Luokittelu ympäristövaikutusten mukaan Finnvedenin ja Lindforsin ehdotus

Firmveden ja Lindfors FVLzstä (1992b) ovat tehneet selvityksen erilaisista luokittelu­

menetelmistä. He ovat laatineet myös oman luettelon elinkaarianalyysiin sisällytettä­

vistä vaikutuksista ja niiden luokittelusta (taulukko 8).

Taulukko 8. Finnvedenin ja Lindforsin (1992b) ehdotus elinkaarianalyysissä käsiteltä­

vistä vaikutuksista ja niiden luokittelusta.

ARVIOINTIPERUSTEET OTSAKE

- Niukat luonnonvarat

- GWP, C02-ekvivalentteina - Kasvihuoneilmiö

- OOP klooratut - OOP bromatut - n2o

- Otsonikato

- Terveysvaikutukset

- Kaikkien yhdisteiden akuutti toksisuus - Huonosti hajoavien yhd. akuutti toksisuus - Potentiaalinen biokertyminen

- Huonosti hajoavien yhd. pot. biokertyminen - H* tai emäskationien häviäminen

- Ekotoksisuus

- Happamoituminen

- Vesi: hapen kulutus - Maa: N

- Rehevöityminen

- NO,

- POCP (VOC) - Oksidanttien muodostus

- Työterveys/turvallisuus - Maankäytön vaikutukset

GWP = Global Warming Potentials = kasvihuoneilmiön aiheuttamispotentiaali (globaali lämpiämispotentiaali)

OOP = Ozone Depletion Potentials = otsonikadon aiheuttamispotentiaali POCP = Photochemical Ozone Creation Potentials = valokemiallisen otsonin

muodostamispotentiaali

VOC = Volatile Organic Compounds = haihtuvat orgaaniset yhdisteet

Finnveden ja Lindfors ehdottavat, että esitetyillä otsakkeilla olisi vielä alaotsakkeita.

Järjestelmässä esimerkiksi orgaanisen aineksen päästöt (COD) käsiteltäisiin rehevöitymis-otsakkeen alla. On ehdotettu, että näitä luokkia arvioitaisiin vaikutusläh- töisesti, ei paikkaan sidotulla, käytännöllisellä lähestymistavalla. Tällöin ei tarvita tietoja päästöjen esiintymispaikan erityisolosuhteista, paitsi jollei yleisiä tietoja ole saatavilla. Analyysi rajoittuisi siis potentiaalisiin vaikutuksiin ja sitä voidaan pitää uhan arviointina.

Jonkinlaisia tietoja kohdeympäristöstä kuitenkin tarvitaan. Myös Guinée (1992) on tehnyt selvityksen luokittelusta ja ehdottanut, että ympäristöolosuhteita arvioitaisiin jonkinlaisilla maailmanlaajuisilla keskimääräisillä tiedoilla. Finnveden ja Lindfors ovat valinneet suppeamman alueen, joillekin tapauksille Euroopan ja joillekin Poh- jois-Euroopan. Lisäksi joillekin luokille painotustekijät tulisi arvioida erilaisten

äärimmäisten, mutta realististen skenaarioitten mukaan. Skenaarioitten vaihteluväli kuvaisi tulosten epävarmuustekijöitä.

Kasvihuoneilmiötä arvioivalle GWP:lle he ovat laskeneet viisi erilaista aikajännettä joista vahtaan sopiva tavoitteen määrittämisosassa tai arviointiosassa - ei luokittelu-

. Otsonikatoa (OOP) aiheutuu pääasiassa kolmenlaisista yhdisteistä, kloori- bromi- ja typpiyhdisteistä, erityisesti typpioksidista.

osassa

Happamoituminen tarkoittaa luonnon vastustuskyvyn heikkenemistä vastustaa hapanta laskeumaa. Happamoitumiselle on ehdotettu kahta erilaista arviointitapaa; maahan laskeutuneiden protoneiden sekä laskeutuneiden yhdisteiden maassa tuottaman vetyionimaärän mukaan, tai emäskationien maasta häviämisen mukaan. Happamoitu­

minen tulisi arvioida ainakin kahdelle eri skenaariolle johtuen erityisesti typen erilaisesta käyttäytymisestä eri maatyypeissä.

Rehevöityminen on jaettu maa- ja vesisysteemien rehevöitymiseen. Jälkimmäistä arvioidaan mm. ravinteista peräisin olevien orgaanisten aineiden hajoamisprosessissa kuluvalla hapen määrällä. Rehevöityminen tulisi arvioida ainakin kahdelle eri skenaariolle, fosforin ollessa rajoittavana sekä typen ollessa rajoittavana ravinteena.

Oksidanttien eli hapettajien muodostus on jaettu kahteen alaryhmään, typpioksideihin ja haihtuviin orgaanisiin yhdisteisiin (VOC). Jälkimmäinen ryhmä on yhdistetty valokemiallisen otsonin muodostuspotentiaalin (POCP) kanssa. On ehdotettu, POCPdle tulisi käyttää kolmea eri skenaariota, joissa on erilaiset aikajänteet ja NO -

taustapitoisuudet. x

Edellä selostettu luokitteluehdotus on jo melko kehittynyt. Siinäkin on kuitenkin vielä puutteita. Esimerkiksi aineiden pysyvyyden, mobiliteetin ja yhteisvaikutusten arviointia ei ole mainittu. Finnveden ja Lindfors aikovat jatkokehitellä luokitteluehdotustaan.

Finnveden ym. (1992) ovat tehneet selvityksen luokittelusta myös Pohjoismaisen màbk^î^^hmll1 JulkaÌSUUn’ j°ssa he esittävät mm. painotustekijöitä joillekin edellä

Salsteen ehdotus

että

Ympäristövaikutusten merkitystä on pohtinut myös Saisie (taulukko 9).

Muita ehdotuksia

Ympäristövaikutuksia voidaan luokitella kansallisen hallinnon laatiman ympäristö­

ongelmien poliittisen priorisoinnin perusteella. Assies (1991) ja Guinée (1992 taulukko 6, kohta 4.1) ovat jaotelleet ympäristövaikutuksia ryhmiin Hollannin ympä- nstopohtiittiseen suunnitelmaan perustuen. Assiesin ehdotus oli hyvin samantapainen kum Guineen, mutta luokkia oli vähemmän. Assiesin mukaan luokit-telussa käsiteltävien ympäristökysymysten määrä tulisi rajoittaa korkeintaan kymmeneen, jotta arviointi olisi vielä hallittavissa. Valittujen kriteerien tulee olla keskenään riip­

pumattomia, jotta samoja ympäristövaikutuksia ei lasketa kahteen kertaan. Yhdellä aineella voi toki olla useampia ympäristövaikutuksia, jotka ovat toisistaan riippumattomia. Maantieteellinen sijainti ja selvityksen aikajänne vaikuttavat siihen, mitä ympäristövaikutuksia on tarkoituksenmukaista tarkastella kussakin tilanteessa.

Assies oli maininnut ylimääräisenä tuotteen käyttöturvallisuuden.

Pedersen (viitt. Pedersen ja Christiansen 1992) on ehdottanut, että päästöt ryhmi- teltäisiin resurssien kulutuksen mukaan; joko suoraan ympäristövarojen kulutuksen mukaan tai epäsuoraan sellaisen lisäkulutuksen mukaan, joka tarvitaan tuotantojäijes- telmässä, jotta voitaisiin estää päästöt tai lievittää vahinkoja. Joissakin menetelmissä on arvioitu energiavarojen ehtymistä laskemalla yhteen eri tyyppisten fossiilisten polttoaineiden kulutus perustuen niiden energiasisältöön. Pedersen on vielä ehdottanut, että uusiutuvien luonnonvarojen kulutusta vertailtaisiin niiden "kestävyyslukujen"

(sustainability ratios-, luonnonvaran kulutus jaettuna luonnollisella uusiutumis­

vauhdilla) perusteella, silloin kun kokonaiskulutus ylittää uusiutumisvauhdin.

Ahbe ym. (1990) ovat ehdottaneet vastaavaa menettelyä sekä resurssien käytön että päästöjen ryhmittämiseksi, myös silloin kun hyväksyttäviä rajoja ei ylitetä (kynnys- raja, jolloin peruuttamattomia vahinkoja voi syntyä). Lisäksi he ovat ehdottaneet käytettäväksi uusiutumattomille luonnonvaroille vuosittaisia hyväksyttäviä osuuksia.

He ehdottavat resurssien ja päästöjen sallittavuuden ns. "ekologista niukkuutta" kuvaa-

"ekotekijää" (resurssien kokonaiskulutus tai päästöt jaettuna hyväksyttävällä kulutuksella tai päästöillä). He ovat todenneet, että ympäristövaikutus on suhteessa kulutuksen ja päästöjen määrään riippumatta hyväksyttävästä rajasta (viitt. Pedersen ja Christiansen 1992).

maan

Taulukko 9. Ympäristövaikutusten karkea luokittelu- ja priorisointimahdollisuus (Salstea 1992 mukaillen).

YMPÄRISTÖVAIKUTUS PÄÄSTÖT JA NIIDEN LÄHDE

Elämän edellytyksiä maapallolla voimakkaasti muuttavat päästöt:

- Energiantuotanto (COJ

- Anaerobinen hajoaminen (CH4) -> Kasvihuoneilmiö Otsonikato

- CFC ^->

Suurien alueiden elinolosuhteita muuttavat kaasu- ja pölypäästöt:

- Energian tuotanto (SÖ2, NOJ - Prosessit

- Liikenne

Happamoituminen Laskeumat

->

Vesien tilaa huonontavat päästöt:

- Prosessit

- Energiantuotanto - Asutus

Rehevöityminen Vesien pilaantuminen kelvottomiksi elämälle

->

Kiinteät päästöt:

- Prosessit

- Tuotteiden hylkääminen

Rajoitettujen alueiden muuttuminen käyttökelvottomiksi, kaatopaikat

->

In document Life cycle analysis and packaging (sivua 38-42)