3 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS
3.4 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus
Arvokkuuden ja merkityksellisen elämän teemat ovat sosiaalityön professiolle eettisesti tärkeitä. Ammattijärjestö Talentian (2018) julkaisema ”Sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet” korostavat ihmisarvon ja ihmisoikeuksien puolustamista, itsemääräämisoikeuden kunnioittamista ja osallisuuden edistämistä. Sosiaalityössä on tärkeää huomioida asiakkaan arvokkuus ainutkertaisena yksilönä ja toimia siten, että hänellä on edellytykset elää merkityksellistä elämää. Rakenteellisella sosiaalityöllä on huolehdittava hyvinvointia ja sosiaalisia ongelmia koskevan tiedon välittymisestä ja sosiaalihuollon asiakkaiden elinolojen parantamisesta. Eri ihmisten elämän arvokkuudesta ja merkityksellisyydestä tietoa tuottavat tutkimukset ovat yksi tapa tuottaa tällaista tietoa. En siis edes pyri tekemään neutraalia tai arvovapaata tutkimusta, vaan pyrkimyksenäni on tuoda näkyväksi hyvinvoinnin puutteita ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Yhtenä intressinä on olla omalta osaltani tuottamassa tietoa, jonka pohjalta voidaan toimia sen puolesta, että mahdollisimman moni voisi kokea itsensä arvokkaaksi ja merkitykselliseksi. Tämä merkitsee pakostikin asettumista heikompiosaisten puolelle, mikä on tyypillistä sosiaalitieteellisessä tutkimuksessa (Pohjola 2007, 28).
Olen pyrkinyt tekemään tutkimusta niin pätevästi, että tutkimuksen tulokset vastaavat tutkimukselle antamaani tehtävää. Kuvaan käyttämääni aineistoa ja menetelmiä niin, että tuon esiin niiden käyttökelpoisuuden ja rajallisuuden välttäen perusteetonta yleistämistä. Tuon esille muun muassa sen, että tutkielmani määrälliset tulokset eivät ole tilastollisesti yleistettävissä. Tutkimusraportissani pyrin tuomaan tarkasti esiin, miten olen päätynyt niihin tuloksiin, jotka esittelen. Tutkimuksen menetelmäosiossa tuon esiin ne SPSS-ohjelman komennot, joilla olen tulokset saanut ja liiteosiossa on koottuna SPSS-raportit, joiden pohjalta olen tutkielman Excel-kaaviot tehnyt.
Käyttämäni aineisto on suurimmalta osin ollut valmiina, joskin laajensin sitä keräämällä itse 31 vastausta Espoon ohjaamotalolla. Sain Espoon ohjaamotalon johtajalta luvan tehdä kyselyä ohjaamotalolla. Kyselylomakkeessa ei tiedusteltu vastaajien henkilötietoja tai muita sellaisia tietoja, joista vastaaja olisi tunnistettavissa.
Keräämieni kyselykaavakkeiden vastaukset on kirjoitettu sellaisenaan
Excel-tiedostoon, joka on luovutettu Itä-Suomen yliopistolle arvokkuustutkimuksen käyttöön.
Alkuperäiset paperiset kysymyslomakkeet olen säilyttänyt huolellisesti siten, että ulkopuoliset eivät pääse niihin käsiksi.
Luotettavuutta tarkasteltaessa on vielä tuotava esille muutamia tutkimusaineistoon liittyviä seikkoja. Tilastollisen aineiston käsittelyä varten koodasin uudelleen joitakin lomakkeen taustamuuttujia. Ensinnäkin yhdistin kaksi nuorinta ikäryhmää, koska 15-24-vuotiaden ryhmä jäi lukumääräisesti liian pieneksi. Suurimman muutoksen tein yhdistäessäni lomakkeen kysymyksen 8 kaikki työelämässä mukanaoloa kuvaavat kuusi muuttujaa yhdeksi ”työssä” -muuttujaksi. Näiden ryhmien välillä on saattanut olla suuriakin eroja vastauksissa, mikä nyt jäi huomioimatta. En pidä tätä kuitenkaan tutkimuskysymysteni kannalta merkittävänä puutteena. Kysymyslomakkeessa suurin luotettavuuteen vaikuttava tekijä oli suuri vaihtelevuus avovastauksissa.
Avovastauksissa oli paljon joko täysin tyhjiä tai en osaa sanoa -tyyppisiä vastauksia ja tämä korostui kysymyksessä 4, jossa pyydettiin kuvaamaan tilanne, jossa vastaajan arvokkuutta oli loukattu. Tämä saa pohtimaan ohjaako se saatavia avovastauksia johonkin suuntaan, että niihin vastaavat enemmän ihmiset, joille esitettyjen, varsin kiperien kysymysten pohtiminen tai kirjallinen tekstin tuottaminen on helpompaa?
Tutkielmaa tehdessäni työskentelen sosiaalityöntekijän sijaisuudessa aikuissosiaalityön nuorten tiimissä. Asiakkaani ovat 18–29-vuotiaita nuoria aikuisia eli kuuluvat tämän tutkielman kohderyhmään. Se, että tutkielman aihepiiri liittyy filosofisesti hyvin perimmäiseen kysymykseen siitä, mikä elämässä on tärkeää, saa tutkijan helposti pohtimaan tutkittavia kysymyksiä omaltakin kannalta. Omaan elämääni liittyvät asiat, kuten ikä, perhetausta, aiempi koulutus ja työhistoria vaikuttavat aina taustalla tapaani katsella maailmaa ja nähdä merkityksiä.
Olen itse käynyt viime vuosina omakohtaista pohdintaa elämän merkityksellisyydestä, kun ryhdyin keski-ikäisenä opiskelemaan uutta alaa, mikä johti uuteen ammattiin ja irtisanoutumiseen aiemmasta pitkäaikaisesta työstä. Taustani ja kokemukseni on vaikuttanut siihen, että olen ollut altis tämän tyyppiselle aihepiirille; minulla on ollut kiinnostusta lukea siihen liittyvää kirjallisuutta, tutkia aihetta ja kirjoittaa siitä.
Taustallani voi hyvin olla myös vaikutusta tulkintoihin, joita tutkimustuloksista olen
tehnyt. Mainittakoon, että kirjoitin sosiaalipolitiikan gradu -tutkielman vuonna 2003, siis 17-vuotta nuorempana, aiheena puolueohjelmien sosiaalipoliittiset linjaukset 90-luvulla. Olin silloin hyvin kiinnostunut sosiaalipoliittisista järjestelmistä ja politiikasta yleisesti. Tänä päivänä minulla ei luultavasti olisi motivaatiota tarttua sen tyyppiseen aihepiiriin. Tämä omakohtainen kokemus on esimerkki siitä, että jo tutkimusaiheen valinta on keskeinen eettinen valinta, johon vaikuttaa suuresti tutkimuksen tekijän oma tausta ja intressit.
4 TULOKSET
Tässä luvussa käyn läpi aineiston analyysien tulokset. Ensimmäisessä alaluvussa on taustatietoa kyselyn vastaajista. Elämäntilanne, asumismuoto, osallistuminen vapaaehtoistyöhön ja kokemus rahojen riittävyydestä ovat taustamuuttujia, joiden perusteella haen alaluvun 4.2 keskiarvoanalyysilla ryhmien välisiä elämän kokemisessa arvokkaaksi ja merkitykselliseksi. Alaluvussa 4.3 analysoin sisällönanalyysin keinoin kyselyn avovastauksia kokemuksista elämän arvokkuudesta ja merkityksellisyydestä sekä arvokkuuden loukkauksista. Tulososion päätteeksi esitän yhteenvedon analyyseistä.
4.1 Taustatietoa vastaajista
Alle 35-vuotiaista vastaajista naisia on 141 (70%), miehiä 56 (28%) ja muun sukupuolisia 4 (1,9%). Koko vastaajajoukosta naisia on 655 (79%), miehiä 169 (20%) ja muun sukupuolisia 8 (1%).
Koko aineiston elämäntilannejakaumassa korostuvat nuoriin verrattuna luonnollisesti eläkeläisten ja työssäkäyvien osuus. Alla on vastaajien elämäntilannejakauma, vasemmalla alle 35-vuotiaat vastaajat, oikealla kaikki.
Taulukko 6: Vastaajien elämäntilanne
Elämäntilanne
Alle
35-vuotiaat Prosenttiosuus Kaikki Prosenttiosuus
Eläkeläinen 3 1,5 103 12,4
Kotiäiti tai koti-isä 10 5 21 2,5
Opiskelija tai koululainen 62 30,8 91 10,9
Työssä 86 42,8 547 65,7
Työtön 40 19,9 70 8,4
Yhteensä 201 100 832 100
Tekemäni jaottelu ei täysin vastaa kyselylomakkeen vaihtoehtoja. Yhdistin vaihtoehdot erityisasiantuntija, asiantuntija, yrittäjä/maatalousyrittäjä ja työntekijä yhdeksi vaihtoehdoksi ”Työssä”. Lisäksi muokkasin vastauksia niin, että kullekin tuli sallituksi elämäntilannevastaukseksi vain yksi vastaus (esim. työtön + opiskelija -vaihtoehdoksi jäi työtön).
Alla olevassa taulukossa näkyy vastaajien jakautuminen eri asumismuotoihin. Alle 35-vuotiaiden osalta luonnollisesti vanhempien luona ja yksin asuvien osuus on suurempi kuin koko aineistossa.
Taulukko 7: Vastaajien asumismuoto
Asumismuoto
Alle
35-vuotiaat Prosenttiosuus Kaikki Prosenttiosuus
Asun kaksin puolison kanssa 73 36,3 301 36,2
Asun kotona vanhempien luona 22 10,9 23 2,8
Asun puolison ja lasten kanssa 24 11,9 232 27,9
Asun yksin 76 37,8 236 28,4
Muu 1 0,5 6 0,7
Olen yksinhuoltaja 5 2,5 34 4,1
Yhteensä 201 100 832 100
Kyselylomakkeessa kysyttiin vapaaehtoistyöhön osallistumista. Vaihtoehdot olivat
”osallistun joskus”, ”osallistun säännöllisesti” ja ”en osallistu”. Näin haluttiin erottaa aktiivinen auttamistyö satunnaisesta. Koko aineiston joukossa vapaaehtoistyöhön joskus tai säännöllisesti osallistuvien osuus nousee suuremmaksi kuin osallistumattomien. Säännöllisesti vapaehtoistyöhön osallistuu 18 % vastaajista. Alle 35-vuotiaiden keskuudessa vapaaehtoistyöhön osallistuminen on vähäisempää.
Taulukko 8: Osallistuminen vapaaehtoistyöhön
Osallistuminen
Alle
35-vuotiaat Prosenttiosuus Kaikki Prosenttiosuus
En osallistu 117 58,2 349 42
Osallistun joskus 62 30,8 333 40
Osallistun säännöllisesti 22 11 150 18
Yhteensä 201 100 832 100
Kyselylomakkeessa tiedusteltiin vastaajien rahan riittävyyttä. Nuorten vastaajien vastaukset ovat samansuuntaisia koko vastaajajoukon kanssa, joskin heillä
erinomaisesti toimeentulevien osuus jää jonkin verran pienemmäksi ja vastaavasti lähes kaikesta tinkimään joutuvien osuus nousee suuremmaksi. On tärkeää huomata, että näillä kysymyksillä ei kysytty vastaajien tulotasoa vaan kokemusta rahojen riittävyydestä.
Taulukko 9: Kokemus rahojen riittävyydestä
Kokemus rahojen riittävyydestä
Alle
35-vuotiaat Prosenttiosuus Kaikki Prosenttiosuus Joudun/joudumme tinkimään lähes
kaikesta 27 13,4 73 8,8
Joudun/joudumme ajoittain tinkimään
ostoksista 26 12,9 96 11,5
Pärjään/pärjäämme kun teen/teemme
ostokset harkiten 54 26,9 222 26,7
Tulen/tulemme erinomaisesti toimeen 25 12,4 138 16,6
Tulen/Tulemme melko mukavasti toimeen 69 34,3 303 36,4
Yhteensä 201 100 832 100
4.2 Taustatekijöiden yhteys elämän koettuun arvokkuuteen ja merkityksellisyyteen
Kaikkien vastaajien keskiarvo arvokkuus- ja merkityksellisyysarvosanana oli 8,5 ja elämäntyytyväisyysarvosana 8,1. Nuoret antoivat kaikkein kriittisimpiä arvosanoja.
Alle 35-vuotiaiden vastaajien arvokkuus- ja merkityksellisyysvastausten keskiarvo oli 8,0 ja elämäntyytyväisyysvastausten keskiarvo 7,6. Kaikkein parhaat arvokkuus- ja merkityksellisyysarvosanat itselleen antoivat 55–64-vuotiaat: 9,0 ja sama ryhmä oli elämäänsäkin tyytyväinen keskiarvolla 8,5. Naiset ovat jonkin verran miehiä tyytyväisempiä elämäänsä ja myös kokevat elämänsä arvokkaammaksi ja merkityksellisemmäksi. Kyselyssä oli sukupuolen kohdalla myös vaihtoehto ”Muu”
mutta sen valinneiden osuus jäi niin pieneksi, etten ottanut heitä mukaan vertailuun.
Kuvio 1: Elämän koettu arvokkuus ja merkityksellisyys sukupuolittain vertailtuna
Kuvio 2: Tyytyväisyys elämään yleisesti sukupuolittain vertailtuna
Vastauksissa korostui kautta linjan se, että ihmiset antoivat jonkin verran korkeamman arvosanan elämänsä arvokkuudelle ja merkityksellisyydelle kuin elämäntyytyväisyydelle. Miksi näin? Yksi selittävä tekijä saattaa olla se, että arvokkuus ja merkityksellisyys ovat enemmän pysyviä ominaisuuksia, joihin usein vaikuttaa menneisyyskin. Koettuun arvokkuuteen ja merkityksellisyyteen voivat vaikuttaa esimerkiksi jotkut tärkeiksi koetut muistot tai saavutetut asiat. Elämäntyytyväisyydessä taas on kyse odotusten ja todellisuuden välisestä etäisyydestä. Usein siihen vaikuttaa myös vertailu muihin. Jos näemme jatkuvasti ympärillämme ihmisiä, joilla näyttää menevän paremmin kuin meillä, emme todennäköisesti ole kovin tyytyväisiä elämäämme. (Ks. Martela 2014,38)
Meihin on ehkä iskostunut ajatus jokaisen elämän arvokkuudesta, mutta on paljon vaikeampi olla täysin tyytyväinen omaan elämään yleisesti, jos tuntuu että aina pitäisi tehdä, saada tai saavuttaa jotain enemmän kuin mitä nyt on. Sama selitys pätee
luultavasti myös siihen, miksi nuoret antavat elämälleen heikompia arvosanoja kuin vanhemmat ikäluokat: on vaikeampaa olla tyytyväinen itseen tässä ja nyt, kun katse on jatkuvasti tulevassa ja lisäksi tekee elämästään vertailua muihin ihmisiin (vrt. Vaarama 2010). Wilkinson ja Pickett (2011, 49–63) kiinnittävät huomiota sosiaalisen arvioinnin pelkoon, joka aiheuttaa epätyytyväisyyttä elämään sekä lisää stressiä ja ahdistusta.
Tämä pätenee erityisesti nuorempiin ikäluokkiin, jotka hakevat paikkaansa yhteiskunnassa ja tarkastelevat itseään jatkuvasti suhteessa muihin ja odotuksiin.
Otin analyysia tehdessäni kaikista muuttujista jakaumat sekä arvokkuuden- ja merkityksellisyyden että elämäntyytyväisyyden kouluarvosanoille. Jatkossa raportoin kuitenkin vain arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemuksista, koska ne liittyvät tutkimuskysymyksiini. Kaikissa ryhmissä ja kaikilla muuttujilla arvosanat tyytyväisyydestä elämään yleisesti ovat noin puoli prosenttiyksikköä arvokkuudesta ja merkityksellisyydestä annettuja arvosanoja heikompia.
Kuvio 3: Arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemisen yhteys vapaaehtoistyöhön
Keskihajonnat ovat alle 35-vuotiaiden kohdalla kaikissa vastauksissa 1,4–1,5 ja kaikkien vastaajien kohdalla 1,2–1,5 eli vaihteluväliä vastauksissa on jonkin verran.
Riippuvuuden voimakkuutta kuvaava Etan neliö on koko vastaajajoukossa ,015. Tämä tarkoittaa, että kouluarvosanojen vaihtelusta vain 2,4 prosenttia voidaan katsoa
7,9
8,2
8,5
8,2
8,6
8,8
7,4 7,6 7,8 8 8,2 8,4 8,6 8,8 9
En osallistu Osallistun joskus Osallistun säännöllisesti
Arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemus ja osallistuminen vapaaehtoistyöhön
Kaikki Alle 35-vuotiaat
selittyvän osallistumisella vapaaehtoistyöhön. Alle 35-vuotiailla vastaava osuus on lähes sama, 1,8 prosenttia.
Kuviosta 3 on luettavissa, että vapaaehtoistyöhön osallistuminen lisää jonkin verran sekä arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemista. Vapaaehtoistyön vaikutus elämän arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemisen arvosanoihin on suurempi koko aineistossa kuin nuorten keskuudessa. Kuitenkin myös nuorten vastaukset noudattavat samansuuntaista jatkumoa, eli vapaaehtoistyöhön osallistuminen lisää keskimääräistä koettua arvokkuutta ja merkityksellisyyttä.
Kuvio 4: Arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemus ja toimeentulo
Kuviosta 4 on pääteltävissä, että rahan riittävyydellä on suuri vaikutus sekä arvokkuus- ja merkityksellisyys- että elämäntyytyväisyysarvosanoihin ja merkitys on nuorille vastaajille keskimääräistä suurempi. Erityisen suuria keskihajontalukuja arvokkuus- ja
6,7
Arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemus ja toimeentulo
Arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemus kaikki
Arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemus alle 35-vuotiaat
merkityksellisyysarvosanoille tulee silloin, kun vastaajat ovat ilmoittaneet joutuvansa tinkimään lähes kaikesta. Silmäilin aineistoa tarkemmin ja havaitsin, että hyvin monet tähän ryhmään kuuluneet olivat antaneet itselleen kaikkein alimpia (4 tai 5) arvokkuus- ja merkityksellisyysarvosanoja. Tähän ryhmään voi sanoa kasautuvan huono-osaisuutta, joka ilmenee alhaisena elintasona sekä heikkona omanarvontuntona ja alhaisena tyytyväisyytenä elämään kaikkinensa.
Eta-arvoa tarkastellessa havaitaan, että kokemus rahojen riittävyydestä selittää nuorten arvokkuus- ja merkityksellisyysarvosanoja 17,9 prosenttisesti. Koko aineistossa selitysvoima on 13,7 prosenttiyksikköä. Selitysvoima on suurin kaikista tutkimuksen muuttujista.
Kuvio 5: Arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemus sekä elämäntilanne
Kuviosta 5 nähdään, että nuorten vastaajien kokemuksilla ei ole sanottavaa eroa muihin.
Työn merkitys oman arvokkuuden ja merkityksellisyyden nostajana nousee jonkin verran iän mukana ja vastaavasti työttömyyden kokeminen alentaa näitä arvosanoja enemmän koko väestön kuin nuorten keskuudessa. Elämäntilanteen selitysvoimaa kuvaava Eta-arvo on arvokkuus- ja merkityksellisyysarvosanoissa nuorilla 6,5 ja kaikilla vastaajilla 7,8 prosenttia.
8
Kuvio 6 kuvaa koettua arvokkuutta ja merkityksellisyyttä sen mukaan, mikä vastaajien asumismuoto on. Parisuhde ja erityisesti lapset vaikuttavat olevan erityisen suuri voimavara, jotka tekevät elämästä arvokkaan ja merkityksellisen tuntuista. On huomattavaa, että yksin asuvilla ja erityisesti vanhempiensa luona asuvilla on arvokkuus- ja merkityksellisyysarvosanojen keskihajonta suuri. Näiden vastaajien arvosanoja määrittävätkin luultavasti enemmän kyselyn muut taustamuuttujat, kuten rahojen riittävyys. Asumismuodon merkitsevyys annettuihin arvosanoihin on Eta-luvulla mitattuna nuorilla 5,7 ja kaikilla vastaajilla 10,4 prosenttia.
Kuvio 6: Arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemus sekä asumismuoto
4.2.1 Tilastollisen analyysin yhteenveto
Aineiston tilastollinen tarkastelu vaikuttaisi antavan tukea esittämilleni hypoteeseille.
Ensinnäkin vapaaehtoistyöhön osallistuvat antavat elämänsä arvokkuudesta ja merkityksellisyydestä jonkin verran korkeampia arvosanoja kuin ne, jotka eivät osallistu. Ero ei kuitenkaan ole tilastollisesti kovin merkitsevä ja eri vastaajaryhmissä
8,3
Arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemus sekä asumismuoto
Kaikki Alle 35-vuotiaat
on melko suuret keskihajonnat. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että ei-vapaaehtoistyöhön osallistuvien joukko on niin suuri, ettei se määritä sisäänsä kuuluvaa joukkoa juurikaan. Voi todeta, että vapaaehtoistyö on yksi tekijä muiden aktiviteettien joukossa, jotka rikastavat osallistujien elämää, mutta yksinään sen merkitys arvokkuuden ja merkityksellisyyden arvosanan määrittäjänä ei ole kovin suuri.
Ne vastaajat, jotka joutuvat tinkimään kaikesta antoivat elämänsä arvokkuudesta ja merkityksellisyydestä selkeästi matalampia arvosanoja kuin ne, jotka kertoivat tulevansa erinomaisesti toimeen. Itse asiassa näissä vastauksissa erottuvat tämän aineiston ääripäät: ensin mainittujen antama arvokkuus- ja merkityksellisyyskeskiarvo on 6,7, jälkimmäisten 8,9. Rahan riittävyys oli ylipäätään merkitysvoimaltaan selvästi tärkein yksittäinen muuttuja.
Elämäntilanteita tarkasteltaessa hypoteesi ”työttömät antavat elämänsä arvokkuudesta ja merkityksellisyydestä matalampia arvosanoja kuin muut” osoittautui todeksi.
Varsinkaan nuorten keskuudessa erot eivät kuitenkaan olleet kovin suuria ja eri ryhmien sisällä on paljon hajontaa. Parisuhteessa elävät ja erityisesti vastaajat, joilla on lapsia, antoivat elämänsä arvokkuudesta ja merkityksellisyydestä korkeampia arvosanoja kuin yksin elävät tai vanhempiensa luona asuvat.
Keskiarvoja tarkasteltaessa suurimpia yksittäisiä arvokkuuden ja merkityksellisyyden arvosanoja nostavia muuttujia ovat erinomaisesti tai mukavasti toimeen tuleminen, asumismuoto puolison ja lasten kanssa sekä säännöllinen osallistuminen vapaaehtoistyöhön. Myös työhön osallistuminen lisää arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemusta, mutta työhön osallistuminen ja työttömyys erottelevat enemmän muuta väestöä kuin nuoria.
4.3 Avovastausten analyysi
Siirryn seuraavaksi tarkastelemaan aineiston avovastausten perusteella tehtyjä tuloksia vastaajien kuvaamista arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemuksista sekä heidän kokemistaan arvokkuuden loukkauksista. Itsemääräytymisteoria toimii analyysissa
teoreettisena viitekehyksenä, johon tekemässäni sisällönanalyysissa sijoitin käyttämäni aineiston.
Alla on esitetty kootusti itsemääräytymisteorian eri ulottuvuuksille sijoitetut kyselyvastaukset. Tarkoitukseni ei ole tehdä lukumääristä tai prosenttiosuuksista tilastollisia päätelmiä. Ne auttavat kuitenkin hahmottamaan ilmiöiden yleisyyttä.
Todettakoon, että lähes kaikista vastauksista oli erotettavissa useampaan kuin yhteen itsemääräytymisteorian luokkaan kuuluvia ulottuvuuksia, monista kaikkia kolmea.
Erityisesti kompetenssi ja kuuluvuus yhdistyivät usein, kuten tämän naisen vastauksessa:
”Puolison, perheen ja sukulaisten sekä ystävien seurassa ja töissä ollessani, kun olen pystynyt auttamana muita ja muut saavat minut tuntemaan itseni heille tärkeäksi”.
Taulukko 10: Itsemääräytymisen ulottuvuudet vastauksissa
Ulottuvuus Positiivinen Negatiivinen
Autonomia 21% (42) 29% (46)
Kompetenssi 42% (85) 40% (63)
Kuuluminen 37% (75) 31% (48)
Positiivinen = Kokemus elämän arvokkuudesta ja merkityksellisyydestä Negatiivinen = Kokemus arvokkuuden loukkauksesta
4.3.1 Kokemuksia arvokkuudesta ja merkityksellisyydestä
Autonomia
Ensimmäinen kategoria, autonomia (myös vapaaehtoisuus) viittaa yleisiin elämän perusedellytyksiin. Siihen millaiset toimintavapaukset ja -mahdollisuudet ihmisellä on.
Autonomia antaa myös ihmiselle tietynlaisen positiivisen näkymän eteenpäin, mahdollisuuden uskoa omiin unelmiin. Autonomia -ulottuvuudelle kuuluvat muun muassa elämän aineellisten ja henkisten perustarpeiden tyydyttyminen, mahdollisuus itsensä kehittämiseen, henkilökohtainen koskemattomuus ja ihmisarvon kunnioitus.
Alle 35-vuotiaiden vastausten tyypilliset autonomiaan liittyvät ilmaukset koskivat työtä, koulutusta ja harrastuksia. Sen sijaan omaan terveyteen viitattiin vain kahdessa vastauksessa. Terveys olisi todennäköisesti korostunut vanhempien ikäluokkien vastauksissa. Autonomiaan liittyvät negatiiviset ilmaukset koskivat joko elämän perustarpeissa ilmeneviä puutteita (yksinäisyys, työttömyys, köyhyys) tai suoranaista koettua väkivaltaa tai seksuaalista häirintää. (Ks. Deci & Ryan 2013, Mönkkönen 2020).
”Koen työni merkitykselliseksi, koen itseni arvokkaaksi parisuhteessa, perheessä, ystävänä ja kummina” (Nainen)
”Muutama vuosi sitten tapahtunut fyysinen seksuaalinen häirintä” (Nainen)
Martela (2015, 188–191) kirjoittaa aineellisen niukkuuden ja runsauden logiikasta käsitteillä resurssiturva ja resurssipaniikki. Resurssipaniikki on tila, jossa ihminen katsoo maailmaan niukkuuden ja pelon näkökulmasta, joka vangitsee hänet ulkoiseen motivaatioon. Selviytyminen on jatkuvassa vaarassa ja siksi resurssipaniikissa elävä ihminen suhtautuu epäluuloisesti muihin ihmisiin ja julkisiin instituutioihin.
Resurssiturva taas on tila, jossa ihminen kokee, että elämän perusasiat ovat turvattuja.
Jos ihminen kokee, että hänellä on ravintoa ja suojaa eikä elämä ole jatkuvaa kamppailua selviämisestä on varaa katsoa maailmaa positiivisesta, sisäisen motivaation näkökulmasta ja kiinnittää huomioita oman elämän merkityksellisyyteen. Saari, Eskelinen ja Björklund (2020, 64–65) kiinnittävät huomiota huono-osaissilla ilmenevään resilienssin puutteeseen. He näkevät jatkuvan niukkuuden muodostavan
”niukkuusloukun”, joka kuormittaa ihmistä niin paljon, ettei voimavaroja riitä pitkäjänteisempään elämän suunnitteluun.
Onko arvokkuus ja merkityksellisyys siis jonkinlainen luksustila, johon köyhällä ei ole varaa? Tämän kyselyn vastaukset osoittavat, että merkityksellisyyden kokemuksia voi saavuttaa hyvin monenlaisista ei-aineellisista asioista. Mutta jos ihminen joutuu päivittäin käyttämään kaikki voimavaransa siihen, että hänellä olisi ruokaa ja suojaa, ei energiaa eikä positiivista mieltä riitä niihin asioihin, jotka tuottaisivat elämään merkityksellisyyttä. Aineellisten ja henkisten resurssien riittävä taso kytkeytyy
itsemääräytymisteorian ulottuvuuteen autonomiasta. Raunion (2005, 105) toteamuksen mukaisesti ”kenenkään ei voi sanoa olevan autonominen, jos hänen tulonsa ja voimavaransa eivät riitä perustarpeiden tyydyttämiseen”.
Kompetenssi
Kompetenssi viittaa yksilön tunteeseen siitä, että hänellä on kyvykkyyttä saavuttaa niitä asioita, joista hän on kiinnostunut. Tämäkin on yhteydessä toisiin ihmisiin ja kompetenssiin kuuluu myös muilta saatu tunnustus kyvykkyydestä. Se on välttämätön edellytys itseluottamukselle. Vastauksissa korostettiin toisaalta tietyn aseman saavuttamista (esim. oppilaitoksesta valmistumista), toisaalta muilta saatavaa tunnustusta. Tunnustus saattoi olla hyvin pieneltäkin tuntuva asia, esimerkiksi yksi vastaaja piti merkityksellisenä sitä, että saa muut hymyilemään. Toinen vastaaja taas mainitsi pyytämättä saamansa palkankorotuksen. Useimmiten kompetenssiin liittyvä arvokkuuden ja merkityksellisyyteen liittyvä asia oli koettu työssä, mutta usein se ilmeni myös lähiyhteisöissä toteutuvana kyvykkyytenä hyviin tekoihin.
”Töissä, kun saan positiivista palautetta asiakkailta ja kollegoilta. itse pidän
merkityksellisenä, kun pystyn työssä konkreettisesti auttamaan muita, siitä tulee hyvä olo. Parisuhteessa koen itseni arvokkaaksi. Ystävien kanssa, kun jää tunne siitä, että molemmat puolet saavat ystävyydestä paljon. Samoin silloin, kun saavutan jotakin, vaikka pientäkin.” (Nainen)
”Läheiseni pitävät minua arvokkaana, apuani ja tukeani arvostetaan” (Nainen)
Kompetenssin negatiivisia ulottuvuuksia ovat marginalisoiminen ja väheksyntä sekä institutionaalinen syrjintä, jota erityisesti päihdeongelmaiset kertoivat kokeneensa.
Huomionarvoista on, että aineisto nosti työpaikat korkealle sekä arvokkuuden kokemisen että loukkaamisen tiloina. Selvästi yleisin arvokkuuden loukkaamiseen liittyvä kokemus oli tapahtunut työpaikalla, tyypillisesti eriarvoisen tai muutoin huonon kohtelun, epäasiallisen asiakaspalautteen tai huonon yhteiskunnalta saatavan arvostuksen muodossa.
”Lääkärissä, päihdeongelmien takia alaspäin katsominen, työnhakuun liittyvät ongelmat mustan menneisyyden takia, ylipäätään tuomitseminen ryyppäilyn takia (Mies)
”Epäasiallinen käytös niin nuorten kuin vanhempienkin asiakkaiden taholta”
(Nainen)
Kompetenssi ja kuuluminen ovat ryhmiä, joiden välillä pohdin melko usein vastausten sijoittelua. Useimmiten päädyin laittamaan ne kumpaankin. Yksi riipaisevimpia aineiston kokemuksia oman elämän arvokkuudesta ja merkityksellisyydestä oli vastaajan mainitsema ”olemassaoloni joka viivyttää läheiseni itsemurhaa”. Tässä yhdistyvät hienolla tavalla kyvykkyys (henkilöllä on kyky olla niin, että toinen haluaa vielä elää) sekä kuuluminen (kahden ihmisen välinen tiivis yhteys).
Kuuluminen
Kuuluminen -kategoriaan positiiviset ulottuvuudet liittyvät joko yhdessäoloon tai hyväntekemiseen. Nämä oli usein mainittu samassa lauseessakin (esim. ”ihmisiä auttaessa ja läheisyyttä saadessa”). Kannattelevat suhteet, yhteisöllisyys ja positiiviset kohtaamiset eri elämänaloilla muodostavat tämän kategorian. Leimallista on myös näiden suhteiden ja kohtaamisten vastavuoroisuus; ollaan valmiita tukemaan ja auttamaan ja tarvittaessa uskotaan saatavan muilta tukea ja apua.
”Minulla on kaksi pientä lasta, joiden kanssa saan olla kotona. Minulla on hyvät, läheiset välit sisaruksiini ja vanhempiini sekä riittävästi läheisiä ja rakkaita ystäviä.”
(Nainen)
”Vahvimmin merkityksellisyyden tunteet ovat läsnä, kun teen tai ainakin itse koen tekeväni jotain läheisteni avuksi: kun olen ilahduttanut vanhempiani siivoamalla heidän kotonaan, kun olen auttanut ystävää jäsentämään ajatuksiaan työhakemusta varten tai keskustellut häntä painavista murheista tai käynyt yksin asuvan ukkini luona kahvilla jutustelemassa. Auttaminen ylipäätään saa minut tuntemaan itseni
arvokkaaksi, oli kyseessä sitten läheisen jeesaaminen pienessä arkisessa asiassa, vapaaehtoistöiden tekeminen festareilla tai se että työpaikalla saa omalla työlläni helpotettua jonkun toisen tehtäviä.” (Nainen)
Negatiivisessa ulottuvuudessa kuuluminen on ekskluusiota eli ulossulkemista. Se voi ilmetä yksilölle joko häneen kohdistuvana kiusaamisena ja syrjään työntämisenä muiden taholta tai osattomuuden tunteena yhteiskunnassa. Ihmisen jäsenyydelle yhteisössä ei luoda mahdollisuuksia, häntä ei hyväksytä eikä arvosteta (Törrönen 2017, 48). Osalle tällainen voi merkitä hyvinkin raskasta kuulumattomuuden tunnetta.
Aineistossa tuotiin esille esimerkiksi pitkäaikaista koulukiusaamista sekä seksuaalisen suuntautumisen vuoksi koettua syrjintää (ks. myös Saari, Eskelinen & Björklund 2020, 139–144).
”Kaikissa niissä tiloissa ja tilanteissa, joihin en sukupuolivähemmistöön kuuluvana ole tervetullut tai joissa läsnäolostani luodaan erityistapaus” (Muun sukupuolinen)
”Kiusattu kouluissa, netissä, vanhemmilta saanut lapsena kuulla ettei minusta ole mihinkään ja paljon muuta” (Mies)
Laskin kuulumisen negatiiviseen ulottuvuuteen myös kommentit, joissa osoitettiin
Laskin kuulumisen negatiiviseen ulottuvuuteen myös kommentit, joissa osoitettiin