SUSTAINABILITY ASSESSMENT

Laitos: Interdisciplinary Centre, Technical University of Denmark, Lyngby, Tanska.

Aihe/ teollisuus: Maatalous ja elintarviketeollisuus.

Tuotteet: Liha, leipä ja maataloudessa käytettävät aineet.

Luokittelu: Monipuolinen, muttei tarkka, laadullinen arviointimenetelmä.

Produktlinienanalysen (PLA) tapainen, hyvin monipuolinen parametrien määrittely, iteratiivinen menettely ja kaikkien kiinnostuneiden osapuolten mukaanotto (myös työntekijät ja kuluttajat).

Eroaa PLA:sta siten, että perustuu pitkälti aggregointiin sekä muodolliseen arviointimenettelyyn, "kestävän kehityksen" (World Commission on Environment and Development 1987) periaatteiden mukaisesti. Lisäksi käyttää eettistä argumentointia perustuen sopimusteoriaan (contract theory, Rawls 1971) parametrien tai vaihtoehto­

jen järjestämiseksi, jotta monikriteeripäätösten määrä vähenisi.

Päästöt tulisi laskea ja aggregoida resurssien kulutuksen mukaan, joko

ympäristövarojen kulutuksen mukaan tai epäsuoraan niiden ylimääräisten tuotannossa tarvittavien resurssien mukaan, joilla voidaan estää päästöt tai lievittää vahinkoja.

Vertailtaessa erilaisten resurssien kulutusta kestävä resurssien käyttö määritellään seuraavasti: käyttää uusiutumattomia resursseja kierrättäen ja uusiutuvia siten, että niiden luonnollista uusiutumisvauhtia ei ylitetä. Jollei mikään tutkimuksen vaihtoehdoista täytä kestävyyden määritelmää tulee menetellä seuraavasti: jos vain yksi luonnonvara ei täytä määritelmää, tulee valita vaihtoehto, jossa käytetään vähiten tätä luonnonvaraa; jos on useampia tällaisia luonnonvaroja, tulee suosia uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä. Jos kaikissa vaihtoehdoissa on uusiutumattomia luonnonvaro­

ja, jotka eivät täytä määritelmää, nämä luonnonvarat tulisi jättää pois laskuista. Jos useissa vaihtoehdoissa on uusiutuvia luonnonvaroja, jotka eivät täytä kestävyyden määritelmää, valitaan vaihtoehto, jolla on pienin "kestävyyslukujen" summa

Kuvaus:

suoraan

LIITE 2/15

(sustainability ratios, yksittäisen luonnonvaran kulutus jaettuna sen luonnollisella uusiutumisvauhdilla).

Menetelmästä ollaan kehittämässä tietokonepohjaista opetusvälinettä.

Lähteet: Pedersen ja Christiansen 1992.

3 Muita elinkaaritutkimuksia

Pedersen ja Christiansen (1992) ovat käsitelleet menetelminä myös kuluttajatutki­

muksia ja ympäristömerkintäselvityksiä, jotka ovat oikeastaan elinkaarianalyysin sovellutuksia, sekä SETACrn menetelmän kehittelyä, Hofineister- ja Umwelt-cont- rolling-menetelmiä, jotka ovat pikemmin kannanottoja menetelmien kehittämiseksi kuin varsinaisia malleja.

3.1 HOFMEISTER

Technical University of Berlin, Section for agricultural development, Saksa.

Aihe/ teollisuusala: Materiaali- ja energiataseet.

Luokittelu: (Käytännöllisen laaja ja yksityiskohtainen inventointimenetelmä.) Ei ole malli, vaan tutkimus materiaali- ja energiataseista.

Laitos:

Kuvaus: Bechmann ym. ovat laatineet v. 1987 raportin ympäristöllisestä laskemisesta ja katsauksen seitsemästä materiaali-ja energiataseesta ja Hofmeister on laatinut v. 1989 raportin, jossa on tarkasteltu metodologisia näkökohtia ja 23 materiaali- ja ener­

giatasetta. Näihin perustuen on todettu seuraavaa: Perinteisillä materiaali- ja energiataseilla on monia yhtäläisyyksiä tuotteiden elinkaarianalyysien kanssa, sillä nekin tarkastelevat koko materiaalivirtaa, säästöjä, raaka-aineen ja tuotteen laatua sekä vaihtoehtoisia käyttömahdollisuuksia, vaikka pääsyy näihin taseisiin onkin ollut taloudellisen arvon kasvattaminen ja kustannusten vähentäminen.

Yleensä tiedot ovat rajoittuneet tutkimuksen kohteena olevaan yritykseen. Yksityis­

kohtaisuuden aste ja johtopäätökset ovat vastanneet selvästi suunnittelijan intressejä.

Hofmeister varoittaa elinkaarianalyysin väärinkäytöstä, mutta toteaa, että monipuoli­

sella, yhdistävällä laskentaperiaatteella voi olla oma dynamiikkansa, joka voi nostaa sen kapeiden intressien yläpuolelle.

Hofineister luokittelee kaikki päästöt ja sivutuotteet sivutuotteiksi. Hän pohtii materiaali- ja energiataseiden sopivuutta onnettomuuksien ja työolosuhteiden arvioimiseksi. Hän ehdottaa yrityskohtaisten ja seudullisten taseiden yhdistettyä järjestelmää ympäristösuunnittelun osaksi.

Lähteet: Pedersen ja Christiansen 1992

LIITE 2/16 3.2 KULUTTAJATUTKIMUKSET

Esimerkiksi Stiftung Warentest, Stiftung Verbraucherinstitut ja aikakauslehdet Öko­

test ja Prüf mit, Saksa.

Laitos:

Aihe/ teollisuus: Kemianteollisuus.

Tuotteet: Pesuaineet, puhdistusaineet, tiskaus koneella ja käsin, veden kalkinpoisto- ja ioninvaihtoaineet, WC-puhdistusaineet, tiskikoneet, tekstiili- ja paperi vaipat.

Käytännöllisen laaja ja yksityiskohtainen arviointimenetelmä.

Ei yleistä menetelmää. Jokaisella tutkimuksella on oma menetelmänsä, joka on yleensä hyvin yleisluonteinen ja kapea-alainen. Kuitenkin kuluttajatutkimuksilla on joitakin kiinnostavia näkökohtia, kuten:

- Ne selvittävät usein käytön tehokkuutta ja samalla epäsuorasti resurssien kulutusta, ainakin kotitaloudessa.

- Ne käsittelevät usein vaihtoehtojen valintaa, tuotteen laatua ja tuoteyksikön määrittämistä yksityiskohtaisesti.

Parametrit:

* Vaihtelevat paljon tutkimuksesta riippuen; toisissa on laadullinen arviointi, joissakin käsitelty mm. vesipäästöjä: TOC, COD, BOD, kokonaissuolapitoisuus, PEC/NOEC -suhde (Predicted Environmental Concentration/ No Observed Effect Concentration) fosforille, puhdistusaineille ja boorille, jätevedenkäsittelyn kustannukset, jätevesilietteeseen kertyminen, vaikutukset juomavesihuoltoon (mm. raskasme­

tallien vapautuminen). Toisinaan on käsitelty kiinteitä jätteitä, esimerkiksi pak­

kausjätteitä.

Tiedon käsittely ja arviointi:

* Usein tietojen aggregointia.

Lähteet: Pedersen ja Christiansen 1992.

Luokittelu:

Kuvaus:

3.3 SETAC

Laitos: Society of Environmental Toxicology and Chemistry. SETAC-Europe, Brysseli, Belgia ja SETAC-USA. SETAC-Europen osoite: Avenue E. Meunier 83, Box 1,1200 Brussels, Belgium.

Puh: +32-2-772 9080, Fax: +32-2-772 6835.

SETAC on voittoa tuottamaton järjestö, joka on mukana ympäristöongelmiin liittyvissä selvityksissä. Elinkaarianalyyseihin liittyen SETACdla on erillinen SETAC-LCA ryhmä, joka yrittää luoda kansallisesti ja maailmanlaajuisesti hyväksyttäviä menetelmiä ja tietokantoja elinkaarianalyysiä varten sekä edistää sen käyttöä ja siihen liittyvän teknologian kehittymistä. SETAC järjestää mm. elinkaarianalyyseihin liitty­

viä seminaareja ja julkaisee niiden aineistoa. Järjestön Euroopan osasto julkaisee kahdesti kuukaudessa ilmestyvää Life cycle analysis uutislehtistä.

Luokittelu: (Määrällinen inventointimenetelmä.) Ei ole menetelmä, vaan pyrkii harmonisoimaan ja kehittämään elinkaarianalyysin metodologiaa.

Menetelmä: Perustuu Smugglers Notchin seminaarin julkaisuun (Fava ym. 1991). Myöhemmissä seminaareissa menetelmää on edelleen kehitetty.

Tutkimuksen määrittäminen:

* Tarkoitus: ilmoitettava täsmällisesti.

* Osallistujat: Vertaisarviointimenettely mallin kehittelyn kriittisissä vaiheissa ja ennen julkaisemista.

Ti toteen määrittäminen:

* Sivutuotteiden huomioon ottaminen: 50% päätuotteelle, 50% sivutuotteelle kunnes parempi menetelmä kehitetään.

lärjestelmän määrittäminen:

* Elinkaaren rajoituksia: Ei yhtään.

* Jätteiden käsittely: Laaja tarkastelu.

* Kuljetukset: Laaja tarkastelu (Fava ym. ehdottavat tarkasteltavaksi myös tuotteen hävikkiä, pakkaamista, melua, ja luonnonympäristön häiriintymistä).

Parametrit:

* Energia: Sisällytetään.

* Päästöt ilmaan, veteen ja maahan: Yksityiskohtainen inventointi perustuen

ja energiataseisiin ja erilaisiin jätteenkäsittelytekniikoihin. Ehdotus jaotella päästöt niiden ympäristövaikutusten mukaan.

I ähtötiedot:

* Tiedon lähteet: Mieluiten yrityskohtaisesti.

* Puuttuvat tiedot: Osoitettava selvästi. Alle havaintorajan oleville arvoille käytettävä raja-arvoa.

Tiedon käsittely ja arviointi:

* Tietojen yhteenlasku, mutta ei aggregointia.

* Tiedon kelpoisuus: Herkkyysanalyysillä.

* Vaihtoehtojen sovitus: Erillisessä elinkaaren parannusanalyysissä, mahdollisesti optimointina. Leidenin seminaarissa vuonna 1991 määriteltiin parannusanalyysin tilalle arviointi-vaihe.

* Vaihtoehtojen arviointi: Erillisessä vaiheessa.

Lähteet: Pedersen ja Christiansen 1992.

LIITE 2/17

In document Life cycle analysis and packaging (sivua 118-121)