan paremmin pois yhteisöistä verrattuna alkuun kun huijarit tulivat kerskumaan kun osaavat ladata huijaus ohjelmia PClle ja spooffata itsensä nappaamaan kaikki huippu pokemonit ja levuttaa kyseisiä huijausohjelmia käyttäen nopeasti.”
Uusheimo on kehittynyt samalla kuin itse pelikin. Pelin sisäisiä ryhmiä on tullut lisää. Samalla on pystytty kuta kuinkin hoitamaan ”spooffaajat” eli huijaajat pois pilaamasta peliä ja muiden pelikokemuksia. Moniin ryhmiin onkin luotu kaikille yhteiset säännöt:
63
”Ryhmät on muuttumeet siten, että niihin on ollut pakko laatia säännöt somessa.
Muuten asiallisesta keskustelusta hairahdutaan liian helposti asioihin, joista tapellaan.”
Uusheimon yhteisöllisyyskin on levinnyt myös pelin ympärille. Teknososiaalisuus mahdollistaa monenlaiset aktiviteetit:
”On hauskaa, että pelin ympärille on muodostunut niin paljon oheistoimintaa. Olisi kivaa, jos olisi enemmän myös kansainvälistä ajatustenvaihtoa tai pelimahdollisuuksia.”
Oheistoimintaa onkin verrattain paljon. Jotkut pelaajat suunnittelivat esimerkiksi sinkkumiittejä, joista löytyy poiminta tutkimuksen liitteistä kuvasta 1. Esimerkiksi yksi nainen pohti, että unelmien mies olisi sellainen, että voisi pelata Pokémonia ja juoda samalla kaljaa auringon nousuun saakka.
Mikäs sen parempi tapa löytää ihmisiä kuin yhteisestä harrastuksesta.
64
Facebook on selvästi vastaajien kesken suosituin alusta Pokémon GO-ryhmälle ja sai 92,9%. Vain 7,1% ei siis käytä Facebookia ainakaan Pokémon GO:hon liittyvissä asioissa. Seuraavaksi suosituin oli WhatsApp -viestintäsovellus 60,2%:lla, minkä Facebook omistaa. Facebookilla on siis vahvin asema kommunikaation välineenä. Kolmanneksi tuli Telegram -viestintäsovellus 25,6%:lla, mikä on kilpailija WhatsAppille. Neljänneksi tuli Discord 6,8%:lla. Kyseinen viestintäsovellus on suunniteltu pelaajayhteisöille. Viidenneksi eniten saivat Pokémon GO forum ja Pokémon GO Pro forum
-65
keskustelualueet. Vastaajista 3,7% ei ole kuulunut Pokémon GO -ryhmiin, ja 2% on kuulunut joskus joihinkin näistä ryhmistä.
Vastaukset jakautuivat varsin mielenkiintoisesti. Suurin osa vastaajista eli 32,9% valitsi useasti päivässä. Toiseksi eniten vastauksia keräsi harvemmin eli 17,1%. Kolmanneksi eniten vastauksia sai muutaman kerran viikossa eli 17%. Kerran päivässä vastanneita oli 9,8%. Vastaajista 3,9% oli yhteyksissä kerran viikossa. Muut-kategoria sai 3,7% vastauksista ja osan niistä voisi liittää muihin kategorioihin. Vastaajista 15,6% ei ole yhteyksissä muihin pelaajiin. Kyseisen piirakan perusteella
66
voisin tulkita, että suurin osa eli noin 84,4% vastaajista on yhteyksissä toisiin pelaajiin viestintäpalveluiden kautta. Näistä aktiivisia keskustelijoita olisi noin 63,9 %.
Vastaajista 38,7% seurasi ja osallistui keskusteluihin. Satunnaisia osallistujia oli 25%. Aktiivisesti seuraavia oli 24,4%. Satunnaisia seurailijoita oli 8,5%. Vastaajista 3,5% ei seuraa ollenkaan keskusteluja, eikä todennäköisesti siis osallistukaan niihin. Suurin osa eli 96,6% vastaajista seuraa keskusteluja, mutta heistä vain 63,7% osallistuu keskusteluihin. Osallistuvuus on lähestulkoon yksi yhteen aiemman piirakan aktiivisten keskustelijoiden kohdalla.
Mielenkiintoinen havainto on siis, että kyselyyn vastanneista 15,6% ei ole yhteyksissä digitaalisesti muihin pelaajiin, eikä 3,5% edes seuraa keskusteluja. Näin ollen voidaan todeta, että yhdistävä tekijä, Pokémon GO, ei välttämättä riitä yhteisöllisyyden takeeksi. Tällä vastaajalla on mielenkiintoinen ajatus asiaan liittyen:
“I haven't seen much 'unity'. people like to play, and some aspects of the game require multiple people. Similar to going to a concert, lots of people standing together doing the same thing, but that doesn't make them a community or unified. Its a very temporary unity in Pokemon go, just coming together for a raid and then never seeing each other again.”
67
Voi hyvinkin olla, että samaa pelaajaa ei välttämättä kohtaa enää, ja että yhteisöllisyyden tunne on hetkittäistä. Toisaalta saman pelaajan voi tavata useammankin kerran tavallaan samaan tapaan kuin joka päivä näkisi saman ihmisen töihin mennessä linkussa. Jos pelaaja ei ole liittynyt tai ei ole juurikaan aktiivinen internet- tai somepalveluiden keskusteluryhmissä, ei välttämättä tunne yhteenkuuluvuutta samaan tapaan kuin he, jotka ovat aktiivisia keskustelijoita:
”Face-ryhmää luen, harvoin kommentoin. Lähinnä tietoa sieltä etsin. En koe olevani osa ryhmää tai yhteisöä pokemonin suhteen.”
Yksin pelaaminen on tietenkin vaihtoehto:
”Nautin itse pelaamisesta yksin mutta näen kyllä miksi monet nauttivat juuri pelin mahdollistamasta yhteisöllisyydestä”
”Ryhmät ovat hyvä idea, ne luovat yhtenäisyyden tunnetta. Yksin pelaavana on helppo kysellä raidi-seuraa.”
Kommunikaatio voidaankin sanoa yhdeksi tärkeimmistä yhteisöllisyyttä edistävistä asioista:
”Joskus ärsyttää, esim töissä jos WA-ryhmässä kovat keskustelut eikä pääse osallistumaan”
”Kyllä, erikois monnien myötä porukka on enemmän kerääntynyt yhteen, käyttäen avuksi whats uppia, Discordia jne, olen myös kuullut että tietyt henkilöt jotka eivät juuri tutustu uusiin ihmisiin niin on saanut pelin kautta hyvin paljon uusia tuttavuuksia ja helpottanut/auttanut heitä elämässä”
”Erittäin hyvä asia, olen itse perustanut whatsappryhmän tätä varten. Oikeastaan ryhmä on välttämätön pelin kannalta täälä. Esimerkiksi raideihin ei ikinä tulisi tarpeelsi porukkaa jos siitä ei viestiteltäisi etukäteen. Helpottaa pelaamista. Ja toisaalta motivoi pelaamaan kun on oma porukka joka pyytää mukaan ja jaetaan aiheeseen liittyviä ajatuksia. Tuntuu hyvältä kuulua ryhmään ja sen eteen on joutunut nähdä vaivaa sillä kyseessä pieni paikkakunta. Olemme mainostaneet ryhmää somessa ja levittäneet qr-koodillista kutsua esimerkiksi ilmoitustauluilla”
Pokémon GO-internetyhteisöt ja ryhmät koetaan pääsääntöisesti mielekkäiksi ja erittäin hyödyllisiksi:
68
”Yhteisöstä saa neuvoja ja pelissä on osa-alueita, jotka vaativat ryhmävoimaa.”
”Tunnen tapaavani ihmisiä aidosti oman sosiaalisen kuplani ulkopuolelta. Tämä haaste minulle on vain hyvästä.”
”Olin n. 10kk moderaattorina Suomen suurimmassa Pokemon Go ryhmässä, nyt ihan tavis jäsenenä. Se luo yhteisöllisyyden tunnetta kaikkien suomalaisten pelaajien välille.”
”Ainakin tuo Pokemon Go-Finland Facebook ryhmä on todella asiallinen. Ylläpito osaa asiansa ja osaa järjestää tapahtumia!”
Niissä keskustellaan peliin liittyvistä asioista, kuten Pokémonien Individual Valueista, mutta myös pelin ulkopuolisista asioista:
”Vinkataan raideista ja harvinaisista pokemoneista. Oman tiimin WA laajempaa keskustelua peliin liittyen. Iloitaan uusista löydöistä ja harmitellaan epäonnistumisia.
Infotaan salitilanteista.”
”Riippuu ryhmästä. Oman kylän ryhmässä sovitaan yhteisiä luretuksia, pyydetään kotiuttamaan kolikoita, ilmotellaan rarempia löytöjä ja sovitaan raideista. Lisäksi ryhmässä jauhetaan välillä kaikkea muutakin ei pokemoniin liittyvää.”
”Osassa ryhmissä tuntuu keskustelu pyörivän vähän liikaa hardcore-pelaamisen ympärillä ja casuaalit pelaajat jäävät vähän varjoon. Useimmiten on ihan asiallista keskustelua, mutta olen havainnut myös hieman elitististä asennetta korkeatasoisilta pelaajilta silloin kun kyse on jostain vähemmän pelanneesta pelaajasta/pelaajista. Noin yleisesti on hienoa silti kuulua yhteisöön. Tulee sellainen me-henki”
Sieltä saa hyviä neuvoja ja vertaistukea. Yhteisöstä ollaan myös kiitollisia:
”Olen mielestäni etuoikeutettu saadessani olla osa näin kypsää ja hienoa yhteisöä.”
”Pokemon go ryhmät tarjoavat minulle yhteenkuuluvuuden tunnetta jota en muualta yhteiskunnasta saa. Puolueet, yhdistykset yms herrakerhot ja hyväveliyhteisöt eivät minua kiinnosta. Saan tärkeää yhteenkuuluvuuden ja tärkeänä olemisen ja tervetulleeksi tulon tunteita jotka ovat nostaneet elämänlaatuani.”
69
”Minulle nämä ovat antaneet paljon, koska ei ole ketään tässä ihan lähellä joka harrastaisi näin intensiivisesti, niin on sitten ryhmien kautta voinut osallistua raideihin ja saanut tuntumaa, että en oo harrastukseni kanssa yksin :)”
Keskustelukanavien ja ryhmien välillä on eroja:
”Facebookissa monipuolisesti erilaisia peliin liittyviä keskusteluja. Wa- ja Telegram-ryhmät raidien sopimista varten.”
”Olen kokenut kolmen eri kaupungin ryhmät. Vihasin yhtä, siellä oli meno kuin Facebookin kirpputorilla, liikaa sääntöjä ja narinaa kaikista pikkuasioista, ei minkäänlaista yhteistyötä ja vähemmän kokeneita pelaajia pilkattiin. Toisessa kaupungissa kaikki sujui, tiimien välillä ei ollut oikeastaan närää ja muiden kanssa pystyttiin koordinoimaan asiat sujuvasti, pyytämään vaikka eri tiimiläisiä käymässä kaatamassa oman tiimin sali jotta saisi oman pokemonin takaisin. Siellä myös kehtasi sanoa omat mielipiteensä. Nykyisestä kaupungistani en ole vielä varma, olen ollut siellä mukana vasta tunteja. Toistaiseksi tämän kaupungin pogo-ryhmä tuntuu kaikkein epämääräisimmältä ja surkeimmin organisoidulta, mutta voin olla väärässä. Ainakaan vähemmän kokeneita ei pilkata ja keskusteluakin saa jo harrastaa vapaasti ilman kirpparisääntöjä!”
Kuten aiemmin tutkimuksessa mainitsin, ryhmän koko vaikuttaa ihmisten integraatioon, mutta asia riippuu myös pelaajasta:
”Minusta on hienoa, että on tehty paikallisia Whatsapp-ryhmiä, jotka helpottavat osallistumista raideihin. Yleisesti ottaen pelaajia tuntuu olevan kuitenkin niin paljon, ettei heitä opi tuntemaan paremmin tai ystävyyssuhteita ei muodostu niin helposti.”
Joillekin tuntemattomien kanssa keskustelu voi olla liian suuri rasite:
”Hienoahan se on kun näkee kuinka monta muuta pelaajaa on. Apua saa pyydettyä ja kuulee heti uusimmista päivityksistä. Introverttina jatkuva keskustelu lähes tuntemattomien kanssa on kuitenkin uuvuttavaa jonka takia olen eronnut whatsapp-ryhmistä.”
Jotkut haluaisivat olla osa yhteisöä, mutta syystä tai toisesta eivät ole liittyneet:
70
”Hyvä, että on yhteisöjä. Itse en ole rohkaistunut liittymään mihinkään paikalliseen ja olemaan yhteyksissä muiden kanssa. Olisi kiva olla osa ryhmää.”
Kun yhteisössä alkaa olla paljon ihmisiä, saattaa heidän välille tulla kitkaa:
”People are mostly friendly, help each other out, share their achievements and congratulate others, but because most of that happens on the internet, you get the bad apples as well.”
”(Yhteisöllisyys on) Pakollinen paha. En tykkää kuulla muiden saavutuksista (ihme lesoomiselta se tuntuu välillä) ja jostain saadaan aina tappelu aikaiseksi. (etenkin facebookissa)”
On suhteellisen tyypillistä, että internetissä tulee väittelyitä ja riitoja, koska ei tarvitse kasvotusten käsitellä asioita. Toisaalta internetissä voi tulla myös helposti väärinkäsityksiäkin, koska tärkeä kommunikaation osa, eleet, jäävät pois yhtälöstä. Emojit tietysti helpottavat tekstipohjaisessa keskusteluympäristössä. Joskus ryhmissä on ollut syntipukkien etsintää ja raivoamista, mikä herättää useimmiten huomiota.
”Mielensäpahoittajia on aina, toiset saattaa suuttua kun raidi alkoi nenän edestä vaikka seuraava aalto on jo kerääntymässä. Jännä vaan, että pettymystä ei tuoda niin helposti julki paikan päällä vaan avaudutaan myöhemmin nickin takana Whatsupissa.
Väkivaltaa tai sen uhkaa en ole kokenut. Fiksua porukkaa pääosin.”
”Elitismiä on tosi paljon se ärsyttää. Esim raideissa ei oteta muista tiimeistä mukaan vaan laitetaan private group keltaisille ja kaksi punaista pikkupoikaa jätetään ulkopuolelle. Keltaisten whatsapista poistuin kun siellä haukuttiin koko ajan muita tiimejä ja pelaatia. Esim kerrottiin mitä joku oli käyttänyt battlessa tai otettiin screen cap toisesta whatsapista keskustelusta ja naurettiin että kattokaa kuin tyhmä tuo on”
Kilpailullisissa peleissä saatetaan lytätä vastustajia sanallisesti, jotta itse näyttäisi paremmalta, koska halutaan olla parempia. Teknososiaalisuus näyttää tässäkin tapauksessa sen, kuinka lyttäämistä tapahtuu myös digitaalisesti. Joillekin pelin kilpailuhenkisyys ja järjestelmällisyys tuntui huonolta ja se johti lopulta harrastuksen päättymiseen:
”Rakastan sarjaa ja pelejä mutta jouduin lopettamaan pokemon gon pelaamisen koska meidän kaupungissa siitä tuli liian järjestelmällistä eli sovittiin ryhmän kesken minkä
71
salin kukakin ottaa haltuun ja koska sen saa kaataa...ei sopinut mulle se tyyli...joku alko heti haastaan mun kaa siitä riitaa että menin kaataan salin jota ei olis kai saanu kaataa ja sit vaan sanoin et pitäkää salinne ja lopetin...ärsyttää tollanen järjestelmällisyys...”
Uusheimon sisällä ja uusheimon sisäisissä ryhmissä näyttäisi siis olevan tietynlaisia sääntöjä ja normeja, joita joku tai jotkin henkilöt ovat luoneet. On varsin tyypillistä, että sellaisia syntyy ajan saatossa. Arvelisin, että optimaalisessa tilanteessa normit ja säännöt luodaan yhdessä muiden kanssa keskustellen, jolloin kaikki olisivat saman arvoisia. Toisaalta säännöt ja normit useimmiten muovautuvat tekemisen kautta ja vuorovaikutuksessa toisten kanssa ikään kuin alitajuisesti.
Teknososialisaatio
Yhteisö sosiaalistaa siihen kuuluvia henkilöitä. Niin ikään Pokémon GO:n uusheimoon kuuluvat pelaajat sosiaalistavat siihen liittyneitä pelaajia niin kasvokkain kuin digitaalisesti. Sosiaalistaminen voi olla tietoista tai alitajuista. Alitajuista siten, että ryhmään liittynyt henkilö alkaa lähes heti tulkitsemaan, kuinka yhteisössä käyttäydytään, mistä siellä puhutaan, mistä ei puhuta ja niin edelleen.
Normit ja säännöt tulevat tutuiksi vuorovaikutuksen kautta tai lukemalla jo kirjoitetut säännöt. Pelaaja kasvaa osaksi yhteisöään. Pelin sosiaalisen ja aktiivisen luonteen vuoksi sosiaalistuminen on hyvinkin voimakasta:
”Mukavaa ja kannustavaa porukka, hyväksytään erilaisuus. Mekin vanhat saadaan olla tasa-arvoisesti mukana. Yhteisöllisesti kannustetaan. Raideilla koko kylä kasvattaa kun emme hyväksy kiroilua ja huonoa käytöstä. Pikkupoikalaumakin on oppinut ettei vanhat jaksa kuunnella sitä v*tun hokemista. Jos joku saa legen niin onnitellaan ja niille jotka ei saa sanotaan että seuraavalla kerralla sitten.”
”Pikkunassikat pelasivat jalista kirjaston edessä raidin aikana, kun heillä ei ollutkaan passeja ja halusivat nähä, saahaanko alas. Toki tämä prkleen pallo karkas ja törmäsi puhelinkäteeni. Hermostuin, sanoin pahasti, mutta sovimme onneksi seuraavana päivänä, ettei kalliitten laitteitten läheisyyessä enää pelata.”
”Yhteistyö parantunut uusien raidien myötä. Jos joku törttöilee, niin siellä pidetään huolta muista ja lopetetaan asiattomuudet”
72
Uusheimoon sosiaalistaminen tapahtuu siis yhdessä, koko porukalla. Samalla opetetaan oman yhteiskunnan sääntöjä ja toimintatapoja. Lähimmäisen rakkaus on tärkeä asia niin yhteisön kuin yhteiskunnan näkökulmasta:
”Kerran eräs poika taisteli Weezingiä vastaan yksin raidilla eikä saanut sitä alas.
Menin kysymään tarvitsetko apua ja naputeltiin bossi alas yhdessä. Hän sai bossin napattua ja toivotimme toisillemme heipat ja jatkoimme omille teillemme. Meinasi päästä itku kun tuli niin hyvä mieli.”
Harmillista sinänsä, koska kaikilla ei ole kanttia mennä auttamaan tuntematonta ihmistä, vaikka se henkilö olisikin vain lapsi. Muutamat vastaajat pohtivat, että esimerkiksi joillakin, varsinkin nuorilla, tuntuu olevan hankalaa kohdata epäonnistumisia. Sen takia pelaaminen nähdään hyvänä ja opettavaisena asiana. Toisaalta nuoret ovat olleet omalta osaltaan tärkeitä yhteisöön sosiaalistamisessa:
”Kun sain kutsun ryhmään, niin en oikeastaan tiennyt mitään. Minua nuoremmat ovat koko ajan opettaneet minua miten kannattaa pelata. Minä olen siirtänyt tietoa eteenpäin ryhmään kuulumattomalle naapurille.”
Uusheimon kautta on mahdollista näyttää ihmisten erilaisuus:
”Pikkupojat huuteli minulle että pokemummo ja kyseli matkan päästä että pelaatko sinä muka yms. Sitten kysyin millä tasolla pojat on ja koska olen itse paljon kovemmalla, meni pojat hiljaiseksi ja halusivat nähdä dexini ja lopulta evolvattiin yhdessä muutama joita minulla oli. Ehkä tämä vähensi heidän ennakkoluuloisuuttaan ja antoi opetuksen ettei kaikki ole aina sitä miltä näyttää.”
Kaikki ihmiset ovat muutakin kuin vain ulkokuorensa.
73