tuppulatalakoot?”
”Talkoiden pitäjät tuottivat koko seutukunnalle suorastaan aineellista vahinkoa lamauttamalla kansan työkykyä – tal-koisiin kun saapui väkeä peninkulman laajuiselta alueelta – ja henkisessä suhteessa on niiden tuottama turmio sitäkin voi-makkaampi. Kuntakokous voisi, jos tahtoisi, paljon vaikuttaa parempaan päin, ja usein onkin asia ollut kuntakokouksessa pohdittavana – mutta siellähän ovat päättäjinä talkoiden pitäjät ja suosijat. Asia on siis saanut raueta. Tavallisesti puolustetaan juoma- ja tanssitalkoita sillä, että ilman niitä ei saada viljaa leikattua. Mutta onkohan koetettukaan ilman tulla toimeen?”
Näin pohdittiin Mikkelin Sanomissa 18.8.1900 talkoiden turmiollista vaikutusta. Maataloudessa talkoot kuitenkin jatkuivat aina koneellistumiseen saakka. Ja toki talkoita pi-detään edelleenkin.
Entisaikaan talkoita pidettiin paljon. Talkoilla tehtiin niitä töitä, joissa suuri väkimäärä joudutti työn valmistumista. Oli mm. heinätalkoita, puutalkoita, rakennustalkoita, pärekatto-talkoita, rukiinleikkuutalkoita ja kauranniittotalkoita. Kylä-läiset saattoivat käydä viikon aikana useammissa talkoissa.
Nuoret osallistuivat mielellään talkoisiin, koska siellä tapasi myös kylän muuta nuorisoa. Talkooperinteeseen kuului, että työtä tehtiin ruokapalkalla ja illalla aina tanssittiin.
Sen minäkii muistan, kun meiänkii kylällä oli aikoinaan viikol-la perunatalkoita monennakkii päivänä. Iltapäivällä mäntiin, jokkaisella ol kuokat mukana, kun mäntiin, ja sitte kaivettiin tuonne illansuuhun. Sitte syötiin, ussein oli se lammaskaali, tai sitte oli se tappaiskeitto. Ne toi pellolle kahvit välillä, ei tarvinnu mihkää männä sieltä pellolta. Sitte alko tanssit. Polkalla aina alotettiin ne talkootanssit, talkoopolkka piti olla ensimmäisenä.
Siellä saatto joku talon emäntä tai tyttö käyä välillä lypsyllä.
Sitte mentiin vielä tanssimaan, kun eihän taloissa kaikki männy töihin: nuoret mäni tanssimaan. Porukkaa oli paljon.
Sanni Liukkonen
Tiiättekös työ, mikä on velekatalakoo? Siihen tehtii etukätteen töetä, ja sitte joku tek toisellekkii töetä ja sitte osti osan.
Sehän ol semmone se velekatalakoo, että siellä aina oli joku talo, joka järjesti kauranniittotalakoota tai rukiinleikkuuta. Ja siellähä ol kuin monta kuhilasta tae seipäällistä kauroja piti olla tai perunakuokkimatalakoo kuinka monta penkkiä piti kuokkia yhteen talakooseen. Sitte ne huomas ja muutti, että ne pit olla laatikkokauppaa ne perunat, kun se perunapenkki ol vaen silitelty ja ne perunat ol siellä. Sitte kun ne talakoot oli, ni sitte ol ne juotingit ja tanssit piälle myöhemmin syksyllä.
Mikko Partti
Ol neljä samanikäsiä poekia, kaks tuli aina sammaan ikkään.
Oltii parhaimmillaan, ja joka paekkaan piti piästä. Ja eivät olis aina meitäkkään sitte laskenu, ku ne työt sitte vähä kärsi, ku puolee yöhö asti kesti talkootanssit. Sitte myö tuumattiin, että lähetäänpäs, kun tiietään missä on talakoeta, että minkä verran jaksetaan käyä järkiään perätysten. Kuutena iltana käytiin talakoessa, tanssittiin aena piälle, ja joka paikassa haetari tai kramofoni soe tae huulharppu. Ja sitte ku rupes aattelemmaan, nii se soe korvissa jatkuvasti se musiikki. Sitte kyllä, aeka kaukanakkii oli ne talakoot, polkupyörillä kulettiin.
Jos aattelee rukiinleikkuutalakoeta, nehän ol valosaan aekaan, ne loppu siihe kymmenee männessä, ne työt, ainakii tuolla Ho-kankylällä. Syötiin siinä tai kahvit juotiin, sitte alako tanssit.
Ne kesti sinne puolee yöhön, tanssit. Aeka laella ol paljo väkkee liikenteessä siihe aekaan, sotien jäläkeen. Pienestä pittäen oltiin talakoissa mukana.
Emil Pauninsalo
Miä puhun tosijutun kun siinä naapurissa yhes paikassa ol aina talakoeta. Siinä ol renkinä toenen nuapurin poeka, ja ne ol yhen viikon aekana kulkena joka ilta talakoessa. Viimein se ol väsynä se Markku, uupuna niin, että Matti ei suanu sitä herreille ei millään, kun olis töihin pitäny lähteä. Se otti haulikon, ja kun
se makas siinä penkillä, avas ikkunan siitä ja paukautti hauli-kon. Sillo ol hypänny Markku puol metriä korkeelle, ku säikähti haulikon paukkua. Sillä lailla piti herättöö, kun ol viikon kul-kena talakoessa.
Talakoeta ol monenlaesia, yhet oli hirspystytystalakoot, missä olin. Meitä ol neljä miestä siinä saunan pystytyksessä. Ihan pilkallaan sano tuo Toinin velj, että mimmone se oli se palakka.
Se oli kor koskenkorvaa ja par koria olutta, ja sillä se pystytet-tiin. Teki työtä neuvottua, ja kun myö pystytettiin saunaa, ni siinä ikkunatason kohalla kun minä olin kartanlukija, miten niitä pannaa mikkii hirs, niin pahaks onneks siinä seinälle se ikkuna-aukon hirs jäe viärin päin, ja sitte kun se mökki oli jo valmiiksi pystytetty, niin siinä ol yks huone, missä ei ollu yh-tää ikkunata, ja pesuhuoneessa ol kaks ikkunata. Kun se yks hirs kiänty siinä ikkunan kohalla toesinpäen, niin se rakennus tuli sitten semmone, se ol talakoorakennus se. Eihä siinä mitä, tulloohan sitä moottorsahalla niitä ikkunareikiä.
Käytettiin semmostakkii nimitystä ku piruntappotalakoot. Kyl-lähä työ tiiätte, mikä talakoo sillo o kysymyksessä. Ku meiän tilan reunassa ol semmone, mitä talakoeta siellä ol pietty, mut-ta se lato ol suanu semmose nime kun vihmut-tahousun temppeli.
Teuvo Liukkonen
Minä olen ollu semmosessakkii kuin karvankarttuutalakoissa.
Minun sisko män kansanopistoon, ja siihe aikaan ei saanu, sillo sodan jälkeen, mattotarpeita, niin sitten ne ol lehmänkarvoja, ja niihin laitettiin tappuroita sekkaan ja niitä karstattiin siellä talakoissa. Ja tanssit piälle!
Sanni Liukkonen
Talakoissa vässyy, nii sielläki väsy yks kotiapulaene, ja sit se nukku vessaan. Sitte siellä ol kolome villiä poekoo, ja ne mietti, mites se suahaan sieltä. Menvät tervakipon kanssa sinne ala-kertaa ja vetivät pyllyy viivat.
Mikko Laitinen
Sota-aikaan oli talo, jossa ol äiti, jolla ol pieniä lapsia, kuin-kaha paljo lie ollu. Meiät kututtiin koululaiset sinne ruispel-lolle. Mutta en muista sitä, että leikkasko ne isommat pojat sitä ruista, mutta meiän piti kerätä niitä tähkiä sieltä. Ne oli tositalakoot sillo, siellä ei tanssittu sillo eikä siellä annettu ruo-kaakaan, mutta se ol sen perheen pelastamiseks se talakoo, että saatiin se ruis. Myö saatii jotain merkkejä, kun ol työkirjat, ne ol talkoomerkkejä.
Tenho Kallio
Kotikylällä oli kerran kaksi kaveria talkoissa talossa. Toinen pu-hui iltasen eli iltaruoan jälkeen, että eiköhän laiteta vielä heinät seipäille. Kotiinmenomatkalla toinen kovisteli: ”Älä milloinkaan ala puhumaan ruoan jälkeen, että vielä jottain aletaan tehdä.
Pauli Pajunen
Isäni ohjeisti meitä nuorena, että töihin mennessä ei kannata kysyä palkkaa etukäteen. On anntettava työnantajan määritellä palkka, kun työ on tehty. Jos palkka ei tyydytä, voi sanoa, ettei voi vähään aikaan tulla talkoisiin, kun täytyy välillä käydä töissä toimeentulon vuoksi. Jos työantaja ei tästä ymmärrä, ettei ole arvostanut työtäsi, on etsittävä parempi työnantaja.
Keijo Hokkanen
Aikanaan kun olin [Matti] koulussa, ylemmillä luokilla oli aina kaksi viikkoa perunannostolomaa syksyllä. Koululaiset kävivät tuolloin perunannostotalkoissa taloissa. Tällöin talo antoi koululle koulun tarvitsemat perunat talkoopalkkana.
1950 - 60-lukujen vaihteessa alkoivat talkoot jo loppua. Edel-leenkin kuitenkin talkoita järjestetään.
Neljä vuotta sitten ajoin [Keijo] pyörällä Hokkaan ja kävin tervehtimässä vanhoja kyläläisiä talossa, jossa olivat juuri perunanostotalkoot loppuneet. Minut kutsuttiin syömään talkooväen kanssa. Heinäntekoaikaan myös heinät seiväs-tettiin talkooväen avulla. Se oli yksi viimeisimpiä perinteisiä talkootöitä, sillä vielä 1980-luvulla heiniä seivästettiin talkoilla.
Emil Pauninsalo, Matti Albrecht, Keijo Hokkanen ja Maija Liisa Laitinen
Tiiättekös, mitkä on tuppulatalakoot?
Se on naisten hommia ollunna varmaan…
Se oli, ku jokkaene vei männessään heiniä semmoselle ihmi-selle, jolla saattoi olla lehmä muttei mittään peltoa, ni talven heinät tuli siinä sitten.
Sanni Liukkonen