Kokemus rahojen riittävyydestä
Alle
35-vuotiaat Prosenttiosuus Kaikki Prosenttiosuus Joudun/joudumme tinkimään lähes
kaikesta 27 13,4 73 8,8
Joudun/joudumme ajoittain tinkimään
ostoksista 26 12,9 96 11,5
Pärjään/pärjäämme kun teen/teemme
ostokset harkiten 54 26,9 222 26,7
Tulen/tulemme erinomaisesti toimeen 25 12,4 138 16,6
Tulen/Tulemme melko mukavasti toimeen 69 34,3 303 36,4
Yhteensä 201 100 832 100
4.2 Taustatekijöiden yhteys elämän koettuun arvokkuuteen ja merkityksellisyyteen
Kaikkien vastaajien keskiarvo arvokkuus- ja merkityksellisyysarvosanana oli 8,5 ja elämäntyytyväisyysarvosana 8,1. Nuoret antoivat kaikkein kriittisimpiä arvosanoja.
Alle 35-vuotiaiden vastaajien arvokkuus- ja merkityksellisyysvastausten keskiarvo oli 8,0 ja elämäntyytyväisyysvastausten keskiarvo 7,6. Kaikkein parhaat arvokkuus- ja merkityksellisyysarvosanat itselleen antoivat 55–64-vuotiaat: 9,0 ja sama ryhmä oli elämäänsäkin tyytyväinen keskiarvolla 8,5. Naiset ovat jonkin verran miehiä tyytyväisempiä elämäänsä ja myös kokevat elämänsä arvokkaammaksi ja merkityksellisemmäksi. Kyselyssä oli sukupuolen kohdalla myös vaihtoehto ”Muu”
mutta sen valinneiden osuus jäi niin pieneksi, etten ottanut heitä mukaan vertailuun.
Kuvio 1: Elämän koettu arvokkuus ja merkityksellisyys sukupuolittain vertailtuna
Kuvio 2: Tyytyväisyys elämään yleisesti sukupuolittain vertailtuna
Vastauksissa korostui kautta linjan se, että ihmiset antoivat jonkin verran korkeamman arvosanan elämänsä arvokkuudelle ja merkityksellisyydelle kuin elämäntyytyväisyydelle. Miksi näin? Yksi selittävä tekijä saattaa olla se, että arvokkuus ja merkityksellisyys ovat enemmän pysyviä ominaisuuksia, joihin usein vaikuttaa menneisyyskin. Koettuun arvokkuuteen ja merkityksellisyyteen voivat vaikuttaa esimerkiksi jotkut tärkeiksi koetut muistot tai saavutetut asiat. Elämäntyytyväisyydessä taas on kyse odotusten ja todellisuuden välisestä etäisyydestä. Usein siihen vaikuttaa myös vertailu muihin. Jos näemme jatkuvasti ympärillämme ihmisiä, joilla näyttää menevän paremmin kuin meillä, emme todennäköisesti ole kovin tyytyväisiä elämäämme. (Ks. Martela 2014,38)
Meihin on ehkä iskostunut ajatus jokaisen elämän arvokkuudesta, mutta on paljon vaikeampi olla täysin tyytyväinen omaan elämään yleisesti, jos tuntuu että aina pitäisi tehdä, saada tai saavuttaa jotain enemmän kuin mitä nyt on. Sama selitys pätee
luultavasti myös siihen, miksi nuoret antavat elämälleen heikompia arvosanoja kuin vanhemmat ikäluokat: on vaikeampaa olla tyytyväinen itseen tässä ja nyt, kun katse on jatkuvasti tulevassa ja lisäksi tekee elämästään vertailua muihin ihmisiin (vrt. Vaarama 2010). Wilkinson ja Pickett (2011, 49–63) kiinnittävät huomiota sosiaalisen arvioinnin pelkoon, joka aiheuttaa epätyytyväisyyttä elämään sekä lisää stressiä ja ahdistusta.
Tämä pätenee erityisesti nuorempiin ikäluokkiin, jotka hakevat paikkaansa yhteiskunnassa ja tarkastelevat itseään jatkuvasti suhteessa muihin ja odotuksiin.
Otin analyysia tehdessäni kaikista muuttujista jakaumat sekä arvokkuuden- ja merkityksellisyyden että elämäntyytyväisyyden kouluarvosanoille. Jatkossa raportoin kuitenkin vain arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemuksista, koska ne liittyvät tutkimuskysymyksiini. Kaikissa ryhmissä ja kaikilla muuttujilla arvosanat tyytyväisyydestä elämään yleisesti ovat noin puoli prosenttiyksikköä arvokkuudesta ja merkityksellisyydestä annettuja arvosanoja heikompia.
Kuvio 3: Arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemisen yhteys vapaaehtoistyöhön
Keskihajonnat ovat alle 35-vuotiaiden kohdalla kaikissa vastauksissa 1,4–1,5 ja kaikkien vastaajien kohdalla 1,2–1,5 eli vaihteluväliä vastauksissa on jonkin verran.
Riippuvuuden voimakkuutta kuvaava Etan neliö on koko vastaajajoukossa ,015. Tämä tarkoittaa, että kouluarvosanojen vaihtelusta vain 2,4 prosenttia voidaan katsoa
7,9
8,2
8,5
8,2
8,6
8,8
7,4 7,6 7,8 8 8,2 8,4 8,6 8,8 9
En osallistu Osallistun joskus Osallistun säännöllisesti
Arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemus ja osallistuminen vapaaehtoistyöhön
Kaikki Alle 35-vuotiaat
selittyvän osallistumisella vapaaehtoistyöhön. Alle 35-vuotiailla vastaava osuus on lähes sama, 1,8 prosenttia.
Kuviosta 3 on luettavissa, että vapaaehtoistyöhön osallistuminen lisää jonkin verran sekä arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemista. Vapaaehtoistyön vaikutus elämän arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemisen arvosanoihin on suurempi koko aineistossa kuin nuorten keskuudessa. Kuitenkin myös nuorten vastaukset noudattavat samansuuntaista jatkumoa, eli vapaaehtoistyöhön osallistuminen lisää keskimääräistä koettua arvokkuutta ja merkityksellisyyttä.
Kuvio 4: Arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemus ja toimeentulo
Kuviosta 4 on pääteltävissä, että rahan riittävyydellä on suuri vaikutus sekä arvokkuus- ja merkityksellisyys- että elämäntyytyväisyysarvosanoihin ja merkitys on nuorille vastaajille keskimääräistä suurempi. Erityisen suuria keskihajontalukuja arvokkuus- ja
6,7
Arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemus ja toimeentulo
Arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemus kaikki
Arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemus alle 35-vuotiaat
merkityksellisyysarvosanoille tulee silloin, kun vastaajat ovat ilmoittaneet joutuvansa tinkimään lähes kaikesta. Silmäilin aineistoa tarkemmin ja havaitsin, että hyvin monet tähän ryhmään kuuluneet olivat antaneet itselleen kaikkein alimpia (4 tai 5) arvokkuus- ja merkityksellisyysarvosanoja. Tähän ryhmään voi sanoa kasautuvan huono-osaisuutta, joka ilmenee alhaisena elintasona sekä heikkona omanarvontuntona ja alhaisena tyytyväisyytenä elämään kaikkinensa.
Eta-arvoa tarkastellessa havaitaan, että kokemus rahojen riittävyydestä selittää nuorten arvokkuus- ja merkityksellisyysarvosanoja 17,9 prosenttisesti. Koko aineistossa selitysvoima on 13,7 prosenttiyksikköä. Selitysvoima on suurin kaikista tutkimuksen muuttujista.
Kuvio 5: Arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemus sekä elämäntilanne
Kuviosta 5 nähdään, että nuorten vastaajien kokemuksilla ei ole sanottavaa eroa muihin.
Työn merkitys oman arvokkuuden ja merkityksellisyyden nostajana nousee jonkin verran iän mukana ja vastaavasti työttömyyden kokeminen alentaa näitä arvosanoja enemmän koko väestön kuin nuorten keskuudessa. Elämäntilanteen selitysvoimaa kuvaava Eta-arvo on arvokkuus- ja merkityksellisyysarvosanoissa nuorilla 6,5 ja kaikilla vastaajilla 7,8 prosenttia.
8
Kuvio 6 kuvaa koettua arvokkuutta ja merkityksellisyyttä sen mukaan, mikä vastaajien asumismuoto on. Parisuhde ja erityisesti lapset vaikuttavat olevan erityisen suuri voimavara, jotka tekevät elämästä arvokkaan ja merkityksellisen tuntuista. On huomattavaa, että yksin asuvilla ja erityisesti vanhempiensa luona asuvilla on arvokkuus- ja merkityksellisyysarvosanojen keskihajonta suuri. Näiden vastaajien arvosanoja määrittävätkin luultavasti enemmän kyselyn muut taustamuuttujat, kuten rahojen riittävyys. Asumismuodon merkitsevyys annettuihin arvosanoihin on Eta-luvulla mitattuna nuorilla 5,7 ja kaikilla vastaajilla 10,4 prosenttia.
Kuvio 6: Arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemus sekä asumismuoto
4.2.1 Tilastollisen analyysin yhteenveto
Aineiston tilastollinen tarkastelu vaikuttaisi antavan tukea esittämilleni hypoteeseille.
Ensinnäkin vapaaehtoistyöhön osallistuvat antavat elämänsä arvokkuudesta ja merkityksellisyydestä jonkin verran korkeampia arvosanoja kuin ne, jotka eivät osallistu. Ero ei kuitenkaan ole tilastollisesti kovin merkitsevä ja eri vastaajaryhmissä
8,3
Arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemus sekä asumismuoto
Kaikki Alle 35-vuotiaat
on melko suuret keskihajonnat. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että ei-vapaaehtoistyöhön osallistuvien joukko on niin suuri, ettei se määritä sisäänsä kuuluvaa joukkoa juurikaan. Voi todeta, että vapaaehtoistyö on yksi tekijä muiden aktiviteettien joukossa, jotka rikastavat osallistujien elämää, mutta yksinään sen merkitys arvokkuuden ja merkityksellisyyden arvosanan määrittäjänä ei ole kovin suuri.
Ne vastaajat, jotka joutuvat tinkimään kaikesta antoivat elämänsä arvokkuudesta ja merkityksellisyydestä selkeästi matalampia arvosanoja kuin ne, jotka kertoivat tulevansa erinomaisesti toimeen. Itse asiassa näissä vastauksissa erottuvat tämän aineiston ääripäät: ensin mainittujen antama arvokkuus- ja merkityksellisyyskeskiarvo on 6,7, jälkimmäisten 8,9. Rahan riittävyys oli ylipäätään merkitysvoimaltaan selvästi tärkein yksittäinen muuttuja.
Elämäntilanteita tarkasteltaessa hypoteesi ”työttömät antavat elämänsä arvokkuudesta ja merkityksellisyydestä matalampia arvosanoja kuin muut” osoittautui todeksi.
Varsinkaan nuorten keskuudessa erot eivät kuitenkaan olleet kovin suuria ja eri ryhmien sisällä on paljon hajontaa. Parisuhteessa elävät ja erityisesti vastaajat, joilla on lapsia, antoivat elämänsä arvokkuudesta ja merkityksellisyydestä korkeampia arvosanoja kuin yksin elävät tai vanhempiensa luona asuvat.
Keskiarvoja tarkasteltaessa suurimpia yksittäisiä arvokkuuden ja merkityksellisyyden arvosanoja nostavia muuttujia ovat erinomaisesti tai mukavasti toimeen tuleminen, asumismuoto puolison ja lasten kanssa sekä säännöllinen osallistuminen vapaaehtoistyöhön. Myös työhön osallistuminen lisää arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemusta, mutta työhön osallistuminen ja työttömyys erottelevat enemmän muuta väestöä kuin nuoria.
4.3 Avovastausten analyysi
Siirryn seuraavaksi tarkastelemaan aineiston avovastausten perusteella tehtyjä tuloksia vastaajien kuvaamista arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemuksista sekä heidän kokemistaan arvokkuuden loukkauksista. Itsemääräytymisteoria toimii analyysissa
teoreettisena viitekehyksenä, johon tekemässäni sisällönanalyysissa sijoitin käyttämäni aineiston.
Alla on esitetty kootusti itsemääräytymisteorian eri ulottuvuuksille sijoitetut kyselyvastaukset. Tarkoitukseni ei ole tehdä lukumääristä tai prosenttiosuuksista tilastollisia päätelmiä. Ne auttavat kuitenkin hahmottamaan ilmiöiden yleisyyttä.
Todettakoon, että lähes kaikista vastauksista oli erotettavissa useampaan kuin yhteen itsemääräytymisteorian luokkaan kuuluvia ulottuvuuksia, monista kaikkia kolmea.
Erityisesti kompetenssi ja kuuluvuus yhdistyivät usein, kuten tämän naisen vastauksessa:
”Puolison, perheen ja sukulaisten sekä ystävien seurassa ja töissä ollessani, kun olen pystynyt auttamana muita ja muut saavat minut tuntemaan itseni heille tärkeäksi”.