Supply Visibility Point – Supply Information Penetration Point

SVP-SIPP-synkronointimalliehdotuksen periaate on esitetty kuvassa 14.

Kuva 14. Periaatekuva SVP-SIPP-synkronointimalliehdotuksesta.

Potentiaalisia SIPP:jä

89 SVP-SIPP-malliehdotus määritellään seuraavasti:

*SVP on se toimittajan toimitusketjun piste, josta toimittaja jakaa asiakkaalleen tarjontatietoa. Tarjontatiedolla tarkoitetaan tässä yhteydessä erityisesti mahdollisiin toimitushäiriöihin liittyvää tietoa. Esimerkiksi jos toimittajan lähtövaraston taso alittaa sille asetetun minimirajan, niin toimittajan tulisi tiedottaa siitä asiakasta. SVP:ssa on siten kyse ennen kaikkea muutosten ja poikkeamien hallinnasta, jolloin yritysten välillä on määritetty:

suunnitelma (esim. varaston min-max-rajat, jonka sisällä tulisi pysyä)

toimintatapa, miten ja milloin poikkeamasta tiedotetaan (esim. sähköpostilla tiedottaminen saman päivän aikana varaston min-max-rajasta poiketessa)

Tarjontatietoon liittyvät hyvin pitkälle samat periaatteet kuin DVP-DPP-mallin yhteydessä esitettyyn kysyntätietoon. Tarjontatietoa voi tulla toimittajan toimitusketjun eri vaiheista. Tarjontatiedon jakamisen ajoitus on tärkeää, koska asiakasyrityksellä on sitä enemmän aikaa tehdä ennakoivia päätöksiä, mitä aikaisemmin yritys saa tarjontatietoa. Myös tarjontatieto voi olla epäluotettavaa ja/tai -tarkkaa. Tiedon epäluotettavuudesta toimii esimerkkinä tilausvahvistus, joka tehdään puutteellisen tiedon perusteella. Tällöin toimittaja voi luvata asiakkaalleen toimituspäivän, johon mennessä on mahdotonta toimittaa. Epätarkasta tiedosta toimii esimerkkinä asiakkaalle jaetun vapaan kapasiteetin likimääräiset arviot tai varastosaldojen virheellisyys.

Tarjontalähtöisen synkronoinnin kannalta tärkeät luotettavuus- ja tarkkuusnäkökulmat liittyvät ennen kaikkea määrään ja ajankohtaan. Kysyntätiedon tapaan tarjontatieto muuttuu toimittajan toimitusketjun eri vaiheissa. Tällöin voivat muuttua ajoituksen lisäksi myös tarjontatiedon luotettavuus ja tarkkuus. Esimerkiksi toimittajalla tietyllä ajanhetkellä myöhässä olleet toimenpiteet voidaan ehtiä sittenkin tehdä ja siten pysyä sovitussa toimituspäivässä. Tätä kautta myös riskinäkökulma on tärkeä. Asiakasyritys on esimerkiksi voinut ehtiä jo tilata korvaavan materiaalin toiselta toimittajalta.

Kuvaan 15 on hahmoteltu mahdollisia tarjontatiedon jakopisteitä toimittajan toimitusketjusta. DVP-DPP-mallin tyyliin materiaali- ja palveluvirta on eroteltu käsittelyssä toisistaan. Materiaalivirtanäkökulma liittyy sopimustuotteisiin melko tasaisen kysynnän tapauksessa. Materiaalivirtaan liittyvät poikkeamatilanteet kytkeytyvät

90

erityisesti asiakastilauksen jälkeisiin häiriöihin. Palveluvirtanäkökulmaa tarvitaan räätälöitävässä materiaalissa ja kysynnän suuremmissa muutoksissa. Palveluvirtaan liittyvät poikkeamatilanteet kytkeytyvät myös asiakastilausta edeltäviin muutoksiin.

Koska tarjontalähtöisestä synkronoinnista oli saatavissa kirjallisuudesta vähemmän tietämystä kuin kysyntälähtöisestä synkronoinnista, niin SVP:n määrittely oli DVP:n määrittelyä hankalampaa. Empiirisen tutkimusvaiheen uskottiin tuovan tähän täydentävää tietoa.

Kuva 15. Mahdollisia tarjontatiedon jakopisteitä toimittajan toimitusketjussa.

*SIPP on se asiakasyrityksen päätöksentekoketjun piste, jossa yritys hyödyntää toimittajalta saamaansa tarjontatietoa. Asiakas voi esimerkiksi päättää käyttää vaihtoehtoista toimittajaa, mikäli ensisijaisella toimittajalla ilmenee toimitushäiriö.

Toisaalta asiakas voi käyttää omia tuotantojoustojaan häiriötilanteissa. Hankalimmassa tapauksessa asiakkaan täytyy siirtää toimitusajankohtaa ja/tai muuttaa jopa tuotespesifikaatioita omille asiakkailleen. Mitä aikaisemmin ennen materiaalin tarvehetkeä asiakas saa tiedon poikkeamasta, sitä enemmän yrityksellä on aikaa etsiä vaihtoehtoja tulevan ongelman ehkäisemiseen tai häiriön vaikutusten minimointiin.

Tarjontatiedon hyödyntämisessä on kyse hyvin pitkälle asiakaspään joustojen hyödyntämisestä. Toimitushäiriön tyyppi (esim. laajuus eri materiaalin suhteen) ja tarjontatiedon saamisen ajankohta vaikuttavat siihen, mitä joustoja asiakas voi käyttää häiriötilanteissa. Asiakas voi tarvittaessa hyödyntää yhdestä SVP:stä saamaansa tarjontatietoa eri SIPP:eissä. Toisaalta asiakas voi hyödyntää useasta SVP:stä saamaansa tietoa yhdessä SIPP:ssä. Riskinäkökulmakin on hyvä huomioida.

91

Koska edellä esitettyä SVP-SIPP-malliehdotusta on hankalaa arvioida ehdotuksen laajuuden takia sellaisenaan käytännön kysyntä-toimitusketjuissa, niin malliehdotus jaettiin kahteen pienempään embedded malliin, jotka on esitetty taulukossa 12. Embedded design-mallit sekä niiden avulla toteutettu empiirisen tiedon kerääminen on esitetty tarkemmin liitteessä 1.

Taulukko 12. SVP-SIPP-mallista lohkotut embedded design-mallit.

Embedded design-mallin nimi Embedded design-mallin kuvaus 1.Tarjontatiedon jakaminen ja

hyödyntäminen

-Tarjontatiedossa on kyse erityisesti toimittajan muutos- ja poikkeamatilanteista, jotka voivat johtaa toimitusten häiriötilanteisiin -Tarjontatietoa voi jakaa toimittajan toimitusprosessin eri vaiheista

2.Asiakaspään joustojen synkronointi tarjonnan epävarmuuksien kanssa

-Keskitytään sovittamaan yhteen tarjonnan epävarmuus ja asiakkaan joustot

-Sisältää paitsi joustojen suunnittelun, niin myös tarjontatiedon jakamisen näkökulman, jolloin huomioidaan tarjonta tiedon ajoitus, luotettavuus ja tarkkuus

Tarjontatiedon monenlainen hyödyntäminen ja yhdistely liittyvät kumpaankin taulukossa 12 esitettyyn malliin. Tarjontatiedon monenlaisella hyödyntämisellä tarkoitetaan sitä, että asiakas voi hyödyntää yhdestä SVP:stä saamaansa tarjontatietoa eri päätöksissään. Tarjontatiedon yhdistely taas liittyy siihen, että asiakas voi hyödyntää yhdessä päätöksentekopisteessään toimittajan toimitusketjun eri vaiheista saamaansa kysyntätietoa.

92 4. EMPIIRINEN TAPAUSTUTKIMUS

Empiirisen tapaustutkimuksen tavoite on arvioida DVP-DPP- ja SVP-SIPP-synkronointimalliehdotusten toimintaa käytännön kysyntä-toimitusketjuissa. Empiiristä tietoa kerättiin valmistajan ja alihankkijan välisestä synkronoinnista suomalaisessa teknologiateollisuudessa, jonka alitoimialoina tarkasteltiin ennen kaikkea kone- ja metalliteollisuutta. Suuri osa tutkituista yrityksistä oli pk-yrityksiä työllistäen 50-250 henkilöä. Kone- ja metalliteollisuus ei muutu lähellekään yhtä nopeasti kuin nopeimmin muuttuvat teknologiateollisuuden alitoimialat, kuten kännykkäteollisuus. Radikaalimmat tuoteuudistukset tapahtuvat tutkituissa yrityksissä useamman vuoden tai jopa parin kymmenen vuoden välein. Tämän johdosta myöskään kysynnän ja tarjonnan epävarmuus ei ole näissä kysyntä-toimitusketjuissa korkeimmalla mahdollisella tasolla. Toisaalta uusiutumissykli on nopeutumassa.

Empiirisessä osassa tutkittavina tapauksina toimivat DVP-DPP- ja SVP-SIPP-malliehdotukset. Analysointiyksiköinä toimivat näistä ehdotuksista lohkotut viisi embedded designia, joiden kuvauksia käytettiin apuna empiirisen datan keräämisessä. Tässä luvussa esitetään kerätyn empiirisen datan perusteella kirjoitetut synkronointikuvaukset. Näissä kuvauksissa on mukana myös sellaisia synkronointipiirteitä, joita teoreettisten malliehdotusten määritelmissä ei ollut osattu huomioida. Tämä mahdollistaa uusien yllättävien synkronointipiirteiden löytämisen empiirisestä tutkimuksesta. Luotavia synkronointikuvauksia peilataan teoreettisesti asetettuihin embedded designeihin ja lopulta myös DVP-DPP- ja SVP-SIPP-malliehdotuksiin. Luvun lopuksi esitetään empiirisen tiedon perusteella todennetut sekä täsmennetyt ja täydennetyt synkronointimallit, minkä jälkeen tarkastellaan vielä DVP-DPP- ja SVP-SIPP-mallien välisiä kytkentäpintoja. Ennen synkronointikuvauksien esittelyä kuvataan tarkasteltavan valmistaja-alihankkijayhteistyön ominaispiirteitä suomalaisessa teknologiateollisuudessa.

93

4.1 Valmistaja-alihankkijayhteistyön ominaispiirteitä suomalaisessa