Tässä tutkimuksessa käsityöharrastuksen moninaisuutta tutkittiin työstä palautumisen näkökulmasta. Tutkimustulokset osoittivat villasukkien olevan suosituin käsityötuote ja neulomisen suosituin käsityötekniikka työntekijän työn rasituksista palautumisen kan-nalta. Tulokset noudattelevat aiemmissa tutkimuksissa (mm. Corkhill ym. 2014; Kouhia 2016; Taitoliitto 2018) saatuja tuloksia lankatöiden suosiosta aktiiviharrastajien parissa.
Yleisesti ottaen varsinaista tuotetta tärkeämpää oli kuitenkin itse tekemisprosessi, uu-den oppiminen ja konkreettinen lopputulos käsityön tekemisen mukanaan tuomaa omaa aikaa ja rentoutumisen tunnetta unohtamatta.
Vastaajien heterogeenisestä joukosta huolimatta aineistosta löytyi paljon yhtäläisyyk-siä, joten aineiston perusteella pystyttiin muodostamaan kaksi erilaista tyyppikuvausta käsityöharrastajista. Eri harrastajatyypit erosivat toisistaan niin käsityötekniikan kuin myös käsityöprosessin perusteella (ks. Pöllänen & Kröger 2006, 86–88). Villasukkailijat
suosivat neulomista ja ositettua käsityöprosessia, ja sopivat aiemmissa tutkimuksissa (mm. Kouhia 2016, 20; Taitoliitto 2018) luotuun kuvaan aktiiviharrastajista. Sen sijaan monimaterialistit hyödynsivät käsitöissään monia eri tekniikoita ja materiaaleja, ja so-pivat näin aiemmissa tutkimuksissa (mm. Ihatsu 2006, 25; Kouhia 2016, 20; Taitoliitto 2018) esiin tulleeseen ilmiöön, jossa perinteisiä käsityömenetelmien rajaoja rikotaan, käytetään sekatekniikoita ja suositaan erilaisia tuunaus- ja korjausprojekteja. Monima-terialisteille oli tärkeää toteuttaa käsityö suunnittelusta ja joskus jopa materiaalien val-mistuksesta lähtien itse. Molemmissa harrastajatyypeissä oli sekä nuorempia että van-hempia henkilöitä, eikä ammatilla ollut merkitystä tutkimushenkilön harrastajatyypin profiloimisen kannalta.
Villasukkailijoille käsityötä tehdessä tärkeintä oli rentoutuminen ja se, että sai hiljentyä ja pysähtyä (ks. Pöllänen 2015a, 89). Neulominen oli usein ositettua käsityötä, ja samaa mallia toistettiin useampaankin kertaan. Työt olivat usein pienempiä, kuten villasukkia tai lapasia. Samoin kuin Pölläsen ja Krögerin (2006, 94) tutkimuksessa, ei tässäkään tutkielmassa voitu aineiston perusteella suoraan päätellä, johtuiko pienempien töiden tekeminen tutkimushenkilön elämäntilanteesta vaiko jostakin muusta.
Monimaterialisteille tärkeintä käsityöharrastuksessa oli tutkimustulosten perusteella saada toteuttaa itseään. Oman kädenjäljen näkeminen oli tärkeää, ja itsetehdyissä tuot-teissa sai näkyä niiden omaleimaisuus. Kuten aikaisemmissakin tutkimuksissa (mm.
Corkhill ym. 2014; Kouhia 2016, 30; Mason 2005, 262; Pöllänen 2006) on käynyt ilmi, käsitöiden tekeminen voi olla joillekin enemmänkin elämäntapa kuin harrastus – tämä ilmeni myös monimaterialistien vastauksissa.
Sonnentagin ja Fritzin (2007) palauttavien psykologisten mekanismien malliin ja Kinnu-sen ja Feldtin (2009, 23) tutkimukseen verrattuna, tässä tutkielmassa tutkimustulokset osoittivat työntekijöiden hyödyntävän palautumisessaan eniten käsityöharrastuksen osalta taidonhallintakokemuksia psykologisen irrottautumisen sijaan. Koska käsityössä syntyy lopputuloksena jotakin konkreettista ja siinä näkee omien taitojensa kehittymi-sen, voi tämä osaltaan vaikuttaa taidonhallintakokemusten korostumiseen tässä tutkiel-massa. Taidonhallintakokemukset käsityöharrastuksen parissa auttoivat työntekijöitä myös toipumaan työpäivän aikana tulleista pettymyksistä ja ongelmatilanteista.
Psykologinen irrottautuminen ja rentoutuminen saivat tutkimustuloksissa osittain pääl-lekkäisiä merkityksiä. Moni harrastaja koki rentoutuvansa samalla kun teki käsitöitä.
Toisaalta taas juuri käsitöitä tehdessä työasiat unohtuivat kokonaan, mikä on Sonnen-tagin ja Fritzin (2007, 205–206) mukaan psykologisen irrottautumisen tyypillisimpiä
piirteitä. Käsityöharrastuksessa arvostettiin sen mukanaan tuomaa flow-kokemusta, kun pystyi keskittymään vain käsillä olevaan tekemiseen. Flow-tilan tuoma oman tilan kokemus koettiin tärkeäksi ja monelle työntekijälle se oli tärkeä syy harrastaa käsitöitä (ks. Csikszentmihalyi 2014, 230–231; Luutonen 2004, 17). Tutkimustulokset osoittivat villasukkailijoiden hyödyntävän rentoutumista työstä palautumisessa monimaterialis-teja enemmin (kuviot 9 ja 10). Tämän voi johtua esimerkiksi monimaterialistien moni-mutkaisemmista hankkeista ja kokonaisen käsityön prosessista, jossa esimerkiksi työn ja työvaiheiden suunnittelu vaatii melko paljon henkisiä voimavaroja, kuten aiemmissa tutkimuksissa (mm. Kojonkoski-Rännäli 1995, 61, 92–95; Pöllänen & Kröger 2006, 88) on todettu.
Vapaa-ajan kontrollin koettiin palauttavan tutkimustulosten perusteella vähiten työn ra-situksista (kuvio 8). Toisaalta voisi ajatella, että kaikki tutkimushenkilöt kokivat vapaa-ajan kontrollin merkittävimmäksi palautumistavaksi, vaikka siitä ei suoranaisesti ollut-kaan monia mainintoja tutkimusaineistossa. Kukin vastaaja oli kuitenkin järjestänyt it-selleen aikaa tehdä käsitöitä ja valinnut käsityöharrastuksen omaa työstä palautumista edistäväksi toiminnaksi. Valinta oman vapaa-ajan käyttämisestä on Sonnentagin ja Frit-zin (2007, 206-207) sekä Kinnusen ja Feldtin (2009, 19) mukaan juurikin vapaa-ajan kontrollin päätavoite. Tässä tutkielmassa vapaa-ajan kontrolliin liittyvät pystyvyysusko ja pätevyyden tuntemukset liittyivät tiiviisti myös taidon hallintakokemuksiin, koska vastaajat kokivat tärkeäksi saada opetella uutta omaan tahtiin.
Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että villasukkailijoiden käyttämät psykolo-gisen palautumisen mekanismit mukailisivat monimaterialisteja enemmin painotuksil-taan aiemmissa tutkimuksissa (mm. Sonnentag & Fritz 2007; Kinnunen & Feldt 2009), saatuja tuloksia. Villasukkailijoihin verrattuna monimaterialisteilla korostuivat Hobfollin (1989) voimavarojen säilyttämisteoriaan pohjautuvat ominaisuudet, eli taidonhallinta ja vapaa-ajan kontrolli. Kaikki tutkimushenkilöt hyödynsivät palautumisessa kuitenkin useampaa kuin vain yhtä mekanismia, minkä myös muun muassa Sonnentag ja Fritz (2007) sekä Kinnunen ja Feldt (2009) ovat tutkimuksissaan todenneet. Kuitenkin toisin kuin edellä mainituissa tutkimuksissa, tämän tutkielman perusteella ei voida sanoa, onko esimerkiksi iällä, sukupuolella tai ammatilla merkitystä työstä palautumisen kan-nalta käsityöharrastuksen parissa.
Tutkimustulokset osoittivat työtekijöiden palautuvan työn rasituksista käsityöharrastuk-sen parissa viittä eri teemaa hyödyntäen. Tutkielmassa esitetyt käsityötä harrastavan työntekijän palautumista edistävät teemat (Käsityömateriaalit ja -tuotteet, Harrastuk-seen liittyvät tunteet ja ajatukset, Konkreettinen lopputulos, Taitojen kehittyminen ja
ihmisenä kasvaminen, Käsityöharrastus mukana töissä) ovat osittain yhteneväiset Pöl-läsen (2012; 2015b, 64-72) käyttämän käsityön voimapyörän kanssa, jossa on eritelty kahdeksan käsityön henkistä hyvinvointia lisäävää elementtiä.
Tutkimustuloksissa käsityömateriaalien ja -tuotteiden teema linkittyi tiiviisti harrastuk-sen tuomiin tunteisiin jonkin saavuttamisesta sekä käsityön konkreettiseen lopputulok-seen. Kuten aiemmissakin tutkimuksissa (mm. Pöllänen 2015b, 64–65) on käynyt ilmi, moni harrastaja koki tärkeäksi luetella, millaisia tuotteita on harrastuksen parissa val-mistanut. Aiemmissa tutkimuksissa (mm. Kauhanen ym. 2015, 11; Lehti, Rouvinen &
Ylä-Anttila 2012, 5, 18, 116; Taris 2018) nykytyön on todettu liikkuvan usein hyvin abstraktilla tasolla digiavaruudessa, jolloin käsityön konkreettisuuden ja käsin kosketel-tavuuden merkitys korostuu entisestään, mikä kävi ilmi myös tämä tutkimuksen yhtey-dessä. Kuten muun muassa Luutonen (2004) ja Pöllänen (2006, 74; 2015a 90) ovat aiemmin todenneet, myös tässä tutkielmassa huomattiin, että keskeneräinenkin työ tarjosi tekijälleen kokemuksen jonkin saavuttamisesta, kun pystyi näkemään oman kä-denjäljen ja edistymisen.
Tämä tutkielman tulokset mukailivat aiempien tutkimusten (mm. Luutonen 2004; Ma-son 2005; Pöllänen 2013, 2015b; Saloheimo 2004) kuvauksia siitä, että käsitöitä tehtiin pääsosin perheenjäsenille, muille läheisille, työtovereille, ystäville ja joskus myös itselle.
Moni ajatteli tehdessään henkilöä, jolle valmiin tuotteen haluaa antaa, tai vaihtoehtoi-sesti halusi vain rentoutua ja järjestellä ajatuksia omassa rauhassa. Monimaterialisteilla suurin osa harrastukseen liittyvistä ajatuksista liittyi työn tekemiseen, kun haluttiin rat-kaista jokin työssä tullut pulma tai suunnitella tulevaa (vrt. Pöllänen 2015b, 67 – 68).
Päällimmäisenä ajatuksena työstä palautumiseen liittyen oli kuitenkin ajatus rentoutu-misesta – stressaavan tilanteen purkarentoutu-misesta ja ”vain olerentoutu-misesta”, mikä on myös aiem-missa tutkimuksissa (mm. Pöllänen 2015b, 68) huomattu tärkeäksi käsityön hyvinvoin-tia lisääväksi elementiksi. Tässä tutkimuksessa rentoutumisen merkitys korostui erityi-sesti villasukkailijoiden parissa.
Tutkimustulokset osoittivat, että omien taitojen kehittymisen huomaaminen, uuden op-piminen ja kehon kontrollointi olivat tärkeitä teemoja työntekijöiden palautumisen kan-nalta (vrt. Pöllänen 2006, 74). Tämän tutkielman tulokset mukailivat aiemmissa tutki-muksissa (mm. mm. Luutonen 2004; Pöllänen 2015b, 68 – 69; Rönkkö 2011) saatuja tuloksia harrastajan itsetunnon paranemisesta, kun hän huomasi oman kehittymisensä ja sai käsityön parissa onnistumisen kokemuksia. Vapaa-ajalla saatujen onnistumisen elämysten avulla jaksoi töissäkin yrittää seuraavana päivänä uudelleen, eikä edellisen
päivän epäonnistumiset enää painaneet, kuten myös muun muassa Kinnunen ja Feldt (2009, 19) sekä Sonnentag ja Fritz (2007, 206) ovat todenneet.
Käsityön ottaminen mukaan töihin tai opiskeluihin tarjosi tutkimusten mukaan niin so-siaalisia ulottuvuuksia kuin myös keinon rentoutua tai keskittyä. Käsityön tekeminen toimi keskustelun avaajana asiakkaiden parissa, mutta toi myös enemmin mielekkyyttä työpäivään, jos työtehtävät itsessään olivat epämieluisia. Käsitöiden tekeminen työpäi-vän aikana sai myös päityöpäi-vän tuntumaan lyhyemmältä.